Meinasin eilen aamulla jämähtää kotiin ja siis myöhästyä töistä. Aamu-tv:ssä näet haastateltiin Vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa Suvi-Anne Siimestä. Aiheena oli hänen julkaisemansa kirja, jossa kerrotaan vaiheista Vasemmistoliiton sisäpuolella. Aikamoista tarinaa haastateltava tv:ssäkin kertoi.
Itse olen aina pitänyt Suvi-Anne Siimeksestä. Hänestä on välittynyt sellaista avoimuutta ja rehellisyyttä, jota puoluekoneistossa vuosikymmeniä myllänneestä on vaikea yleensä löytää. Olenkin harmitellut sitä, että noin fiksu ja sympaattinen nainen on ollut väärässä puolueessa.
Näinhän on nyttemmin todennut Siimes itsekin. Eilisen päivän Hesarissa oli myös pitkä haastattelu ja lainauksia kirjasta. Huomasin ajattelevani sitä, kuinka harmittavan tavanomaista toimintakulttuuri on Vassareilla ollut. Siimeksen saama kohtelu esimerkiksi eduskuntaryhmässä täyttää mielestäni kiusaamisen tunnusmerkit. Samanlaista tapaa toimia on ollut havaittavissa joissain muissakin piireissä.
Suvi-Anne Siimes teki johtopäätöksen ja lopetti toimimisen puoluepolitiikassa. Ratkaisu on varmasti hänen kannaltaan järkevä, mutta kulttuurin muuttumisen kannalta huono. Hämähäkit saavat näin jatkaa verkkojensa kutomista ja varmasti löytävät itselleen uuden uhrin, jonka kustannuksella voivat päteä.
Suosittelen muillekin eilisen Hesarin lukemista, itse aion etsiä käsiini Siimeksen kirjan ja lukaista kaiken karmeuden, mitä sieltä paljastuu. Kirja perustuu kirjoittajan jatkuvasti kirjoittamiin muistiinpanoihin, jolloin tapahtumien luotettavuus on aina enemmän, kuin pelkkä muistitietoon perustuva kirjoittaminen.
Itsekin olen harrastanut hyvin yksityiskohtaisen (kunnallis)poliittisen päiväkirjan pitämistä vuodesta 2000 lähtien, joten siinä vaiheessa kun jätän toimimisen politiikassa, on aineistoa varmasti yhden kirjasarjan verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti