Eilinen markkinakeikka oli entiseen tapaan huikea menestys. Suuri kiitos taas talkoolaisille, jotka huolehtivat siitä, että kahvi oli kuumaa ja sitä oli riittävästi. Mitähän tästä elämästä tulisikaan ilman hyviä ystäviä!
Sitä olen itse asiassa saanut miettiä viime kuukausien aikana vähän muutenkin ja toteanpa, että tosi ystävät mahtuvat kouralliseen ja ovat kaikin puolin korvaamattomia.
Kahvia kului yli 700 kuppia, joten jututtamieni ihmistenkin määrä oli melkoinen.
Päällimäisenä huolena tuntui olevan terveydenhuollon tilanne. Syytä huoleen toki onkin. Vaikka irtisanomisia ei vielä meidän sairaalassamme olisikaan tulossa, heijastuu se myös meidän alueen ihmisiin. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan aito pelko siitä, kuinka heidän käy. Tilanteen laskeminen näin vakavaksi on mielestäni edesvastuutonta.
Toinen kuntalaisia puhututtanut asia oli apulaiskaupunginjohtaja Alaselle maksettava korvaus siitä, että hän jää eläkkeelle suunniteltua aiemmin. Vihaiset ihmiset kyllä ymmärsivät asian, kun sen niille selitin. On kaupungille paljon edullisempaa maksaa pientä korvausta muutaman vuoden ajan, kuin täyttä palkkaa 68 vuoteen asti. Tavoitteena kaupungilla on päästä mahdollisimman pian yhden kaupunginjohtajan malliin.
Ystävät tuntuivat olevan puolestaan vähissä pitkäaikaisella porilaisella kansanedustajalla, Mikko Elolla. Luin eilen illalla junassa Mikkelistä Helsinkiin hänen omaelämänkerrallisen kirjan, joka oli mielestäni aivan kauhea. Kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt (kollegat) joko haukuttiin moneen kertaan tai sitten leimattiin alkoholinkäytöltään ongelmallisiksi. Kirjoittaja itse luonnollisestikin oli joka käänteessä edukseen ja oikeassa.
Mietin asemalta kämpille kulkiessani, että ketä varten ja miksi tuollaisia kirjoja tehdään...??? Varmasti on teraapeuttista kirjoittaa pöytälaatikkoon tai päiväkirjaan mielessä pyöriviä inhottavuuksia, mutta ketä palvelee se, että omaa katkeruuttaan purkaa juoruilemalla toisista ihmisistä vanhoja asioita ilman, että näillä on mahdollisuus omaa versiotaan kertoa. Tulin oikein pahalle tuulelle tuon "kirjan" lukemisen jälkeen.
Tänään on puolestaan ollut hyväntuulinen ja työntäyteinen päivä. Monet asiat ovat taas loksahtaneet oikeille kohdille. Ainut mikä tökkii, on täyttynyt sähköpostini. Sähköpostin määrä on valtaisaa ja nyt kun olen laiminlyönyt sen tyhjentämistä, on se aivan jumissa. Yritän urakoida postilaatikon tyhjäksi mahdollisimman pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti