Maalla kaupungissa

Sain eilen olla mukana valtakunnallisilla kyläpäivillä Pieksämäellä. Viikonlopun mittainen tapahtuma huipentui eilen juhlaseminaariin, jossa valittiin mm. vuoden kylä. Tällä kertaa palkinto meni Uudellemaalle, Vihtiin. Muutama vuosi sitten palkittiin eteläsavolainen kylä.

Seminaarissa heräteltiin puheilla paljon ajatuksia siitä, mitä ihmiset kuvittelevat maalla asumisen olevan ja mikä meille jokaiselle kulloinkin on "maaseutua". Helsinkiläiset mieltävät helposti maaseuduksi kaiken oman kaupunkinsa ulkopuolella, me mikkeliläiset puhumme maaseudusta vasta silloin, kun katuvalot päättyvät.

Tärkeintä olisi muistaa se, että ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Yhteiskunnan tehtävänä on järjestää kohtuulliset lähipalvelut asuinpaikasta ja -mallista riippumatta. Jokainen valitsee asuinpaikkansa mukaan sen, kuinka lähellä palveluita haluaa/voi asua.

Näinä kuntaliitosten kulta-aikoina, on kaikkien syytä muistaa se, että kunnan tehtävänä on huolehtia asukkaidensa lakisääteisistä palveluista riippumatta siitä, kuinka laaja alue maantieteellisesti on. Kuntaliitokset ovat erilaisia silloin, kun kuntakeskusten väliset etäisyydet ovat pienet eikä maantieteellinen alue kasva palvelujen järjestämisen kannalta liian suureksi. Meillä Mikkelissä on kokemuksia molemmista tapauksista.

Reissunainen

Hiljaisuus tällä rintamalla on johtunut siitä, että olen jatkuvasti ollut jossakin lietsussa ja päivät Mikkelissäkin ovat olleet niin vauhdikkaita ettei koneelle ole moneksi minuutiksi ehtinyt pysähtyä. Ympäristövaliokunta oli pari viikkoa sitten kierroksella Etelä-Savossa (Mäntyharjulla ja Mikkelissä) ja Etelä-Karjalassa.

Tällä viikolla olin kaksi päivää Tampereella eduskuntaryhmän ryhmäkokouksessa ja ensi viikolla kaksi päivää menee Kuopiossa Itä-Suomen maakuntaliittojen yhteiskokouksessa. Seuraavalla viikolla alkaa sitten normaali päivärytmi Helsingissä, lukuunottamatta sivistysvaliokunnan maakuntamatkaa Lappeenrantaan.

Eilen illalla demaripiirijärjestömme kokousti Sulkavalla, jossa puhetta piisasi. Käsittelimme muun ohessa myös eduskuntavaalien ehdokasasettelua, joka vaikuttaa olevan meidän kannalta hyvä. Alueellisuus, ammatillisuus ja ikäjakauma näyttävät olevan tasapainossa. Tärkeintä on saada kuitenkin ihmiset liikkeelle sitten, kun varsinaisen äänestyksen aika huhtikuussa koittaa.

Huomenna reissaan vielä Pieksämäelle, jossa kulttuurikeskus Poleenissa ovat juhlaseminaarin muodossa koolla kylien ihmiset yhdessä meidän kaupunkilaisten kanssa. Mielenkiintoinen tilaisuus ja monipuolinen ohjelma luvassa.

Ehdokasjahdissa

Eduskuntaryhmän kesäkokous Tampereella huipentui tänään puolueemme kesäkiertueen tuottamien presidenttiehdokkaiden nimien julkaisuun. Puoluesihteerin johdolla toteutettu kysely kansalaisille ympäri Suomea oli nerokas keksintö, jolla saatiin ihmisiä puhumaan politiikkaa ja miettimään seuraavaa presidenttikautta.

Sain olla muutamissa eteläsavolaisissa tilaisuuksissa mukana toteamassa sen, kuinka tervetullutta tämänkaltainen keskustelunavaus olikaan. Ihmiset osallistuivat kyselyyn innokkaasti ja puhetta presidentin ominaisuuksista oli mukavaa kuunnella.

Tänään julkistetussa listassa oli odotetusti puolueemme kärkikaartin nimiä. Paljon työnsä puolesta julkisuudessa olevat puolueen puheenjohtajat, eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja muut puolueessa aktiivisessa roolissa olevat henkilöt ovat luonnollisestikin niminä ihmisten mielissä silloin, kun yhtä henkilöä haetaan.

Loppujen listalla olevien nimien osalta voi havaita, että maakuntien omat poliittiset toimijat ovat ehkä vähän ansiottakin tulleet listauduttua. Omalta osaltani totean, että en halua nimeäni roikotettavan tällä listalla tämän enempää ja tulen sen ilmoittamaan huomenna puoluetoimistoon. Kiitän toki maakunnan ihmisiä siitä, että olen tullut huomioiduksi, mutta samalla sanon, että oma tärkeä tavoitteeni on ensi kevään eduskuntavaaleissa enkä aio heittää ajatustakaan presidentinvaaleille ennen sitä.

Presidentin tehtävä on arvokas ja vaativa. Haluan, että se sellaisena myös säilyy. Kansalaiset saavat valita hyvistä ehdokkaista itselleen arvoisensa presidentin suoralla kansanvaalilla ja sitä täytyy kunnioittaa. SDP:n jäsenistä on nyt peräkkäin valittu kolme presidenttiä. Heidän ansionsa ennen presidentiksi valintaa ovat vertaansa vailla ja he kaikki ovat onnistuneet tehtävässään juuri niinkuin me äänestäjät olemme halunneet.

Kunnioituksesta heidän työtään kohtaan, en pidä järkevänä karnevalisoida presidentinvalintaprosessia tämän enempää enkä siksi ensimmäisen kauden kansanedustajana mitenkään halua olla mukana kuukausitolkulla kestävässä ehdokasjahdissa. Oman puolueeni ja Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeämpää, että keskitämme kaiken tarmomme ensi kevään eduskuntavaaleihin. Niissä ratkaistaan Suomen suunta. Presidentti valitaan sen jälkeen ja olen varma, että hyvä sosialidemokraatti valitaankin.

Kepustoliitto

Kovasti arvostamani Paavo Lipponen on saanut viime päivinä paljon palstatilaa eri lehdissä ja vähän eri asioista. Vieraillessaan Vaasan seudulla, hän suoraan tyyliinsä kertoi mielipiteitään kepulaisten suuruudenhulluudesta, liittyen maakuntajakoihin. Hänen mukaansa Suomen Keskusta haluaa tehdä puolesta Suomea Kepulandian, jossa muilla puolueilla ei sanansijaa olisi.

Lohdutan Lipposta, halu ja hinku ei suinkaan jää Suomi-neidon vyötäisille, vaan nyt lähmitään jo lanteitakin. Tästä sain ihan juuri konkreettisenkin esimerkin, toiminta paremminkin kuin Kepustoliitossa. Savonlinnassa näet järjestetään paikallisen Prisman pihalla Elonkorjuu -markkinat, joihin lehti-ilmoituksella eri toimijoita (tuottaja, yrittäjä, yhteisö) houkutellaan.

Varasinpa paikan sieltä minäkin. Ystävällinen naisihminen otti varaukseni vastaan, kertoi käytännön järjestelyistä ja toivotti tervetulleeksi. Hänen opastuksellaan katsoin vielä netistä kojumme paikan kartastosta ja totesin sen olevan linjastossa "yhdistykset", niinkuin piti ollakin. Ilahduin myös siitä, että ainakin osa 65 euron paikkamaksusta menisi Savonlinnan kaupungin nuorison tukemiseen.

Sama naisihminen soitti (yhä ystävällisesti) tänään ja ilmoitti joutuvansa perumaan paikkavaraukseni. Ihmetellessäni asiaa, hän selitti saaneensa määräyksen ylemmältä taholta, josta oli ohjeistettu, että poliittisia toimijoita ei paikalle kaivata!!! Kysyin, ketkä tätä tilaisuutta ovatkaan järjestämässä, jolloin ymmärsin asian. Järjestäjinä ovat MTK, Suur-Savo ja paikallinen Osuuspankki eli tahot, joilla on kovin läheinen suhde Keskustapuolueeseen ja joka ainakin omasta mielestään on yrittänyt olla juuri poliittinen toimija.

Lohdutin soittajaa ja sanoin tulevani paikalle joka tapauksessa, vähintäänkin toteamaan sen, kuinka kepulaiset poliittiset toimijat ovat kojuillaan markkina-alueen täyttäneet. "Säästämäni" 65 euroa voin kernaasti lahjoittaa jollekin savonlinnalaiselle nuorisojärjestölle, kepulaisillahan tunnetusti ovat muut rahanlähteet, he eivät näidenkään linjaustensa perusteella työväen rahoja tarvitse. Jättäisivätpä kansalaisten veroeurotkin yhtä ylimielisesti rauhaan!

Rehellisyyttä peliin!

Olen jo pidemmän aikaa joutunut ihmettelemään Kokoomuksen toimintaa. Toki ihmettelyä heidän suhtautumisestaan valtakunnan asioihin on voinut tehdä aina, mutta nyt mainostoimiston linjaama strategia tuntuu jo vähän liian paksulta.

En tarkoita sitä ratsastamista, jota he harjoittavat muiden puolueiden arvojen kustannuksella. En tarkoita sitä muunnellun totuuden puhumista, jota puolue tekee harhauttaakseen kansalaisia. En tarkoita sitä, kuinka asioihin otetaan kantaa epäselvästi ja kierrellen.

Tarkoitan sitä, kuinka ihmisten kannatusta ja hyväksyntää kosiskellaan kumartamalla joka suuntaan. Joissain puolue-elimissä tehdään päätöksiä ja linjauksia, puolueen kannatuksen kohottamisen toivossa, joita sitten kilpaa kierretään maakunnissa kieltämässä.

Keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta ei ole ainoa esimerkki tästä, vaan lähes viikoittain esiin tulee jokin asia, josta ns. virallinen puolue on jotain mieltä, mutta yksittäiset edustajat mukamas irtisanoutuvat. Kuitenkin nämä samat edustajat tekevät eduskunnassa päätöksen, juuri niinkuin puoluejohto on ohjeistanut.

Tämä on Kokoomuksen valitsema tietoinen linja enkä pidä sitä mitenkään rehellisenä toimintana. Ilokseni huomasin, että ns. vanhan kaartin toimija, kollega Nepponen (kok.) uskalsi sanoa asian ihan ääneenkin Länsi-Savossa muutamia päiviä sitten. Meillä jokaisella on olemassa ne arvot ja periaatteet, joiden mukaan olemme puolueemme valinneet ja äänestäjät niillä perustein ovat valinneet meidät. Niissä arvoissa ja perusteluissa ei pitäisi kenelläkään olla mitään hävettävää.

Omassa liikkeessäni olen myös peräänkuluttanut vanhojen kunnon arvojemme renesanssia. Meidän yli 100 vuotta sitten linjaamamme periaatteet oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta kyllä kestävät tämänkin päivän valossa ja toisaalta, ovat käyttökelpoisia työkaluja rakentaessamme parempaa arkea kansalaisille.

Puhetta politiikasta

Kollega Taimela (sd.) oli järjestänyt meille muutamalle sd-edustajalle mahdollisuuden vierailla Varsinais-Suomen Salossa. Viiden tunnin junamatkan jälkeen ehdimme torstaina vielä hyvin katsella paikkoja, kuulla Salon suuresta kuntaliitoksesta ja nähdä Mathildedalin vanhan ruukkialueen.

Visiitti Nokian matkapuhelintehtaalla näytti konkreettisesti sen, kuinka merkittävä entisen Saloran tiloista alkanut toiminta nykyisinkin on Salon seudulle, mutta työnantajana myös koko Varsinais-Suomelle. Onneksi me savolaiset ei olla kateellista rotua, muutoin olisi vaikka joitain sellaisia tuntemuksia kuntapäättäjänä voinutkin tuntea:)

Salon iltatorilla tapasimme "pal väkkee", huolenaiheet tuntuvat olevan ihan samat joka puolella maata. Työttömyys ja hallituksen löysäily asioiden kuntoon saattamisessa vetivät vakaviksi myös salolaiset.

Muutoin laitoin ilolla merkille sen, kuinka varsinaissuomalaiset demarit ovat toimissaan tehokkaita. Heillä on ollut sd-piirin järjestämä (eli myös kustantama) eri paikkakuntia kiertävä kansanedustajien kesäkiertue, jossa kaikilla paikallisilla toimijoilla on ollut mahdollisuus olla mukana ja osallistua osaltaan järjestelyihin.

Tätä varten meillä on koko maan kattava puolueorganisaatio ja kuvatunkaltaisella toiminnalla on merkitystä omankin väen aktivoimisessa. Uskon, että esim. varsinaisuomalaiset puolueen työntekijät mielellään neuvovat muita kollegoitaan siinä, kuinka kentällä toimitaan ja mitä kenenkin tulisi tehdä. Siis tietenkin vain sillä edellytyksellä, että jossain päin Suomea ei vastaavanlaisia tilaisuuksia kyetä järjestämään ja että neuvoja osataan kysyä.

Mikkelin Työväenyhdistys kykenee; tänään kokoonnumme viettämään "Politiikan iltapäivä" -tilaisuutta Mikkelin Mäntyniemeen, johon puolueen eteläsavolaiset jäsenet ovat tervetulleita. Luvassa makkaranpaistoa, uimista, saunomista ja mikä tärkeintä, mahdollisuus puhua meille tärkeistä asioista porukalla.

Arvokkaita vieraita

Mikkelin Setlementti ry:n Sentraalissa oli tänään (jälleen) vauhdikas, mutta antoisa päivä. Saimme vieraita pääkaupunkiseudulta eli Raha-automaattiyhdistyksestä ja saatoimme ylpeinä esitellä heille Sentraalin toimintaa.

Sentraalihan on etupäässä vanhemman porukan kohtaamispaikka, jossa yhdessä toisten kanssa voi viettää aikaa istuen ja kahvitellen tai sitten erilaisiin toimintaporukoihin osallistuen. Väkeä Sentraalissa pyörii talvisaikaan useita satoja kuukausittain.

Viime vuoden joulukuussa Sentraalin toiminta uhkasi loppua, kun raha-automaattiyhdistys antoi hakemukseemme kielteisen päätöksen. Erilaisten vaiheiden jälkeen, tilanne jatkui kuitenkin entistä laajempana ja syvempänä. Kiitos rahoittajien eli Mikkelin kaupungin ja Ely-keskuksen.

Kotona asuvien, vielä kovin omatoimisten vanhusten, fyysisen kunnon ja henkisen vireyden ylläpitäminen on yhteiskunnallisesti iso juttu. Säilyttämällä näiden ihmisten mahdollisuudet elää täysipainoista elämää omassa kodissaan aina vaan pitempään, saamme säästettyä yhteiskunnan varoja kalliiden laitospaikkojen tarpeen vähenemisen kautta.

Mikkelin Setlementti on tänä keväänä ottanut ison askeleen ryhdyttyään kolmannen sektorin työllistäjäksi. Työ-Sentraali -hanke on toiminut hyvin ja olemme saaneet työllistettyä kymmeniä muutoin vaikeasti työllistettäviä ihmisiä.

Rahiksen ihmiset kuuntelivat mielenkiinnolla toiminnan esittelyä ja meidän vaiherikkaita edesottamuksiamme. Heiltä saimme hyvää pohjatietoa siihen, kuinka voisimme päästä joltain osin takaisin heidän avustuksensa piiriin. Hakemuksia ryhdyttiin väsäämään saman tien:)

Turvakoti-hanke etenee

Eilisessä kaupunginhallituksessa oli myös tekemäni valtuustoaloitteen käsittely. Tein siis helmikuussa aloitteen turvakodin perustamiseksi Mikkeliin. Sain kerättyä aloitteeseen lähes kaikkien valtuutettujen nimet ja siksikin se on nyt edennyt ripeästi.

Aloitetta käsiteltiin sosiaali-ja terveyslautakunnassa, jossa päätettiin asiaa valmisteltavan siten, että turvakoti perustetaan. Kaupunginhallituksessa sain vielä ujutettua kaupunginjohtajan päätösesitykseen maininnan, että perustaminen otetaan huomioon ensi vuoden budjettia tehtäessä. Kaupunginhallitus oli yksimielinen.

Paikallinen Länsi-Savo -lehtemme uutisoi asiasta mukavasti. Ihmetystä herätti kylläkin kokeneen politiikan toimittajan lanseeraama termi "yhteisaloite". Mikä se on??? Valtuustoaloite tehdään joko valtuustoryhmän tai yksittäisen valtuutetun nimissä. Muut voivat halutessaan osallistua siihen allekirjoittamalla aloitteen.

Turvakoti-aloitetta on lehdessä uutisoitu jo kahdesti aikaisemminkin, mutta aloitteen tekijää ei ole mainittu. Nyt tämän päivän jutussa sentään ensimmäinen allekirjoittaja mainittiin. Pääasia kuitenkin on, että hanke etenee ja olen siitä satojen tätä palvelua tarvitsevien ihmisten puolesta onnellinen:)

AKT:n kesäpäivät

Valtakunnalliset AKT:n kesäpäivät pidettiin viikonloppuna Mikkelissä. Ohjelmaa ja väkeä oli runsaasti ja ensimmäistä kertaa mukana olleena, sain huomata kuinka suosittu tapahtuma tämä jäsenistön keskuudessa olikaan.

Mikkeliläiset Automiehet olivat tehneet kovan työn järjestelyissä ja se kannatti, sillä kaikki kuului sujuneen hyvin. AKT on etujärjestö, jolla on sanansa sanottavana moniinkin asioihin. Puheenjohtaja Räty kuvasi pääjuhlan puheenvuorossaan hyvin niitä ongelmia, joita tämän hallituksen kolmen vuoden aikana on juuri kuljetusalaa koskevilla heikennyksillä saatu aikaan.

Joukkoliikenteen koko ajan pienenvä tuki näkyy meillä maakunnissa siinä, että linja-autovuoroja lakkautetaan ja ihmisiä näin pakotetaan käyttämään omaa autoa ja autottomat pakotetaan muuttamaan taajamiin. Samanaikaisesti sama porukka (hallitus) vaatii kuntia tekemään kuntaliitoksia, jolloin ihmisten asumispaikkojen etäisyydet kuntien keskustoista kasvavat ja kylät kokevat joukkopakoja palvelujen karatessa entistä kauemmiksi.

Näin siis hallituksessa, jossa istuvat itseään ympäristöystävällisiksi kutsuvat vihreät ja elävän maaseudun puolestapuhujina luulottelevat kepulaiset. Antamalla hallituksessa alemman tieverkoston rapautua ympäri Suomen, vihreät tekevät tietoista politiikkaa siinä, että tavalliset ihmiset joutuvat muuttamaan kaupunkeihin ja heille itselleen jää perityt metsäpalstat ja rantatontit leikkipuistoikseen, jossa voi harrastaa rauhassa muiden häiritsemättä ekoilua aina silloin, kun se itselle sopii. Tätä kutsutaan hallituksen jargoniassa yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi. Kepulaisten motiiveja tähän olen vielä vain arvaillut.

Omassa puheenvuorossani AKT:n juhlassa nostin esiin ongelman saatavuusharkinnan löysentämisestä ja eläkeiän pakollisesta nostohalusta sekä esitin toiveen liitolle (ja muillekin) siitä, että järjestönä tehtäisi entistä enemmän työtä työelämän laadun kehittämiseksi. Ainoastaan sitä parantamalla, saadaan ihmiset jaksamaan töissä edes nykyisen eläkeiän alareunaan asti.

Työväki teatterissa

Mikkelin Työväenyhdistys teki eilen illalla jo perinteeksi muodostuneen kesäteatteriretken. Tänä vuonna retkemme suuntautui Ristiinaan, jossa esitettiin täydelle katsomolle viimeistä näytöstä kappaleesta "Päivänsäde, minä ja menninkäinen".

Ristiinan Nuorisoseuran teatteriporukan ohjauksesta vastasi ammattilainen Tarja Pyhähuhta, joten jo etukäteen oli odotettavissa laadukasta toimintaa. Teksti käsitteli laulujen siivittämänä Reino Helismaan elämänvaiheita ja esitys oli todella monipuolisesti rakennettu.

Näillä harrastelijateattereilla on meidänkin maakunnassa valtava tilaus. Lähes jokaisessa kunnassa on kesäaikaan menossa jokin voimainponnistus ja useimmiten katsomot ovat täysiä. Pienten kuntien kulttuuritarjontaa- ja elämää on vaikea kuvitella ilman näitä harrastelijaporukoita. Niin paikkakuntalaisia kuin lomalaisiakin kiinnostaa lähteä katsomaan hyvin tehtyä teatteria.

Jaksan aina muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka varhaisella työväenliikkeellä ja teatterilla on ollut yhteinen elämä. Meidänkin Työväenyhdistyksen alkutaipaleelle on mahtunut vuosikausien ajaksi teatteritoimintaa ja eipä olisi Mikkelin Teatterikaan 90 vuotta sitten syntynyt ellei Työväenyhdistystä olisi ollut.

Markkinahumussa

Lauantaina sain olla mukana Rantasalmen markkinoilla, jossa paikallisella Työväenyhdistyksellä oli oma pisteensä. Väkeä markkinakadulla oli paljon ja meidänkin teltalla sitä riitti pitkin aamupäivää.

Rantasalmen porukoitten kanssa on ollut mukavaa ja mutkatonta tehdä yhteistyötä. Saman helppouden olen aistinut koskevan koko kunnan poliittista järjestelmää. Joka kerta paikkakunnalla käydessäni, saan kuulla, kuinka päättäjät eri puolueissa tekevät yhdessä kaikkensa kuntalaisten parhaaksi.

Nytkin saimme puhuttua niin myrskytuhojen korvaamiset kuin karhunkaatolupien vähäisyyden. Suurpetopolitiikka puhututtaa meitä eteläsavolaisiakin jatkuvasti, eikä kovin tyytyväistä hyrinää ole kuultavissa kovinkaan monelta, koskien maassa vallitsevaa helsinkikeskeistä suojeluvimmaa kohtaan.

Erilaista markkinatunnelmaa oli sitten iltapäivällä Otavan Jatseilla. Jatsit pidettiin nyt 25. kerran ja niinkuin aina, nytkin aurinkoisessa säässä. Otavan Opiston puistoalue täyttyy joka vuosi hyväntuulisista ihmisistä, jotka tulevat viltteineen ja eväineen nauttimaan iltapäivän mittaisesta jazz-sessiosta.

Oma vierailuni jatseihin rajoittui tänä vuonna ainoastaan pikaiseen pysähdykseen tilaisuuden alussa. Järjestävä seura, Otavan Lions Club, oli kutsunut meitä "juhlistamaan" jatsien pitkää ikää ja mielelläni yhteistyökumppanin (kaupungin) edustajana kävinkin maljaa kohottamassa.

Tolkkua vaaliliittoihin

Suosikki-inhokkini Vihreät ovat viritelleet keskusteluja vaaliliitoista. Ymmärrettävistä syistä johtuen, heillä ovat liittokandidaatit varsin vähissä ja katseet ovat kääntyneet hallituspuoluekavereista meihin sosialidemokraatteihin.

Sekin on heidän näkökulmastaan katsottuna ihan loogista, saivathan he narutettua meidät vaaliliitton kanssaan mm. Etelä-Savossa ja meidän avulla yhden kansanedustajan. Naruttaminen oli sikäli todellista, että heillä piti sopimuksen mukaan olla kaksi ehdokasta, mutta tosiasiassa toinen oli mukana ainoastaan nimenä paperilla ja kaikki puolueen kadunvierimainokset olivat vain yhden ehdokkaan käytössä.

Massiivinen mainonta ja keskittäminen toivat ehdokkaalle hyvän äänimäärän ja paikan parlamentissa. Toista kertaa eteläsavolaiset sosialidemokraatit eivät tätä palvelusta vihreille tule tekemään. Olen auliisti jakanut kokemusperäistä tietoa myös muille vaalipiireille ja varottanut vihreiden kosiskelusta.

Muutoinkin toivoisin vaaliliittojen tekijöiden hakevan kumppaneita enemmänkin sisältöjen, arvojen ja tavoitteiden kautta. Olen aikaisemmin mieltänyt ihan järkeviksi Kokoomuksen ja Kristillisten tekemät liitot, mutta Persujen mukaanottaminen juuri tuohon porukkaan on tuntunut erikoisen omituiselta.

Näin kuitenkin monessa vaalipiirissä viimeksikin tehtiin ja Pohjois-Savossa Kataisen imussa eduskuntaan tuli Perus-Pena, jonka puheiden perusteella ei voisi kuvitella kauempana hallituspuolue Kokoomuksen linjauksista olevan. Jos minä olisin ollut kokoomuksen äänestäjä Pohjois-Savossa ja minun ääneni avulla olisi paikka tullut persuille, vastustaisin tuollaista vaaliliittoa henkeen ja vereen. Sama pätee tietysti kaikissa vaalipiireissä ja kaikkien omituisten liittojen kohdalla.

Kiskot kunniaan

Lehdet ja tv:n uutiset ovat nyt täyttyneet järkyttyneistä porilaisista, joiden kohtaloksi tullee lentoliikenteen loppuminen. Samassa koneessa näyttävät olevan myös Seinäjoki ja Jyväskylä. Ymmärrän harmistuksen.

Sama kohtalo on käynyt Mikkelissäkin jo vuosia sitten; lentoliikenne tänne lopetettiin kannattamattomana sen jälkeen, kun kaupunki oli sitä rahoittanut liian monta vuotta. Tähän ei pitäisi siskojen em. kaupungeissa lankaantua. Kannattamattoman lentoliikenteen ylläpitäminen on elinkeino- ja aluepoliittisista syistä valtion tehtävä, ei kuntien tai maakuntien.

Kokonaan toinen kysymys on se, että minkälaisten etäisyyksien päästä Helsinkiin tulee lentoliikennettä järjestää. Mikkelistä se ei enää ollut järkevää, sillä meidän yhteytemme Helsinkiin ja etenkin lentokentälle ovat maanteitse nopeat, 2,5 tuntia. Junallakin pääsemme Helsingin keskustaan (hyvällä tuurilla) alle kolmen tunnin.

Liikenneministeriön tulisikin mielestäni monesta eri syystä keskittyä parantamaan rataliikenteen edellytyksiä. Alati myöhässä olevat epävarmat junat vähentävät matkustajia sen sijaan, että kiskot, välineet ja henkilöstö tulisi pitää siinä kunnossa, että homma toimii ja että ihmiset voisivat siirtyä käyttämään enemmän junia maantieliikenteen sijaan. Matkustajamäärien kasvaminen voisi mahdollistaa lippujenkin hintojenkin halventamista.

Pelastusoperaatio

Perjantaiaamuna kävin siis taas Savonlinnassa. Tällä kertaa porukat oli kutsuttu koolle "kriisipalaveriin" Opettajankoulutuslaitoksen pelastamiseksi. Harmittavaa oli tietenkin se, että Farmari-messujen takia muut maakunnan edustajat (Järvistä lukuunottamatta) eivät ehtineet paikalle, mutta materiaali heillekin luonnollisesti toimitetaan.

Kyse on siis samasta asiasta, kuin mikä männä keväänä kohdattiin Oulun ja Kajaanin laitoksen kanssa. Savonlinnan OKL on vuosikymmenten ajan ollut kaupungin keuhkot ja nyt näitä keuhkoja ollaan lytistämässä uuden "historiallisen" yliopistouudistuksen seurauksena.

Savonlinnan OKL on hallinnollisesti osa Itä-Suomen Yliopistoa ja nyt uuden (epäonnistuneen) yliopistolain seurauksena, taloudelliset paineet pakottavat yliopistojen hallinnot karsimaan filiaalien toimintoja. Tämä oli ennakoitavissa jo silloin, kun lakia eduskunnassa läpi runnottiin.

Ministeri Virkkunen (kok.) on koko ajan kysyttäessä mitä tahansa, hokenut yliopistojen olevan nyt autonomisia tilivirastoja, jotka itse päättävät asioistaan. Samalla tavalla hän tulee vastaamaan siihenkin kysymykseen, kuinka Savonlinnan OKL:n käy. Lailla päätettiin siirtää likainen karsimistyö pois poliittiselta päätöksenteolta itsenäisille yliopistoille. Että sillä lailla.

Lupasin perjantaiaamun palaverissa, ihan omaa järkeäni käyttäen, että sosialidemokraattien tekemään hallitusohjelmaan tullaan kirjaamaan filiaalien säilyminen maakunnissa. Tämä on tärkeää alue-ja koulutuspolitiikkaa ja siksi se on meidän demareitten tärkeyslistoilla korkealla. Sama kohtalo tullee olemaan Hämeenlinnan ja Rauman opettajankoulutuslaitoksilla.

Tapasin puheenjohtaja Urpilaisen heti tuoreeltaan palaverin jälkeen meidän messuosastolla Mikkelissä ja sain päivitettyä hänelle vakavan tilanteen. Kerroin myös antamastani "lupauksesta" ja hän luonnollisestikin fiksuna ihmisenä oli asiasta samaa mieltä, kuten tämän päivän Itukastakin saimme lukea.

Meidän johdolla tässä maasta ei maakuntia ajeta alas, niinkuin nyt tällä Kepu-johtoisella hallituksella on systemaattisesti tehty.

OIkeudenmukaista muka?

Valtiovarainministeri on nyt muutaman päivän ajan vilautellut ensi vuoden budjettia. Mitään mullistavaa ei ole tulossa, johtuen tietenkin ensi kevään vaaleista. Hallitus yrittää säilyttää paikkansa ja olla tekemättä niitäkään vähiä ratkaisuja, joita sen talouskurin nimissäkin tulisi tehdä. Pelkkää kansalaisten kosiskelua on se, että puhemies Niinistö ja puheenjohtaja Katainen ovat olevinaan eri mieltä. Kahdet rattaat ovat löytäneet tiensä jo ajat sitten myös Kokoomuksen talliin.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että tällä budjetilla otetaan jälleen yksi iso harppaus kohti tasaveroa. Korottamalla jokaisen suomalaisen käyttämän energian hintaa, maksaa jokainen tulo-ja varallisuustasostaan huolimatta saman korotuksen. Onko oikeudenmukaista?

Julkistaen sodan hammaspeikolle, Katainen on päätynyt korottamaan makeisveroa. Sitä tuskin kukaan äityy moittimaan. Tulisi vaan myös kertoa kansalaisille, että sinänsä pienellä ja oikeansuuntaisella ns. haittaverolla astutaan lähemmäs tasaveroa. Jatkossa lauantain karkkipusseista kolmen lapsen työtön yksinhuoltaja maksaa yhtä paljon enemmän kuin hyvätuloisen perheen vanhemmat. Onko oikeudenmukaista?

Kataisen uhoamisten mukaan, jatkossa tullaan veronkorotukset entistä enemmän sitomaan välillisiin eli kulutukseen liittyviin veroihin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka ostaa, niin maksaa enemmän. Ikävä puoli tässä vaan on se, että veronkorotukset sisältyvät myös kaikkiin välttämättömiin hyödykkeisiin ja sitä kautta aiheuttavat pienituloisille suhteellisesti suurimman haitan. Onko oikeudenmukaista?

Kokoomuksen harjoittama politiikka ei ole oikeudenmukaista. Se tietenkin on tiedossa oleva asia, mutta olisi suotavaa, että se kerrottaisi ihmisille suoraan. Silloin jokainen voi äänestyspäätöstään tehdessään tietoisesti valita oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmukaisen välillä. Nyt tätä rajaa on jo vuosien ajan tarkoituksella häivytetty.