Ajatusten viikko

Mennyt viikko oli niin kovin tiukkaan ohjelmoitu, että en ole ehtinyt tälle areenalla lainkaan. Olimme sivistysvaliokunnan sd-ryhmän kanssa maakuntamatkalla Keski-Suomessa tiistain ja keskiviikon. Oman maakunnan kollegojen kanssa kierrettiin torstai ja perjantai Etelä-Savossa.

Keski-Suomesta jäi paljonkin ajatuksia kytemään mielen perukoille. Jyväskylän lukiot (8kpl) ovat muodostaneet maakunnan muun toisen asteen koulutuksen kanssa yhteisen kuntayhtymän. Uudistus on alussa ja koskee siis koulutuksenjärjestämistä ja sen hallinnointia keskitetysti yli kuntarajojen.

Oma visioni maakunnallisesta toisesta asteesta on ollut framilla jo pitkään ja nyt seuraankin mielenkiinnolla Keski-Suomen onnistumisia tällä saralla. Meillä nuorison väheneminen ja opiskelupaikkojen pakollinen vähentäminen ovat edessämme pikemmin kuin huomaammekaan ja olisi hyvä tehdä tässäkin asiassa ratkaisuja itse kauaskantoisesti sen sijaan, että olemme niihin pian pakotettuja.

Omalla porukalla kävimme torstaina myös Itä-Suomen Yliopiston Savonlinnan kampuksella, entsien OKL:n laitoksella. Napakka tietopaketti vakuutti meidät siitä, että Savonlinnan kaltaista suuntautumista tarvitaan ja maakunnan edusn nimissä on tärkeää, että opettajia koulutetaan jatkossakin myös Savonlinnassa. Yliopistouudistuksen mukanaan tuomasta rahoituksen ongelmasta saimme aivan konkreettisen esityksen, josta kerron näkemykseni toisen kerran. Toki lausuin sen julki myös yliopiston väen kuullen:(

Nämä vain kahtena esimerkkinä siitä, minkälaisia tapaamisia kansanedustajat maakunnissan tekevät. Molempina reissuina ohjelmamme olivat tiukat ja minuuttiaikatauluilla saimme tehoa irti mitä moninaisimmista tapaamisista. Usean kansanedustajan yhteisiä sessioita on vaikea sovittaa yhteen istuntokaudella, joten nämä istuntovapaaviikot ovat siihen hyviä mahdollisuuksia. Isännät kokevat tärkeänä saada kertoa edustajille ajankohtaisia huoliaan ja miksei myös kuulumisiaan.

SDP-Ihmisten Puolue

Olimme eilen suurella joukolla koolla Savonlinnassa Etelä-Savon demaripiirin järjestämässä kolutus- ja strategiaseminaarissa. Päivän mittainen seminaari innosti ihmisiä visioimaan tulavasta ja miettimään keinoja oman maakuntamme kannalta parhaimpien uusien toimintatapojen löytämiseksi.

Maakunnassa, jossa pieniä (kepulaisia) kuntia on paljon, on erittäin tärkeää, että me sosialidemokraatit pidämme yhtä ja että kaupunkien suuremmat demarijärjestöt (kunnallisjärjestöt) antavat paitsi ymmärryksensä niin myös tukensa näille maalaiskuntien aktiiveille. Voin kuvitella, että ei ole ihan helppoa toimia sosialidemokraattisena päättäjänä kunnassa, jossa valtuustossa yhdellä ryhmällä on yksinkertainen enemmistö. Näitä kuntia on muuten paljon.

Tässä yhteydessä en suinkaan aio paljastaa eilisiä strategisia linjauksiamme. Ne tulevat näkymään sitten aikanaan. Paljastan kuitenkin oman kuningasajatukseni; eilen illalla kotona jäin miettimään puolueemme vanhoja sloganeita ja mietinnässä olevia tulevia sloganeita. Keksin itse tosi hyvän: "SDP-Ihmisten Puolue". Tämä viittaa tietenkin paitsi puolueemme arvomaailmaan, niin myös siihen jo tutuksi tulleeseen (mielestäni tosi hyvään) tv-sarjaan "Ihmisten puolue". Ripaus itseironiaa ei ole pahitteeksi meidänkään poliittisessa toiminnassa:)

Tämä slogan vapaasti Jouni B:lle eteenpäinvietäväksi puoluehallitukseen. Muille puolueille sitä en siis luovuta, vaikka näin julkisesti ajatuksesta kerronkin. Siinä vaiheessa, kun ajatukseni on kenties "lainattu" jonnekin muualle, voin julistaa sen minulta kopioiduksi. Todisteena tällä päivämäärällä kirjoitettu blogi.

Sosiaalinen media

Eilisissä Ilta-Sanomissa oli tehty hyvä juttu uusimmasta sosiaalisesta mediasta eli Twitteristä. Jutussa kerrottiin vain kymmenen kansanedustajan käyttävän Twitteriä ja esimerkkinä oli kollega Heli Paasio (sd.).

Kuulun myös näiden Twitteriin jämähtäneiden ryhmään. Se toimii yksinkertaisesti siten, että joko kännykästä tai koneelta kirjoitetaan yhden tekstiviestin mittaisia selostuksia siitä, mitä juuri nyt olet tekemässä (what are you doing?). Yhtä lailla viestissä voi olla ajatuksia, kommentteja kannanottoja.

Toiset voivat päästä lukemaan twiittejä joko rekisteröitymällä itse Twitteriin tai seuraamalla vain sivusta. Omien kotisivujeni kautta on suora yhteys minun Twitteriini. Olen saanut paljon palautetta siitä, että on mukava nähdä pitkin päivää se, missä ja millä mielellä kulloinkin olen. Itselleni twiittaus on mukava tapa viestittää päivien kulkua tutuille (ja tietysti tuntemattomille) ja toisaalta, tiedän missä muutkin menevät. Helppoa ja vaivatonta siis!

Ennenkin olen pähkäillyt täällä sitä, että liittyisinkö osaksi laajempaa ja tunnetumpaa sosiaalista mediaa, Facebookia. Päivittäin saan postiini kyselyjä siitä, kuinka joku haluaisi liittää minut "kaverikseen" Facebookissa. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että se formaatti ei ole minun juttuni, mutta painostuksen alla olen joutumassa toisenlaiseen tilanteeseen.

Harkitsen vielä hetken ja kerron sitten kirjautumisestani täällä. Sen kuitenkin vannon, että en ala viljellä mitään virtuaalista maatilaa verkossa, niinkuin olen kuullut monien ihan järkevienkin ihmisten tekevän. Rajansa kaikella:)

Oppositiolla on merkitystä

Olen jo pidemmän aikaa pähkäillyt puolueemme oppositio-roolin kanssa. Joulun alla satuin jonkun tuskallisen salikeskustelun jälkeen hissiin Kridstillisdemokraattien Bjarne Kalliksen kanssa ja kysyin häneltä, kuinka kukaan voi vuosikausia motivoitua olemaan oppositiossa??

Viisaan miehen maineessa oleva Kallis otti kysymykseni vakavasti ja piti koko 7 minuutin matkan ajan esitelmää siitä, mitä hyvää oppositiossa olemisessa on, ja kuinka se aidosti parhaimmillaan hyödyttää koko kansaa. Raivoni laski ja hetken aikaa olin jopa samassa uskossa Kalliksen kanssa.

Uskoni on kyllä horjunut. Vahvistusta se sai, kun männä viikolla olimme ympäristövaliokunnan demareitten kannsa visiitillä Rantasalmella ja käymästämme norppakeskustelusta uutisoitiin hyvin näyttävästi Itä-Savossa. Tämän jälkeen samassa lehdessä ottivat Etelä-Savon vihreät (hallituspuolue!) kantaa samaan asiaan, jonka me nostimme esille eli ammattikalastajien huonoon tilanteeseen suhteessa maksettaviin korvauksiin (nolla euroa) norpan suojelun nimissä.

Samana päivänä luimme kaikista lehdistä, että ympäristöministeri Lehtomäki (kesk.) on perustamassa työryhmää norpan suojelun parantamiseksi. Toivottavasti tästä työryhmästä tehtäisi poikkeuksellisesti sellainen, johon otettaisiin edustajia myös oppositiopuolueista.

Nämä kaksi esimerkkiä siitä, että kyllä oppositiollakin on vaikutusta. Kilpajuoksu paitsi äänestäjien niin norppien sieluista on alkanut. Ja jos ei hallituspuolueita mikään muu huoleta, niin ainakin se, että oppositio kiinnittää huomiota heidän saamattomuuteensa, jolloin kannanotoilla on kiire ja myös merkitystä.

Toivoa sopii, että siinä vaiheessa, kun meiltä tulee lakiesitys sisävesikalastajien ulottamisisesta korvausten piiriin avomerenkalastajien lailla, hallituspuoleiden (ainakin Vihreiden) edustajat tietävät, mitä nappia painavat. Olisikin eka kerta tällä vaalikaudella:)

Mainiota soppaa

Olin eilen illalla tilaisuudessa osallistua Pro Mikkeli -kansalaisjärjestön järjestämään keskusteluiltaan Otavan Opistolla. Aiheena illassa oli Mikkelin kaupungin ja ympäristökuntien yhteistyössä valmistelevan seudullisen liikelaitoksen Mainion tämänhetkinen tilanne ja sen sisältö kaiken kaikkiaan.

Mainio on nyt ollut ihmisten huulilla jo monta viikkoa ja kaikki kaupungin varteenotettavat poliitikot ovat asiasta jotakin julkisesti lausuneet. Itse olen ollut toistaiseksi ainoastaan kuulolla. Samalla mielellä läksin eiliseenkin tilaisuuteen. Mennessäni paikalle, tunnelma täydessä salissa oli omituisen vihamielinen. Selvästi altavastaajana oli kaupungin sosiaali-ja terveystoimenjohtaja Maria Närhinen, joka kertoi hankkeen vaiheista, tarkoituksesta ja sisällöstä.

Illan edetessä, tunnelma tasaantui. Närhinen sekä muutamat yleisöstä pystyivät kysymysten ja vastausten kautta avaamaan kuntalaisille suunnitelman sisältöä siten, että pahimmat väärinkäsitykset ja uhkakuvat torjuttiin. Harmittavia harhaluuloja on jo päässyt syntymään.

Asiallisesti ottaen, tilanne valmistelussa on seuraava: Mikkeli ja ympäristökunnat (8) ovat joutuneet muiden suomalaisten kuntien tavoin miettimään sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujensa järjestämistä tulevaisuudessa uusilta pohjilta. Tämä vaatimus tulee valtiovallalta ja meidän kaikkien kuntalaisten kannalta on parempi, että asia tehdään alueilla itse kuin, että joudumme tilanteeseen, jossa joku muu ratkaisee palvelujen järjestämisen meidän puolestamme.

Erilaisia selvityksiä on tehty jo parin vuoden ajan ja mikään malli ei ole kaikille osapuolille sopinut. Nyt olemme vaiheessa, jossa tämä yhteinen liikelaitos on lausuntokierroksella kunnissa ja siihen tullaan lopullisesti jokaisessa kunnassa ottamaan kantaa kesäkuussa. Mikäli nyt käsillä oleva versio ei käy, alkaa sen jälkeen uuden mallin selvittäminen. Selvää on, että nykyisillä rakenteilla ei voida jatkaa.

Tällä hetkellä Mainioon voidaan vaikuttaa. Eilinen keskustelutilaisuus oli hyvä esimerkki siitä, että avoin tiedottaminen, väärinkäsitysten oikaiseminen ja uusien näkökulmien tuominen jalostavat ja parantavat käsillä olevaa tuotosta.

Mikkelin valtuuston varapuheenjohtajana pidän tärkeänä sitä, että kaikilla kaupunginvaltuutetuilla, myös sosialidemokraateilla, on mahdollisuus osallistua Mainion valmisteluun ja myös aitoon päätöksentekoon siinä vaiheessa, kun malli on valmis päätöksentekijöille esiteltäväksi.

Olen kuullut, että meidänkin valtuustoryhmässä ja kunnallisjärjestössä on tehty sitovat päätökset siitä, että Mainioon ei tule mennä. Voin rauhoittaa kuntalaisia; päätökset tehdään vasta sitten, kun on jotakin päätettävää. Sitä ennen myös sosialidemokraatit ovat mukana valmisteluissa, jotta saamme tästäkin esityksestä mahdollisimman hyvän kaikkia kuntalaisia ajatellen.

Mikäli lopullinen esitys tulee olemaan sellainen, että se ei meidän arvoja ja tavoitteita palvele, voimme esittää sen hylkäämistä. Valmistelussa oleva asia täytyy viedä loppuun ja vasta sitten tehdä päätös. Sopan keittäminen ja sen jatkuva hämmentäminen ei tässäkään tapauksessa ole kuntalaisten etu.

Spekulointia

Huomaan, että viime päivät olen pohdiskellut ainoastaan kepulaisten kuvioita. Eipä ihme, sillä tuntuu kuin mitään muuta maassa ei tapahtuisikaan. Tämän huolen kyllä esitin jo aiemmin, koska hallituksen tulisi pystyä olemaan täysin toimintakykyinen tilanteessa, jossa työttömyys paisuu ja ihmisten ongelmat jatkavat kasvuaan.

Onneksi tänä iltana pääsen oman työväenyhdistykseni kokoukseen. Entiseen malliin puhumme paljon ajankohtaisista valtakunnan asioista, mutta tietenkin myös oman puolueen kuvioista. Niissäkin riittää puhumista ja olisi aiheellista täälläkin jotakin kommentoida, mutta parempi olla heittämättä lisää löylyä paikalliselle kiukaalle. Tuntuu olevan jo ylikuumentunut ilman minuakin:)

Lähestyvät eduskuntavaalit villitsevät näköjään muitakin; Savonlinnan valtuutettu Teemu Hirvonen (sd.) on ehdolla valtakunnallisen nuorisojärjestömme puheenjohtajaksi. Teemulla on uskoakseni hyvät mahdollisuudet menestyä kisassa, onhan hänellä jo useiden vuosien kokemus sekä puolueesta että nuorisojärjestössä toimimisesta. Toivottavasti itäsuomalaiset saavat yhdistettyä vähät voimansa ja Teemu tulee valittua.

Mikkeliläinen kollega Lenita Toivakka (kok.) on tämän päivän Länkkärin mukaan menossa Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajistoon. Sieltähän ilmeisesti vapautuu Tiuran hallussa ollut naispaikka, joten mahdollisuuksia siihen varmaankin on. Kokoomuksessa ei näet valinnoissa noudateta senioriperiaatetta tai arvosteta pitkää puoluetyötä, joten kaikki paikat ovat kaikkien haettavissa ja saatavissa.

Lisäksi Kokoomuksessa tiedetään hyvin se, että ainoastaan näkyvyyden kautta saadaan kasvatettua viime vaalien listan viimeisen läpimenijän vaatimatonta äänimäärää ja säilytettyä maakunnan toinen Kokoomus-paikka.

Samassa Länsi-Savon jutussa toimittaja Ahdelma menee vielä vähän pidemmälle. Hän hyppää eduskuntavaalien yli. Ahdelman visioinnin mukaan maakunnassamme on ensi kaudella kolme ministeriä: Backman (sd.), Leppä (kesk.), Toivakka (kok.).

Tilannehan olisi maakunnan kannalta ideaali, vaikkakin hieman oudolta ajatus nyt tuntuu monessakin mielessä. Käydään kuitenkin vaalit ensin ja sitä ennen meneillään oleva viimeinen vuosi tehdään tehokkaasti tätä kansanedustajan perustyötä. Liikennehankkeet ja niiden eteenpäinvieminen helpottavat sitten näiden ministereidenkin mustien autojen kurvailua pitkin Viitostietä:)

Siinäpä sitä motiivia hallituspuolueiden nykyisille kansanedustajille pitää huoli siitä, etteivät meidän kaikki hankkeet jälleen kerran lykkäänny jonnekin. Nepponen (kok.), Komi (kesk) Järvinen (vihr.) ja minä olemme toki kaikki tehokkaita ja työteliäitä, mutta toivoisin tietenkin myös maakunnan tulevien ministereiden jaksavan/ehtivän osallistua tähän perustyöhön.

Jounihan ei tällä hetkellä eduskunnassa olekaan, mutta hänen panoksensa näkyy puolueemme johdossa, puoluevaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa. Kuten jo aikaisemmin viittasin, vaalikuviot erilaisine liittoineen ovat nyt pinnan alla selvittelyissä. Kaikkien laskelmien mukaan meidän kannatuksemme on edelleen kahdessa paikassa, joten ilman vaaliliittoa Jounikin on mukana ensi kaudella:)

Velanmaksun aika

Ensimmäisen Kepun puheenjohtajaehdokkaan julkitulo eilen ei yllättänyt ketään. Näin sosialidemokraattina suorastaan hykertelen siitä vaikutuksesta, mikä Väyrysen ilmestymisellä puolueen julkiseksi kärjeksi tuleekaan olemaan.

Suotta eivät kepun kuusi mieskansanedustajaa aikaisemmin Väyrystä tyrmänneet; hänessä saattaa olla vastusta enemmän kuin kuusikossa yhteensäkään, ottaen huomioon vielä puoluesihteerin tuen.

Väyrynen maksaa potut pottuina, mutta edellyttänee myös velanmaksua meppi Riikka Mannerilta. Ilman Väyrysen masinointia, ei Manner olisi nyt Eu:ssa. Muistaakseni silloin EU-vaalien aikaan arvelin näiden kahden kytkeytyvän toisiinsa vasta pressanvaalikuvioissa, mutta nyt muuttuneessa tilanteessa, velanmaksu aikaistunee.

Voittaakseen vastaehdokkaansa pohjalaisen Kiviniemen, Väyrynen tarvitsee koko Itä-Suomen ja Lapin porukoiden tuen. Todellisessa itä-länsiottelussa Väykällä on hyvät mahdollisuudet voittoon, keskittämisen ja junttaamisen kepulaiset näet osaavat.

Kansanedustajat Kiminkinen ja Korhonen

Viikonlopun kuluessa tutustuin Tohtori Kiminkiseen Keski-Suomesta. Olin toki lukenut lehtijuttuja hänestä aikaisemminkin, mutta nyt viikonloppuna istui hän olohuoneessani jokaisena päivänä ja vielä maanantaiaamunakin.

Oikein hauskan ja kunnollisen oloinen mies. En ihmettele hänen saamaansa kansansuosiota yhtään. Toivon, että hän jaksaa jatkaa kaiken muun luento- ja haastattelurumban lisäksi siinä varsinaisessa toimessaan eli saarijärveläisten lääkärinä. Uskon kuitenkin hänen olevan parhaimmillaan juuri siinä.

Ihan samankaltaisia tunteita ei itsessäni herätä kepulaisten puoluesihteeri Korhonen. Enemmänkin ihmettelyä ja kummastelua. Pohjanoteeraus oli tämän aamun Hesarissa, jossa hän ylpeilee saamastaan virtahepo-nimityksestä ja sotkee vertauksen muumi-hahmoihin. Tosiasiassa Muumit eivät ole virtahepoja nähneet kuin korkeintaan unissaan.

Käsite "Virtahepo" on lanseerattu arvostetun psykolgi/terapeutti Tommy Hellstenin ansiosta ja sillä tarkoitetaan sitä hirvittävää möykkyä, joka voi olla perheessä tai työyhteisössä rajoittamassa toisten toimintaa joko henkisesti tai fyysisesti. Näistä terapeutin kirjoista on moni saanut elämäänsä apua ja samalla voinut karkoittaa virtahevon elämästään. Suosittelen Korhoselle näidenkin teosten lukemista.

Eduskuntavaalit ovat reilun vuoden kuluttua. Keskustassa, niinkuin muissakin puolueissa, ehdokasmetsästys on käynnissä. Tohtori Kiminkinen on varma läpimenijä Keski-Suomesta niin halutessaan. Korhonenkin tullee olemaan nöyränä ehdokkaana Pohjanmaalla, mikäli kenttä kesäkuun kokouksessa näkee hurmokseltaan hiukankin valoa.

Erityisesti Kiminkisen osalta toivon, että hän käyttää harkintaa ehdokkuutensa suhteen. On varmasti ihmisten kannalta hyödyllisempää olla hyvänä lääkärinä pienessä kunnassa, kuin ryhmäkurin sitomana takarivin kepulaisena eduskunnassa.

Askeleita väärään suuntaan

Nyt on Keskusta saanut paistatella julkisuudessa tauotta jo kohta kuukauden päivät. Kuviot käyvät yhä kummalisimmiksi ja jos tätä menoa jatketaan kesäkuuhun asti, herää aiheellinen epäilys maan hallituksen toimintakyvystä ja päähallituspuolueen osallisuudesta asioiden tekemiseen. Pelottavaa, jos tästä syystä Kokoomus saa jatkaa kansalaisten ja maaseudun kurjistamisohjelmaansa ilman, että hallituskumppani huomaa mitään.

Lehtomäen ratkaisua pidetään yllätyksenä. Sitä se varmasti suurimmalle osalle meistä olikin, kun ottaa huomioon hänen pitkään jatkuneen "flirttailunsa" puheenjohtaja-kysymyksen ympärillä. Yllättävää se ei ole sikäli, että vaativan pääministerin tehtävän ottaminen näin yhtä äkkiä, ei ole helppo nakki kenellekään. Ei varsinkaan tässä vaikeassa taloustilanteessa ja tilanteessa, jossa Kepu on hävinnyt monet vaalit tätä ennenkin. Arvostamani päätoimittaja Tuomo Yli-Huttula (kok) Itä-Savosta osui asian ytimeen eilisessä lehdessään: "Mitä Paula pelkää?"

Omituista minusta kuitenkin on se, että kepulaiset johtajat eivät tunnu keskustelevan keskenään. Jokainen ilmoittelee omista aikeistaan yksitellen ja aina ratkaisut tuntuvat tulevan kaikille yllätyksenä. Kestokommentaattorina virkansa puolesta toimii puoluesihteeri Korhonen, joka vakiolausunnoillaan villitsee kepulaista kenttää ennennäkemättömään junttapeliin, korostaessaan puoluekokousväen valtaa johdon valinnassa. Jos olisin kepulainen, vaatisin puoluesihteeriltä itseltäänkin joitakin näkemyksiä puolueen suunnasta ja sen johtamisesta. Jälleen kerran voin todeta, että onneksi en ole.

Tutkija Jaana Kuusipalo puki sanoiksi tämän päivän lehdissä sen, kuinka naiset käyttävät perhettä syynä kieltäytyä/pyrkiä vaativiin poliittisiin tehtäviin. Olen ennenkin purkanut harmistustani siitä, kuinka näin menettelemällä naiset tekevät meille kaikille karhunpalveluksen. Naiseus tai äitiys ei voi olla sellainen tekijä, joka heikentää järkeä, toimintakykyä tai uskottavuutta toimia yhteiskunnassa merkittävissä tehtävissä.

Suurimmalla osalla lapsista on sekä isä että äiti. Näiden vanhempien keskinäisillä ajatuksilla ja arvoilla on merkitystä siinä, kuinka työ ja perhe voidaan hyvin yhdistää ilman, että toinen puolisoista kokee "uhrautuvansa" enemmän kuin toinen tai että uran tekeminen on vain toiselle mahdollista. En ymmärrä ajatusta siitä, että äiti ja hänen läsnäolonsa kotona olisi ainut toimiva malli ja lapsen parhaaksi. Huonon äidin myytti on vallitseva tosiasia ja sitä meidän tämän päivän työläisnaisten tulee rikkoa eikä ainakaan pitää itse yllä!

Enkä myöskään hyväksy sitä ajatusta, että ainoastaan pienet lapset tarvitsevat vanhempiaan. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan kaikissa kehitysvaiheissa ja liian usein kuvitellaan, että toisella kymmenellä oleva lapsi olisi jotenkin iso ja pärjäisi hyvin yksinkin. On vanhempien tehtävä järjestää asiansa siten, että aina toinen vanhemmista on lapsen arkipäivissä läsnä, riippumatta lapsen iästä.

Toistan itseäni, kun sanon, että suurimman osan meistä naisista on käytävä töissä pystyäksemme elättämään perheemme. Tämä on ollut asia, jonka mahdollisuutta olemme vaatineet ja peräänkuuluttaneet Suomessakin jo yli sadan vuoden ajan. Toivoakseni tästä joidenkin naispoliitiikojen linjauksista ei tule sellaista trendiä, joka ajaa naiset takaisin alemman luokan kansalaisiksi ja takaisin puolisoidensa määräysvallan alle.

Onnistunut retki

Olimme viime viikolla myös eduskunnan ympäristövaliokunnan demarijäsenten kanssa maakuntamatkalla Etelä-Savossa. Matka sujui kaikin puolin hyvin ja sain olla ylpeä paitsi ammattikorkeakoulumme osaamisesta ympäristöteknologiassa, niin myös jätehuoltomme näkemyksistä tulevaisuuteen.

Kohtaaminen illalla Rantasalmen Rinssi Everstissä sosialidemokraattien kanssa, ei jättänyt vieraita kylmäksi. Totuttuun tapaan, puhuimme paljon asiaa ja terveisiä Susannan välityksellä puoluehallitukseen tuli rutkasti. Ilmapiiri Rantasalmella on aina välitön ja rohkaiseva.

Lomakeskus Järvisydän sai uudet ihailijansa; meidän delegaation kolme muuta jäsentä olivat aivan myytyjä paikan tyylikkyydestä ja tarjonnasta ympärivuoden. Tällaista pientä markkinointitoimintaa voimme me kansanedustajat omilla kulmillamme tehdä.

Keskustelu norpasta oli erittäin rakentavaa ja ehkä vähän odottamattomankin sovinnollista. Itse olin tyytyväinen siitä, että meidän maakunnan ulkopuolisille toimijoille välittyy tieto paikalliselta tasolta ja että sitäkin tulisi tarkasti kuunnella.

Kannustavia tutkimuksia

Viime viikolla julkaistiin kaksi mielenkiintoista ja rohkaisevaa tutkimustulosta. Toisessa kerrottiin suomalaisesta keksinnöstä, jossa led-valoja on käytetty hyväksi masennuksen hoidossa. Suomalaisten kansantauti vaatii kaikki keinot otettavaksi käyttöön ilman ennakkoluuloja. Näen jo itseni kulkevan ensi marraskuussa pitkin mustia ja märkiä Helsingin katuja led-lamput korvissa roikkuen. Tervetuloa marraskuu!

Toisessa tutkimuksessa kerrottiin siitä, kuinka poliitikkonaisten äänen korkeudella ja mataluudella on merkitystä poliittisen uskottavuuden kannalta. En huomannut, oliko tutkimuksessa arvioitu myös miespoliitikkojen äänenaloja, tuskin.

Nämä tutkimukset ovat kiinnostavia ja tulenkin seuraamaan sitä, kuinka niitä voi soveltaa käytännössä. Kaiken lisäksi oma ääneni on tällä hetkellä tosi uskottava, sillä olen onnistunut palelluttamaan kurkkuni ja ääni laahaa matalalla. Testailen äänen tehoa tänään pitkin kaupunkia:)

Maakuntamatkalla

Tänään tulevat vierailulle Etelä-Savoon demarikollegat ympäristövaliokunnasta. Nämä valiokuntaryhmien maakuntamatkat ovat osa eduskuntaryhmämme jalkautumista ja jokainen ryhmä vierailee vuorollaan jokaisen jäsenen maakunnassa.

Aloitamme kierroksen Mikkelistä, jossa käymme ammattikorkeakoululla tutustumassa ympäristöteknologian laitokseen. Lounastamme oppilasravintola Tallissa, jossa myös lehdistöllä mahdollisuus kuulla ja kysellä valiokunnan demarimietteitä.

Kaupungintalolla meitä isännöi kaupunginjohtaja Mikander. Hän kertonee kaupungin kannalta olennaisia terveisiä eduskunnan suuntaan. Lisäksi kuulemme Metsä-Sairila Oy:n toimitusjohtaja Leinosen näkemyksiä valiokunnan käsittelyyn tulevasta jätelain uudistuksesta.

Tämän jälkeen suuntaamme mutkaista ja mäkistä viitostietä pitkin Rantasalmelle, jossa klo 17-18 olemme paikallisten sosialidemokraattien vieraina Rinssi Everstissä. Illaksi siirrymme Lomakeskus Järvisydämeen, jossa yövymme.

Aamulla Järvisydämeen on kutsuttu paikalliset "norppa-asiantuntija" ja kalastaja. Heidän kanssaan kuulemme näkemyksiä norpan elämään ja kuolemaan liittyvistä asioista. Aamupäivällä vierailemme myös rantasalmelaisessa sähkö-ja elektroniikkaromun kierrättämistä harjoittavassa yrityksessä, Scellissä.

Tapaamme vielä lounaan merkeissä kunnan edustajia, joilta kuulemme varmasti mielipiteitä kuntarakennekuvioista sekä kuntien ja valtion keskinäisestä työn - ja rahanjaosta. Iltapäivällä ajamme Mikkeliin, josta matkalaiset jatkavat kotimatkalle. Mukana retkellä ovat siis jäsenet Rakel Hiltunen, Merja Kuusisto ja minä, sekä valiokunnan puheenjohtaja Susanna Huovinen. Vahvistuksena joukossamme on eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Martta October.

Mikkelin Akatemiassa

Salin täydeltä oli perjantai-iltana ja lauantaina kokoontunut porukkaa ammattikorkeakoulun kampukselle kuulemaan loistavia luentoja Mikkelin Kesäyliopiston järjestämään Mikkelin Akatemia-tilaisuuteen.

En muista, monesko akatemia nyt oli vuorossa, mutta korkea taso on ollut ainakin niinä kertoina, kun olen ollut paikalla. Aihe oli mitä ajankohtaisin, suomalaiset ja ulkomaalaiset, Me ja muut. Kaikki alustajat herättivät paljon ajatuksia, mutta mielenkiintoisinta oli kuulla suomalaisten oikeasti polveutuvan tietyistä Euroopan kulmista ja Siperiasta.

Kiistattomia tutkimustuloksia esitteli yleisölle emeritusprofessori Kalevi Wiik Turusta, joka genetiikan tutkimuksen avulla todisti meidän kaikkien olevan alkuperältään jostain ihan muualta. Olisipa salissa ollut perussuomalaistenkin edustus kuulolla, heille tällä tiedolla ja sen ymmärtämisellä voisi olla käyttöä.

Kesäyliopiston merkitys on mikkeliläisille ollut aina valtavan suuri. Toivottavasti koulutuspoliittisista myllerryksistä huolimatta saamme tämänkin tavan opiskella säilymään, sillä tarve itsensä sivistämiseen ja kehittämiseen ei poistu koskaan. Mikkelin Akatemia jatkaa sitä hyvää perinnettä, että talven keskellä saamme pariksi päiväksi irtautua arjesta ja kuunnella huippuammattilaisia. Kesällä tilanteen pelastaa Päämaja-symposium.

Missin mittaisia

Eilisessä Länsi-Savossa oli (urheilusivuilla) juttu siitä, kuinka maakunnassa on meneillään hanke liikalihavuutta vastaan. Marraskuussa joukko tunnettuja maakunnan vaikuttajia altisti itsensä tirkistelylle osallistumalla julkiseen mittausoperaatioon.

Hanketta nimitetään "Sota läskiä vastaan" -kampanjaksi ja rahoittajana on maakuntaliitto. Nyt sodalle on nimitetty päällikkö, joka eilisessä lehdessä pilke silmissään uhkaa lähteä mittanauhan kanssa kiertämään kuntia ja mittailemaan valtuutettujen strategisia mittoja.

Ajatus siitä, että ihmisiä kannustetaan terveelliseen elämään ja kohottamaan kuntoaan, on mitä kannatettavin. Kaikki keinot suomalaisten ja tietysti savolaistenkin terveyden edistämiseksi on otettava käyttöön. Omat strategiset mittani tulen jatkossakin pitämään omana tietonani, sen verran voin toki paljastaa, että missin mitoissa ollaan, ainakin jos mittanauhassa on tuuma-asteikko.

Maakuntamme ihmisiä enemmän rapauttava ongelma on kuitenkin liiallinen päihteidenkäyttö kuin ylipaino sinänsä. Tähän asiaan toivoisin tämän terveyspoliisin kiinnittävän myös valistusmatkoillaan huomiota, enkä tarkoita tietenkään erityisesti juuri kuntapäättäjien valistamista, vaan kaikkien eteläsavolaisten tietoisuuden lisäämistä tästä kansallisestakin ongelmasta.

Erävoitto

Saimme eilen erävoiton taistelussa Setlementin jatkon kanssa. Mikkelin Setlementti ry on näet pitänyt myös Haukivuorella etupäässä ikäihmisille tarkoitettua Takkatupaa, jossa siis matalan kynnyksen periaatteella on voinut viettää aikaa yhdessä toisten kanssa.

Rahiksen joulukuisen kielteisen päätöksen jälkeen, seurakunnalta vuokratut tilat jouduttiin irtisanomaan ja työntekijän työsuhde päättämään. Eilen kokoonnuimme porukalla tilannetta miettimään. Koolla olivat meidän lisäksemme Haukivuoren seurakunnan, Marttojen ja aluejohtokunnan edustajat.

Kaikki alueen toimijat olivat sitä mieltä, että nyt pari vuotta Haukivuorella auki ollut takkatupa on ollut loistava toimintamuoto ja luonut kulmakunnan ihmisille luontevan tavan olla yhdessä ja yhteistyössä toisten kanssa.

Neuvottelut sujuivat siis hyvässä hengessä ja lopputuloksena saatoimme todeta, että Takkatupa avaa ovensa jälleen helmikuun alussa! Esimerkillistä toimintaa eri tahoilta parhaimman lopputuloksen aikaan saamiseksi. Kyseessä on iso asia haukivuorelaisille.

Taistelumme Mikkelin toimipaikan olemassaolon säilymiseksi jatkuvat. Olen saanut paitsi ymmärrystä ja myötätuntoa eri tahoilta asiaa esitellessäni, niin myös pienoisia lupauksia tilapäisen rahoituksen järjestämiseksi. Asia etenee!

Ihanat kepulaiset!

Lueskelin eilen oikein urakalla reissuni aikana ilmestyneet lehdet. Paljon palstatilaa oli saanut luonnollisestikin Keskustan henkilökuviot. Puheenjohtaja-ehdokkaita on kohta yhtä paljon kuin meillä pari vuotta sitten ja sehän on tietenkin meidän kannalta vain hyvä asia:)

Oikeasti parasta oli eilen se, kuinka Paavo Väyrynen ilmoittautui vapaaehtoiseksi uhrautujaksi puolueensa johtotehtäviin. Kainostellen ja pyyteettömästi hän tiedotustilaisuudessaan (kirjan julkistamistilaisuus) kertoi olevan kentän asia ratkaista, minkälaista puheenjohtajaa liike tarvitsee. Varttuneempi puheenjohtaja voisi hänen mielestään olla nyt parempi vaihtoehto.

Väyrynen on tietenkin ihan oikeassa. Puheenjohtajan valinta todellakin on kentän asia. Suomalaisten harmiksi, (mikkeliläinen) Olli Rehn ei nyt taida olla käytettävissä tähän tehtävään. Toivon kuitenkin, että delegaatiot Brysselissä kuitenkin asiaa kysyisivät, sillä uskon hänellä olevan parhaimmat edellytykset tämän vaativan tehtävän hoitoon.

Samalla saisin toteutuneeksi visioni viime kesältä, josta myös blogissani kirjoitin; Päämaja-symposiumin lavalla oli keskustelemassa kolme tulevaa pressaehdokasta. Liikanen, Niinistö ja Rehn. Yksikään heistä ei kylläkään vielä ole myöntävää vastausta antanut, mutta pitkä nenäni haistaa ilmoitusten olevan vain ajan kysymys.

Brändi-ryhmälle töitä

Suomessa on ollut joitakin vuosia pystyssä ns. Brändi-työryhmä, jonka tarkoituksena on ollut keksiä toimenpiteitä Suomi-kuvan kirkastamiseksi maailmalla. Ryhmän jäsenet ovat arvostettuja suomalaisia ja heidän viisaudellaan on ollut käyttöä, vaikkakaan en ihan tarkalleen tiedä rymän tuloksista.

Uudenvuodenaaton tapahtumat Espoossa uutisoitiin laajasti maailmallakin. Useissa jutuissa mainittiin viime vuosien koulusurmat ja se, kuinka Suomessa on käsiaseita paljon suhteessa väkilukuun. Brändi-ryhmältä eivät siis työt lopu.

Näitä vakavia ongelmia ei kuitenkaan ratkaista ulkoisen kuvamme kiillottamisella. Ongelmat ovat yhteiskunnassamme sisäpuolella. Laittomille aseille emme mahda mitään, emmekä sille, että joku haluaa riistää hengen toiselta. Käsiaseiden hallussapidolle sen sijaan on olemassa keinot.

Tiukentamalla ns. tavallisten ihmisten mahdollisuuksia pitää hallussaan järeitä käsiaseita, voimme hillitä myös niiden joutumista vääriin käsiin. En ole vielä keksinyt yhtään syytä, minkä takia ihmisellä tulee Suomessa olla tappamiseen tarkoitettu käsiase kotonaan.

Ampumaharrastajien ja metsästäjien tilanne on tietenkin aivan toinen. Järkevällä lainsäädännöllä voitaisiin saada pienennettyä mielestäni tarpeettomien aseiden liikkuminen ihmisten keskuudessa, kuitenkaan vaikeuttamalla esim. metsästysharrastusta. Toivottavasti eduskunnassa viimeistään nyt löytyisi selkärankaa aselain kunnolliseen tiukentamiseen.