Suosikki-inhokkini Vihreät ovat viritelleet keskusteluja vaaliliitoista. Ymmärrettävistä syistä johtuen, heillä ovat liittokandidaatit varsin vähissä ja katseet ovat kääntyneet hallituspuoluekavereista meihin sosialidemokraatteihin.
Sekin on heidän näkökulmastaan katsottuna ihan loogista, saivathan he narutettua meidät vaaliliitton kanssaan mm. Etelä-Savossa ja meidän avulla yhden kansanedustajan. Naruttaminen oli sikäli todellista, että heillä piti sopimuksen mukaan olla kaksi ehdokasta, mutta tosiasiassa toinen oli mukana ainoastaan nimenä paperilla ja kaikki puolueen kadunvierimainokset olivat vain yhden ehdokkaan käytössä.
Massiivinen mainonta ja keskittäminen toivat ehdokkaalle hyvän äänimäärän ja paikan parlamentissa. Toista kertaa eteläsavolaiset sosialidemokraatit eivät tätä palvelusta vihreille tule tekemään. Olen auliisti jakanut kokemusperäistä tietoa myös muille vaalipiireille ja varottanut vihreiden kosiskelusta.
Muutoinkin toivoisin vaaliliittojen tekijöiden hakevan kumppaneita enemmänkin sisältöjen, arvojen ja tavoitteiden kautta. Olen aikaisemmin mieltänyt ihan järkeviksi Kokoomuksen ja Kristillisten tekemät liitot, mutta Persujen mukaanottaminen juuri tuohon porukkaan on tuntunut erikoisen omituiselta.
Näin kuitenkin monessa vaalipiirissä viimeksikin tehtiin ja Pohjois-Savossa Kataisen imussa eduskuntaan tuli Perus-Pena, jonka puheiden perusteella ei voisi kuvitella kauempana hallituspuolue Kokoomuksen linjauksista olevan. Jos minä olisin ollut kokoomuksen äänestäjä Pohjois-Savossa ja minun ääneni avulla olisi paikka tullut persuille, vastustaisin tuollaista vaaliliittoa henkeen ja vereen. Sama pätee tietysti kaikissa vaalipiireissä ja kaikkien omituisten liittojen kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti