lauantaina, helmikuuta 28, 2009

Pöhköä touhua!

Eduskunnan jähmeydestä ja työskentelytapojen vanhanaikaisuudesta kuulee puhuttavan aina silloin tällöin. Eräs järjettömyys konkretisoitui itselleni torstaina, kun olin varaamassa puheenvuoroa illan yliopistolakikeskusteluun.

Käytäntö puheenvuoroissa on siis se, että aikaisintaan kolme tuntia ennen istuntoa voi käydä varaamassa puheenvuoron kansliassa. Asia pitää hoitaa henkilökohtaisesti eli esim. avustaja tai kollega ei sitä voi tehdä. Yleensä tavanomaisissa asioissa ei merkittävää ruuhkaa ole ja sen kolmen tunnin aikana voi ohikulkiessaan käydä tekemässä varauksen.

Toinen tapa on varata vuoro istunnon alettua omalta paikaltaan. Hyvä tapa silloin, kun ei aikaisemmin tiedä mahdollisuuksiaan illan keskusteluun osallistua. Isoissa asioissa vaan oma sijanumero jää tällöin kauaksi, sillä kaikki etukäteisvaraukset kolmen tunnin ajalta ovat siis siinä edellä.

Uutena tapana on nyt aloitettu varausmahdollisuus sähköisesti. Sen voi tehdä myös em. kolmen tunnin aikana, mutta kaikki henkilökohtaiset varaukset menevät näidenkin edelle. Näissä sähköisissä on tietenkin ollut joitakin teknisiä ongelmia. Monimutkaista siis tuo puhumaan pääseminen.

Suurin järjettömyys on siinä, että ihmiset (kansanedustajat) joutuvat tulemaan seisomaan kansliaan tunteja ennen varauksen alkamista. Sisääntulojärjestys on sitten sama kuin puhujajärjestys eikä tilasta saa poistua ennen varausajan alkua!!!

Viime torstaina ensimmäiset menivät kansliaan klo 11. Kuljin huoneen ohi ja silloin olisin ollut puhujalistan neljäntenä. En kuitenkaan voinut jäädä jumittamaan kansliaan kahdeksi tunniksi, joten palasin paikalle 12.40. Huone oli turvoksissaan edustajia ja puheenvuoronumerokseni tuli 12. Käytännössä se tarkoitti puhumaan pääsyä tyhjälle salille kahdeksan maissa. Niiden kahdenkymmenen minuutin aikana, jonka kansliassa notkuin, sinne tuli vielä toinen tusina porukkaa seisoskelemaan.

Käytäntö on vanha enkä oikein ymmärrä mikä logiikka siihen sisältyy. Kaikki isot ja keskustelua herättävät asiat (tällä viikolla 3) hoidetaan samalla kaavalla eli tälläkin viikolla kymmenien kansanedustajien työaikaa on mennyt useita tunteja puheenvuoronsa jonottamiseen. Pöhköä touhua eikä voi olla kenenkään etu! Tässä kansliatoimikunnalle ja Niinistölle kehittämiskohde.

Ei kahta ilman kolmatta!

Mennyt viikko oli erikoinen monellakin tapaa. Töissä oli kova hulina aamusta iltaan joka päivä. Nyt vasta ehdin pysähtyä tämän forumin äärelle:(

Samalle viikolle osui kaksi ison ja vaikean lakiesityksen lähetekeskustelua. Molemmat (lex Nokia ja yliopistolaki) ovat herättäneet runsasta keskustelua niin talossa kuin sen ulkopuolellakin. Itse olen näitä kommentoinut myös täällä blogissa.

Molemmille näille on yhteistä se, että ne ovat kumpanenkin erikoisen huonosti valmisteltuja. Keskeneräisiä kysymyksiä on liikaa ja hallituspuolueiden kansanedustajien tuella nämä tulevat menemään esitettyinä voimaan niin että paukkuu.

Ei kahta ilman kolmatta; vähemmälle julkiselle keskustelulle jäi hallituksen esitys Kela-maksujen poistamisesta. Asia ei ymmärrettävästi kiinnosta tavallisia tallaajia, mutta tulee olemaan iso juttu valtion talouden kannalta.

lauantaina, helmikuuta 21, 2009

Hehkuen ja puhkuen

Eräänä päivänä männä viikolla opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) hehkui ja puhkui televisiossa sitä, kuinka nyt käsillä oleva yliopistolain uudistus on "toiseksi parasta mitä suomalaiselle ylipoistolle on tapahtunut".

Olen samaa mieltä Hennan kanssa siitä, että lakiuudistus on merkittävyydeltään huikea. Eri mieltä olen kyllä sen myönteisistä puolista. Kaikki olemme ymmärtäneet, että yliopistojärjestelmämme kaipaa uudistamista. Tämän saman asian ovat sanoneet useasti myös ne, jotka lakiuudistusta nyt äänekkäimmin ovat vastustaneet.

On sääli, että sinänsä tarpeellinen uudistus hassataan huonon valmistelun aiheuttamaan epätietoisuuteen. Yliopiston henkilöstö ja opiskelijat ovat sitä mieltä, että heitä ei ole valmistelussa tarpeeksi kuunneltu. On varmasti kuultu, mutta kokoomuksen korvat ovat tunnetusti välillä tukkeessa, eikä kannanottoja ole matkan varrella otettu huomioon.

Asiallisesti ottaen lakiuudistuksessa on monta sellaista kohtaa, jotka herättävät epäilyksiä tasa-arvoisen ja riippumattoman yliopisto-opetuksen tulevaisuudesta. Yksityisen rahoituksen tuominen mukaan tieteeseen vaarantaa tutkimuksen puolueettomuuden ja korkean tason. Nämä ovat aikaisemmin olleet yksi suomalaisen korkealaatuisen tieteentekemisen valtteja maailmalla.

Lukukausimaksua EU:n/ETA -maiden ulkopuolisista maista tulevilta opiskelijoilta tullaan "kokeilemaan" joissakin koulutusohjelmissa. Paha kyllä, suomalaisessa politiikassa sana kokeilu tarkoittaa pysyvää käytäntöä. Vanha sanonta pirusta ja pikkusormesta voi tässä yhteydessä merkitä sitä, että muutaman vuoden päästä ainoastaan varakkailla suomalaisilla perheillä on mahdollisuus saada nuorensa yliopisto-opetuksen piiriin.

Rahoitusjärjestelmän muutos sellaiseksi, että yliopistot/tiedekunnat hankkivat itse yksityistä rahaa toimintansa pyörittämiseen asettaa ns. maaseutuyliopistot ja humanistiset tiedekunnat aivan eriarvoiseen asemaan muiden kanssa. On hyvin epätodennäköistä, että yksityistä rahaa tulee säkkitolkulla esimerkiksi Joensuun yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen filiaalille tai Jyväskylän yliopiston suomenkielen laitokselle.

Yliopistolakia ollaan herätty vastustamaan ihan viime metreillä. Tämäkin kertoo siitä, että tiedonkulku valmisteluvaiheessa ei ole ollut kiitettävää. Lakiesitys tulee meille eduskuntaan ensi viikon torstaina ja olisi suotavaa, että tästä ei tehtäisi puoluepoliittista kysymystä, vaan järki voittaisi hallituspuolueittenkin edustajien puheenvuoroissa. Vihreät tietenkin ovat tässäkin asiassa kahta mieltä.

Kenen asialla?

Pari päivää sitten peruspalveluministeri Risikko (kok.) kertoi tulevansa esittämään, että jatkossa lasten (vanhempien) oikeutta valita päiväkotipaikkansa tullaan laajentamaan. Laajennus tarkoittaisi sitä, että perheet voisivat viedä lapsensa päiväkotiin toisen kunnan alueelle.

Sinänsä ihan järkevää, mikäli toisen kunnan päiväkoti sijaitsee lähempänä kuin oman kunnan ja silloin, jos se muuten esim. lapsen erityistarpeiden vuoksi on suotavaa. Ymmärtääkseni tämä mahdollisuus on jo nytkin olemassa erityisin järjestelyin.

Toteutuessaan tämä esitys tarkoittaisi vaan sitä, että esimerkiksi Espoossa tai Keravalla asuva isä voisi tuoda lapsensa aamulla kyydissään päiväkotiin työpaikkansa lähelle vaikka Helsingin Ruoholahteen. Tämä mahdollistaisi isän työpäivien pitenemisen, mikä tietenkin on pienten lasten työnantajille upeaa.

Uudistus aiheuttaisi valtavat paineet työpaikkavaltaisille kaupungeille; vaikea kuvitella, että esimerkiksi Helsinki olisi valmis rakentamaan kymmeniä uusia päiväkoteja ympäristökuntien lapsille.

Lasten kannalta uudistus ei ole hyvä. Kotia lähellä oleva hoitopaikka on sekä ajankäytöllisistä että sosiaalisista syistä paras vaihtoehto. Lasten päivät hoidossa tahtovat jo muutenkin venyä kohtuuttoman pitkiksi vanhempien työpäivien venyessä. Naapuruston lasten kanssa samassa päiväkodissa touhuaminen on myöhempiä kaveruussuhteita ajatellen ihanteellista.

Kokoomuslainen Risikko on nyt tainnut hairahtua pelkästään työnantajien rengiksi tässä asiassa. Toivottavasti asia jää toteutumatta.

tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Ulkomaalaisia

Tänään on salissa ollut käsittelyssä hallituksen esitys ulkomaalaislaiksi. Jo etukäteen on lakiesitykseen ladattu kyseenalaisia odotuksia. Ihmeelliset rasistiset kiihkoilut ovat saaneet kuluneen vuoden aikana aivan liikaa sijaa.

Salikeskustelun kuluessa on kuultu kummallisia puheenvuoroja. Ulkomaalaislaki ei kuitenkaan ole se, jonka varjolla voidaan rajata niitä henkilöitä, joita tänne Suomeen halutaan. Jotkut puhujat haluaisivat, että laki olisi se instrumentti, jolla maahanmuuttajiksi kelpuutettaisiin ainoastaan tietyntyyppisiä ihmisiä ja tiettyjä tarkoituksia varten tänne saapuvia.

Oma ymmärrykseni on humaanimpi. Suomeen turvapaikanhakijoina saapuvia ihmisiä on kohdeltava hyvin. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että heille annetaan pikaisesti mahdollisuus päästä kiinni yhteiskuntaan. Paras kiinnittyminen tapahtuu kielitaidon ja työllistymisen myötä. Näitä niin sanottuja kotouttamistoimenpiteitä tullaan käsittelemään kevään aikana kuultavassa valtioneuvoston kotouttamisselonteko -käsittelyssä.

2040

Mikkelin kaupunginhallitukselle esiteltiin eilen uusimmat suunnitelmat sataman ja sen ympäristön kehittämiseksi. Upeitahan ne olivatkin. professori Murolen johtaman porukan suunnitelmia olemme toki ihailleet aiemminkin, nyt olisi syytä saada suunnitelmat päätökseen.

Veden ja sataman hyödyntäminen on kaupungin kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Murolen suunnitelmien avulla saamme aivan uuden vaihteen päälle kaupunkikuvan kirkastamisessa. Uuden strategian lisäksi tarvitsemme myös konkreettisia toimia.

Mikäli etenisimme suunnitelmien mukaan, olisi kaupunkimme vuonna 2040 aivan eri näköinen kuin nyt. Vuosiluku tuntuu nyt kaukaiselta, mutta kolmekymmentä vuotta menee vauhdilla. Vaikuttuneina suunnitelmista, nauroimmekin vieruskaverini Martti Lokan (kesk.) kanssa, että vuonna 2040 olemme yhä kaupunginhallituksen huoneessa ja vasta samanikäisiä kuin vieruskaverimme Olli Nepponen (kok.) nyt!!!

maanantaina, helmikuuta 16, 2009

Lex Nokia

Eduskunnassa käsitellään vuosittain satoja ellei tuhansia lakeja vuosittain. Harva lakiesitys on saanut niin paljon huomiota, kuin tämä urkintalaiksi tai Lex Nokiaksi ristitty hallituksen esitys. Olisi suotavaa, että mielenosoituksia, mielipidekirjoituksia tai muita kannanottoja julkisuudessa tulisi myös sellaisista lakiesityksistä, jotka lisäävät kansalaisten eriarvoisuutta ja suurentavat tuloeroja. Näitäkin esityksiä tämä hallitus on viljalti tehtaillut.

Tietenkin tiedän, että ihmisen voimavarat ovat rajalliset. Silloin, kun oman elämän taloushallinta (eli rahat on loppu) on pielessä ja terveys reistaa, kaikki energia menee päivittäisestä elämästä selviämiseen eikä yhteiskunnan muuttaminen ole päällimäisenä mielessä. Sitä varten työväenliike on syntynyt ja sitä varten sosialidemokraatit yhä ovat olemassa; sanokoot kokoomuslaiset meidän motiiveista mitä tahansa!

Lex Nokiaa on ruodittu myös meidän eduskuntaryhmässä. Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lakiesitys on huonosti valmisteltu eikä sitä tulisi sellaisena hyväksyä. Oma ymmärrykseni kulkee samoja latuja. Yleisellä tasolla on harmi, että hallituksen vauhtisokeus ulottuu nyt myös sen varsinaiseen työhön eli lakiesitysten valmisteluun ja talouden tasapainottamiseen.

On ollut valiokuntia, joiden kokouksia on jätetty pitämättä, kun ei hallitukselta ole tullut asioita työstettäväksi. Joissakin valiokunnissa on nieleskelty huonosti valmisteltujen lakiesitysten kanssa. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat kummallisessa tilanteessa; he joutuvat valiokunnassa huomaamaan, kuinka lakiesitys on huono, mutta silti haluavat olla uskollisia hallitukselleen. Opposition esittämät muutosesitykset kaatuvat mennen tullen.

Oma lukunsa on tietenkin Vihreä eduskuntaryhmä. He ovat toistuvasti mitä mieltä milloinkin mistä tahansa asiasta. Sama ideologia pätee tietenkin myös paikallistason toimintaan. Ihmettelen vaan, kuinka veteliä vellihousuja muu hallitussakki on. Yksi ryhmä voi toistuvasti olla asioista eri mieltä, kuin mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Oikein odotan ydinvoiman lisärakentamisen esitystä:)

Pullakuskit

Takavuosina jollain radiokanavalla oli ohjelma, jonka nimi oli "Pullakuskit". Siinä aamutoimien ratoksi miehet hölöttivät niitä näitä ja siihen aikaan jutut useimmiten jaksoivat naurattaakin. Viime perjantaina ei puolestaan naurattanut; mikkeliläinen Leipomo oli hakenut itsensä konkurssiin. Viidentoista ihmisen jääminen työttömäksi on vakava juttu.

Leipomo oli sama, jonka kaupungin takauksesta viime valtuustossa äänesteltiin. Tämän päivän lehdessä kerrottiin konkurssihakemuksesta ja se, että yksi kolmesta kaavaillusta rahoittajasta ei lähtenytkään mukaan. Kaupungin osaltahan homma oli kiinni siitä, että kaikki muut rahoittajat ovat mukana; vasta sitten kaupungin takaus tulee realisoiduksi.

Viime viikolla eduskuntaryhmämme sai olla vieraana valtion omistamassa rahoituslaitos Finnverassa. Kuulimme hyvän katsauksen siitä, missä tällä rintamalla ollaan menossa. Oma mielenrauhani sai lisää vakautta, kun kuulin kuinka tarkat selvitykset ja tutkimukset Finnvera tekee, ennenkuin myönteisen luottopäätöksen voi antaa. Edelleenkin luotan Finnveraan silloin, kun kaupungin takauksista tulee olemaan kysymys.


Viidentoista ihmisen jääminen työttömäksi on iso juttu.

perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Töräyttelyä

Tällä viikolla olemme saaneet jatkoa kokoomuslaisten höläytyksille. Nyt oli vuorossa ministerit Virkkunen ja Lindén. Opetusministeri Virkkusen kommentti haastattelussa viime lauantain Hesarin kuukausiliitteessä oli aikamoinen töräytys.

Värikästä kieltä voi ja pitää politiikassa pystyä käyttämään. Mauttomuudet eivät poliittiseen keskusteluun kuitenkaan kuulu. Mautonta on lähteä arvostelemaan kenenkään toisen ihmisen poliittista vakaumusta tai hänen arvovalintojaan. Katkeraksi ja kateelliseksi haukkuminen ei ole ministerin asia. Eilisessä Hesarissa toimittaja Ville Blåfield kuvasi oikein osuvasti niskojaan nakkelevan opetusministerin järjenjuoksua.

Olenkin entistä enemmän vakuuttunut siitä, että nämä Kataisen ja Virkkusen töräytykset lehdissä ovat olleet harkittuja toimia. Aikana, jolloin maa on lähellä sekasortoa ja hallitus osoittanut kyvyttömyytensä asiaan tarttua, on kokoomuksella näemmä syytä vahvistaa omia joukkojaan levittämällä kyseenalaista mielikuvamarkkinointia toisista puolueista. Ellei yhteiskunnan tilanne olisi niin vakava, tilanne voisi jopa huvittaa.

Näiden kahden lehtijutun lisäksi, olemme saaneet kuulla Nykypäivä- lehdessä olleesta kyseenalaisesta vertauksesta sosialidemokraattien ja kansallissosialistien välillä. Kuvituksineen kaikkineen, en olisi jutun jälkeen kovin ylpeä kokoomuspuolueen soturi juuri tällä hetkellä.

Kaikista oksettavinta tässä propagandassa kuitenkin on se, mikä on levitetty nettiin puolueemme puheenjohtajan kustannuksella. Joillakin kokoomusta lähellä olevilla neuvonantajilla on nyt todella harkintakyky pettänyt ja kaikenlainen häröily natsipuolueen liepeillä ei tee poliittiselle järjestelmällemme ainakaan hyvää. Suosittelisin näille puoluetoimiston (tai jonkun muun putiikin) killeille rauhoittumista muutamien historianteoksien ääreen, jolloin todellisuus saattaisi muuttua harhaisuutta kiehtovammaksi.

tiistaina, helmikuuta 10, 2009

Varpusparvi

Eilinen Mikkelin kaupunginvaltuuston kokous oli aikamoista räpistelyä. Vähän tuntui siltä, niinkuin eräs kepulainen ihan ääneen kommentoikin, että valtuuston arvovalta ei nyt ihan korkeimmalla tolalla ollut.

Keskustelua nimittäin kirvoitti erään yrityksen kaupungilta hakema lainan takaus. Kaupunginhallitus on asiaa käsitellyt kaupunginjohtajan esittelyn pohjalta. Hallitus sai tarvitsemansa selvitykset ja teki niiden pohjalta yksimielisen esityksen valtuustolle. Asian piti siis olla ihan selvä.

Kaupunginvaltuusto tietenkin VOI pysäyttää asioiden etenemisen tai laittaa niitä uudelleen valmisteluun, tai äänestää vastoin hallituksen esitystä. Yrityksien asiat ovat kuitenkin arkaluontoisia liikeasioita, eikä niitä pidä lähteä ruotimaan julkisissa kokouksissa. Kaupunginhallituksen kokoukset ovat syystäkin suljettuja.

Varpusparven lailla kuhissut kokoomuksen ryhmä peräänkuulutti pelisääntöjä ja vastuullisuutta kaupungin taloudenpitoon. Varmasti aiheellisia huolia molemmat, mutta tässä yhteydessä ihan tarpeettomia. Takauspäätös ko. yrityksen kohdalla tulee tehdä (myönteinen tai kielteinen) ja se tehdään niiden tietojen pohjalta, joita kaupunginhallituksella on ollut. Valtuustoryhmän ja hallitusryhmän tulee olla vuorovaikutuksessa keskenään ja luottamus hallitusryhmään edesauttaa asioiden etenemistä.

Räpistely ei ollut ainoastaan kokoomusryhmän etuoikeus eilen. Havaintojeni mukaan, myös muut ryhmät hajosivat useammassakin kohdassa. Uutta kulttuuria on myös se, että asioita äänestytetään valtuustossa ja se, että halllituksen jäsenet ovat asiasta eri mieltä kuin kaupunginhallitus esittää... Ehkä tämä on vain uuden valtuuston toimintatapojen hakemista, toivottavasti.

Sielun siskot ja veljet

Pari päivää on mennyt nieleskellessä ja naureskellessa. Viikonloppuna saimme näet kuulla, että Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit ovat löytäneet toisensa. Oman ilmoituksensa mukaan, he ovat solmineet TEKNISEN vaaliliiton EU-vaaleissa.

Äänestäjän kannalta tekniikka on kuitenkin kaukana. Halutessaan antaa äänensä KD:n ehdokkaalle, se tosiasiassa hyödyttää Perussuomalaisten ehdokasta. Ainakin teoriassa ja puolueohjelmien mukaan, nämä kaksi ryhmää ovat kaukana toisistaan. Voisin kuvitella, että yksittäisten ehdokkaidenkin mielipiteet ja arvot eroavat toisistaan.

sunnuntaina, helmikuuta 08, 2009

Viola ry

Mikkelissä toimii upea yhdistys, Viola- väkivallasta vapaaksi ry. Yhdistys täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja on vakiinnuttanut asemansa kolmannen sektorin toimijana, jonka tärkein tehtävä on luoda ja tukea väkivallatonta ilmapiiriä sekä tehdä asiakastyötä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ihmisten parissa.

Aihe on rankka, mutta ainoastaan siitä puhumalla ja sitä tunnetuksi tekemällä, siihen voidaan vaikuttaa. Olimme naiskollegojen kanssa joskus kutsuttuina tutustumassa Violan toimintaan. Muistaakseni visiitin jälkeen kirjoitin asiasta tälläkin palstalla. Olin tuolloin kaikesta kuulemastani paitsi järkyttynyt, niin myös vaikuttunut.

Tunnustin myös sen, että en ollut lainkaan tietoinen tämänkaltaisen yhdistyksen toiminnasta omassa kotikaupungissani. Syksyllä Violasta otettiin yhteyttä ja kysyttiin kiinnostuneisuuttani tulla mukaan toimintaan hallituksen jäseneksi. Monenlaisiin pyyntöihin olen joutunut vastaamaan kielteisesti ihan ajan puutteen vuoksi, mutta tähän pyyntöön suostuin samantien.
Eilen pidimme Violan strategiaseminaari -päivää.

Niin epäoikeudenmukainen ja inhottava asia kuin lähisuhdeväkivalta on, niin sen ilmentyminen koskettaa. Tieto siitä, kuinka yleistä ja julmaa se voi olla, ahdistaa. Violan kaltaisia toimijoita tarvitaan, mutta yhtälailla tarvitaan julkisen sektorin palveluita siinä, kuinka lakisääteiset sosiaalityön muodot kohtaavat tarvitsijansa. Tällä hetkellä ainakaan Mikkelissä ei tätä sosiaalitoimen tehtävää ole pystytty täyttämään.

On asioita, joita ei voida mitata suoritteina budjettikirjassa tai toivottuina vähenevinä asiakaskäynteinä. Perheväkivallan osapuolet tarvitsevat meidän muiden tukea. Työttömyyden ja päihteiden käytön lisääntyessä, lisääntyy myös perheiden ahdistus ja sitä kautta myös väkivaltainen tapa toimia. Tarvitsemme koko yhteiskunnan heräämään tähän vaiettuun ongelmaan.

Seli,seli

Asuntoministeri Vapaavuori, helsinkiläinen kokoomuslainen, teki torstaina päätöksen, joka on järkyttänyt eteläsavolaisia. Kyseessä Pieksämäen Ideapark -hankkeeseen liittyvä kaavan poikkeusluvan epääminen.

Kaupunki on valmistellut mittavaa hanketta pitkään ja tehokkaasti. Edellytykset kompleksin pikaisellekin rakentamiselle ovat kaavaa vaille valmiit. Pieksänmäen ihmiset, maakuntaliiton ihmiset sekä yrittäjäjärjestö ovat olleet asiassa poikkeuksellisen aktiivisia. Me kansanedustajat olemme kaikki olleet hankkeen takana.

Oma tukeni mikkeliläisenä poliitikkona naapurikaupungin hankkeelle on ollut varaukseton. Maakuntamme tarvitsee yksityistä rahaa investoimaan ja sitä kautta tuomaan elintärkeitä työpaikkoja. Ideaparkin toteuttaminen on yrittäjästä itsestään kiinni, mutta yhteiskunnalla on velvollisuus toimia siten, että sen toimivaltaan kuuluva kaavoitus sujuu ripeästi ja mahdollistavasti. Näin ei nyt näytä tapahtuvan.

Kokoomuslaiset kollegat (Nepponen ja Toivakka) ovat julkisuudessa kilvan kehuneet, kuinka juuri he ovat tämän asian eteen tehneet töitä. Heidän ministerinsä toimivaltaan kuuluvassa asiassa juuri heillä on avaimet toimimiseen olleetkin olemassa. Yllättävän käänteen myötä, on näemmä nyt tarvetta käydä selittämään ministerin toimia ihan toinen ääni kellossa (L-S 8.2.2009). Syyllisten etsiminen toisista puolueista on kokoomuksen toimijoille näköjään jokapäiväistä.

perjantaina, helmikuuta 06, 2009

SAMOK

Eilen pidimme eduskuntatalolla seminaarin, jonka tarkoituksena oli ammattikorkeakouluopiskelijoiden(SAMOK) suulla kertoa niistä ajankohtaisista asioista, joita heidän näkökulmastaan on syytä meidän päättäjien tietää.

Paljon onkin tapahtumassa. Yliopistolain rinnalla valmistellaan muutoksia ammattikorkeakoululakiin ja molempien käsittely alkanee eduskunnassa näinä viikkoina. Ammattikorkeakoulupiskelijoiden terveydenhoito on aliresurssoitu ja säästäminen tässä tulee tietenkin paljon kalliimmaksi.

Seminaari oli hyvä ja saimme paljon tärkeää informaatiota kevään päätöksiä ajatellen. Sovimmekin SAMOKIN Mikko Heinikosken kanssa, että jatkamme yhteydenpitoa ja pidämme toisemme ajan tasalla siitä, missä vaiheessa asioiden valmistelussa mennään.

Terijoelta tuulee

Tällä viikolla jouduimme äimistelemään valtiovarainministeri Kataisen kolumnia Turun Sanomissa. Hän lärväili opposition tekemisiä ja kaiken huipuksi vertasi oppositiota maanpetturin kaltaiseen, sodan aikaiseen Terijoen hallitukseen.

Kolumni itsessään oli samaa diipadaapaa, mitä olemme saaneet ennenkin lukea. Heitto Terijoen hallitukseen oli mauton ja asiaton. Tekstiä kirjoitettaessa jokaisella on mahdollisuus harkita, miettiä ja lukea sitä, mitä haluaa ihmisille kertoa. Kataisella oli joku näistä vaiheista jäänyt turhan vähälle.

Kyselytunnilla puheenjohtaja Urpilainen antoi ministerille palautetta asiasta. Liukkaan luikun lailla Katainen kiirehti esittämään nöyrän anteeksipyynnön harkitsemattomista sanoistaan. Omassa epäileväisessä mielessä ajattelin jo, että oliko tämä taas yksi julkisuustemppu kokoomuksen ja Kataisen suosion nostattamiseksi. Suoraselkäinen suomalainen mies pyytämässä anteeksi on niin harvinainen näky, että uskon sen jopa ohittavan tämän päivän iltapäivälehdissä edustaja Karpelan raskauskommentoinnin.

maanantaina, helmikuuta 02, 2009

Kevätkausi alkaa

Istuntotauko alkaa olla ohi. Huomenna kokoontuu eduskuntaryhmä kymmeneltä ja klo 12 aloitamme täysistunnon, jossa valitaan puhemiehet. Arkinen rytmi alkaa taas vauhdilla. Oma tammikuu on mennyt osittain suunnitelmien mukaan. Olen saanut pidettyä viikon loman ja muutoin hoidettua paljon tapaamisia niin Mikkelissä kuin maakunnassakin.

Viime viikolla olimme kansanedustajakollegojen kanssa perinteisellä oman maakunnan yhteisellä kierroksella. Maanantaina Mikkelissä, tiistaina Pieksämäellä ja keskiviikkona Savonlinnan seudulla. Ohjelma näinä päivinä oli tiivis ja erittäin antoisa. Moni asia jäi mieleen hautumaan tulevia toimenpiteitä varten.

Ei ollut savonlinnalaisten vika, että sairastuin. Keskiviikkona nimittäin tunsin, kuinka kuume kesken kaupungin tilaisuuden nousi kohinalla ja oli tekemistä, että pääsin illalla Punkaharjulta ajamaan kotiin. En ole vuosikausiin ollut niin kipeä, kuin menneellä viikolla. Ensi vuonna en enää naureskele vanhemmille kollegoille (terkut Larulle, 44 v.), jotka kiirehtivät syksyllä ottamaan flunssarokotteen.

Kevätkausi eduskunnassa tulee olemaan työntäyteinen. Lisätalousarvion käsittely alkanee ensi viikolla, samoin yliopistolain uudistaminen. Molemmissa riittää puimista ja vääntämistä. Talouden kuviot pitävät meidät kaikki varmasti varpaillaan vielä moneen kertaan. Tosi kiva päästä taas eduskuntatalon vauhdikkaaseen menoon!

Matti ja Liisa

Muistaakseni Juhani Aho on joskus kauan sitten kirjoittanut Matin ja Liisan ensimmäisestä junamatkasta. Oululaiset kollegat Matti (Ahde) ja Liisa (Jaakonsaari) muistuttavat minua aina tästä tarinasta.

Nämä Matti ja Liisa ovat tehneet kymmenien vuosien mittaisen retken yhdessä politiikan saralla. Molemmat lienee niitä pitkäaikaisimpia edustajia tämän hetken eduskunnassa. Nyt parivaljakon tiet ovat taas eroamassa.

Liisa Jaakonsaari on näet ilmoittautunut eurovaaliehdokkaaksi. Hyvä niin. Liisa on juuri sellainen kokenut ja osaava poliitikko, joita europarlamentti meiltä suomalaisilta kaipaa. Olen aikaisemminkin todennut, että pelkästään julkkisehdokkailla tai -mepeillä ei Suomi europolitiikassa tule pärjäämään.

Sosialidemokraattien ehdokaslista on vielä vajaa ja innokkaita ehdokkaita haeskellaan. Oma ymmärrykseni ei riitä siihen, että miksi Savonlinnan Työväenyhdistyksen ja Etelä-Savon piirin asettamaa ehdokasta Anna-Kristiina Mikkosta ei listoille ole vielä kelpuutettu. AaKoo suostuteltiin jo syksyllä mukaan itäsuomalaisena nuorena opiskelijanaisena, jolla on kiinnostusta ja kokemusta Euroopan asioihin.

Nuoresta iästään (reilusti alle 30 v) huolimatta hän on toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja on osoittanut olevansa aidosti kiinnostunut puolueemme ja yhteiskunnan kehittämisestä. Mukanaolo eurovaaleissa tuskin haittaisi puolueemme menestystä. Ei kai vain ole niin, että listoille kalastellaan jotakin mehevää julkkista ja siksi Anna-Kristiinaa ei mukaan ole kelpuutettu...eihän ??? En usko.

Elvytystä Etelä-Savoon

Maan hallituksen lupaama elvytyspaketti julkistettiin perjantaina. Jo oli tietenkin aikakin. Eteläsavolaisittain olemme tyytyväisiä kahteen isoon myönnytykseen; Savonlinnan ohikulkutien rakentamisen aikaistaminen ja mikkeliläisen Mikael-koulun peruskorjauksen aloittaminen.

Molemmat hankkeista ovat hyvin perusteltuja ja olisi ollut käsittämätöntä, mikäli näitä ei listalle olisi kelpuutettu. Savonlinnan tiehanke on ollut jo edellisen eduskunnan päättämä ja uuden hallituksen ensitöikseen lykkäämä, joten ainoa mahdollisuus oli se nyt elvytyspaketin kautta saada vauhtiin.

Mikkeliläinen Mikael- koulu on valtion ylläpitämä erityiskoulu kuulovammaisille lapsille. Monialaisen erityisosaamisensa kautta koulu on tärkeä paitsi maakunnalle niin myös koko valtakunnalle; annetaanhan täällä kuuroille nuorille mahdollisuus lukio-opintoihin omalla äidinkielellään. Rakennuksen peruskorjaushanke on ollut vuosia vireillä ja koulussa on tehty paljon aktiivista työtä asian eteenpäin viemiseksi. Mikael-koulun entisenä opena olen omalta osaltani tehnyt voitavani koulun saneerauksen etenemiseksi.

Asoihin voidaan siis vaikuttaa. Omat näitä em. hankkeita varten tekemäni talousarvioaloitteet ja puheenvuorot niin salissa, ryhmässä, valiokunnassa kuin epävirallisissakin yhteyksissä eri virkamiesten ja päättäjien kanssa ovat osaltaan olleet luomassa painetta näiden toteuttamiseksi. Muut tärkeät hankkeet odottavat siis vielä vuoroaan eli työ jatkuu!