Eilen oli Länsi-Savossa juttu, kuinka joukko mikkeliläisiä oli "perustanut" kirjallisuuspiirin. Tiedän, että näitä epävirallisia piirejä on syntynyt aina silloin tällöin ja itsekin olen joskus haaveillut olevani sellaisessa mukana. Olisi tosi mukavaa kokoontua erilaisten ihmisten kanssa juttelemaan kaikista maailman upeista kirjoista.
Erityisen hauskaa oli huomata, että piiriä pidetään MINUN entisessä kotikirjastossani. Asuin näet Siekkilän kaupunginosassa koko lapsuuteni ja nuoruuteni, ja vietin paljon aikaa juuri tässä kirjastossa. Muistan hyvin, kuinka isäni kanssa menimme hakemaan minulle sinistä kirjastokorttia vuonna 1975 ja siitä lähtien olin Siekkilän sivukirjaston vakiasiakas.
Tällä viikolla on aivan liian paljon saanut huomiota pääministerin lyhytaikaisen naisystävän "kirjoittama" kirja, jossa ennakkotietojen mukaan revitellään heidän yksityisellä viestinvaihdollaan. Kuvottavaa. Toivottavasti kukaan ei ostaisi kyseistä teosta.
Joku aika sitten luin punkaharjulaisen psykiatrian erikoislääkärin Pirkko Turpeinen-Saaren kirjoittaman OIKEAN kirjan presidentti Urho Kekkosesta. Kirja antaa inhimillisen kuvan siitä, minkälaista julkisen henkilön tavallinen elämä on eräässä tapauksessa ollut. Instituution sisällä on kaiken aikaa ollut ihminen, mies.
Maailma on muuttunut paljon Kekkosen ajoista nykypäiviin. Ihmiset kuitenkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia, myös poliitikot. Joskus toivoisin, että palaisimme niihin aikoihin, jolloin poliitikkoja kohdeltiin asiallisesti ja heidän yksityisyyttään edes hieman myös kunnioitettiin. Emme taida palata, joten ainut, mitä voin henkilökohtaisella tasolla tehdä, on jättää iltapäivälehdet ja roskakirjat ostamatta aina silloin, kun niissä "kiusataan" jotakin yhteiskunnallisen työnsä vuoksi julkisuudessa olevaa.
Tänään ostimme Onnille ensimmäisen sellaisen kirjan, missä ei ole kuvia. Tarinalla ei niinkään ollut väliä, mutta poika oli tarkkana siitä, että yhtään kuvaa ei saa olla. Kuvakirjat sopivat hänen mielestään sellaisille, jotka eivät vielä osaa oikein hyvin lukea. Ekaluokkalaisen itsevarmuudella ja miehisellä uholla on kirjaa nyt luettu jo toistakymmentä sivua. Ehkä jonain päivänä voimme Onnin kanssa pitää omaa kirjallisuuspiiriämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti