Eilen äänestimme välikysymyksestä. Ennakkoarvelujen mukaan, hallitus sai luottamuksen. Juuri ennen äänestystä, olimme seuraamassa hoitajien värikästä mielenosoitusta eduskuntatalon rappusilla.
He vaativat tekoja, ei sanoja. Sanat, joita hallituspuolueen ihmiset suolsivat, eivät aplodeja saaneet. Eivätkä kyllä ansainnetkaan. On kaksinaamaisuuta kehua hoitajien edessä ymmärtävänsä heidän tilannetta ja vielä laittaa vikaa opposition välikysymyksen ansioksi. Hetken päästä salissa kuitenkin painettiin nappia hallituksen luottamuksen puolesta.
Meidän ryhmän puheenvuoron rappusilla käytti puolueen puheenjohtaja. Mielestäni sekin on osoitus siitä, että ME otamme asian vakavasti, emmekä uhranneet ketään kokematonta keltanokkaa vaikeaan tilanteeseen. Heinäluoma esiintyi hyvin ja perusteli asiallisesti, kuinka olemme tähän tilanteeseen tulleet. SDP on hoitajien ja ennenkaikkea julkisen terveydenhuollon puolella.
Tämä välikysymyskeskustelu kaikkinensa on tehnyt hyvää meidän eduskuntaryhmälle. Me olemme saaneet kaikki olla tasaveroisina mukana tekemässä töitä tämän asian puolesta. Meitä kaikkia rohkaistiin käyttämään puheenvuoroja salissa ja se, että meidän kokeeneetkin edustajat istuivat salissa pitkälle iltaan ja jaksoivat debatoida tuntitolkulla, antoi meille sellaista joukkovoimaa, joka varmasti kantaa meitä ryhmänä pitkälle.
Tänään olemme Onnin kanssa miihailleet kaupungilla ja touhuilleet tavanomaisia kotiaskareita. Kohta lähdemme porukalla käymään haudalla, sillä tänään on isäni syntymäpäivä. Nämä merkkipäivät ovat kaiketi niitä, jolloin suru ja kaipaus on enemmän "sallittua" kuin muulloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti