Kohellusta

Viime päivät ovat taas hujahtaneet vauhdilla. Maanantaina vierailimme kahvikojun kanssa Sulkavalla ja Rantasalmella. Ihanaa olikin seisoskella keväiseltä tuntuvassa auringonpaisteessa. Illalla kokoontui Mikkelin kaupunginvaltuusto, mutta jouduin jättämään sen väliin erään toisen tilaisuuden vuoksi.

Eilen tiistaina jatkoimme iltapäivällä Pajalla talkoohommia ja illalla kiiruhdin Mäntyharjulle seutuvaltuuston kokoukseen. Asialista ei ollut pitkä, joten perusteelliset esittelyt tärkeistä linjauksista olivat nyt paikallaan. Vauhdikkaan poistumisen seurauksena valtuustosalin naulakon päällä ovat nyt yhdet hyvät mustat nahkahansikkaat...

Mäntyharjulta suunnistin pimeässä ja pyryssä Pertunmaalle, jossa paikallinen Työväenyhdistys piti kevätkokoustaan. Olin saanut kutsun vierailla kokouksessa. Erinäisten mutkien jälkeen pääsin perille, mutta liian myöhään. Olin merkannut kokousajan kalenteriini väärin ja porukat olivat juuri ehtineet paeta paikalta. Lievästi sanottuna harmitti! Onneksi emäntä Sirkka oli vielä korjailemassa kahveja pois, niin saimme hetken parannettua maailmaa virkistävän juoman kera ja pääsin vihdoin kotimatkalle.

Osittain nämä kohellukset kuuluvat tavanomaiseen elämääni, mutta näinä päivinä, jolloin pää on täynnä monenlaista muistamista ja ajattelemista, tuntuu sekaannuksia ja unohtamisia tapahtuvan vähän liikaa. Onneksi tämän viikon perjantaina on (näillä näkymin) aivan vapaa ilta, olen jo varannut sen ulkoiluun ja kotona rentoutumiseen. Siten jaksaa taas ensi viikon paahtaa täysillä.

Tänään on aamupäivällä ministeri Susanna Huovinen Mikkelissä. Käyn Graanissa tapaamassa häntä. Kello 13 alkaa Pajallani eläkeläisten tilaisuus ja sitten kello 18 keskustelutilaisuus työelämän asioista. Tervetuloa siis keskustelemaan kahvikupin kera.

Pakkanen..

Meidän vanhassa puutalossa pakkanen oikeasti paukkuu nurkissa. Se on ihan mukavankuuloista silloin, kun tulet palavat uuneissa ja sisällä on lämmintä. Tänään uunien lämmitys jää perheen miesväen vastuulle, olen näet menossa palelemaan pariksi tunniksi Mikkelin torille kahviteltan kanssa.

Kylmästä huolimatta nämä tilaisuudet ovat tosi mukavia. Eilen olimme Savonlinnassa ja Pieksämäellä (poikkeuksellisesti sisätiloissa) ja tapasimme useita satoja paikkakuntalaisia. Sain taas tiedokseni monta sellaista asiaa, joista täytyy ottaa selvää ja joihin täytyy puuttua. Palaan niihin varmasti vielä tälläkin palstalla.

Mikkelin torilla on lehden mukaan tänään muitakin puolueita ja ehdokkaita ja se on hyvä, sillä silloin myös asiakkaita on aina enemmän liikkeellä. Toisaalta on hyvä, että meidän puolueen toiset mikkeliläiset ehdokkaat (Arto ja Satu) ovat ilmoitustensa mukaan vaalityössä jossain muualla, sillä silloin on "demariaatetta" mahdollisuus levittää samanaikaisesti laajemmalle ihmisjoukolle. Tavoitettavuus lisää meidän puolueen yhteistä äänipottia ja se on lopputuloksen kannalta merkityksellistä.

Iltapäivällä olen menossa erääseen eläkeläisten tilaisuuteen ja illalla nautiskelemaan teatteriesityksestä. Mikkelin Teatterissa on jonkun aikaa mennyt kehuttu esitys "Täti ja minä" ja sitä olemme äitini kanssa menossa katsomaan. Äsken luin lehdestä, että sairastapaukset ovat peruuttaneet joitakin teatterin näytäntöjä ja se on todella harmillista paitsi katsojien niin myös teatterin talouden kannalta. Mikkelin teatterin rahoitus näet lepää liiaksi lipputulojen varassa, jolloin kaikki tällaiset inhimilliset asiat saattavat keikauttaa koko vuoden talouden päälaelleen.

Naisvuoritalo

Nyt olen pari päivää nieleskellyt Mikkelin työväentalon uutta nimeä. Huh,huh. Uusi nimi (ei ehkä vielä lopullinen) on Naisvuoritalo. Ei nimi taloa pahenna, mutta huomasin ajattelevani asiaa vähän vanhanaikaisesti...

Talo on herännyt eloon ja on nyt ammattilaisten hoidossa. Erilaisia tapahtumia on talolla harva se päivä ja yrittäjien mielestä uusi nimi on toiminnan kannalta välttämätöntä. Näin varmasti onkin. Aika on muuttunut, mutta siitä huolimatta joillakin voi kynnys työväentalolle olla liian korkea. Jos uusi nimi kynnystä madaltaa, niin silloinhan asia on järjestyksessä.

Tästä on tietenkin osoituksena tänä iltana Naisvuoritalolla pidetty Kokoomuksen vaalijuhla. Hieno rakennus hyvine ja toimivine tiloineen on varmasti tarjonnut mahtavat puitteet myös kokoomuslaisille. Pitkästä aikaa myös Mikkelin sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö järjestää parin viikon sisällä tilaisuuden talolla, uusi nimi on siis vetovoimainen myös joidenkin demarivaikuttajien mielestä. On näet ollut aikoja, jolloin Työväentalolle ei ole kelvannut kiivetä.

Mikkelin Työväenyhdistyksen monivuotisena talkoolaisena laitan virkistyneen toiminnan ilolla merkille. Ne tuhannet talkootunnit eivät ole menneet hukkaan, sillä nyt näyttää siltä, että keskellä kaupunkia olevalla kokoontumispaikalla on jälleen tarkoituksensa. Sitä varten talo aikoinaan rakennettiin ja nyt uuden nimen myötä alkakoon uusi menestyksen kausi Naisvuorella. Minulle talo on kuitenkin aina oleva Työväentalo.

Paneelista toiseen

Nyt on vaalikeskustelut hippeimillään. Tuntuu siltä, kuin nyt joka foorumilla olisi mahdollista käydä keskustelua tärkeistä asioista. Myös TV:n vaalikeskusteluja tulee joka kanavilta. Minusta tämä on tietenkin mukavaa.

Itse olen saanut olla mukana tähän mennessä kolmessa paneelissa. Keskustelujen järjestäjät kutsuvat yleensä itse haluamansa ehdokkaat mukaan, mutta osa menee sitten puolueiden piiritoimistojen kautta. Toimistot jakavat nämä halutut paikat ehdokkaiden kesken mahdollisimman tasapuolisesti. Meillä suurena puolueena on yleensä mahdollisuus saada 1-2 ehdokasta kuhunkin paneeliin.

Järjestäjien ja keskustelijoiden kannalta on harmi, että nämä tilaisuudet eivät kovin hirveästi vedä porukkaa. Tällaisissa paneeleissa on näet hyvä mahdollisuus vertailla ehdokkaiden tietoja ja esiintymistaitoja sekä lisäksi yleensä yleisölle on varattu aikaa kysymyksille. Toivoisinkin, että vielä näinä viimeisinä viikkoina ennen vaaleja, ihmiset lähtisivät tilaisuuksiin kyselemään, kuuntelemaan ja katselemaan ehdokkaita. Päätös omasta ehdokkaasta tulee tehdä harkiten.

Maanantaina oli Mikkelin opettajien järjestämä tilaisuus, jossa aiheena olivat luonnollisesti opetukseen ja kasvatukseen liittyvät asiat. Paneelin järjestelyt olivat hyvin suunnitellut ja kaikki meni sujuvasti. Yleisöä olisi toki voinut olla enemmänkin. Tänä iltana olen mukana JJR-allianssin (Juva,Joroinen,Rantasalmi) paneelissa Joroisissa, toivottavasti keli pysyy kuivana illallakin...

Opiskelijaelämää

Muutosten tuulet tuntuvat nyt puhaltavan koulutuskentällä. Lähes joka tasolla ollaan miettimässä joitakin tulevaisuuteen linjaavia uudistuksia. Se on hyvä. Uudistuksia tarvitaan aika ajoin. Tänä päivänä uutisoitiin yliopistojen yhdistymishankkeista. Asiahan ei ole mikään uusi, mutta aika radikaalit esitykset tuotiin kaiken kansan ihmeteltäviksi aamu-tvn ja sanomalehtien välityksellä.

Suunnitelmiin on syytä suhtautua vakavasti, sillä myös yliopistokenttä tarvitsee rakenteellisen uudistuksen. On myös syytä olla hereillä, sillä jokainen yliopisto taistelee omasta elintilastaan ja se ei välttämättä ole hyväksi meille eteläsavolaisille kaupungeille, joissa näillä yliopistoilla on sivupisteitään. Pääpaino tässäkin uudistuksessa tulisi olla opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia parantava ja edistävä näkökulma eikä päinvastainen.

Asia on erittäin tärkeä ja moniulotteinen, joten toivon, että meidän tämänhetkiset kansanedustajat ovat olleet hereillä silloin, kun näitä asioita on linjattu ettei käy niin kuin taannoin Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksen kanssa kävi.

Opiskelijoiden kanssa puhuimme tänään vaalipajallamme paitsi tästä em uudistuksesta niin myös opintorahan riittämättömyydestä ja siitä, kuinka epäreiluksi täysi-ikäiset lukiolaiset kohtelunsa tuntevat. Lapsilisä on loppunut eikä opintotukea suinkaan makseta kaikille, vaikkei vanhempiensa kanssa asuisikaan.

Opiskelijoiden asiat kiinnostavat myös eläkeläisiä. Olin tänään tilaisuudessa keskustella mäntyharjulaisten eläkeläisten kanssa ja heillä oli aito huoli myös siitä, kuinka opiskelijoiden tukiasiat saadaan jatkossa järjestymään. Nykyiset opiskelijat joutuvat edeltäjistään poiketen näet jatkamaan epävarmaa elämää myös valmistuttuaan, sillä vakituinen työpaikka ei enää ole ammattilaisellekaan mikään itsestäänselvyys.

Liikuntaluokka

Vähän aikaa sitten Mikkelin opetuslautakunta teki päätöksen koskien kaupunkiin ensi syksynä perustettavaa liikuntaluokkaa. Päätöstä edelsi aktiivisten vanhempien kirjelmöinti toisen luokan perustamisen puolesta. Virkamiesesitys oli se, että yksi liikuntaluokka riittäisi.

Asioilla on puolensa, niin tässäkin asiassa. Lautakunta perusteli päätöstään sillä, että kustannukset lisäluokan kohdalla eivät ole kovin suuret ja että liikunnan tukemisen lisääminen on tietoinen arvovalinta. Näin varmasti onkin.

Toisella puolella vaakakupissa painavat kuitenkin toisenlaiset arvot. Lisäämällä toinen liikuntaluokka, pakotetaan muut yläkoulut tekemään tarkistuksiaan ryhmäkokoihin sekä etsimään säästöjä mm. kerhotunneista. Kaikki me olemme tietoisia siitä, millä tavalla suuret ryhmät vaikuttavat lasten oppimismahdollisuuksiin sekä siitä, miten tärkeitä ne vähäisetkin kerhotunnit koululaisille ovat.

Opetuslautakunta tarkoitti varmasti hyvää tehdessään palvelutasoa nostavan päätöksen, mutta seuraukset muille kaupungin koululaisille jäivät ehkä vähän vähälle mietinnälle. Nämä seuraukset eivät varmastikaan olleet lautakunnankaan tietoisia valintoja, eikä päätös ole myöskään kaupunginvaltuuston strategian mukaista toimintaa.

Huonoja päätöksiä voidaan aina muuttaa. Varteenotettavana toimintatapana lienee se, että kapunginhallitus käyttää huomisessa kokouksessaan otto-oikeuttaan ja palauttaa asian lautakunnalle. Lautakunta voi käsitellä asiaa uudestaan ja kenties ratkaista sen, millä lisäluokan aiheuttamat seurannaisvaikutukset maksetaan ilman, että muiden kaupungin koululaisten oppimisedellytyksiä heikennetään.

Hämä,hämä häkki..

Meinasin eilen aamulla jämähtää kotiin ja siis myöhästyä töistä. Aamu-tv:ssä näet haastateltiin Vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa Suvi-Anne Siimestä. Aiheena oli hänen julkaisemansa kirja, jossa kerrotaan vaiheista Vasemmistoliiton sisäpuolella. Aikamoista tarinaa haastateltava tv:ssäkin kertoi.

Itse olen aina pitänyt Suvi-Anne Siimeksestä. Hänestä on välittynyt sellaista avoimuutta ja rehellisyyttä, jota puoluekoneistossa vuosikymmeniä myllänneestä on vaikea yleensä löytää. Olenkin harmitellut sitä, että noin fiksu ja sympaattinen nainen on ollut väärässä puolueessa.

Näinhän on nyttemmin todennut Siimes itsekin. Eilisen päivän Hesarissa oli myös pitkä haastattelu ja lainauksia kirjasta. Huomasin ajattelevani sitä, kuinka harmittavan tavanomaista toimintakulttuuri on Vassareilla ollut. Siimeksen saama kohtelu esimerkiksi eduskuntaryhmässä täyttää mielestäni kiusaamisen tunnusmerkit. Samanlaista tapaa toimia on ollut havaittavissa joissain muissakin piireissä.

Suvi-Anne Siimes teki johtopäätöksen ja lopetti toimimisen puoluepolitiikassa. Ratkaisu on varmasti hänen kannaltaan järkevä, mutta kulttuurin muuttumisen kannalta huono. Hämähäkit saavat näin jatkaa verkkojensa kutomista ja varmasti löytävät itselleen uuden uhrin, jonka kustannuksella voivat päteä.

Suosittelen muillekin eilisen Hesarin lukemista, itse aion etsiä käsiini Siimeksen kirjan ja lukaista kaiken karmeuden, mitä sieltä paljastuu. Kirja perustuu kirjoittajan jatkuvasti kirjoittamiin muistiinpanoihin, jolloin tapahtumien luotettavuus on aina enemmän, kuin pelkkä muistitietoon perustuva kirjoittaminen.

Itsekin olen harrastanut hyvin yksityiskohtaisen (kunnallis)poliittisen päiväkirjan pitämistä vuodesta 2000 lähtien, joten siinä vaiheessa kun jätän toimimisen politiikassa, on aineistoa varmasti yhden kirjasarjan verran.

Koukussa

Nyt se on tapahtunut; olen jäänyt koukkuun tähän blogiin. Monta päivää on mennyt enkä ole saanut konetta toimimaan enkä siis ole päässyt kirjoittamaan mitään. Ikäviä oireita on aina iltaisin ja aamuyöstä ollut, kun en ole voinut purkaa tuntoja tänne ja toisaalta, kun olen kuullut kuinka monet ovat "turhaan" käyneet kirjoituksiani etsimässä. No, jospa nyt taas kone jaksaisi toimia.

Viimeksi kirjoitin siis maanantaina ja ennustajaeukoista. Tiistaina olimme Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallituksen kokouksessa ja ns. iltakoulussa. Saimme selvityksen koulun kansainvälisestä toiminnasta, jota tuntuukin olevan kiitettävän runsaasti. Iltakoulussa jatkoimme organisaatiomuutoksen valmistelua. Asia etenee...kai...

Eilen oli illalla Vaalipajallamme ystävänpäiväkahvittelua. Porukkaa oli tuvan täydeltä ja saimme keskustelua viriteltyä monistakin ajankohtaisista asioista. Ehdin myös hoitaa ystävyyssuhteita vastailemalla (viiveellä tosin) tekstiviestitoivotuksiin ja piipahdin iltapäivällä ystävättäreni Anun kanssa pitkästä aikaa kahvilla ja päivittämässä menneiden viikkojen tapahtumia. Paljon olikin molemmilla kerrottavaa ja oli oikein mukavaa saada keventää mieltä.

Ennen omaa Vaalipajan tilaisuutta, poikkesin naapurin Markku Kakriaisen (kesk.) vaalitoimistossa. Markun kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo kuuden vuoden ajan Mikkelin kaupunginhallituksen asioiden tiimoilta ja välillä olemme olleet asioista hyvinkin eri mieltä. Se ei kuitenkaan ole ollut esteenä sille, ettemmekö olisi kavereita ja tulisi hyvin toimeen. Vain yhdessä tekemällä voi asioita viedä eteenpäin.

Tänään on kaupungin virastotalolla seminaari/kautta paneelikeskustelu aiheena ympäristö- ja energiapolitiikka. Menen mielenkiinnolla hetkeksi kuuntelemaan alustajia ja panelisteja. En edes kyllä tiedä, keitä siellä on, mutta selvinnee klo 17.40.

Tänään muuten varmistettiin ehdokkaiden numerot. Omani on 11. Aika hyvä siis. Eilen sitä jo vähän hehkuteltiin Pajalla ja todettiin symboliikka sadan vuoden takaiseen punaiseen viivaan. Sillä sovelluksella tietenkin, että nyt voidaan vetäistä kaksi punaista viivaa...

"Ennustajaeukot" liikkeellä

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Tämä tuttu ja kulunut sanonta pitää paikkansa näin vaalienkin alla. Nyt olemme edenneet vaalikampailussa siihen vaiheeseen, että erilaisia ennustuksia vaalien tuloksesta on ryhdytty tekemään.

Näitä veikkauksia ja ennustuksia onkin hauska lueskella, kuunnella ja katsella. Varsinkin nyt, kun oma sijoitukseni on poikkeuksetta arvioitu varsin korkealle. Viime perjantaina TV 1:n alueuutisissa oli spekuloitu vaaliasetelmasta Mikkelissä minulle myönteisellä tavalla. Tämän päivän Länsi-Savossa asetelmaa oli kuvattu tietystä näkökulmasta ja muistutettiin siitä, kuinka demareilla on realistiset mahdollisuudet kolmanteen paikkaan. Tänä päivänä Etelä-Savon maakuntaradiossa oli pohdittu minun ja Arto Seppälän (sd.) menestymistä vaaleissa.

En tiedä, mihin nämä veikkaukset ja spekulaatiot perustuvat. Sen tiedän, että oma tuntumani kentältä saamani palautteen johdosta on aivan samankaltainen. Ihmiset ovat tosi myönteisiä ja innoissaan siitä, että on mahdollisuus saada "tietävä, taitava ja tahtova" nainen edustamaan heitä eduskuntaan. Eri tilaisuuksissa tapaamani ihmiset haluavat aidosti olla mukana tekemässä kanssamme hyvää vaalitulosta ja tämä fiilis varmasti välittyy kaikille kampanjan loppumetreille asti. Myös "ennustajaeukoille".

Nyt on vaalien loppukirin aika. Tällä viikolla saamme numerot. Oma tiimimme sen kuin jaksaa lisätä kierroksia vaalikoneistossa. Tunnelma ja henki on myös meillä erittäin innostunut ja päämäärätietoinen. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Lennossa

Koko viikonloppu on mennyt aikamoisessa lennossa. Etelä-savolaisia on taas tullut tavattua ympäri maakuntaa. Pakkasesta huolimatta, on ollut kivaa ja ihmisten kanssa on saatu aikaiseksi hyviä keskusteluja.

Tänä aamuna lueskelin Hesaria ja huomasin, kuinka joku Jyväskylän yliopiston tutkija (Timo J. Tuikka) kirjoitti politiikasta ja puolueista hyvin samankaltaisesti, kuin itse olen asiasta ajatellut. En käy sitä nyt tässä enempiä siteeraamaan, totean vain, että hyvin paljon ajatuksia herättävä juttu oli.

Sen verran kylmässä ilmassa seisoskelu on tainnut tehdä tekojaan, että oloni on vähän viluinen ja kuumeinen. Pakko koettaa saada kuumalla juomalla olo vähän paranemaan. Olen muuten saanut tosi paljon palautetta näistä kirjoituksistani ja olen pyrkinyt vastaamaan kaikille, jotka nimellään jotakin kommenttia ovat antaneet.

Valitettavasti vastaukseni saattavat vähän kestää, sillä näinä kiireisinä viimeisinä viikkoina ennen vaaleja, ehdin olla koneella vain hetkittäin. Kommentit ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita ja olen huomannut, että näillä palautteilla on erittäin myönteinen vaikutus toimintaani!

Kirjallisia kuvioita

Eilen oli Länsi-Savossa juttu, kuinka joukko mikkeliläisiä oli "perustanut" kirjallisuuspiirin. Tiedän, että näitä epävirallisia piirejä on syntynyt aina silloin tällöin ja itsekin olen joskus haaveillut olevani sellaisessa mukana. Olisi tosi mukavaa kokoontua erilaisten ihmisten kanssa juttelemaan kaikista maailman upeista kirjoista.

Erityisen hauskaa oli huomata, että piiriä pidetään MINUN entisessä kotikirjastossani. Asuin näet Siekkilän kaupunginosassa koko lapsuuteni ja nuoruuteni, ja vietin paljon aikaa juuri tässä kirjastossa. Muistan hyvin, kuinka isäni kanssa menimme hakemaan minulle sinistä kirjastokorttia vuonna 1975 ja siitä lähtien olin Siekkilän sivukirjaston vakiasiakas.

Tällä viikolla on aivan liian paljon saanut huomiota pääministerin lyhytaikaisen naisystävän "kirjoittama" kirja, jossa ennakkotietojen mukaan revitellään heidän yksityisellä viestinvaihdollaan. Kuvottavaa. Toivottavasti kukaan ei ostaisi kyseistä teosta.

Joku aika sitten luin punkaharjulaisen psykiatrian erikoislääkärin Pirkko Turpeinen-Saaren kirjoittaman OIKEAN kirjan presidentti Urho Kekkosesta. Kirja antaa inhimillisen kuvan siitä, minkälaista julkisen henkilön tavallinen elämä on eräässä tapauksessa ollut. Instituution sisällä on kaiken aikaa ollut ihminen, mies.

Maailma on muuttunut paljon Kekkosen ajoista nykypäiviin. Ihmiset kuitenkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia, myös poliitikot. Joskus toivoisin, että palaisimme niihin aikoihin, jolloin poliitikkoja kohdeltiin asiallisesti ja heidän yksityisyyttään edes hieman myös kunnioitettiin. Emme taida palata, joten ainut, mitä voin henkilökohtaisella tasolla tehdä, on jättää iltapäivälehdet ja roskakirjat ostamatta aina silloin, kun niissä "kiusataan" jotakin yhteiskunnallisen työnsä vuoksi julkisuudessa olevaa.

Tänään ostimme Onnille ensimmäisen sellaisen kirjan, missä ei ole kuvia. Tarinalla ei niinkään ollut väliä, mutta poika oli tarkkana siitä, että yhtään kuvaa ei saa olla. Kuvakirjat sopivat hänen mielestään sellaisille, jotka eivät vielä osaa oikein hyvin lukea. Ekaluokkalaisen itsevarmuudella ja miehisellä uholla on kirjaa nyt luettu jo toistakymmentä sivua. Ehkä jonain päivänä voimme Onnin kanssa pitää omaa kirjallisuuspiiriämme.

Ajattelemisen aiheita

Tänään on ollut monta hetkeä, jolloin olen "joutunut" ajattelemaan paljon inhimillisiä asioita. Oman keskustelutilaisuuteni teemana tänä iltana vaalipajalla oli sosiaali- ja terveyspuolen asiat. Lähes 30 asteen pakkanen verotti vähän osallistujia, mutta kymmenkunta rohkelikkoa oli silti uskaltautunut paikalle. Keskustelua käytiin laidasta laitaan tärkeistä, ihmisiä lähellä olevista asioista.

Tällä hetkellä olen toisella silmällä katsonut TV 2:n Inhimillistä tekijää, jossa aiheena on vanhusten hoito ja omaishoito. Karmeita tarinoita suomalaisista laitoksista, laitoksista, joissa hoidetaan meidän vanhentuneita omaisiamme. Tuntuu pahalta se, että julkisella puolella eivät rahat riitä siihen, että saisimme palkattua tarpeeksi henkilökuntaa ihmisiä hoitamaan.

Kaupunginhallitus

Kylläpä oli kokoomusveljillä tänään hauskaa ja ihmettelyä kaupunginhallituksen kokouksen alussa, kun esittelin meille kotiin (miehelleni) tullutta nimetöntä kirjettä. Kepu-miehet olivat vastaavasti vähän nyreissään tekstin johdosta; heitä kun ei ollut siinä mainittu lainkaan. Lupasivat koettaa päästä seuraavaan kirjeeseen. Varsinainen kirje on jo toimitettu poliisilaitokselle, mutta kopiota luetaan ahkerasti ilmentymänä siitä, mihin kaikkeen eduskuntavaalikampanjassa ollaan valmiita.

Itselläni on toki vahvat epäilyt ja osittain näyttöäkin siitä, mistä päin kaupunkia kirje on lähetetty, mutta muutoin asia ei minua hetkauta suuntaan tahi toiseen. Naispuoliselle toverille (ja toki muillekin) vaan tiedoksi; meidän osoite on Rouhialankatu 19.

Muutoin kaupunginhallituksen kokous oli tuhtia tavaraa. Kävimme perusteellista keskustelua mm. matkapalvelukeskuksesta. Kyllä kävi selväksi se, että pelkällä keskustelulla ei tämäkään homma etene. Muutamat kaava-asiat saatiin taas eteenpäin ja se kertoo aina siitä, että kaupungissa tapahtuu.

Kaupungin kantaa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen saatiin sitäkin nytkäytettyä vähän oikeaan suuntaan. Asiahan jäi meillä joskus syksyllä pöydälle ja nyt voitiin lausunto hyväksyä yksimielisesti. Itselläni on kyllä varsin vahva näkemys siitä, kuinka meidän tulisi koko PARAS-hankkeen kanssa edetä. Kyseessähän ovat nyt linjaukset, joissa pitäisi pystyä katsomaan paitsi yli kuntarajojen niin myös yli vuosikymmenen.

Lukemalla erilaisia tutkimuksia, raportteja, selvityksiä, lehtikirjoituksia sekä seuraamalla julkista valtakunnallista keskustelua tästäkin aiheesta, pystyy jokainen oivaltamaan sen, mihin suuntaan Suomessa (ja Etelä-Savossa) kunnallisia toimintoja tulee kehittää. Itselläni on ollut hyvä tilanne sikäli, että olen saanut asioihin perehtyä ja olen antanut itselleni myös aikaa milloin lenkkipolulla tai unettomina öinä näitä asioita mietiskellä.

Toivottavasti sitten vuonna 2025, kun asian kehittymistä tarkastellaan, olen kunta- ja palvelurakenteeltaan aivan toisenlaisessa Etelä-Savossa tilannetta 56 -vuotiaana todistamassa. En kylläkään enää kunnallisessa päätöksenteossa toimijana, vaan ihan sivusta seuraajana...

Aamukahville!

Kohta aloitamme vaalitoimistollamme kahvin keittämisen. Tarkoituksena on tarjoilla töihin kiiruhtaville ja kahvituntiaan viettäville mahdollisuus nauttia kupillinen ja samalla jutustella mieltä askarruttavista asioista. Tervetuloa siis klo 7.30-9.30 välisenä aikana Pajalle!

Muutoin tämä maanantaipäivä etenee totuttuja reittejä. Klo 15 alkaa kaupunginhallituksen kokous ja esityslistalla on montakin sellaista asiaa, jotka varmasti meitä puhututtavat. Eilinen vapaapäivä olikin ihan tarpeen, sillä nyt taas tuntuu siltä, kuin olisi virtaa ja voimia vaikka mihin.

Vaalirahoituksesta

Männä viikolla sain vastata Itä-Savon toimittajan kysymyksiin vaalirahoituksesta. Sama asia on kyllä kiinnostanut muitakin kansalaisia ja se on ihan ymmärrettävää. Olemme joidenkin ehdokaskollegojen kanssa vähän vertailleetkin kustannuksia ja olemme kaikki todenneet, että kallista touhua on. Mitään salaisuuksia vaalirahoitukseen ei tarvitse liittyä. Jokainen voi halutessaan laskea ehdokkaiden kulut ja siksi sen voi avoimesti myös kertoa.

Oma tilanteeni on se, että suurimman osan vaaleihin liittyvistä kuluista hoitaa Mikkelin Työväenyhdistys ry. Yhdistys on yli sadan vuoden ajan ollut aktiivinen toimija kaupungin asioiden hoidossa; meillä on vuosien saatossa ollut kymmeniä ellei satoja ihmisiä jäseninä kaupunginvaltuustossa ja eri lautakunnissa sekä kaupunginhallituksessa. Kansanedustajia yhdistyksestämme on ollut kymmeniä.

Mikkelin Työväenyhdistys on aina nähnyt tärkeänä, että kaupungin vanhimmalla ja suurimmalla demariyhdistyksellä on edustajansa valtakunnan politiikassa. Siksi yhdistys teki viime syksynä päätöksen siitä, että tämän vuoden talousarvioon varataan tosi reilu summa euroja vaalityötä varten. Summalla on tarkoitus kattaa kallis kampanja; tv-mainos, lehtimainokset ja mainosten suunnittelu ja erillisen vaalitoimiston vuokrakulut.

Oma rahallinen panokseni on perheemme talouden puitteissa tapahtuvaa, ja sisältää mm. bensojen ostot maakuntakierroksia varten, talkooväen pienimuotoista huoltoa ja kahvitilaisuuksien tarjoilua. Lisäksi tulevat ne muutamat ahkerat talkoolaiset, jotka omalla kustannuksellaan jaksavat leipoa maistuvia pullia torikahveilleni. Muutamat yksittäiset mainokset ovat myös joidenkin yksityisten tukijoiden sponsoroimia.

Jotkut ovat nähneet parempana sen, että itse ottaa vaaleja varten henkilökohtaista pankkilainaa tai myy palan metsää rahoittaakseen kampanjan. Minä ajattelen asian siten, että sen jälkeen KUN on eduskuntaan valittu, voi keskittyä hoitamaan maakunnan asioita sen sijaan, että pakkomielteenomaisesti yrittää päästä jatkokaudelle ainoastaan sen vuoksi, että on edellisetkin vaalilainat maksettavina.

Toki tiedän olevani hyvässä asemassa, kun oma taustayhteisöni PYSTYY vaalirahoituksen järjestämään. Yhdistyksen taloutta on hoidettu vuosikymmeniä määrätietoisesti ja hyvin, mutta se on myös vaatinut yhdistyksen toimihenkilöiltä ja jäseniltä mittaamattoman määrän pyyteetöntä talkootyötä. Aivan kuten monissa muissakin suomalaisissa Työväenyhdistyksissä on tapana ollut.

Näissä talkoissa olen itsekin saanut olla jo yli kaksikymmentä vuotta mukana.
Nyt yhteisenä talkoonamme panostamme sekä rahallisesti että voimavaroja venyttäen siihen, että saamme jälleen edustajamme vaikuttamaan maakuntamme asioihin valtakunnan politiikan kautta.

Markkinakahveilla

Olikin hyvä idea pitää markkinakahvit sisätiloissa. Torilla oli aika vähän kauppiaita eikä niin hirveästi siis asiakkaitakaan. Vaalipajassa kävi koko aukioloajan porukkaa ja oli mukavaa istua ihmisten kanssa rauhassa vähän pidempiä tuokioita. Silloin kun olemme torilla, on kaikilla vähän vilu ja asiat puhutaan nopeasti. Lämpimässä puhe luistaa vähän paremmin. Toki olemme sitten maalismarkkinoilla taas vakiopaikallamme Lääninhallituksen edessä.

Ihmisiä tuntui tänään kovasti puhututtavan kaupunginjohtajamme aikeet vaihtaa maisemaa. Kuntalaiset tuntuivat olevan kovin tyytyväisiä Myllyvirtaan, mutta toisaalta ymmärtävät hänen halukkuutensa suurempiin ympyröihin. Monet kylläkin kysyivät sitä, onko meissä luottamushenkilöissä jotakin vikaa, kun ykkösjohtajamme haluaa meistä eroon...

Tosiasia kuitenkin on se, että pystyäkseen toimimaan tehokkaasti, virkamies tarvitsee luottamushenkilöiden täyden tuen asioiden valmisteluvaiheessa ja sellaisen työskentelyilmapiirin, että asioita halutaan viedä yhdessä samaan suuntaan. Suunta löytyy yhteistyössä poliittisten luottamushenkilöiden ja virkamiesten käymien valmistelevien keskustelujen pohjalta. Kaupungin ja kaupunkilaisten etu on kutenkin sekä meidän luottamushenkilöiden että virkamiesten yhteinen intressi.

Vapaa perjantai-ilta

Tänään onkin ollut iltapäivästä lähtien ihan joutavaa aikaa. Ehdin käydä hoitamassa huomista markkinakahvitilaisuutta varten vähän hankintoja, soitella puheluita ja vihdoin vastata YLE:n vaalikoneeseen. Olinkin jo saanut palautetta siitä, miksi vastauksiani ei sieltä ole vielä löytynyt. Olin jättänyt vastaamisen viime tippaan ja sitten loppujen lopuksi en ehtinytkään sitä määräaikaan mennessä tehdä. Onneksi sain vielä tänään vastaukseni sinne jättää.

Siivouksen ja ruuanlaiton jälkeen kävin pitkän kävelylenkin lumisateessa ja sen jälkeen olenkin poltellut uunia, lojunut sohvalla ja lueskellut naistenlehtiä. Voiko ihanampaa viikonlopun alkua ollakaan!

Huominen päivä käynnistyykin aamusta Vaalipajalla, jossa keittelemme kahveja ja tarjoamme lämmittelypaikan markkinoilla kierteleville porukoille. Tervetuloa siis osoitteeseen Maaherrankatu 14 klo 9-13 välisenä aikana!

Hulinaa ja huisketta

Pari kiireistä päivää takana on tehnyt tauon kirjoittamiseen. Palautetta tauosta on tullut, kiitos vaan kiinnostuneille lukijoille. Tiistaina vietimme monta tuntia (15-21) teknisen lautakunnan kanssa, ensin seminaarissa ja sitten varsinaisessa kokouksessa. Seminaarissa saatiin perusteelliset selvitykset niistä hankkeista, joita kaupungissa on teknisellä puolella suunnitteilla. Kovin mielenkiintoisia vaiheita elämme.

Eilen puolestaan oli huisketta ja hulinaa pitkin päivää. Illalla pääsin rauhoittumaan omalle vaalitoimistollemme, jossa pidimme ensimmäisen "Keskiviikko-keskustelu"- tilaisuuden. Aiheena olivat juuri teknisen puolen asiat, eniten keskustelua herätti odotetusti toriparkki. Värikkään keskustelun jälkeen alustaja listasti paperille yleisön esiintuomat hankkeen plussat ja miinukset. Kaikkien yllätykseksi niitä oli yhtä paljon.

Tänään ehdin jo nautiskella lauhtuneesta kelistä pitkän kävelylenkin muodossa ja samalla kävin hakemassa Onnin koulusta. Nyt on edessä ruuanlaittoa ja illalla lähden Onnin korisharkkojen ajaksi nautiskelemaan kuulijaksi tilaisuuteen, jossa maineikas tutkija Visuri alustaa Kylmän sodan vuosista. On aina yhtä mukavaa olla kuuntelemassa asiantuntijan esitystä mielenkiintoisesta aiheesta, niin varmasti tänäänkin.

Nimpparionnittelut Riitta-tädille Lahteen!