Kaupungin ensi vuoden budjetti on nyt käyty kaupunginhallituksessa kertaalleen läpi. Maanantain ja tiistain pitkät kokoukset eivät tuoneet juurikaan mittän uusia avauksia mistään asiasta. Tilanne on vakava ja helppoja ratkaisuja ei ole olemassakaan.
Hieman kadehtien katselen uutisia niistä maakuntamme kunnista, joissa talouden korjaamiseksi ollaan jo meitä edellä. Mäntyharju on tehnyt omat vaikeat linjauksensa jo muutama vuosi sitten ja nyt tuloksia alkaa olla näkyvissä. Samoin Ristiina on nousemassa ahdingostaan. Tämän päivän lehdessä Savonlinnasta kuuluu samankaltaisia uutisia. Pieni Puumalakin on oikaisemassa kurssiaan.
Nämä eivät ole tapahtuneet sattumalta. Näissä kunnissa on jouduttu tekemään vaikeita päätöksiä ja poliitikot ja virkamiehet ovat saaneet kuulla kunniansa moneen kertaan. Samanlaisia päätöksiä olen peräänkuuluttanut meiltä mikkeliläisiltä päättäjiltä jo useamman vuoden ajan. Mallia voisimme varsin mainiosti ottaa näiltä em. kunnilta, sillä jotakin osaamista ja ymmärrystä muillakin toimijoilla kuin mikkeliläisillä voi olla.
Liian monta kertaa kuvitellaan, että maakunnan suurimpana kuntana olisimme jotenkin toisia parempi. Tämä asenne on ollut näkyvissä myös kaikenlaisessa yhteistyössä kuntien välillä maakunnan sisällä. Pahoin pelkään, että mikäli emme osaa hieman nöyrtyä tosiasioiden edessä ja lopettaa uhoamista toisille, olemme tilanteessa, jossa yhteistyöhalukkaita kuntakumppaneita löytyy entistä vähemmän. Tätä samaa olen jauhanut ainakin kaksi-kolme vuotta, mutta vaikutusta sillä ei tunnu olevan. Harmittaa.
Jotenkin uskomattomalta tuntuu nyt seurata tätä Ideapark- kuviota. Ymmärrän toki sen, että kaiken kurjuuden ja muuttotappion kourissa tällainen 5 miljoonan ihmisen kävijämääriä vuositasolla lupaileva hanke saa mikkeliläiset aivan villeiksi. Paikallinen lehti antaa paljon palstatilaa asialle ja jokaisella kaupunkilaisella on siitä mielipide. Tulisi kuitenkin muistaa reaaliteetit ja se, että ilmaiseksi tämäkään hanke ei kaupungille ole tulossa.
Parasta tässä kaikessa mielestäni on se, että suunnitelmat jätevedenpuhdistamon siirtämiseksi saavat vauhtia. Asiaa on toki viritelty aikaisemminkin, mutta on todettu liian mutkikkaaksi ja kalliiksi investoinniksi. Nyt kun korjaamiset ovat joka tapauksessa edessä, on syytä panostaa koko laitoksen uudisrakentamiseen jonnekin muualle.
Käydessäni viime sunnuntaina Ristiinan Työväenyhdistyksen kokouksessa, ottivat he asian esille. Ristiinan oma puhdistuslaitos on lähivuosina myös remontin tarpeessa ja he ovat olleet asiassa aloitteellisia kaupungin suuntaan ja tarjonneet mahdollisuutta rakentaa yhteinen laitos Ristiinan kunnan puolelle. Ristiina ja Mikkeli ovat muutenkin lähentymässä aivan konkreettisesti toisiaan, sillä kaavoitussuunnitelmat tulevat molemmilla kunnilla menemään pitkin Mli-Ristiina- tietä.
Tällaiseen seudulliseen hankkeeseen tulisi ilman muuta suhtautua vakavasti ja tiedustella mukaan vielä Mäntyharjua, jonka puhdistamo lienee samassa tilanteessa. Yhdistämällä resurssit voisivat kaikki kunnat päästä halvemmalla ja ulkopuolista rahoitusta olisi myös helpompi saada.
Tänään on kokousvapaa päivä. Olen silti ohjelmoinut itselleni paljon tekemistä, lähinnä kotitöitä. Kävin saattamassa Onnin kouluun ja tokaluokkalaisen reippaudella hän sinne vesisateesta huolimatta kiiruhtikin. Lupasin mennä 13 jälkeen häntä vastaan ja silloin poikkeamme matkan varrella olevan ammattikorkeakoulun Halloween- tapahtumassa. Oranssit koristeet talon rappusilla ovat poikia jo monena päivänä kiinnostaneet.
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007
sunnuntai, lokakuuta 28, 2007
Arpa on heitetty!
Eilen olimme SDP:n Etelä-Savon piirikokouksessa Punkaharjulla. Lusto on näkemisen arvoinen paikka ja soveltuu hyvin tietenkin myös kokousten pitoon. Salissa istuessani huomasin kaipaavani niitä aikoja, jolloin piirikokouksiin tungeksi väkeä ja maakunnassa pidettiin tärkeänä päästä mukaan keskustelemaan ajankohtaisista asioista.
Tällaisia kokoukset olivat vielä 1990-luvulla, jolloin itse seurasin tapahtumia kirjaimellisesti keittiöstä Mikkelin Työväentalolla. Piirikokoukset pidettiin usein juuri Mikkelin Työväentalolla ja sain monet kerrat olla tarjoamassa kokousväelle soppaa ja sielunhoitoa. Oi niitä aikoja!
Virkeyttä eiliseen kokoukseen toi toki piirin puheenjohtajan valinta. Airi Haatainen Mikkelistä on pitkään johtanut piiriä ja nyt oli uuden valinta ajankohtainen. Puolue on suurien haasteiden edessä myös Etelä-Savossa ja puheenjohtajalla voi olla mahdollisuus eheyttää kenttää ja saada järjestöväki toimimaan.
Ehdolle asettui kolme pitkäaikaista demaria: Jarkko Hirvonen Joroisista, Arto Seppälä Mikkelistä ja Tapani Varjus Mikkelin Haukivuoresta. Etukäteen oli jo paikallislehdessä julistettu kisan voittajaksi viime keväänä eduskunnasta pudonnut Seppälä. Näin loppujen lopuksi kävikin, mutta tuloksen ratkaisi ARPA. Sekä Hirvonen että Seppälä saivat 13 ääntä, joten valinta tuli tehdä arpomalla!
Itse olisin nähnyt parempana puheenjohtajana Hirvosen, sillä Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtajuudessa olisi Arto Seppälälle ihan kylliksi tekemistä. Kaupungin vaikea taloudellinen tilanne vaatii luottamusjohdolta sekä aikaa että paneutumista, eikä uusien luottamustehtävien haaliminen mielestäni ole kh:n puheenjohtajalle mahdollista saati järkevää.
Ymmärrän toki hänen motiivinsa piirin puheenjohtajaksi. Eduskunnasta putoaminen ja tuhansien äänten menettäminen ei ole kenestäkään kivaa ja siitä toipuminen vie aikansa ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Toipumisprosessia ei kuitenkaan tulisi tehdä kuntalaisten kustannuksella ja näin voi käydä, mikäli kaupunginhallituksen johtoa ei vihdoin aleta ottaa tosissaan. Liian monta vuotta tätä tärkeää postia on hoidettu vasemmalla kädellä.
Mitä tulee niihin spekulaatioihin, että onko tämä lähtölaukaus seuraavia eduskuntavaaleja varten, niin voin todeta, että varmasti on. Vuodet vierivät nopeasti ja kansan luottamuksen saaminen ja menetettyjen äänestäjien haaliminen ei tapahdu hetkessä. Politiikka on raadollista peliä ja tiedän, että toimet minun eduskunnasta pudottamiseksi ovat alkaneet jo kuukausia sitten.
En kuitenkaan anna sen häiritä työtäni yhtään. Olen saanut vahvan valtakirjan eteläsavolaisilta ihmisiltä hoitaa heidän asioitaan seuraavat neljä vuotta ja sen ajan aion tätä työtä tehdä täysillä. Valtakirjan uusiminen on jokaisella kansanedustajalla edessä aina neljän vuoden välein ja senkin vuoksi on syytä pitää elämässä muitakin asioita arvossa.
Mikään ei nimittäin ole kurjempaa katsottavaa kuin se, kuinka jotkut pudonneet edustajat yhä kuvittelevat olevansa eduskunnassa ja pyörivät viikoittain eduskuntatalon käytävillä ja kuppilassa naurattaen naisia entiseen malliin. Naiset toki tietävät, että vaalit on välillä käyty ja
uudet naurattajat ovat paikkansa lunastaneet.
Mikäli elämän sisältö ja arvostus rakentuvat pelkästään työn varaan, on sen loputtua vaikea löytää tilalle uutta sisältöä. Tämä vaikeus on nähty liian monen huippu-urheilijan, työttömän tai eläkeläisen kohdalla. Kansanedustajuus on myös työ, joka ei tunne työaikoja tai jota ei voi jättää mielestään vain käskemällä. Myös sen vuoksi on ymmärrettävä pitää elämässään muitakin tärkeitä asioita. En halua ikinä lukeutua niihin entisiin edustajiin, jotka eivät huomaa eduskunnan vaihtumista!
Piirin puheenjohtajan vaalin lopputuloksesta voi päätellä, että useat piirikokousedustajat olivat kanssani samoilla linjoilla. Lisäksi joroislaisen valinta olisi voinut olla maakunnan demariväkeä eheyttävä tekijä, sillä kaikkien valittujen ei todellakaan tarvitse aina ja automaattisesti olla Mikkelistä. Piiriin ollaan valitsemassa myös uutta toiminnanjohtajaa ja hänenkin asemapaikkansa tulee olemaan Mikkeli. Maakunnan ainoa demarikansanedustaja on myös Mikkelistä.
Itse tulen luonnollisestikin omalta osaltani tukemaan valittua puheenjohtajaa. Tiedän, että olemme monista periaatteellisista asioista hieman eri linjoilla, mutta se ei ole vaarallista. Linjaeroja on ja pitääkin olla myös meidän puolueessa. Uskon, että pystymme molemmat osaltamme tekemään parhaamme sd-järjestöväen eteen.
Tällaisia kokoukset olivat vielä 1990-luvulla, jolloin itse seurasin tapahtumia kirjaimellisesti keittiöstä Mikkelin Työväentalolla. Piirikokoukset pidettiin usein juuri Mikkelin Työväentalolla ja sain monet kerrat olla tarjoamassa kokousväelle soppaa ja sielunhoitoa. Oi niitä aikoja!
Virkeyttä eiliseen kokoukseen toi toki piirin puheenjohtajan valinta. Airi Haatainen Mikkelistä on pitkään johtanut piiriä ja nyt oli uuden valinta ajankohtainen. Puolue on suurien haasteiden edessä myös Etelä-Savossa ja puheenjohtajalla voi olla mahdollisuus eheyttää kenttää ja saada järjestöväki toimimaan.
Ehdolle asettui kolme pitkäaikaista demaria: Jarkko Hirvonen Joroisista, Arto Seppälä Mikkelistä ja Tapani Varjus Mikkelin Haukivuoresta. Etukäteen oli jo paikallislehdessä julistettu kisan voittajaksi viime keväänä eduskunnasta pudonnut Seppälä. Näin loppujen lopuksi kävikin, mutta tuloksen ratkaisi ARPA. Sekä Hirvonen että Seppälä saivat 13 ääntä, joten valinta tuli tehdä arpomalla!
Itse olisin nähnyt parempana puheenjohtajana Hirvosen, sillä Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtajuudessa olisi Arto Seppälälle ihan kylliksi tekemistä. Kaupungin vaikea taloudellinen tilanne vaatii luottamusjohdolta sekä aikaa että paneutumista, eikä uusien luottamustehtävien haaliminen mielestäni ole kh:n puheenjohtajalle mahdollista saati järkevää.
Ymmärrän toki hänen motiivinsa piirin puheenjohtajaksi. Eduskunnasta putoaminen ja tuhansien äänten menettäminen ei ole kenestäkään kivaa ja siitä toipuminen vie aikansa ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Toipumisprosessia ei kuitenkaan tulisi tehdä kuntalaisten kustannuksella ja näin voi käydä, mikäli kaupunginhallituksen johtoa ei vihdoin aleta ottaa tosissaan. Liian monta vuotta tätä tärkeää postia on hoidettu vasemmalla kädellä.
Mitä tulee niihin spekulaatioihin, että onko tämä lähtölaukaus seuraavia eduskuntavaaleja varten, niin voin todeta, että varmasti on. Vuodet vierivät nopeasti ja kansan luottamuksen saaminen ja menetettyjen äänestäjien haaliminen ei tapahdu hetkessä. Politiikka on raadollista peliä ja tiedän, että toimet minun eduskunnasta pudottamiseksi ovat alkaneet jo kuukausia sitten.
En kuitenkaan anna sen häiritä työtäni yhtään. Olen saanut vahvan valtakirjan eteläsavolaisilta ihmisiltä hoitaa heidän asioitaan seuraavat neljä vuotta ja sen ajan aion tätä työtä tehdä täysillä. Valtakirjan uusiminen on jokaisella kansanedustajalla edessä aina neljän vuoden välein ja senkin vuoksi on syytä pitää elämässä muitakin asioita arvossa.
Mikään ei nimittäin ole kurjempaa katsottavaa kuin se, kuinka jotkut pudonneet edustajat yhä kuvittelevat olevansa eduskunnassa ja pyörivät viikoittain eduskuntatalon käytävillä ja kuppilassa naurattaen naisia entiseen malliin. Naiset toki tietävät, että vaalit on välillä käyty ja
uudet naurattajat ovat paikkansa lunastaneet.
Mikäli elämän sisältö ja arvostus rakentuvat pelkästään työn varaan, on sen loputtua vaikea löytää tilalle uutta sisältöä. Tämä vaikeus on nähty liian monen huippu-urheilijan, työttömän tai eläkeläisen kohdalla. Kansanedustajuus on myös työ, joka ei tunne työaikoja tai jota ei voi jättää mielestään vain käskemällä. Myös sen vuoksi on ymmärrettävä pitää elämässään muitakin tärkeitä asioita. En halua ikinä lukeutua niihin entisiin edustajiin, jotka eivät huomaa eduskunnan vaihtumista!
Piirin puheenjohtajan vaalin lopputuloksesta voi päätellä, että useat piirikokousedustajat olivat kanssani samoilla linjoilla. Lisäksi joroislaisen valinta olisi voinut olla maakunnan demariväkeä eheyttävä tekijä, sillä kaikkien valittujen ei todellakaan tarvitse aina ja automaattisesti olla Mikkelistä. Piiriin ollaan valitsemassa myös uutta toiminnanjohtajaa ja hänenkin asemapaikkansa tulee olemaan Mikkeli. Maakunnan ainoa demarikansanedustaja on myös Mikkelistä.
Itse tulen luonnollisestikin omalta osaltani tukemaan valittua puheenjohtajaa. Tiedän, että olemme monista periaatteellisista asioista hieman eri linjoilla, mutta se ei ole vaarallista. Linjaeroja on ja pitääkin olla myös meidän puolueessa. Uskon, että pystymme molemmat osaltamme tekemään parhaamme sd-järjestöväen eteen.
lauantaina, lokakuuta 27, 2007
Ideapark
Parin viime päivän ajan on paikallislehdessä hehkuteltu ostoskeskus Ideaparkin saamiseksi Mikkeliin. Kannatettava ja hyvä ajatus. Juuri tällaisia myönteisiä kehityskuvioita kaupunkimme ja kaupunkilaisemme tarvitsevat.
Itse asiaan suhtaudun itse hieman epäillen. Nyt arvostettu yrittäjä on "valinnut" itselleen mielestään parhaimman ja vetovoimaisimman paikan ja kaupungin tulisi mitä pikimmin siirtää jätevedenpuhdistamo ostoskeskuksen tieltä pois.
Jätevedenpuhdistamo on tietenkin aivan väärällä paikalla ja se on tiedetty jo vuosikymmeniä, mutta sen siirto on niin kallis ja iso operaatio, että siihen ei vielä tähän mennessä ole löytynyt resursseja.
Mikäli alue osoitetaan liiketoiminnalle, tulee mielestäni pohtia kokonaisuutta ja sitä, onko rakentamiseen muitakin kiinnostuneita. Muutama vuosi sitten näimme tyylikkäitä kuvia ABC -aseman rakentamiseksi juuri tuohon mutkaan ja siihen ei silloin jostakin syystä ollut edellytyksiä. Viitostien varrella vetovoimaiseksi käyneet ABC:t hyppäävät Mikkelin ohi, nyt uusimpia rakennetaan Heinolaan ja Savonlinnaan. Näiden välissähän ovat asemat jo Pertunmaalla ja Juvalla.
Ideapark on toiminut jonkin aikaa Lempäälässä, Tampereen liepeillä. Valtavat rakennelmat vetävät ihmisiä kuluttamaan, mutta tyhjiäkin liikehuoneistoja ostosparatiisissa on. Olen varma, että itäisessä Suomessa vastaavanlaiselle kompleksille olisi kysyntää, varsinkin kun varakkaat venäläiset enenävässä määrin viettävät aikaa täällä.
Nyt tulisikin hetkeksi pysähtyä ja tutkailla, onko joku kaupungille hieman edullisempi paikka mahdollinen Ideaparkin rakentamiseksi. Tulee mieleen ajat viime valtuustokauden alussa, kun Mikkeliin oli tulossa SUURI SAKSALAINEN TEHDAS. Illat pitkät istuimme kaupungintalolla kuuntelemassa esityksiä siitä, kuinka tehdasta haluttiin juuri Mikkeliin tuoda ja tätä varten tehtiin jos jonkinlaisia laskelmia, kaavoituksia ja myönnytyksiä.
Tehdasta ei koskaan tullut eikä siis niitä kaivattuja työpaikkojakaan. Hanke vaiettiin vaivihkaa, eikä kaupungintalolla enää saksan sanoja tarvinnut mielestään kaivella. Rahaa ehti palaa kaupunkilaisilta jonkin verran. Esimerkkejä samanlaisesta hurahtamisesta löytyy maakunnasta vähän muualtakin ja toivoisinkin, että nyt edettäisi ihan maltilla.
Jostain luin myös, että Ideaparkin yrittäjällä on suunnitelmissa tuoda myös varsinainen bisneksensä, huonekaluliike Masku tänne keskustan kulmille. Paikka sillekin on jo katsottuna, muiden huonekaluliikkeiden lähelle ihan keskustan liepeille. Epäileväinen mieleni tietenkin pohdiskelee näiden kahden hankkeen yhteyttä toisiinsa ja sitä, mitkä ovat kaupungin ja yrittäjän neuvotteluasetelmat.
Työpaikkoja ja yrityksiä tarvitaan. Millä hinnalla ja mihin, onkin sitten meidän päättäjien ratkaistava asia.
Vilpitön tarkoitus oli saada kaupunkiin vakavarainen tehdas ja satoja työpaikkoja. Rahaa kaikkeen tähän ehti palaa aikamoisesti. Parin vuoden touhotuksen jälkeen, ei enää saksan sanaa kaupungintalolla kuultu.
Itse asiaan suhtaudun itse hieman epäillen. Nyt arvostettu yrittäjä on "valinnut" itselleen mielestään parhaimman ja vetovoimaisimman paikan ja kaupungin tulisi mitä pikimmin siirtää jätevedenpuhdistamo ostoskeskuksen tieltä pois.
Jätevedenpuhdistamo on tietenkin aivan väärällä paikalla ja se on tiedetty jo vuosikymmeniä, mutta sen siirto on niin kallis ja iso operaatio, että siihen ei vielä tähän mennessä ole löytynyt resursseja.
Mikäli alue osoitetaan liiketoiminnalle, tulee mielestäni pohtia kokonaisuutta ja sitä, onko rakentamiseen muitakin kiinnostuneita. Muutama vuosi sitten näimme tyylikkäitä kuvia ABC -aseman rakentamiseksi juuri tuohon mutkaan ja siihen ei silloin jostakin syystä ollut edellytyksiä. Viitostien varrella vetovoimaiseksi käyneet ABC:t hyppäävät Mikkelin ohi, nyt uusimpia rakennetaan Heinolaan ja Savonlinnaan. Näiden välissähän ovat asemat jo Pertunmaalla ja Juvalla.
Ideapark on toiminut jonkin aikaa Lempäälässä, Tampereen liepeillä. Valtavat rakennelmat vetävät ihmisiä kuluttamaan, mutta tyhjiäkin liikehuoneistoja ostosparatiisissa on. Olen varma, että itäisessä Suomessa vastaavanlaiselle kompleksille olisi kysyntää, varsinkin kun varakkaat venäläiset enenävässä määrin viettävät aikaa täällä.
Nyt tulisikin hetkeksi pysähtyä ja tutkailla, onko joku kaupungille hieman edullisempi paikka mahdollinen Ideaparkin rakentamiseksi. Tulee mieleen ajat viime valtuustokauden alussa, kun Mikkeliin oli tulossa SUURI SAKSALAINEN TEHDAS. Illat pitkät istuimme kaupungintalolla kuuntelemassa esityksiä siitä, kuinka tehdasta haluttiin juuri Mikkeliin tuoda ja tätä varten tehtiin jos jonkinlaisia laskelmia, kaavoituksia ja myönnytyksiä.
Tehdasta ei koskaan tullut eikä siis niitä kaivattuja työpaikkojakaan. Hanke vaiettiin vaivihkaa, eikä kaupungintalolla enää saksan sanoja tarvinnut mielestään kaivella. Rahaa ehti palaa kaupunkilaisilta jonkin verran. Esimerkkejä samanlaisesta hurahtamisesta löytyy maakunnasta vähän muualtakin ja toivoisinkin, että nyt edettäisi ihan maltilla.
Jostain luin myös, että Ideaparkin yrittäjällä on suunnitelmissa tuoda myös varsinainen bisneksensä, huonekaluliike Masku tänne keskustan kulmille. Paikka sillekin on jo katsottuna, muiden huonekaluliikkeiden lähelle ihan keskustan liepeille. Epäileväinen mieleni tietenkin pohdiskelee näiden kahden hankkeen yhteyttä toisiinsa ja sitä, mitkä ovat kaupungin ja yrittäjän neuvotteluasetelmat.
Työpaikkoja ja yrityksiä tarvitaan. Millä hinnalla ja mihin, onkin sitten meidän päättäjien ratkaistava asia.
Vilpitön tarkoitus oli saada kaupunkiin vakavarainen tehdas ja satoja työpaikkoja. Rahaa kaikkeen tähän ehti palaa aikamoisesti. Parin vuoden touhotuksen jälkeen, ei enää saksan sanaa kaupungintalolla kuultu.
perjantaina, lokakuuta 26, 2007
Metsään meni
Eilinen kyselytunti kului kokonaisuudessaan metsäteollisuuden tilanteen setvimiseen. Syytä totisesti olikin ja keskustelu olisi voinut jatkua pitempäänkin. Pitkin päivää tuli uutisia Stora Enson tehtaiden tilanteesta ja ongelmat tuntuvat kilpistyvän Kymenlaaksoon sekä Kemijärvelle, Itä-Lappiin.
Ensimmäisten arvioiden mukaan yli tuhannen ihmisen työpaikat ovat välittömässä vaarassa ja tiedetään se, mitä tällainen tekee koko alueelle myös välillisesti. Kokemusta näistä toimista ikävä kyllä jo on. Pessimistisimmät epäilevät, että supistukset eivät suinkaan jää tähän.
Ymmärrän kyllä eilisellä kyselytunnilla Vasemmistoliiton Tennilän väkevän puheenvuoron ja ihmettelyn siitä, mikä on valtion rooli omistajana näissä suuryhtiöissä...??? Tehdäänkö päätöksiä ilman, että valtiovallalla on mahdollisuutta asioihin vaikuttaa ja jos, niin miksi näin tehdään? Toki vastauskin on ymmärrettävä, kyseessä pörssiyhtiö jne, mutta nämä toimenpiteet ovat kansantaloudellisesti niin hankalia, että pelkästään yrityksen voittoa ei pitäisi tuijottaa.
Illalla nuokuin Kansallisteatterissa. Näytelmä (Reviisori) ei oikein kolahtanut. En tiedä olinko väärässä mielentilassa vai pelkästään väsynyt, mutta olin huojentunut kun reilut kaksi tuntia oli ohi. Minusta ei ollut mitään huvittavaa siinä, kun savon murteella pienen kunnan kunnanjohtaja ja kunnanhallitus hölmöilivät ja tuskailivat talouden, kuntaliitosten ja EU-tukien kiemuroissa. Pikemminkin tuntui siltä kuin olisi katsonut tosi-tv:tä tai dokumenttia Etelä-Savosta...
Tänään onkin aikainen kotiinlähtö; lähdemme ajamaan kohti Mikkeliä jo heti istunnon jälkeen. Onni mennee kummisetänsä Jannen ja serkkupoikiensa Einon ja Eliaksen kanssa katsomaan Jukurien peliä illalla ja minulla on illaksi varattu kassillinen pyykkiä.
Istuntovapaa viikko antaa mahdollsuuden olla Mikkelissä ja olenkin jo sopinut monenlaista tapaamista pitkin ensi viikkoa. Huomenna on aikainen lähtö piirikokoukseen Punkaharjulle ja sunnuntaina kahden työväenyhdistyksen syyskokoukset, joihin ystävällisesti ovat kansanedustajan paikalle kutsuneet. Nyt ympäristövaliokuntaan!
Ensimmäisten arvioiden mukaan yli tuhannen ihmisen työpaikat ovat välittömässä vaarassa ja tiedetään se, mitä tällainen tekee koko alueelle myös välillisesti. Kokemusta näistä toimista ikävä kyllä jo on. Pessimistisimmät epäilevät, että supistukset eivät suinkaan jää tähän.
Ymmärrän kyllä eilisellä kyselytunnilla Vasemmistoliiton Tennilän väkevän puheenvuoron ja ihmettelyn siitä, mikä on valtion rooli omistajana näissä suuryhtiöissä...??? Tehdäänkö päätöksiä ilman, että valtiovallalla on mahdollisuutta asioihin vaikuttaa ja jos, niin miksi näin tehdään? Toki vastauskin on ymmärrettävä, kyseessä pörssiyhtiö jne, mutta nämä toimenpiteet ovat kansantaloudellisesti niin hankalia, että pelkästään yrityksen voittoa ei pitäisi tuijottaa.
Illalla nuokuin Kansallisteatterissa. Näytelmä (Reviisori) ei oikein kolahtanut. En tiedä olinko väärässä mielentilassa vai pelkästään väsynyt, mutta olin huojentunut kun reilut kaksi tuntia oli ohi. Minusta ei ollut mitään huvittavaa siinä, kun savon murteella pienen kunnan kunnanjohtaja ja kunnanhallitus hölmöilivät ja tuskailivat talouden, kuntaliitosten ja EU-tukien kiemuroissa. Pikemminkin tuntui siltä kuin olisi katsonut tosi-tv:tä tai dokumenttia Etelä-Savosta...
Tänään onkin aikainen kotiinlähtö; lähdemme ajamaan kohti Mikkeliä jo heti istunnon jälkeen. Onni mennee kummisetänsä Jannen ja serkkupoikiensa Einon ja Eliaksen kanssa katsomaan Jukurien peliä illalla ja minulla on illaksi varattu kassillinen pyykkiä.
Istuntovapaa viikko antaa mahdollsuuden olla Mikkelissä ja olenkin jo sopinut monenlaista tapaamista pitkin ensi viikkoa. Huomenna on aikainen lähtö piirikokoukseen Punkaharjulle ja sunnuntaina kahden työväenyhdistyksen syyskokoukset, joihin ystävällisesti ovat kansanedustajan paikalle kutsuneet. Nyt ympäristövaliokuntaan!
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Päivitystä
Sainkin jo monesta suunnasta palautetta ja kyselyitä, miksi en ole kirjoittanut blogia...? Ei sen kummempia syitä kuin tavanomainen kiire, kiire, kiire. Nyt on pieni hetki aikaa pysähtyä koneelle, joten tässä muutamia rivejä päivitystä viime päivien tapahtumista.
Tiistaina ympäristövaliokunnassa hioimme lausuntoa valtiovarainministeriölle koskien ensi vuoden budjettia. Yksimielinen lausunto oli joidenkin muutosten jälkeen mahdollinen. Valiokunta otti kantaa muutamien asioiden puolesta lisärahoitusesitysten muodossa. Muun muassa ympäristötöiden edistämiseksi valiokunta näki tarpeelliseksi kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota.
Suomen ylioppilaskuntien liiton edustajat ovat ottaneet meidät uudet edustajat erityisen huomion kohteeksi. He ovat ilmoittaneet halukkuutensa tavata yksittäin meitä ja kertoa SYL:n näkökulmasta tärkeitä asioita. Tapasin SYL:n hallituksen jäsenen Iina Korkiamäen tiistaina ja häneltä sain kuulla asioista, jotka tällä hetkellä ovat opiskelijoille akuutteja. Ikävä kyllä, samat asiat olivat agendalla silloinkin, kun itse kymmenisen vuotta sitten opiskelin.
Tiistaina pidettiin myös ylimääräinen ryhmäkokous, jossa käytiin läpi tapahtumia EU:n huippukokouksessa. Istunnon aluksi pääministeri Vanhanen antoi oman katsauksensa aiheesta. Keskustelua salissa ovatkin tiedotusvälineet paljon referoineet.
Keskiviikkona oli mielenkiintoinen koulutustilaisuus julkisoikeudellisista asioista. Osan luennoista kuuntelin paikan päällä, loput työhuoneen radiosta. Liikenneministeri Vehviläinen järjesti infon liikennepolitiikasta; mitään varsinaisesti uutta ei siellä esiin noussut. Istunnossa oli ajankohtaiskeskustelu Itämerestä ja Pohjoisesta ulottuvuudesta. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe.
Iltapäivällä kävin vastaanottamassa Muorin linja-autolta ja kierrätin häntä nopeasti talossa. Seurattuaan istuntoa hetkisen, vein hänet ja Onnin kohti Kampin asuntoani. Hieman epävarmasti parivaljakko lähti suunnistamaan kohti kämppää, mutta Onni oli osannut suunnistaa mainiosti perille. Itse istuin salissa iltakuuteen saakka.
Tänä aamuna oli mahdollisuus olla kuuntelemassa ulkoministeri Kanervan mielipiteitä ajankohtaisista ulkopoliittisista asioista. Niitä kyllä riittikin. Eduskunnan Globaali-ryhmä järjestää aina silloin tällöin aamutilaisuuksia, joissa joku alustaa kansainvälisistä asioista ja silloin on mahdollisuus näistä myös kysellä.
Ministeri Kanerva kertoi asioista oikein järkevästi ja yksinkertaisesti. Pidän hänen esiintymistyylistään, sillä turhat poliittiset jargoniat eivät hänen puheisiinsa kuulu. Kielelliset vertauskuvat kylläkin ja se on pelkästään hyvä asia. Asiallisesti hänen pohdiskelunsa Venäjän kuvioista lämmittivät historianopettajan mieltä ja vahvistivat omaa käsitystäni siitä, kuinka tärkeää lukiolaisille esimerkiksi kurssi "Kansainväliset suhteet" onkaan. Wau!
Säätytalolla oli asuntoministeri Vapaavuoren ensimmäinen Asuntofoorumi. Tilaisuuden tarkoituksena on koota erilaisia asuntotuotannon, kaavoituksen, rakentamisen jne. parissa olevia henkilöitä yhteen keskustelemaan vallitsevasta asuntopolitiikasta. Täältä jouduin livistämään kesken takaisin talolle.
Kello 14 aloitamme tavanomaisen ryhmäkokouksen ja kello 16 alkaa suullinen kyselytunti. Istunto jatkunee pitkälle iltaan ja toivottavasti ehditään mahdollisimman paljon asioita käydä läpi ennen 17.30, sillä silloin on valiokunta kutsuttu ympäristötoimittajien kanssa palaveriin. Illalla klo 19 alkaa Kansallisteatterissa Reviisori, johon peräti muistin noutaa varatut liput eräänä päivänä.
Jossain välissä pitäisi ehtiä vielä kirjoittaa parit postit ja parit jutut, taitaa jäädä suosiolla huomiselle päivälle... Tässä pikaiset päivitykset ja nyt menoksi!
Tiistaina ympäristövaliokunnassa hioimme lausuntoa valtiovarainministeriölle koskien ensi vuoden budjettia. Yksimielinen lausunto oli joidenkin muutosten jälkeen mahdollinen. Valiokunta otti kantaa muutamien asioiden puolesta lisärahoitusesitysten muodossa. Muun muassa ympäristötöiden edistämiseksi valiokunta näki tarpeelliseksi kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota.
Suomen ylioppilaskuntien liiton edustajat ovat ottaneet meidät uudet edustajat erityisen huomion kohteeksi. He ovat ilmoittaneet halukkuutensa tavata yksittäin meitä ja kertoa SYL:n näkökulmasta tärkeitä asioita. Tapasin SYL:n hallituksen jäsenen Iina Korkiamäen tiistaina ja häneltä sain kuulla asioista, jotka tällä hetkellä ovat opiskelijoille akuutteja. Ikävä kyllä, samat asiat olivat agendalla silloinkin, kun itse kymmenisen vuotta sitten opiskelin.
Tiistaina pidettiin myös ylimääräinen ryhmäkokous, jossa käytiin läpi tapahtumia EU:n huippukokouksessa. Istunnon aluksi pääministeri Vanhanen antoi oman katsauksensa aiheesta. Keskustelua salissa ovatkin tiedotusvälineet paljon referoineet.
Keskiviikkona oli mielenkiintoinen koulutustilaisuus julkisoikeudellisista asioista. Osan luennoista kuuntelin paikan päällä, loput työhuoneen radiosta. Liikenneministeri Vehviläinen järjesti infon liikennepolitiikasta; mitään varsinaisesti uutta ei siellä esiin noussut. Istunnossa oli ajankohtaiskeskustelu Itämerestä ja Pohjoisesta ulottuvuudesta. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe.
Iltapäivällä kävin vastaanottamassa Muorin linja-autolta ja kierrätin häntä nopeasti talossa. Seurattuaan istuntoa hetkisen, vein hänet ja Onnin kohti Kampin asuntoani. Hieman epävarmasti parivaljakko lähti suunnistamaan kohti kämppää, mutta Onni oli osannut suunnistaa mainiosti perille. Itse istuin salissa iltakuuteen saakka.
Tänä aamuna oli mahdollisuus olla kuuntelemassa ulkoministeri Kanervan mielipiteitä ajankohtaisista ulkopoliittisista asioista. Niitä kyllä riittikin. Eduskunnan Globaali-ryhmä järjestää aina silloin tällöin aamutilaisuuksia, joissa joku alustaa kansainvälisistä asioista ja silloin on mahdollisuus näistä myös kysellä.
Ministeri Kanerva kertoi asioista oikein järkevästi ja yksinkertaisesti. Pidän hänen esiintymistyylistään, sillä turhat poliittiset jargoniat eivät hänen puheisiinsa kuulu. Kielelliset vertauskuvat kylläkin ja se on pelkästään hyvä asia. Asiallisesti hänen pohdiskelunsa Venäjän kuvioista lämmittivät historianopettajan mieltä ja vahvistivat omaa käsitystäni siitä, kuinka tärkeää lukiolaisille esimerkiksi kurssi "Kansainväliset suhteet" onkaan. Wau!
Säätytalolla oli asuntoministeri Vapaavuoren ensimmäinen Asuntofoorumi. Tilaisuuden tarkoituksena on koota erilaisia asuntotuotannon, kaavoituksen, rakentamisen jne. parissa olevia henkilöitä yhteen keskustelemaan vallitsevasta asuntopolitiikasta. Täältä jouduin livistämään kesken takaisin talolle.
Kello 14 aloitamme tavanomaisen ryhmäkokouksen ja kello 16 alkaa suullinen kyselytunti. Istunto jatkunee pitkälle iltaan ja toivottavasti ehditään mahdollisimman paljon asioita käydä läpi ennen 17.30, sillä silloin on valiokunta kutsuttu ympäristötoimittajien kanssa palaveriin. Illalla klo 19 alkaa Kansallisteatterissa Reviisori, johon peräti muistin noutaa varatut liput eräänä päivänä.
Jossain välissä pitäisi ehtiä vielä kirjoittaa parit postit ja parit jutut, taitaa jäädä suosiolla huomiselle päivälle... Tässä pikaiset päivitykset ja nyt menoksi!
maanantaina, lokakuuta 22, 2007
Lomat limittäin
Tänään on siis Mikkelin koululaisilla ensimmäinen syyslomapäivä. Lomaviikolla on pyritty välttämään kaupungin kokouksia. Niinpä tälläkään viikolla ei kaupunginhallitus kokoonnu.
Aikaisempina vuosina eivät nämä koulujen lomaviikot ole meidän perheelle aiheuttaneet ongelmia, olenhan minäkin lomaillut samanaikaisesti. Nyt täytyy vähän tehdä järjestelyjä. Muutama päivä sujuu mukavasti Onnin kaverin mummolassa Haminan liepeillä, jossa aktiiviset pojat juoksuttavat hyväkuntoista pappaa yötä myöten tuikkusten ja muiden pelien muodossa.
Keskiviikkona Onni ja muori tulevat vieraakseni Helsinkiin, jossa tavataan myös tuttavaperheen samanikäisiä lapsia. Muorin kanssa käymme teatterissa ja kenties vähän kaupoilla. Perjantaina tulemme yhtä matkaa kotiin. Ensi viikko on eduskunnassa ns. istuntovapaa viikko, joten sen viikon olenkin maakunnassa. Olen varautunut pitämään kaksi päivää lomaa, joten kodin siivousta ja järjestelyä siis silloin tiedossa.
Tänään lähden hyvissä ajoin Helsinkiin. Viikko on työntäyteinen ja nyt kun on mahdollista mennä jo maanantaina paikan päälle, ehtii huomenaamulla ennen kokouksia tehdä monta tuntia töitä huoneessa. Oman paineensa tuo muorin vierailu; kämppä täytyy ehtiä siivota yövieraita varten.
Aamun Länsi-Savossa oli mukavasti kerrottu tekemästäni kirjallisesta kysymyksestä. Kysymykseni koskee Mäntyharjun ns. Asemanlammen öljyvahinkoa eli sitä, kenelle viranomaiselle vahingon korjaaminen missäkin vaiheessa kuuluu. Nyt on ilmennyt ongelmia siinä, kenen vahinko pitäisi korjata ja minkälaisella aikataululla.
Maalaisjärjellä jos asiaa ajattelee, niin putsaustyöt tulisi tehdä mahdollisimman pian vahingon tapahtumisen jälkeen, mutta näin ei ainakaan Mäntyharjulla ole tapahtunut. Työ odottaa tekijäänsä yhä. Vastaus kirjalliseen kysymykseen tulee antaa muutamien viikkojen kuluessa, joten mielenkiinnolla odotan, antaako vastaus mitään uutta asialle.
Aikaisempina vuosina eivät nämä koulujen lomaviikot ole meidän perheelle aiheuttaneet ongelmia, olenhan minäkin lomaillut samanaikaisesti. Nyt täytyy vähän tehdä järjestelyjä. Muutama päivä sujuu mukavasti Onnin kaverin mummolassa Haminan liepeillä, jossa aktiiviset pojat juoksuttavat hyväkuntoista pappaa yötä myöten tuikkusten ja muiden pelien muodossa.
Keskiviikkona Onni ja muori tulevat vieraakseni Helsinkiin, jossa tavataan myös tuttavaperheen samanikäisiä lapsia. Muorin kanssa käymme teatterissa ja kenties vähän kaupoilla. Perjantaina tulemme yhtä matkaa kotiin. Ensi viikko on eduskunnassa ns. istuntovapaa viikko, joten sen viikon olenkin maakunnassa. Olen varautunut pitämään kaksi päivää lomaa, joten kodin siivousta ja järjestelyä siis silloin tiedossa.
Tänään lähden hyvissä ajoin Helsinkiin. Viikko on työntäyteinen ja nyt kun on mahdollista mennä jo maanantaina paikan päälle, ehtii huomenaamulla ennen kokouksia tehdä monta tuntia töitä huoneessa. Oman paineensa tuo muorin vierailu; kämppä täytyy ehtiä siivota yövieraita varten.
Aamun Länsi-Savossa oli mukavasti kerrottu tekemästäni kirjallisesta kysymyksestä. Kysymykseni koskee Mäntyharjun ns. Asemanlammen öljyvahinkoa eli sitä, kenelle viranomaiselle vahingon korjaaminen missäkin vaiheessa kuuluu. Nyt on ilmennyt ongelmia siinä, kenen vahinko pitäisi korjata ja minkälaisella aikataululla.
Maalaisjärjellä jos asiaa ajattelee, niin putsaustyöt tulisi tehdä mahdollisimman pian vahingon tapahtumisen jälkeen, mutta näin ei ainakaan Mäntyharjulla ole tapahtunut. Työ odottaa tekijäänsä yhä. Vastaus kirjalliseen kysymykseen tulee antaa muutamien viikkojen kuluessa, joten mielenkiinnolla odotan, antaako vastaus mitään uutta asialle.
sunnuntai, lokakuuta 21, 2007
Kylmää kyytiä
Tämän viikonlopun aikana olenkin saanut useaan otteeseen kylmää kyytiä. Olen nimittäin nauttinut useaan otteeseen pitkistä kävelylenkeistä kylmässä syyssäässä. Ihanaa on ollutkin.
Kylmää kohtelua ovat saaneet ns. komennusmiehetkin. Heitä oli salin täydeltä käymässä eduskunnassa viime perjantaina. He olivat huolestuneita siitä, kuinka valtiovalta aikoo jättää toteuttamatta viime kaudella edistyneen jupakan komennusmiesten matkakorvausten epäoikeudenmukaisesta verokohtelusta.
Viime kaudella työryhmä päätyi esittämään muutamiin hankalimpiin ongelmakohtiin korjauksia, jotka lakiesitysten muodossa luvattiin tuoda eduskuntaan kiireesti. Nyt vaalien jälkeen ja uuden hallituksen mielestä, asialla ei olekaan enää kiirettä.
Komennusmiehet ja paikalla olleet yrittäjien edustajat olivat eduskunnan auditoriossa syystäkin raivoissaan. Verotuksen epäkohdat ovat tiedossa, ratkaisumallit löytyneet, nyt tarvittaisiin enää tekoja. Keskustan edustajana paikalle "uhrattu" Mika Lintilä joutui epäkiitolliseen tilanteeseen vastatessaan hallituksen linjauksista. Paremminkin olisi kollega tilanteesta voinut selviytyä.
Nyt hallitus voisi halutessaan palata edellisen hallituksen linjoille (jossa siis myös kepu oli mukana) ja tuoda nopeasti eduskunnalle esityksen verotuksen järkeistämisestä. Monet kansantalouden tärkeimmistä teollisuudenaloista ovat rakentuneet komennusmiesten varaan ja näitä ammattilaisia ei voida laskea töihin muualle taikka muille teollisuuden aloille.
Vähintäänkin yhtä kylmä oli tunnelma tänä iltana sd-valtuustoryhmän kokouksessa. Aiheena oli tietenkin budjetin valmistelu ja keinot vaihtoehtobudjettiin tuntuivat olevan vähän vähissä. Uskon, että monella rivivaltuutetulla on voimaton olo.
Itse olen nyt 7 vuotta ollut kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa, enkä ole vieläkään ihan vakuuttunut siitä, että kaikki mukana olevat ymmärtävät sen, miten isojen asioiden edessä nyt olemme. Pelkällä säästämisellä ja juustohöylämentaliteetilla ei tästä selvitä.
Vuodesta toiseen samat ihmiset pitävät samat puheenvuorot joidenkin asioiden (investointien) puolesta ja toiset vastaan. Kestopuheenaiheita ovat olleet jotkut investoinnit ja tapahtumien avustukset. Todellista kustannussäästöä saadaan kuitenkin ainoastaan pureutumalla rakenteisiin ja toimintojen tehostamiseen.
Vaikka kaupunki lopettaisi yhdeksi vuodeksi rakentamisen ja avustamisen kokonaan, olisi niistä saatu raha tuhlattu käyttömenoihin pikapikaa ja saman tilanteen edessä oltaisi taas seuraavana vuonna. Tosiasia vaan on, että pitkän tähtäimen taloudenhoito vaatii käyttömenojen pienentämistä.
Kylmää kohtelua ovat saaneet ns. komennusmiehetkin. Heitä oli salin täydeltä käymässä eduskunnassa viime perjantaina. He olivat huolestuneita siitä, kuinka valtiovalta aikoo jättää toteuttamatta viime kaudella edistyneen jupakan komennusmiesten matkakorvausten epäoikeudenmukaisesta verokohtelusta.
Viime kaudella työryhmä päätyi esittämään muutamiin hankalimpiin ongelmakohtiin korjauksia, jotka lakiesitysten muodossa luvattiin tuoda eduskuntaan kiireesti. Nyt vaalien jälkeen ja uuden hallituksen mielestä, asialla ei olekaan enää kiirettä.
Komennusmiehet ja paikalla olleet yrittäjien edustajat olivat eduskunnan auditoriossa syystäkin raivoissaan. Verotuksen epäkohdat ovat tiedossa, ratkaisumallit löytyneet, nyt tarvittaisiin enää tekoja. Keskustan edustajana paikalle "uhrattu" Mika Lintilä joutui epäkiitolliseen tilanteeseen vastatessaan hallituksen linjauksista. Paremminkin olisi kollega tilanteesta voinut selviytyä.
Nyt hallitus voisi halutessaan palata edellisen hallituksen linjoille (jossa siis myös kepu oli mukana) ja tuoda nopeasti eduskunnalle esityksen verotuksen järkeistämisestä. Monet kansantalouden tärkeimmistä teollisuudenaloista ovat rakentuneet komennusmiesten varaan ja näitä ammattilaisia ei voida laskea töihin muualle taikka muille teollisuuden aloille.
Vähintäänkin yhtä kylmä oli tunnelma tänä iltana sd-valtuustoryhmän kokouksessa. Aiheena oli tietenkin budjetin valmistelu ja keinot vaihtoehtobudjettiin tuntuivat olevan vähän vähissä. Uskon, että monella rivivaltuutetulla on voimaton olo.
Itse olen nyt 7 vuotta ollut kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa, enkä ole vieläkään ihan vakuuttunut siitä, että kaikki mukana olevat ymmärtävät sen, miten isojen asioiden edessä nyt olemme. Pelkällä säästämisellä ja juustohöylämentaliteetilla ei tästä selvitä.
Vuodesta toiseen samat ihmiset pitävät samat puheenvuorot joidenkin asioiden (investointien) puolesta ja toiset vastaan. Kestopuheenaiheita ovat olleet jotkut investoinnit ja tapahtumien avustukset. Todellista kustannussäästöä saadaan kuitenkin ainoastaan pureutumalla rakenteisiin ja toimintojen tehostamiseen.
Vaikka kaupunki lopettaisi yhdeksi vuodeksi rakentamisen ja avustamisen kokonaan, olisi niistä saatu raha tuhlattu käyttömenoihin pikapikaa ja saman tilanteen edessä oltaisi taas seuraavana vuonna. Tosiasia vaan on, että pitkän tähtäimen taloudenhoito vaatii käyttömenojen pienentämistä.
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Tehokas torstai
Tämä päivä onkin ollut taas vaiheita täynnä. Uutena avustajanani on aloittanut oikea tehopakkaus, Kaija-Leena Sinkko. Huoneeni paperikasat ovat järjestyneet ja pienentyneet ja asiat alkavat näyttää taas siltä, kuin ne olisivat hallinnassa.
Viime viikot ilman assistenttia ovat olleet huoneeni kannalta kaaottisia, mutta muutoin olen toki hyvin pärjännyt. Kaija-Leenan kanssa olemme sopineet tietyistä työnjaoista ja luulen, että yhteistyömme tulee olemaan hedelmällistä.
Aamusta alkaen olenkin liitänyt ympäri taloa. Puoli kahdeksan jälkeen hoidin sähköposteja ja sitten olikin jo tilaisuus kehitysyhteistyöasioissa. Pääsin kehumaan toimijoille mikkeliläisen Yhteiskoulun lukiolaisten Mosambik-hanketta ja vaikuttuneita he kuulemastaan toki olivatkin.
Ympäristövaliokunnan demariryhmä kokoontui pohtimaan valiokunnan valmisteilla olevaa lausuntoa ensi vuoden talousarviota varten. Lausuntoa käsiteltiin pikaisesti kokouksessa ja huomenna se tehdään loppuun.
Ensimmäistä kertaa tällä viikolla ehdin lounastauolle. Kollega Ojala-Niemelän kanssa istuimmekin rauhassa ja nautiskelimme kaalikääryleistä. Onneksi olen koulumaailmassa tottunut syömään vauhdilla, niin tämä nykyinenkään yleensä 10 min ruokatauko ei ole ollut outoa. Tänään siis istuimme oikein puoli tuntia!
Kello 13 sainkin mukavan vieraan Mikkelistä, jonka kanssa tunti vierähti vauhdilla. Mielenkiintoisia vaiheita "tavallisen virkamiehenkin" elämään on mahtunut. Puhuimme myös paljon tämän päivän ajankohtaisista asioista.
Ryhmäkokouksessamme saimme katsauksen ympäristöasioista, mukana oli europarlamentaarikko Riitta Myller vahvistamassa joukkojamme. Kyselytunnin teemasta käytiin myös vilkas keskustelu. Päädyimme työvaliokunnan harkinnan mukaisesti kysymään kehitysyhteistyöstä. Salissa asiasta virisikin hyvä keskustelu.
Kyselytunnin jälkeen asialistalla oli muutama hallituksen esitys. Paljon puhetta riitti muun muassa uuden "superiministeriön" perustamisen tiimoilta. Tarkoituksena siis on yhdistää työ- ja elinkeinoasiat saman ministerin alle. Voi olla hyväkin asia, mutta toki kiireinen aikataulu vähän ihmetyttää. Itse kuuntelin keskustelua mielenkiinnolla ihan oppimismielessä. Asia lähti jatkovalmistelukierrokselle.
Kirjallisia hommia olen nyt touhunnut tämän viimeisen tunnin ajan ja nyt on aika laittaa kamat kassiin ja laahustaa kämpille. Huominen junalippu on varattu 15.12 vuorolle, joten aamuvarhain on taas tultava hommiin.
Viime viikot ilman assistenttia ovat olleet huoneeni kannalta kaaottisia, mutta muutoin olen toki hyvin pärjännyt. Kaija-Leenan kanssa olemme sopineet tietyistä työnjaoista ja luulen, että yhteistyömme tulee olemaan hedelmällistä.
Aamusta alkaen olenkin liitänyt ympäri taloa. Puoli kahdeksan jälkeen hoidin sähköposteja ja sitten olikin jo tilaisuus kehitysyhteistyöasioissa. Pääsin kehumaan toimijoille mikkeliläisen Yhteiskoulun lukiolaisten Mosambik-hanketta ja vaikuttuneita he kuulemastaan toki olivatkin.
Ympäristövaliokunnan demariryhmä kokoontui pohtimaan valiokunnan valmisteilla olevaa lausuntoa ensi vuoden talousarviota varten. Lausuntoa käsiteltiin pikaisesti kokouksessa ja huomenna se tehdään loppuun.
Ensimmäistä kertaa tällä viikolla ehdin lounastauolle. Kollega Ojala-Niemelän kanssa istuimmekin rauhassa ja nautiskelimme kaalikääryleistä. Onneksi olen koulumaailmassa tottunut syömään vauhdilla, niin tämä nykyinenkään yleensä 10 min ruokatauko ei ole ollut outoa. Tänään siis istuimme oikein puoli tuntia!
Kello 13 sainkin mukavan vieraan Mikkelistä, jonka kanssa tunti vierähti vauhdilla. Mielenkiintoisia vaiheita "tavallisen virkamiehenkin" elämään on mahtunut. Puhuimme myös paljon tämän päivän ajankohtaisista asioista.
Ryhmäkokouksessamme saimme katsauksen ympäristöasioista, mukana oli europarlamentaarikko Riitta Myller vahvistamassa joukkojamme. Kyselytunnin teemasta käytiin myös vilkas keskustelu. Päädyimme työvaliokunnan harkinnan mukaisesti kysymään kehitysyhteistyöstä. Salissa asiasta virisikin hyvä keskustelu.
Kyselytunnin jälkeen asialistalla oli muutama hallituksen esitys. Paljon puhetta riitti muun muassa uuden "superiministeriön" perustamisen tiimoilta. Tarkoituksena siis on yhdistää työ- ja elinkeinoasiat saman ministerin alle. Voi olla hyväkin asia, mutta toki kiireinen aikataulu vähän ihmetyttää. Itse kuuntelin keskustelua mielenkiinnolla ihan oppimismielessä. Asia lähti jatkovalmistelukierrokselle.
Kirjallisia hommia olen nyt touhunnut tämän viimeisen tunnin ajan ja nyt on aika laittaa kamat kassiin ja laahustaa kämpille. Huominen junalippu on varattu 15.12 vuorolle, joten aamuvarhain on taas tultava hommiin.
keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007
Torilla turistua
Eilinen markkinakeikka oli entiseen tapaan huikea menestys. Suuri kiitos taas talkoolaisille, jotka huolehtivat siitä, että kahvi oli kuumaa ja sitä oli riittävästi. Mitähän tästä elämästä tulisikaan ilman hyviä ystäviä!
Sitä olen itse asiassa saanut miettiä viime kuukausien aikana vähän muutenkin ja toteanpa, että tosi ystävät mahtuvat kouralliseen ja ovat kaikin puolin korvaamattomia.
Kahvia kului yli 700 kuppia, joten jututtamieni ihmistenkin määrä oli melkoinen.
Päällimäisenä huolena tuntui olevan terveydenhuollon tilanne. Syytä huoleen toki onkin. Vaikka irtisanomisia ei vielä meidän sairaalassamme olisikaan tulossa, heijastuu se myös meidän alueen ihmisiin. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan aito pelko siitä, kuinka heidän käy. Tilanteen laskeminen näin vakavaksi on mielestäni edesvastuutonta.
Toinen kuntalaisia puhututtanut asia oli apulaiskaupunginjohtaja Alaselle maksettava korvaus siitä, että hän jää eläkkeelle suunniteltua aiemmin. Vihaiset ihmiset kyllä ymmärsivät asian, kun sen niille selitin. On kaupungille paljon edullisempaa maksaa pientä korvausta muutaman vuoden ajan, kuin täyttä palkkaa 68 vuoteen asti. Tavoitteena kaupungilla on päästä mahdollisimman pian yhden kaupunginjohtajan malliin.
Ystävät tuntuivat olevan puolestaan vähissä pitkäaikaisella porilaisella kansanedustajalla, Mikko Elolla. Luin eilen illalla junassa Mikkelistä Helsinkiin hänen omaelämänkerrallisen kirjan, joka oli mielestäni aivan kauhea. Kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt (kollegat) joko haukuttiin moneen kertaan tai sitten leimattiin alkoholinkäytöltään ongelmallisiksi. Kirjoittaja itse luonnollisestikin oli joka käänteessä edukseen ja oikeassa.
Mietin asemalta kämpille kulkiessani, että ketä varten ja miksi tuollaisia kirjoja tehdään...??? Varmasti on teraapeuttista kirjoittaa pöytälaatikkoon tai päiväkirjaan mielessä pyöriviä inhottavuuksia, mutta ketä palvelee se, että omaa katkeruuttaan purkaa juoruilemalla toisista ihmisistä vanhoja asioita ilman, että näillä on mahdollisuus omaa versiotaan kertoa. Tulin oikein pahalle tuulelle tuon "kirjan" lukemisen jälkeen.
Tänään on puolestaan ollut hyväntuulinen ja työntäyteinen päivä. Monet asiat ovat taas loksahtaneet oikeille kohdille. Ainut mikä tökkii, on täyttynyt sähköpostini. Sähköpostin määrä on valtaisaa ja nyt kun olen laiminlyönyt sen tyhjentämistä, on se aivan jumissa. Yritän urakoida postilaatikon tyhjäksi mahdollisimman pian.
Sitä olen itse asiassa saanut miettiä viime kuukausien aikana vähän muutenkin ja toteanpa, että tosi ystävät mahtuvat kouralliseen ja ovat kaikin puolin korvaamattomia.
Kahvia kului yli 700 kuppia, joten jututtamieni ihmistenkin määrä oli melkoinen.
Päällimäisenä huolena tuntui olevan terveydenhuollon tilanne. Syytä huoleen toki onkin. Vaikka irtisanomisia ei vielä meidän sairaalassamme olisikaan tulossa, heijastuu se myös meidän alueen ihmisiin. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan aito pelko siitä, kuinka heidän käy. Tilanteen laskeminen näin vakavaksi on mielestäni edesvastuutonta.
Toinen kuntalaisia puhututtanut asia oli apulaiskaupunginjohtaja Alaselle maksettava korvaus siitä, että hän jää eläkkeelle suunniteltua aiemmin. Vihaiset ihmiset kyllä ymmärsivät asian, kun sen niille selitin. On kaupungille paljon edullisempaa maksaa pientä korvausta muutaman vuoden ajan, kuin täyttä palkkaa 68 vuoteen asti. Tavoitteena kaupungilla on päästä mahdollisimman pian yhden kaupunginjohtajan malliin.
Ystävät tuntuivat olevan puolestaan vähissä pitkäaikaisella porilaisella kansanedustajalla, Mikko Elolla. Luin eilen illalla junassa Mikkelistä Helsinkiin hänen omaelämänkerrallisen kirjan, joka oli mielestäni aivan kauhea. Kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt (kollegat) joko haukuttiin moneen kertaan tai sitten leimattiin alkoholinkäytöltään ongelmallisiksi. Kirjoittaja itse luonnollisestikin oli joka käänteessä edukseen ja oikeassa.
Mietin asemalta kämpille kulkiessani, että ketä varten ja miksi tuollaisia kirjoja tehdään...??? Varmasti on teraapeuttista kirjoittaa pöytälaatikkoon tai päiväkirjaan mielessä pyöriviä inhottavuuksia, mutta ketä palvelee se, että omaa katkeruuttaan purkaa juoruilemalla toisista ihmisistä vanhoja asioita ilman, että näillä on mahdollisuus omaa versiotaan kertoa. Tulin oikein pahalle tuulelle tuon "kirjan" lukemisen jälkeen.
Tänään on puolestaan ollut hyväntuulinen ja työntäyteinen päivä. Monet asiat ovat taas loksahtaneet oikeille kohdille. Ainut mikä tökkii, on täyttynyt sähköpostini. Sähköpostin määrä on valtaisaa ja nyt kun olen laiminlyönyt sen tyhjentämistä, on se aivan jumissa. Yritän urakoida postilaatikon tyhjäksi mahdollisimman pian.
tiistaina, lokakuuta 16, 2007
Markkinameininkiä
Tänään ja huomenna pidetään Mikkelissä perinteiset Mikko-Markkinat. Eilen illalla oli jo tori täynnä kojuja ja katu Lääninhallituksen edestä suljettuna. Olemme oman Työväenyhdistyksen kanssa entisiä tapoja noudattaen mukana ensimmäisen markkinapäivän humussa. Kahvitelttamme on 9-17 välisen ajan Raatihuoneenkadulla eli tervetuloa vaihtamaan kuulumisia!
Muutoin viime päivät ovatkin olleet aikamoista matalalentoa. Lauantaina olin Savonlinnassa paikallisen Työväenyhdistyksen juhlissa ja sunnuntai olikin aivan ansaitusti ihan vapaata touhuamista Onnin kanssa. Savonlinnan tilaisudessa oli mukava olla, hyvin järjestetyt tapahtumat ja paljon tuttuja ihmisiä. Juhlapuheen piti puolueen puheenjohtaja Heinäluoma ja hän toi siinä hyvin esiin niitä asioita, jotka savonlinnalaisille (demareillekin) ovat tärkeitä.
Eilen tapasin alueen SAK:laisia toimitsijoita. Saimme käytyä hyvää keskustelua ja virittelimme uusia yhteistyömuotoja, joilla saisimme enemmän hyödynnettyä toinen toisiamme. Tarvetta laajemmalle tiedonvälitykselle tuntuu olevan. Nämä toimitsijat ovat kuitenkin niitä ammattilaisia, jotka oman ammattiryhmänsä asioista paljon tietävät.
Iltapäivällä aloitimme kaupunginhallituksen ns. iltakoulun. Aiheena oli luonnollisestikin talousarvion valmistelu. Tavoitteet alkavat virkamiesjohdolla selvästi tarkentua, eikä mukavia päätöksiä ole tiedossa. Tärkeintä olisi nyt se, että henkilöstö joka portaalla saataisiin mukaan näihin talkoisiin eikä tiukan menokurin linjaa pidettäisi ainoastaan päättäjien tai esimiesten ongelmana.
Tämä ongelma on vaan nyt päästetty kasvamaan niin suureksi, että sen ratkaisemiseksi tarvitaan ihan jokaisen panosta. Mikäli tavoitteisiin ei sitouduta, ei tulla näkemään toivottuja ja välttämättömiä tuloksiakaan. Joissain kunnissa on otettu käyttöön mm. "kilpailu" siitä, mikä yksikkö pystyy kehittämään tuottavuutta ja tehokkuutta kasvattavia toimintatapoja ja näitä on luonnollisestikin jotenkin pienesti sitten palkittukin. Ei huonompi idea mietittäväksi meilläkin.
Iltakoulun jälkeen pidimme vielä varsinaisen hallituksen kokouksen. Olen ennenkin sanonut ja sanon nytkin, että yli kolmen tunnin kokoussessiot eivät ole mistään kotoisin. Ihmisten vireystila laskee ja aikaa tärvääntyy turhanpäiväiseen melskaamiseen ja asioiden vatuloimiseen. Hetkittäin olo tällaisessa kokouksessa on kuin markkinoilla!
Työpäivän jälkeen jokainen on jo iltaseitsemältä väsyksissä ja asioiden järkevä käsittely voi vaarantua. Mielestäni tämän kokoisella kaupungilla pitäisi olla kaupunginhallituksen kokouksia useammin, vaikka joka maanantai. Näin tekevät pienemmätkin kunnat.
Helsinkiin lähden tänään iltajunalla eli olen siis hyvissä ajoin aamusta taas työmaalla. Tänään jää täysistunto ja valiokunnan kokous väliin, mutta markkinat ja ihmisten tapaaminen ovat tärkeitä myös. Toivottavasti mahdollisimman moni ehtisi käydä kertomassa kuulumisiaan, se on kuitenkin sitä parasta ja aidointa vuorovaikutusta ja antaa oikeasti eväitä eduskuntatyöhön.
Muutoin viime päivät ovatkin olleet aikamoista matalalentoa. Lauantaina olin Savonlinnassa paikallisen Työväenyhdistyksen juhlissa ja sunnuntai olikin aivan ansaitusti ihan vapaata touhuamista Onnin kanssa. Savonlinnan tilaisudessa oli mukava olla, hyvin järjestetyt tapahtumat ja paljon tuttuja ihmisiä. Juhlapuheen piti puolueen puheenjohtaja Heinäluoma ja hän toi siinä hyvin esiin niitä asioita, jotka savonlinnalaisille (demareillekin) ovat tärkeitä.
Eilen tapasin alueen SAK:laisia toimitsijoita. Saimme käytyä hyvää keskustelua ja virittelimme uusia yhteistyömuotoja, joilla saisimme enemmän hyödynnettyä toinen toisiamme. Tarvetta laajemmalle tiedonvälitykselle tuntuu olevan. Nämä toimitsijat ovat kuitenkin niitä ammattilaisia, jotka oman ammattiryhmänsä asioista paljon tietävät.
Iltapäivällä aloitimme kaupunginhallituksen ns. iltakoulun. Aiheena oli luonnollisestikin talousarvion valmistelu. Tavoitteet alkavat virkamiesjohdolla selvästi tarkentua, eikä mukavia päätöksiä ole tiedossa. Tärkeintä olisi nyt se, että henkilöstö joka portaalla saataisiin mukaan näihin talkoisiin eikä tiukan menokurin linjaa pidettäisi ainoastaan päättäjien tai esimiesten ongelmana.
Tämä ongelma on vaan nyt päästetty kasvamaan niin suureksi, että sen ratkaisemiseksi tarvitaan ihan jokaisen panosta. Mikäli tavoitteisiin ei sitouduta, ei tulla näkemään toivottuja ja välttämättömiä tuloksiakaan. Joissain kunnissa on otettu käyttöön mm. "kilpailu" siitä, mikä yksikkö pystyy kehittämään tuottavuutta ja tehokkuutta kasvattavia toimintatapoja ja näitä on luonnollisestikin jotenkin pienesti sitten palkittukin. Ei huonompi idea mietittäväksi meilläkin.
Iltakoulun jälkeen pidimme vielä varsinaisen hallituksen kokouksen. Olen ennenkin sanonut ja sanon nytkin, että yli kolmen tunnin kokoussessiot eivät ole mistään kotoisin. Ihmisten vireystila laskee ja aikaa tärvääntyy turhanpäiväiseen melskaamiseen ja asioiden vatuloimiseen. Hetkittäin olo tällaisessa kokouksessa on kuin markkinoilla!
Työpäivän jälkeen jokainen on jo iltaseitsemältä väsyksissä ja asioiden järkevä käsittely voi vaarantua. Mielestäni tämän kokoisella kaupungilla pitäisi olla kaupunginhallituksen kokouksia useammin, vaikka joka maanantai. Näin tekevät pienemmätkin kunnat.
Helsinkiin lähden tänään iltajunalla eli olen siis hyvissä ajoin aamusta taas työmaalla. Tänään jää täysistunto ja valiokunnan kokous väliin, mutta markkinat ja ihmisten tapaaminen ovat tärkeitä myös. Toivottavasti mahdollisimman moni ehtisi käydä kertomassa kuulumisiaan, se on kuitenkin sitä parasta ja aidointa vuorovaikutusta ja antaa oikeasti eväitä eduskuntatyöhön.
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Koulutus-keskiviikko
Tänä päivänä olen taas saanut olla talossa aamuvarhaisesta lähtien. Ihana olikin kävellä raikkaassa syyssäässä työpaikalle. Muutoin ei paljon ulkoilmasta ole havaintoa ollutkaan.
Valiokunnan kokouksessa oli tänään taas uuden oppimisen paikka. Asiantuntijaporukka kertoi meille ympäristövaliokunnassa PUTTE-ohjelmasta. Lyhyesti kerrottuna, PUTTE liittyy Suomessa tuntemattomien uhanalaisten lajien (hyönteisiä, sieniä, matoja jne) löytämiseen metsistä.
Niiden kartoittamisen ja nimeämisen ideana on se, että näiden ötököiden tiedostaminen ja tutkiminen auttaa ihmisiä mm. metsienhoidossa, karjankasvatuksessa ja sitä kautta siis tuo meille kaikille hyötyä. Tarpeellista tutkimusta siis.
Yhtiöiden hallintoelimissä toimimisesta saimme myös päivällä ansiokasta koulutusta. Päällimmäisenä maallikolle jäi mieleen professori Jarmo Leppiniemen ohjeet siitä, kuinka "vaarallista" yhtiöiden hallituksessa toimiminen voi olla, mikäli ei asioihin ole perehtynyt tai ei niitä ymmärrä. Hui!
Iltapäivällä saimme vastaanottaa lähetystön Etelä-Savosta. Elinkeinoelämän keskusliiton savolaiset toimijat tulivat meitä tapaamaan ja samalla tietenkin evästämään maakunnalle tärkeistä asioista. Mitään uusia avauksia ei luonnollisestikaan tullut, mutta tätä uskonvahvistusta on aina säännöllisin väliajoin hyvä saada.
On upeaa, että porukat suurilla joukoilla haluavat/ehtivät meitä tänne eduskuntatalolle tulla tapaamaan. Meidän aikataulumme ovat vaan niin valitettavan tiukkoja, että tapaamiset eivät välttämättä ole kovin syvällisiä, mutta hyödyllisiä kuitenkin.
Täysistunnossa oli useamman tunnin keskustelu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunniotelmasta (KESU) vuosille 2007-2012. Luonnos oli nyt eduskunnan ruodittavana ja toivoa vaan sopii, että ne asiat, joita tänään puheenvuoroissa esiin nostettiin, otettaisiin lopullisessa KESU:ssa huomioon.
Moni sellainen asia, joita edellisessä KESU:ssa korostettiin, on nyt uuden hallituksen toimesta jätetty vähemmälle huomiolle. Nähtäväksi jää. Esimerkiksi alueellinen epätasa-arvo koulutuspaikkoja suunnattaessa on todellinen uhka joillekin maakunnille. Samoin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksen supistaminen on ristiriidassa luonnoksen tekstien kanssa. Tuottavuusohjelma tulee karsimaan myös työntekijöitä valtionomisteisssa kouluissa. Paljonkin kaikkea ihmettelemistä KESU:ssa on.
KESU:un liittyy myös oman poikani iloinen puhelinsoitto äsken; laadukas opetus ja myönteinen oppimisilmapiiri löytyvät ainakin vielä Mikkelin Urpolan koulusta, sillä Onni kehui saaneensa äidinkielen kokeesta TÄYDET PISTEET. Taidan poksahtaa ylpeydestä...
Keskustelu salissa jatkuu yhä, kuuntelen lakialoitteiden käsittelyä täällä huoneessani. Monta ihan järkevääkin aloiteta on taas tehty. Harmi vaan, että niiden eteneminen on niin hidasta ja teoreettista. Muutaman sähköpostin vielä laitan maailmalle ja soitan parit puhelut ja sitten siirryn kaupan kautta kämpille. Iltalenkki pitkin asfalttikatuja tekee vielä hyvää ennen iltauutisia. Aamulla taas 7.30 töihin.
Valiokunnan kokouksessa oli tänään taas uuden oppimisen paikka. Asiantuntijaporukka kertoi meille ympäristövaliokunnassa PUTTE-ohjelmasta. Lyhyesti kerrottuna, PUTTE liittyy Suomessa tuntemattomien uhanalaisten lajien (hyönteisiä, sieniä, matoja jne) löytämiseen metsistä.
Niiden kartoittamisen ja nimeämisen ideana on se, että näiden ötököiden tiedostaminen ja tutkiminen auttaa ihmisiä mm. metsienhoidossa, karjankasvatuksessa ja sitä kautta siis tuo meille kaikille hyötyä. Tarpeellista tutkimusta siis.
Yhtiöiden hallintoelimissä toimimisesta saimme myös päivällä ansiokasta koulutusta. Päällimmäisenä maallikolle jäi mieleen professori Jarmo Leppiniemen ohjeet siitä, kuinka "vaarallista" yhtiöiden hallituksessa toimiminen voi olla, mikäli ei asioihin ole perehtynyt tai ei niitä ymmärrä. Hui!
Iltapäivällä saimme vastaanottaa lähetystön Etelä-Savosta. Elinkeinoelämän keskusliiton savolaiset toimijat tulivat meitä tapaamaan ja samalla tietenkin evästämään maakunnalle tärkeistä asioista. Mitään uusia avauksia ei luonnollisestikaan tullut, mutta tätä uskonvahvistusta on aina säännöllisin väliajoin hyvä saada.
On upeaa, että porukat suurilla joukoilla haluavat/ehtivät meitä tänne eduskuntatalolle tulla tapaamaan. Meidän aikataulumme ovat vaan niin valitettavan tiukkoja, että tapaamiset eivät välttämättä ole kovin syvällisiä, mutta hyödyllisiä kuitenkin.
Täysistunnossa oli useamman tunnin keskustelu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunniotelmasta (KESU) vuosille 2007-2012. Luonnos oli nyt eduskunnan ruodittavana ja toivoa vaan sopii, että ne asiat, joita tänään puheenvuoroissa esiin nostettiin, otettaisiin lopullisessa KESU:ssa huomioon.
Moni sellainen asia, joita edellisessä KESU:ssa korostettiin, on nyt uuden hallituksen toimesta jätetty vähemmälle huomiolle. Nähtäväksi jää. Esimerkiksi alueellinen epätasa-arvo koulutuspaikkoja suunnattaessa on todellinen uhka joillekin maakunnille. Samoin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksen supistaminen on ristiriidassa luonnoksen tekstien kanssa. Tuottavuusohjelma tulee karsimaan myös työntekijöitä valtionomisteisssa kouluissa. Paljonkin kaikkea ihmettelemistä KESU:ssa on.
KESU:un liittyy myös oman poikani iloinen puhelinsoitto äsken; laadukas opetus ja myönteinen oppimisilmapiiri löytyvät ainakin vielä Mikkelin Urpolan koulusta, sillä Onni kehui saaneensa äidinkielen kokeesta TÄYDET PISTEET. Taidan poksahtaa ylpeydestä...
Keskustelu salissa jatkuu yhä, kuuntelen lakialoitteiden käsittelyä täällä huoneessani. Monta ihan järkevääkin aloiteta on taas tehty. Harmi vaan, että niiden eteneminen on niin hidasta ja teoreettista. Muutaman sähköpostin vielä laitan maailmalle ja soitan parit puhelut ja sitten siirryn kaupan kautta kämpille. Iltalenkki pitkin asfalttikatuja tekee vielä hyvää ennen iltauutisia. Aamulla taas 7.30 töihin.
tiistaina, lokakuuta 09, 2007
Uusi viikko
Eilen oli Mikkelin kaupunginvaltuuston kokous. Varsinaisia isoja päätösasioita ei listalla ollut, mutta muutamista kaava-asioista oli salissa käytetty vähän laajennettuja puheenvuoroja. Taloudellinen tilanne toki on puheenaihe, jonka voi liittää mihin tahansa asiakokonaisuuteen.
Itse olin estynyt osallistumasta kokoukseen. Pieksämäellä pidettiin SDP:n Etelä-Savon ensimmäinen niin sanottu seudullinen koulutustilaisuus. Tarkoituksena on kerätä aktiiveja eri kunnista yhteen ja käydä pohdiskelua siitä, kuinka poliittista toimintaa ja järjestöväkeä saadaan piristettyä.
Laaja yksimielisyys porukan kesken vallitsi siitä, että jotakin tarttis tehdä. Toisaalta kyllä nähdään jo nousun merkit olemassa ja tunne siitä, että demareita tässä yhteiskunnassa yhä tarvitaan, on vahvistunut.
Ajaessani pimeää ja märkää tietä kotia kohti, ehdin suunnitella mukaanotettavat työviikon vaatteet sekä kaikki heti tiistaina hoidettavat asiat. Näitä asioita nyt olen aamupäivän huoneessani soitellut. Junamatka Mikkelistä Helsinkiin kului vauhdilla tutulla porukalla ja työnteko junassa jäi tällä kertaa nollaan.
Tänään on iltapäivästä iltaan asti täynnä ohjelmaa. Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallitus tulee taloon vierailulle ja yritän käydä heidän kanssaan jossain välissä kahvilla. Istunto alkaa klo 14.00 ja sen jälkeen on vielä pari tilaisuutta.
Itse olin estynyt osallistumasta kokoukseen. Pieksämäellä pidettiin SDP:n Etelä-Savon ensimmäinen niin sanottu seudullinen koulutustilaisuus. Tarkoituksena on kerätä aktiiveja eri kunnista yhteen ja käydä pohdiskelua siitä, kuinka poliittista toimintaa ja järjestöväkeä saadaan piristettyä.
Laaja yksimielisyys porukan kesken vallitsi siitä, että jotakin tarttis tehdä. Toisaalta kyllä nähdään jo nousun merkit olemassa ja tunne siitä, että demareita tässä yhteiskunnassa yhä tarvitaan, on vahvistunut.
Ajaessani pimeää ja märkää tietä kotia kohti, ehdin suunnitella mukaanotettavat työviikon vaatteet sekä kaikki heti tiistaina hoidettavat asiat. Näitä asioita nyt olen aamupäivän huoneessani soitellut. Junamatka Mikkelistä Helsinkiin kului vauhdilla tutulla porukalla ja työnteko junassa jäi tällä kertaa nollaan.
Tänään on iltapäivästä iltaan asti täynnä ohjelmaa. Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallitus tulee taloon vierailulle ja yritän käydä heidän kanssaan jossain välissä kahvilla. Istunto alkaa klo 14.00 ja sen jälkeen on vielä pari tilaisuutta.
lauantaina, lokakuuta 06, 2007
Kysymyksellä on väliä
Eilen äänestimme välikysymyksestä. Ennakkoarvelujen mukaan, hallitus sai luottamuksen. Juuri ennen äänestystä, olimme seuraamassa hoitajien värikästä mielenosoitusta eduskuntatalon rappusilla.
He vaativat tekoja, ei sanoja. Sanat, joita hallituspuolueen ihmiset suolsivat, eivät aplodeja saaneet. Eivätkä kyllä ansainnetkaan. On kaksinaamaisuuta kehua hoitajien edessä ymmärtävänsä heidän tilannetta ja vielä laittaa vikaa opposition välikysymyksen ansioksi. Hetken päästä salissa kuitenkin painettiin nappia hallituksen luottamuksen puolesta.
Meidän ryhmän puheenvuoron rappusilla käytti puolueen puheenjohtaja. Mielestäni sekin on osoitus siitä, että ME otamme asian vakavasti, emmekä uhranneet ketään kokematonta keltanokkaa vaikeaan tilanteeseen. Heinäluoma esiintyi hyvin ja perusteli asiallisesti, kuinka olemme tähän tilanteeseen tulleet. SDP on hoitajien ja ennenkaikkea julkisen terveydenhuollon puolella.
Tämä välikysymyskeskustelu kaikkinensa on tehnyt hyvää meidän eduskuntaryhmälle. Me olemme saaneet kaikki olla tasaveroisina mukana tekemässä töitä tämän asian puolesta. Meitä kaikkia rohkaistiin käyttämään puheenvuoroja salissa ja se, että meidän kokeeneetkin edustajat istuivat salissa pitkälle iltaan ja jaksoivat debatoida tuntitolkulla, antoi meille sellaista joukkovoimaa, joka varmasti kantaa meitä ryhmänä pitkälle.
Tänään olemme Onnin kanssa miihailleet kaupungilla ja touhuilleet tavanomaisia kotiaskareita. Kohta lähdemme porukalla käymään haudalla, sillä tänään on isäni syntymäpäivä. Nämä merkkipäivät ovat kaiketi niitä, jolloin suru ja kaipaus on enemmän "sallittua" kuin muulloin.
He vaativat tekoja, ei sanoja. Sanat, joita hallituspuolueen ihmiset suolsivat, eivät aplodeja saaneet. Eivätkä kyllä ansainnetkaan. On kaksinaamaisuuta kehua hoitajien edessä ymmärtävänsä heidän tilannetta ja vielä laittaa vikaa opposition välikysymyksen ansioksi. Hetken päästä salissa kuitenkin painettiin nappia hallituksen luottamuksen puolesta.
Meidän ryhmän puheenvuoron rappusilla käytti puolueen puheenjohtaja. Mielestäni sekin on osoitus siitä, että ME otamme asian vakavasti, emmekä uhranneet ketään kokematonta keltanokkaa vaikeaan tilanteeseen. Heinäluoma esiintyi hyvin ja perusteli asiallisesti, kuinka olemme tähän tilanteeseen tulleet. SDP on hoitajien ja ennenkaikkea julkisen terveydenhuollon puolella.
Tämä välikysymyskeskustelu kaikkinensa on tehnyt hyvää meidän eduskuntaryhmälle. Me olemme saaneet kaikki olla tasaveroisina mukana tekemässä töitä tämän asian puolesta. Meitä kaikkia rohkaistiin käyttämään puheenvuoroja salissa ja se, että meidän kokeeneetkin edustajat istuivat salissa pitkälle iltaan ja jaksoivat debatoida tuntitolkulla, antoi meille sellaista joukkovoimaa, joka varmasti kantaa meitä ryhmänä pitkälle.
Tänään olemme Onnin kanssa miihailleet kaupungilla ja touhuilleet tavanomaisia kotiaskareita. Kohta lähdemme porukalla käymään haudalla, sillä tänään on isäni syntymäpäivä. Nämä merkkipäivät ovat kaiketi niitä, jolloin suru ja kaipaus on enemmän "sallittua" kuin muulloin.
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Kolme muskettisoturia
Eilen istuimme salissa koko päivän. Täysistunto alkoi kello 15.00 ja jatkui taukoamatta 22.00 asti. Tarkoitus oli käydä keskustelua opposition ja hallituksen välillä opposition tekemästä välikysymyksestä.
Muutaman tunnin ajan salissa riitti asiasta kiinnostuneita. Liekö sattumaa, mutta nämä samat tunnit olivat juuri ne, jotka TV näytti suorana lähetyksenä. Oppositio toki oli runsaslukuisesti paikalla ja keskusteluakin syntyi.
Viimeisten tuntien ajaksi vastaajiksi joutuivat kokoomuksen kolme uutta kansanedustajaa, Orpo, Virkkunen ja Kataja. Salin oikeistopuoli ammotti tyhjyyttään, mutta nämä kolme muskettisoturia urheasti puolustivat hallituksen näkemyksiä, kun 30-40 vasemmistolaista heitä kysymyksillään tykitti.
Vastaukset tosin olivat vähän täältä sinnepäin, mutta hyvin he pärjäsivät. Itse olisin ollut huomattavasti heikommilla, jos olisin vastaavassa tilanteessa joutunut selittelemään arveluttavia asioita (katteettomia vaalilupauksia) parhain päin.
Puheet jatkuvat välikysymyksen merkeissä vielä tänään. Eilen odotin omaa vuoroani kymmeneen asti, jolloin istunto keskeytettiin juuri minun nokan edestäni. Taas. Olen siis jälleen tilanteessa, jossa täysi sali kuhisee ja kähisee eikä kukaan malta kuunnella. Ehkäpä me puhemiehen kanssa taas porukan hiljennämme :)
Muutaman tunnin ajan salissa riitti asiasta kiinnostuneita. Liekö sattumaa, mutta nämä samat tunnit olivat juuri ne, jotka TV näytti suorana lähetyksenä. Oppositio toki oli runsaslukuisesti paikalla ja keskusteluakin syntyi.
Viimeisten tuntien ajaksi vastaajiksi joutuivat kokoomuksen kolme uutta kansanedustajaa, Orpo, Virkkunen ja Kataja. Salin oikeistopuoli ammotti tyhjyyttään, mutta nämä kolme muskettisoturia urheasti puolustivat hallituksen näkemyksiä, kun 30-40 vasemmistolaista heitä kysymyksillään tykitti.
Vastaukset tosin olivat vähän täältä sinnepäin, mutta hyvin he pärjäsivät. Itse olisin ollut huomattavasti heikommilla, jos olisin vastaavassa tilanteessa joutunut selittelemään arveluttavia asioita (katteettomia vaalilupauksia) parhain päin.
Puheet jatkuvat välikysymyksen merkeissä vielä tänään. Eilen odotin omaa vuoroani kymmeneen asti, jolloin istunto keskeytettiin juuri minun nokan edestäni. Taas. Olen siis jälleen tilanteessa, jossa täysi sali kuhisee ja kähisee eikä kukaan malta kuunnella. Ehkäpä me puhemiehen kanssa taas porukan hiljennämme :)
keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007
Jyrkille huutia!
Tänä aamuna oli oikein "mukava" katsoa aamu-tv:tä. Opposition edustajat Filatov ja Räsänen antoivat Kataiselle oikein kunnolla vastinetta. Keskustelun aiheena oli tietenkin välikysymys ja kokoomuksen puheenjohtaja joutui puolustuskannalle kahden napakan naisen käsittelyssä.
Argumentit Kataisella olivat pitkälti niitä samoja tuttuja (historiallista jne.) ja kaikki luvut hallituksen totuttuun tyyliin neljällä kerrottuja. Jotenkin harmittavinta kaikessa tässä keskustelussa on se, että varsinkin uudet kokoomusedustajat on jotenkin saatu uskomaan tätä poliittista liturgiaa.
Samoja fraaseja toistellaan joka käänteessä ja aivan tosissaan. Yhdeltä kollegalta tiedustelinkin sitä, kuinka heidät on saatu noin hvyin aivopestyä tai hypnotisoitua... Tosiasia kuitenkin kuntatalouden näkökulmasta on aivan jotain muuta kuin, mitä kokoomus nyt yrittää todistella.
Keskustelu salissa alkaa tänään klo 15.00 ja jatkunee pitkälle yöhön. Oma puheenvuoroni on tekeillä ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, pönttöön pääseminen kestää tunteja.
Eilinen blogini aiheutti sen, että asia on uutisoitu myös iltapäivälehdissä. Nyt tapahtuneesta on tullut julkinen ja sekin osaltaan lisää omaa helpotuksen tunnetta. Pitkästä aikaa oloni on rauhallinen ja tuskaisuus ja ärtyneisyys ovat poissa.
Olen saanut tänään paljon kannustavia ja ymmärtäviä viestejä ja se osaltaan lisää varmuutta siitä, että asiasta oli syytä avoimesti kertoa. Enempää kommentointia se ei kuitenkaan kaipaa.
Argumentit Kataisella olivat pitkälti niitä samoja tuttuja (historiallista jne.) ja kaikki luvut hallituksen totuttuun tyyliin neljällä kerrottuja. Jotenkin harmittavinta kaikessa tässä keskustelussa on se, että varsinkin uudet kokoomusedustajat on jotenkin saatu uskomaan tätä poliittista liturgiaa.
Samoja fraaseja toistellaan joka käänteessä ja aivan tosissaan. Yhdeltä kollegalta tiedustelinkin sitä, kuinka heidät on saatu noin hvyin aivopestyä tai hypnotisoitua... Tosiasia kuitenkin kuntatalouden näkökulmasta on aivan jotain muuta kuin, mitä kokoomus nyt yrittää todistella.
Keskustelu salissa alkaa tänään klo 15.00 ja jatkunee pitkälle yöhön. Oma puheenvuoroni on tekeillä ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, pönttöön pääseminen kestää tunteja.
Eilinen blogini aiheutti sen, että asia on uutisoitu myös iltapäivälehdissä. Nyt tapahtuneesta on tullut julkinen ja sekin osaltaan lisää omaa helpotuksen tunnetta. Pitkästä aikaa oloni on rauhallinen ja tuskaisuus ja ärtyneisyys ovat poissa.
Olen saanut tänään paljon kannustavia ja ymmärtäviä viestejä ja se osaltaan lisää varmuutta siitä, että asiasta oli syytä avoimesti kertoa. Enempää kommentointia se ei kuitenkaan kaipaa.
tiistaina, lokakuuta 02, 2007
Joka toinen
Suomessa joka toinen avioliitto päättyy eroon. Me kuulumme nyt tähän puolikkaaseen. Yhteisellä päätöksellä olemme päätyneet hakemaan avioeroa. Päätös on tehty vuosien harkinnan jälkeen eikä asiaan liity mitään draamaa. Joskus asiat vaan menevät näin.
Minua viisaammat ja kokeeneemmat ovat kertoneet, että silloin kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia (uusi työ) tai kriisejä (läheisen kuolema), avioliitto punnitaan. Joskus vaikeudet yhdistävät puolisoita, mutta yhtä usein myös erottavat.
Osittaista erillään asumista olemme harjoitelleet maaliskuusta lähtien aloitettuani reissutyöt ja kokonaan eri osoitteissa olemme asuneet elokuusta lähtien. Arki on sujunut hyvin, pojat ovat pärjänneet kahdestaan tiistaista perjantaihin ja perjantaista tiistaihin olemme Onnin kanssa viettäneet aikaa kaksin.
Omalta osaltani voin todeta (kun sitä kuitenkin kysytään), että eroon ei liity muita ihmisiä. Miehelleni ja hänen "tyttöystävälleen" toivon vilpittömästi kaikkea hyvää (terkut "ystävättärelleni" Kirsille).
Vaativa työ edellyttää, että kotiasiat ovat kunnossa. Huolestuneille voin todeta, että kohdallani juuri näin vihdoinkin näyttää olevan. On tärkeää, että omassa kodissaan voi olla hyvällä mielellä ilman, että joutuu olemaan sanaharkassa kenenkään kanssa tai ilman, että jatkuvasti on riidan ilmapiiri läsnä. Tämä on myös lapsen etu.
Voin myös todeta kiinnostuneille, että aion jatkossakin käydä kahvilla tai syömässä miespuolisten tuttavien kanssa, mutta 21 vuotta parisuhde-elämää riittää tähän lähtöön. Nyt on aika omistautua pelkästään lapselle ja työlle.
Minua viisaammat ja kokeeneemmat ovat kertoneet, että silloin kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia (uusi työ) tai kriisejä (läheisen kuolema), avioliitto punnitaan. Joskus vaikeudet yhdistävät puolisoita, mutta yhtä usein myös erottavat.
Osittaista erillään asumista olemme harjoitelleet maaliskuusta lähtien aloitettuani reissutyöt ja kokonaan eri osoitteissa olemme asuneet elokuusta lähtien. Arki on sujunut hyvin, pojat ovat pärjänneet kahdestaan tiistaista perjantaihin ja perjantaista tiistaihin olemme Onnin kanssa viettäneet aikaa kaksin.
Omalta osaltani voin todeta (kun sitä kuitenkin kysytään), että eroon ei liity muita ihmisiä. Miehelleni ja hänen "tyttöystävälleen" toivon vilpittömästi kaikkea hyvää (terkut "ystävättärelleni" Kirsille).
Vaativa työ edellyttää, että kotiasiat ovat kunnossa. Huolestuneille voin todeta, että kohdallani juuri näin vihdoinkin näyttää olevan. On tärkeää, että omassa kodissaan voi olla hyvällä mielellä ilman, että joutuu olemaan sanaharkassa kenenkään kanssa tai ilman, että jatkuvasti on riidan ilmapiiri läsnä. Tämä on myös lapsen etu.
Voin myös todeta kiinnostuneille, että aion jatkossakin käydä kahvilla tai syömässä miespuolisten tuttavien kanssa, mutta 21 vuotta parisuhde-elämää riittää tähän lähtöön. Nyt on aika omistautua pelkästään lapselle ja työlle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)