Eilen olimme SDP:n Etelä-Savon piirikokouksessa Punkaharjulla. Lusto on näkemisen arvoinen paikka ja soveltuu hyvin tietenkin myös kokousten pitoon. Salissa istuessani huomasin kaipaavani niitä aikoja, jolloin piirikokouksiin tungeksi väkeä ja maakunnassa pidettiin tärkeänä päästä mukaan keskustelemaan ajankohtaisista asioista.
Tällaisia kokoukset olivat vielä 1990-luvulla, jolloin itse seurasin tapahtumia kirjaimellisesti keittiöstä Mikkelin Työväentalolla. Piirikokoukset pidettiin usein juuri Mikkelin Työväentalolla ja sain monet kerrat olla tarjoamassa kokousväelle soppaa ja sielunhoitoa. Oi niitä aikoja!
Virkeyttä eiliseen kokoukseen toi toki piirin puheenjohtajan valinta. Airi Haatainen Mikkelistä on pitkään johtanut piiriä ja nyt oli uuden valinta ajankohtainen. Puolue on suurien haasteiden edessä myös Etelä-Savossa ja puheenjohtajalla voi olla mahdollisuus eheyttää kenttää ja saada järjestöväki toimimaan.
Ehdolle asettui kolme pitkäaikaista demaria: Jarkko Hirvonen Joroisista, Arto Seppälä Mikkelistä ja Tapani Varjus Mikkelin Haukivuoresta. Etukäteen oli jo paikallislehdessä julistettu kisan voittajaksi viime keväänä eduskunnasta pudonnut Seppälä. Näin loppujen lopuksi kävikin, mutta tuloksen ratkaisi ARPA. Sekä Hirvonen että Seppälä saivat 13 ääntä, joten valinta tuli tehdä arpomalla!
Itse olisin nähnyt parempana puheenjohtajana Hirvosen, sillä Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtajuudessa olisi Arto Seppälälle ihan kylliksi tekemistä. Kaupungin vaikea taloudellinen tilanne vaatii luottamusjohdolta sekä aikaa että paneutumista, eikä uusien luottamustehtävien haaliminen mielestäni ole kh:n puheenjohtajalle mahdollista saati järkevää.
Ymmärrän toki hänen motiivinsa piirin puheenjohtajaksi. Eduskunnasta putoaminen ja tuhansien äänten menettäminen ei ole kenestäkään kivaa ja siitä toipuminen vie aikansa ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Toipumisprosessia ei kuitenkaan tulisi tehdä kuntalaisten kustannuksella ja näin voi käydä, mikäli kaupunginhallituksen johtoa ei vihdoin aleta ottaa tosissaan. Liian monta vuotta tätä tärkeää postia on hoidettu vasemmalla kädellä.
Mitä tulee niihin spekulaatioihin, että onko tämä lähtölaukaus seuraavia eduskuntavaaleja varten, niin voin todeta, että varmasti on. Vuodet vierivät nopeasti ja kansan luottamuksen saaminen ja menetettyjen äänestäjien haaliminen ei tapahdu hetkessä. Politiikka on raadollista peliä ja tiedän, että toimet minun eduskunnasta pudottamiseksi ovat alkaneet jo kuukausia sitten.
En kuitenkaan anna sen häiritä työtäni yhtään. Olen saanut vahvan valtakirjan eteläsavolaisilta ihmisiltä hoitaa heidän asioitaan seuraavat neljä vuotta ja sen ajan aion tätä työtä tehdä täysillä. Valtakirjan uusiminen on jokaisella kansanedustajalla edessä aina neljän vuoden välein ja senkin vuoksi on syytä pitää elämässä muitakin asioita arvossa.
Mikään ei nimittäin ole kurjempaa katsottavaa kuin se, kuinka jotkut pudonneet edustajat yhä kuvittelevat olevansa eduskunnassa ja pyörivät viikoittain eduskuntatalon käytävillä ja kuppilassa naurattaen naisia entiseen malliin. Naiset toki tietävät, että vaalit on välillä käyty ja
uudet naurattajat ovat paikkansa lunastaneet.
Mikäli elämän sisältö ja arvostus rakentuvat pelkästään työn varaan, on sen loputtua vaikea löytää tilalle uutta sisältöä. Tämä vaikeus on nähty liian monen huippu-urheilijan, työttömän tai eläkeläisen kohdalla. Kansanedustajuus on myös työ, joka ei tunne työaikoja tai jota ei voi jättää mielestään vain käskemällä. Myös sen vuoksi on ymmärrettävä pitää elämässään muitakin tärkeitä asioita. En halua ikinä lukeutua niihin entisiin edustajiin, jotka eivät huomaa eduskunnan vaihtumista!
Piirin puheenjohtajan vaalin lopputuloksesta voi päätellä, että useat piirikokousedustajat olivat kanssani samoilla linjoilla. Lisäksi joroislaisen valinta olisi voinut olla maakunnan demariväkeä eheyttävä tekijä, sillä kaikkien valittujen ei todellakaan tarvitse aina ja automaattisesti olla Mikkelistä. Piiriin ollaan valitsemassa myös uutta toiminnanjohtajaa ja hänenkin asemapaikkansa tulee olemaan Mikkeli. Maakunnan ainoa demarikansanedustaja on myös Mikkelistä.
Itse tulen luonnollisestikin omalta osaltani tukemaan valittua puheenjohtajaa. Tiedän, että olemme monista periaatteellisista asioista hieman eri linjoilla, mutta se ei ole vaarallista. Linjaeroja on ja pitääkin olla myös meidän puolueessa. Uskon, että pystymme molemmat osaltamme tekemään parhaamme sd-järjestöväen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti