Tämän aamun Länsi-Savon pääkirjoituksessa puhutaan nuorten ja lasten liikkumisen tärkeydestä. Potkua tähän keskusteluun valtakunnallisesti on antanut Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Asiasta ovat toki huolestuneesti puhuneet jo pitkän aikaa erilaiset järjestöt ja lasten parissa toimivat tahot, mutta vasta arvostetun talousmiehen kannanotto tuntuu olevan se, joka virittää yleisemmänkin keskustelun. Hyvä jos edes näin.
On totta, että tänä päivänä lasten luontainen liikkuminen jää vähemmälle kuin ennen ja se tullee näkymään tulevien aikuisten terveydentilassa myöhemmin. Lapsilla on pienestä lähtien tarve hyppiä, pomppia, juosta ja loikkia ja siihen pitää meidän aikuisten luoda mahdollisuuksia myös lasten kasvaessa. Pienten koululaisten välituntiliikkuminen on järjestyksessä, sillä koulujen pihoille on järjestetty erilaisia mahdollisuuksia kiipeillä, hyppiä ja pelata. Välitunnit ovatkin täynnä touhua ja liikuntaa.
Lasten kasvaessa ja siirtyessä yläkouluihin, muuttuvat myös välituntienviettotavat. Valitettavan monessa mikkeliläisessä yläkoulussa oppilaat saavat luvan kanssa viettää välituntinsa sisällä kuumissa käytävissä (ja yleensä vielä pipot korvilla). Tämän kyllä opettaja huomaa paitsi tunkkaisena ilmana käytävillä niin myös väsyneinä oppilaina tunneilla. Mielestäni vähintä, mitä voitaisi tehdä, olisi paluu entiseen: eli jokaisella välitunnilla olisi oppilaiden käytävä raittiissa ulkoilmassa.
Ilolla olen seurannut, kuinka Lyseon pihalle on rakennettu uusi hieno koripallokenttä. Se palvelee iltaisin lähiliikuntapaikkana ja onkin jo hyvin löytänyt käyttäjäkuntansa eri-ikäisistä pelaajista. Päivisin siellä pelaavat koululaiset liikuntatunneillaan ja mikä parasta, myös välituntisin! Samassa yhteydessä pihalle rakennettiin kiipeilytelineitä, jotka myöskin ovat välituntisin kovassa käytössä. Tässä esimerkkiä muille yläkouluille (ja myös lukioille) siitä, kuinka pienellä panostuksella saadaan välitunneista liikunnallisia myös teini-ikäisille lapsille.
Mikkelin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta on muiden lautakuntien tavoin valmistelemassa ensi vuoden budjettiaan. Paineet tässäkin hallintokunnassa ovat kovat. Ns. säästöjä haetaan joka paikasta. Korottamalla liikuntapaikkojen käyttömaksuja tai jättämällä asuinalueiden kentät auraamatta tai latuja tekemättä, ei kaupungin taloutta pelasteta. Nämä ovat kuitenkin niitä kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edesauttavia palveluita, joita täytyy ylläpitää jatkossakin. Liikuntaan panostaminen tänä päivänä helpottaa kunnan taloutta (sosiaali- ja terveyspuolella) kymmenen vuoden kuluttuakin.
Olemmekin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajan Sannan (Airas) kanssa monesti puhuneet sitä, kuinka eri hallintokunnat pitäisi saada aktiiviseen yhteistyöhön nimenomaan kulttuuri- ja liikunta-asioissa. Nyt tuntuu siltä, kuin monissa lautakunnissa pähkäillään samojen asioiden kanssa toisista tietämättä ja monta kertaa pyörä keksitään joka lautakunnassa uudestaan. Tässä kehittämiskohde, joka ei vaadi suuria investointeja.
torstaina, elokuuta 31, 2006
keskiviikkona, elokuuta 30, 2006
Innovaatio,resurssi,strategia,visio,klusteri
Eilinen kirjoitukseni näkyy olevan täällä kahteen kertaan. Ei mikään ihme, niin kiireellä ja väsyneenä sitä kirjoitinkin. Tänä aamuna kirjoitin vähintään samanlaisessa olotilassa uuden tekstin ja se hävisi bittiavaruuteen ennen kuin ehdin enteriä painaa. Pitäisi kai hiljentää vähän vauhtia...
Tänään sain olla (seutuvaltuuston varapuheenjohtajan ominaisuudessa)tilaisuudessa, jossa etelä-savolaisten kaupunkien (Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus, Mikkeli) johtavat virkamiehet, maakuntaliiton miehet ja Mikkelin seutuvaltuuston puheenjohtaja (Raimo Halttunen) keskustelivat yhteisistä ajankohtaisista asioista.
Puheissa vilisivät kummalliset sanat: klusterit, strategiat, innovaatiot, visiot, missiot jne. Itsekseni mietin, että voisiko asioista puhua jotenkin vähän helpommin ja ymmärrettävämmin. No, nämä nyt tuntuvat olevan tätä tämän päivän poliittista slangia ja kai sitä pitää vaan sietää.
Itse asiat, joista puhuttiin olivat hyvinkin järkeviä ja mielenkiintoisia. Kaupungeilla tuntuu olevan hyvin samansuuntaisia ajatuksia lähitulevaisuudesta ja niistä asioista, jotka vaativat kehittämistä. Myös realismi asioiden eteenpäin menemisestä tuntui olevan virkamiehillä yhtäläinen.
Toinen mielenkiintoinen tilaisuus oli Rantakylä-talossa, jossa kaupungin kouluväelle oli järjestetty tilaisuus kommentoida valmisteilla olevaa seudullista opetuspalvelukeskushanketta (sanahirviö). Esiin nousseet kysymykset olivat kaikki aiheellisia ja varmasti sellaisia, jotka askarruttavat jokaista opetustoimessa työskentelevää kaikissa seudun kunnissa.
Tärkeintä kuitenkin on, että muuttuvassa yhteiskunnassa pystymme itse olemaan mukana muutoksenteossa. Seudullisen opetuspalvelukeskuksen valmistelussa ainakin on henkilöstölle tarjottu tilaisuuksia ja mahdollisuuksia saada tietoa, ja osallistua hankkeen valmisteluun.
Virkamiehet tekevät monasti pitkäjänteistä kehitystyötä, eikä heillä (yleensä) ole henkilökohtaisia pyrkimyksiä ohjaamassa esityksen suuntaa. Tämän päivän päätökset kuitenkin ovat sellaisia, joilla varaudumme kymmenen vuoden päästä olevaan tilanteeseen ja päätöksiä pitäisi rohjeta myös tehdä. Virkamiehet tekevät esityksiä ja luottamushenkilöt päättävät. Ei kai vaan ole niin, että me poliittiset luottamushenkilöt olemmekin ne kehityksen jarrumiehet...?? Hui, mikä ajatus.
Tänään sain olla (seutuvaltuuston varapuheenjohtajan ominaisuudessa)tilaisuudessa, jossa etelä-savolaisten kaupunkien (Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus, Mikkeli) johtavat virkamiehet, maakuntaliiton miehet ja Mikkelin seutuvaltuuston puheenjohtaja (Raimo Halttunen) keskustelivat yhteisistä ajankohtaisista asioista.
Puheissa vilisivät kummalliset sanat: klusterit, strategiat, innovaatiot, visiot, missiot jne. Itsekseni mietin, että voisiko asioista puhua jotenkin vähän helpommin ja ymmärrettävämmin. No, nämä nyt tuntuvat olevan tätä tämän päivän poliittista slangia ja kai sitä pitää vaan sietää.
Itse asiat, joista puhuttiin olivat hyvinkin järkeviä ja mielenkiintoisia. Kaupungeilla tuntuu olevan hyvin samansuuntaisia ajatuksia lähitulevaisuudesta ja niistä asioista, jotka vaativat kehittämistä. Myös realismi asioiden eteenpäin menemisestä tuntui olevan virkamiehillä yhtäläinen.
Toinen mielenkiintoinen tilaisuus oli Rantakylä-talossa, jossa kaupungin kouluväelle oli järjestetty tilaisuus kommentoida valmisteilla olevaa seudullista opetuspalvelukeskushanketta (sanahirviö). Esiin nousseet kysymykset olivat kaikki aiheellisia ja varmasti sellaisia, jotka askarruttavat jokaista opetustoimessa työskentelevää kaikissa seudun kunnissa.
Tärkeintä kuitenkin on, että muuttuvassa yhteiskunnassa pystymme itse olemaan mukana muutoksenteossa. Seudullisen opetuspalvelukeskuksen valmistelussa ainakin on henkilöstölle tarjottu tilaisuuksia ja mahdollisuuksia saada tietoa, ja osallistua hankkeen valmisteluun.
Virkamiehet tekevät monasti pitkäjänteistä kehitystyötä, eikä heillä (yleensä) ole henkilökohtaisia pyrkimyksiä ohjaamassa esityksen suuntaa. Tämän päivän päätökset kuitenkin ovat sellaisia, joilla varaudumme kymmenen vuoden päästä olevaan tilanteeseen ja päätöksiä pitäisi rohjeta myös tehdä. Virkamiehet tekevät esityksiä ja luottamushenkilöt päättävät. Ei kai vaan ole niin, että me poliittiset luottamushenkilöt olemmekin ne kehityksen jarrumiehet...?? Hui, mikä ajatus.
tiistaina, elokuuta 29, 2006
Kiireinen tiistai
Kaupunginhallitus kokoontui tällä viikolla poikkeuksellisesti tiistaina (tänään siis). Kellonaikakin oli tavallisesta poikkeava, aloitimme vasta neljältä. Lista oli pitkä ja siellä oli monta paljonkin keskustelua herättävää asiaa. Itse jouduin lähtemään kesken kokouksen toisaalle, joten suurin osa asioista jäi osaltani käsittelemättä.
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
Kiireinen tiistai
Kaupunginhallitus kokoontui tällä viikolla poikkeuksellisesti tiistaina (tänään siis). Kellonaikakin oli tavallisesta poikkeava, aloitimme vasta neljältä. Lista oli pitkä ja siellä oli monta paljonkin keskustelua herättävää asiaa. Itse jouduin lähtemään kesken kokouksen toisaalle, joten suurin osa asioista jäi osaltani käsittelemättä.
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
maanantaina, elokuuta 28, 2006
"Eespäin,eespäin..."
Lauantaina juhli Enonkosken Työväenyhdistys 100-vuotisjuhliaan. Olin mukana juhlissa. Vuosi 1906 oli vuosi, jolloin maahamme perustettiin huima joukko työväenyhdistyksiä, joten tänä vuonna merkkipäiviään saa viettää moni yhdistys.
Enonkosken juhlissa oli juhlapuhujana SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta. Hänen puheensa oli koskettava ja herätti juhlayleisön miettimään, mistä puolueemme perusideologiassa edelleenkin on kysymys. Ne asiat, joiden puolesta 100 vuotta sitten taisteltiin, eivät ole muuttuneet, muuttaneet toki muotoansa.
Puoluesihteeri sanoi puheessaan: "Edelleenkin on ihmisiä, joiden omat hartiat eivät ole tarpeeksi vahvoja kantaakseen taakkaa, vaan he tarvitsevat pärjätäkseen myös muiden ihmisten hartioita." Minusta tämä kiteyttää hyvin puolueemme perusajatuksen ja sen muistaminen antaa taas itselle voimia ja uskoa jatkaa toiminnassa eespäin.
Oma yhdistykseni, Mikkelin Työväenyhdistys (116 v.), teki viime viikolla päätöksen asettaa minut ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Otan sen tietenkin luottamuksenosoituksena yhdistyksen väeltä ja ne keskustelut, joita olemme viime vaalien jälkeen käyneet, rohkaisevat reiluun ja reippaaseen vaalityöhön.
Vaalityösuunnitelmaa työstetään parasta aikaa ja se tulee olemaan ehdokkaan näköinen. Kilpajuoksuun toisten ehdokkaiden kanssa en lähde; tavoitteena on saada parannettua tulostani viime vaaleihin nähden ja saada etelä-savolaiset vakuutettua siitä, että olen tarmokas ja rohkea toimimaan myös kansanedustajana.
Jotkut ystäväpiiristäni jaksavat aina ihmetellä sitä, kuinka "viitsit vapaapäiviäsi/iltojasi viettää noissa puolueriennoissa". Istuessani aurinkoisena lauantaina Enonkosken työväentalon juhlasalissa, tiesin olevani oikeassa paikassa. Savonlinnan Työväenyhdistyksen soittokunnan aloittaessa kappaleen "Taistojen tiellä" menivät kylmät väreet pitkin luita ja ytimiä ja jälleen kerran huomasin ajattelevani, kuinka tärkeä osa elämääni tämä kappale onkaan jo vuosikymmeniä ollut. Tällä fiiliksellä on hyvä jatkaa.
Enonkosken juhlissa oli juhlapuhujana SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta. Hänen puheensa oli koskettava ja herätti juhlayleisön miettimään, mistä puolueemme perusideologiassa edelleenkin on kysymys. Ne asiat, joiden puolesta 100 vuotta sitten taisteltiin, eivät ole muuttuneet, muuttaneet toki muotoansa.
Puoluesihteeri sanoi puheessaan: "Edelleenkin on ihmisiä, joiden omat hartiat eivät ole tarpeeksi vahvoja kantaakseen taakkaa, vaan he tarvitsevat pärjätäkseen myös muiden ihmisten hartioita." Minusta tämä kiteyttää hyvin puolueemme perusajatuksen ja sen muistaminen antaa taas itselle voimia ja uskoa jatkaa toiminnassa eespäin.
Oma yhdistykseni, Mikkelin Työväenyhdistys (116 v.), teki viime viikolla päätöksen asettaa minut ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Otan sen tietenkin luottamuksenosoituksena yhdistyksen väeltä ja ne keskustelut, joita olemme viime vaalien jälkeen käyneet, rohkaisevat reiluun ja reippaaseen vaalityöhön.
Vaalityösuunnitelmaa työstetään parasta aikaa ja se tulee olemaan ehdokkaan näköinen. Kilpajuoksuun toisten ehdokkaiden kanssa en lähde; tavoitteena on saada parannettua tulostani viime vaaleihin nähden ja saada etelä-savolaiset vakuutettua siitä, että olen tarmokas ja rohkea toimimaan myös kansanedustajana.
Jotkut ystäväpiiristäni jaksavat aina ihmetellä sitä, kuinka "viitsit vapaapäiviäsi/iltojasi viettää noissa puolueriennoissa". Istuessani aurinkoisena lauantaina Enonkosken työväentalon juhlasalissa, tiesin olevani oikeassa paikassa. Savonlinnan Työväenyhdistyksen soittokunnan aloittaessa kappaleen "Taistojen tiellä" menivät kylmät väreet pitkin luita ja ytimiä ja jälleen kerran huomasin ajattelevani, kuinka tärkeä osa elämääni tämä kappale onkaan jo vuosikymmeniä ollut. Tällä fiiliksellä on hyvä jatkaa.
torstaina, elokuuta 24, 2006
Budjetista poimittua
Eilen se vihdoin julkistettiin. Valtion ensi vuoden budjetti siis. Suuria yllätyksiä ei enää eilen tullut, mutta kaikki valmistelussa mukana olleet puolueet tuntuvat olevan lopputulokseen tyytyväisiä. Liekö ensi kevään vaaleilla osuutta budjetin sisältöön...
Paljon julkisuutta on annettu ns. köyhyyspaketille. Varsinaisille asianosaisille luvatut korotukset ovat varmasti tervetulleita, mutta suuruuksiltaan eivät kovin huomattavia. Mielestäni tärkein pointti köyhyyspaketissa onkin se, että valtion talousarviossa yleensäkin otetaan kantaa siihen, että meillä todellakin on ihmisiä, jotka vuodesta toiseen elävät toimeentulorajojen alapuolella.
Toivottavasti tämä havainto jää ihmisten mieliin vielä jatkossakin, kun tehdään ns. pienempiäkin päätöksiä.
Muuttoavustusta työn perässä toiselle paikkakunnalle muuttaville on ehditty jo vähätellä ja päivitellä. Onhan selvää, että kukaan ei pelkän muuttoavustuksen (700 €) takia lähde paikkakuntaa vaihtamaan, joten pelko syrjäseutujen tyhjentymisestä tämän vuoksi on mielestäni liioittelua. Sille, joka on tehnyt päätöksen paikkakunnan vaihdosta työpaikan vuoksi, summa voi olla merkittävä. Tiedetään, että esim. pitkään työttömänä olleen henkilön rahavaroissa myös 700 euroa on iso raha.
Omaishoitajille on luvassa yksi vapaapäivä lisää. Se tulee tarpeeseen, mutta toivonpa totisesti, että se myös käytännössä pystytään toteuttamaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kovin harva omaishoitaja pystyy nykyistä kahtakaan vapaapäivää kuukaudessa pitämään.
Kunnallisveron ansiotulovähennystä pienennetään, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien saamista verotuloista entistä vähän suurempi osa jää kuntien omaan käyttöön. Erotus jää valtion maksettavaksi. Tämä tullee hyödyttämään eniten kuntia, joissa pienituloisia kuntalaisia on paljon ja tämä tietenkin on kuntatalouden kannalta järkevää.
Viitostielle luvattiin periaattellinen tuki, mutta rahoituspäätös tulisi vasta joskus myöhemmin. Mieluusti olisimme tietenkin nähneet jonkun (vaikka pienenkin) summan jo ensi vuoden budjetissa, hanke tuntuisi silloin heti paljon todellisemmalta. Nyt jäämme vielä odottamaan rahaa.
Mikkelin lentokentälle on luvassa valtion rahaa, mutta ei kovin paljoa. Itse näkisin tilanteen nyt niin, että annettaisiin asian olla ja keskitettäisiin voimat muihin asioihin. Lopputulos tulee nimittäin olemaan Mikkelin kaupungille joka tapauksessa liian kallis. Valtion kentälle myöntämä raha jää niin pieneksi, että kaupunki joutuu kenttään sijoittamaan huimia summia jatkossakin.
Jos olisin saanut olla mukana budjettia tekemässä, olisin tietysti tehnyt muutamia asioita toisin. Eräs asia, joka on kansalaisia puhututtanut jo vuosia ja paljon, on ruuan arvonlisäveron alentaminen. Mielestäni olisi perusteltua vihdoin tehdä tämä alv:n alennus (17 prosentista 12), sillä sillä on tutkitusti vaikutusta kuluttajahintoihin sekä alan työpaikkojen kasvuun.
Ruuan hinnan aleneminen kohdistuisi kaikkiin kansalaisiin. Meillä on nimittäin paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti toimeentulon rajamailla, mutta jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse minkään köyhyyspaketin tai köyhyysmääritelmän piiriin.
Paljon julkisuutta on annettu ns. köyhyyspaketille. Varsinaisille asianosaisille luvatut korotukset ovat varmasti tervetulleita, mutta suuruuksiltaan eivät kovin huomattavia. Mielestäni tärkein pointti köyhyyspaketissa onkin se, että valtion talousarviossa yleensäkin otetaan kantaa siihen, että meillä todellakin on ihmisiä, jotka vuodesta toiseen elävät toimeentulorajojen alapuolella.
Toivottavasti tämä havainto jää ihmisten mieliin vielä jatkossakin, kun tehdään ns. pienempiäkin päätöksiä.
Muuttoavustusta työn perässä toiselle paikkakunnalle muuttaville on ehditty jo vähätellä ja päivitellä. Onhan selvää, että kukaan ei pelkän muuttoavustuksen (700 €) takia lähde paikkakuntaa vaihtamaan, joten pelko syrjäseutujen tyhjentymisestä tämän vuoksi on mielestäni liioittelua. Sille, joka on tehnyt päätöksen paikkakunnan vaihdosta työpaikan vuoksi, summa voi olla merkittävä. Tiedetään, että esim. pitkään työttömänä olleen henkilön rahavaroissa myös 700 euroa on iso raha.
Omaishoitajille on luvassa yksi vapaapäivä lisää. Se tulee tarpeeseen, mutta toivonpa totisesti, että se myös käytännössä pystytään toteuttamaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kovin harva omaishoitaja pystyy nykyistä kahtakaan vapaapäivää kuukaudessa pitämään.
Kunnallisveron ansiotulovähennystä pienennetään, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien saamista verotuloista entistä vähän suurempi osa jää kuntien omaan käyttöön. Erotus jää valtion maksettavaksi. Tämä tullee hyödyttämään eniten kuntia, joissa pienituloisia kuntalaisia on paljon ja tämä tietenkin on kuntatalouden kannalta järkevää.
Viitostielle luvattiin periaattellinen tuki, mutta rahoituspäätös tulisi vasta joskus myöhemmin. Mieluusti olisimme tietenkin nähneet jonkun (vaikka pienenkin) summan jo ensi vuoden budjetissa, hanke tuntuisi silloin heti paljon todellisemmalta. Nyt jäämme vielä odottamaan rahaa.
Mikkelin lentokentälle on luvassa valtion rahaa, mutta ei kovin paljoa. Itse näkisin tilanteen nyt niin, että annettaisiin asian olla ja keskitettäisiin voimat muihin asioihin. Lopputulos tulee nimittäin olemaan Mikkelin kaupungille joka tapauksessa liian kallis. Valtion kentälle myöntämä raha jää niin pieneksi, että kaupunki joutuu kenttään sijoittamaan huimia summia jatkossakin.
Jos olisin saanut olla mukana budjettia tekemässä, olisin tietysti tehnyt muutamia asioita toisin. Eräs asia, joka on kansalaisia puhututtanut jo vuosia ja paljon, on ruuan arvonlisäveron alentaminen. Mielestäni olisi perusteltua vihdoin tehdä tämä alv:n alennus (17 prosentista 12), sillä sillä on tutkitusti vaikutusta kuluttajahintoihin sekä alan työpaikkojen kasvuun.
Ruuan hinnan aleneminen kohdistuisi kaikkiin kansalaisiin. Meillä on nimittäin paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti toimeentulon rajamailla, mutta jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse minkään köyhyyspaketin tai köyhyysmääritelmän piiriin.
tiistaina, elokuuta 22, 2006
Kielestä kiinni
Joskus kauan sitten eräs ystävättäreni pyrki yliopistoon lukemaan viestintää ja yhtenä pääsykoekirjana oli "Kielestä kiinni" -niminen opus. Tämä tuli mieleeni aamulla, kun luin paikallislehteä. Lehdessä kerrottiin Etelä-Savon maakuntahallituksen eilisestä kannanotosta Joensuun yliopiston suunnitelmiin lakkauttaa kielenkääntäjien laitos Savonlinnassa.
Yliopistot käyvät omia henkiinjäämistaisteluitaan ja siitä syystä saavat varsinaisen yliopiston ulkopuoliset laitokset kokea kovia. Joensuun yliopiston hallitus on oman päätöksensä tehnyt. Savonlinnassa ei tulla jatkossa kielenkääntäjiä kouluttamaan. Päätös aiheuttaa paitsi Savonlinnan kaupungille mittaamattoman vahingon, niin myös koko etelä-savolaiselle koulutuspolitiikalle. Kansainvälisen viestinnän laitos on ollut suosittu opiskelupaikka monelle etelä-savolaiselle nuorelle.
On hyvä, että maakuntahallitus ottaa asiaan kantaa ja että vielä yritetään asiaan vaikuttaa. Hiukan vaan epäilen, että vaikuttamisen aika tässä asiassa on mennyt ohi. Voimat tulisi nyt keskittää tuleviin vääntöihin ja varmistaa, että muut Joensuun yliopiston sivupisteet Savonlinnassa eivät kokisi samaa kohtaloa. Perinteinen opettajankoulutuslaitos on Savonlinnassa toiminut kauan ja "tuottanut" paljon opettajia Etelä-Savonkin kouluihin.
On selvää, että yliopistoissa on omat pitkän tähtäimen suunnitelmansa sen varalle, että säilyvät kilpailussa opiskelijoista (eli rahoista) mukana ja näissä suunnitelmissa ei armoa tai sääliä tunneta, varsinkaan oman maakunnan ulkopuoliseen suuntaan.
Joskus toivoisi, että jollakin taholla (esim. maakuntahallituksella) olisi aikaa ja voimia istahtaa alas ja kartoittaa ne konkreettiset uhat, jotka aluettamme tulevat seuraavan 10 - 15 vuoden aikana uhkaamaan. Synkkien uhkakuvien maalaaminen auttaisi siihen, että asioihin voitaisi vaikuttaa hyvissä ajoin. Tuntuu siltä, että täällä liian usein herätään vaikuttamaan asioihin vasta silloin, kun päätökset on jo jossain muualla tehty.
Yliopistot käyvät omia henkiinjäämistaisteluitaan ja siitä syystä saavat varsinaisen yliopiston ulkopuoliset laitokset kokea kovia. Joensuun yliopiston hallitus on oman päätöksensä tehnyt. Savonlinnassa ei tulla jatkossa kielenkääntäjiä kouluttamaan. Päätös aiheuttaa paitsi Savonlinnan kaupungille mittaamattoman vahingon, niin myös koko etelä-savolaiselle koulutuspolitiikalle. Kansainvälisen viestinnän laitos on ollut suosittu opiskelupaikka monelle etelä-savolaiselle nuorelle.
On hyvä, että maakuntahallitus ottaa asiaan kantaa ja että vielä yritetään asiaan vaikuttaa. Hiukan vaan epäilen, että vaikuttamisen aika tässä asiassa on mennyt ohi. Voimat tulisi nyt keskittää tuleviin vääntöihin ja varmistaa, että muut Joensuun yliopiston sivupisteet Savonlinnassa eivät kokisi samaa kohtaloa. Perinteinen opettajankoulutuslaitos on Savonlinnassa toiminut kauan ja "tuottanut" paljon opettajia Etelä-Savonkin kouluihin.
On selvää, että yliopistoissa on omat pitkän tähtäimen suunnitelmansa sen varalle, että säilyvät kilpailussa opiskelijoista (eli rahoista) mukana ja näissä suunnitelmissa ei armoa tai sääliä tunneta, varsinkaan oman maakunnan ulkopuoliseen suuntaan.
Joskus toivoisi, että jollakin taholla (esim. maakuntahallituksella) olisi aikaa ja voimia istahtaa alas ja kartoittaa ne konkreettiset uhat, jotka aluettamme tulevat seuraavan 10 - 15 vuoden aikana uhkaamaan. Synkkien uhkakuvien maalaaminen auttaisi siihen, että asioihin voitaisi vaikuttaa hyvissä ajoin. Tuntuu siltä, että täällä liian usein herätään vaikuttamaan asioihin vasta silloin, kun päätökset on jo jossain muualla tehty.
maanantaina, elokuuta 21, 2006
Haukivuori rules
Olemme aika hyvin onnistuneet ujuttamaan uuden kaupunginosamme, Haukivuoren, mukaan kaupungin päätöksenteko-organisaatioon. Virallisesti Haukivuoren kunta liittyy osaksi Mikkelin kaupunkia ensi vuoden alusta, mutta jo nyt olemme järjestäneet yhteisiä tilaisuuksia haukivuorelaisten kanssa.
Tuntuu, että tällä viikolla kokouksia pidetään oikein urakalla Haukivuorella; tekninen ltk tekee sinne retken huomenna ja opetuslautakunta torstaina. Lautakunnat saavat perehdytyksen uuteen kaupunginosaan ja samalla siellä pidetään myös kokoukset. Perjantai-iltana on vuorossa demaritapaaminen mikkeliläisten ja haukivuorelaisten kesken.
Tutustuminen alueeseen ja ihmisiin on välttämätöntä, että voimme sitten vuoden alusta osallistua täysillä päätöksentekoon puolin ja toisin. Eräs "ongelma" on kuitenkin vielä ratkaisematta; mihin mahtuu uusi 80 hengen valtuusto kokouksiaan pitämään ? Vaihtoehtoja on onneksi useita, mutta aivan ideaalia ratkaisua ei taida ihan helpolla löytyä. Onneksi on kysymys vain kahden vuoden siirtymäajasta, joten väliaikanenkin kokouspaikka kelvannee. Antaahan sopu kuitenkin tilaa ja ainakin toistaiseksi olemme olleet hyvin sopuisaa (vieraskoreuttako...?)porukkaa.
Tuntuu, että tällä viikolla kokouksia pidetään oikein urakalla Haukivuorella; tekninen ltk tekee sinne retken huomenna ja opetuslautakunta torstaina. Lautakunnat saavat perehdytyksen uuteen kaupunginosaan ja samalla siellä pidetään myös kokoukset. Perjantai-iltana on vuorossa demaritapaaminen mikkeliläisten ja haukivuorelaisten kesken.
Tutustuminen alueeseen ja ihmisiin on välttämätöntä, että voimme sitten vuoden alusta osallistua täysillä päätöksentekoon puolin ja toisin. Eräs "ongelma" on kuitenkin vielä ratkaisematta; mihin mahtuu uusi 80 hengen valtuusto kokouksiaan pitämään ? Vaihtoehtoja on onneksi useita, mutta aivan ideaalia ratkaisua ei taida ihan helpolla löytyä. Onneksi on kysymys vain kahden vuoden siirtymäajasta, joten väliaikanenkin kokouspaikka kelvannee. Antaahan sopu kuitenkin tilaa ja ainakin toistaiseksi olemme olleet hyvin sopuisaa (vieraskoreuttako...?)porukkaa.
perjantaina, elokuuta 18, 2006
Taskusta toiseen
Valtion ensi vuoden budjetista on tippunut pieniä tiedon murusia pitkin viikkoa. Milloin mikäkin puolue on ensi vuoden talousarviota kommentoinut. Näin kunnallispoliitikon näkökulmasta katsottuna, budjetti näyttäisi hyvältä. Suurimpana eränä tullee olemaan kunnille maksettavan ns. pakkolainan takaisinmaksun aikaistaminen. Esityksessä luvataan myös lisärahaa terveydenhuoltoon ja opetukseen.
Näitä rahoja kuntatalous totisesti tarvitseekin. Kunnat eivät kuitenkaan voi rakentaa talouttaan pelkästään valtion budjettien varaan, vaan kuntien omat menot ja tulot on saatava tasapainoon. Etelä-Savossa on kuntia, joissa väki vähenee ja vanhenee liian kovaa vauhtia, jolloin myös verotulojen kertymä luonnollisesti vähenee. Myös maakunnassa oleva rakenteellinen työttömyys pienentää kuntien mahdollisuuksia pärjätä omin voimin.
Toisaalta, niin ikääntyminen kuin pitkään jatkunut työttömyyskin näkyvät terveydenhuoltomenoissa. Moni kunta joutuu tuskailemaan ennalta arvaamattomien erikoissairaanhoidon kustannusten nousun kanssa. Tilastot kertovat, että etelä-savolaiset ovat muuta maata sairaampaa väkeä.
Päätökset, joita eduskunnassa tehdään tulisi aina miettiä sen kautta, kuinka niitä on mahdollista kuntatasolla toteuttaa. Esimerkiksi taannoinen alkoholiveron alentamista koskeva päätös on nyt nähtävissä mm. erikoissairaanhoidon kustannusten nousuna, sillä valitettavan moni sairaaloissa hoidettavista tapauksista liittyy liialliseen alkoholin käyttöön. Myös kuntien sosiaalitoimet ovat saaneet osansa alkoholiveron alennuksesta ja tämä näkyy mm. lasten huostaanottojen voimakkaana kasvuna.
Valtion panostukset lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentamiseen ovat tarpeen ja tukevat juuri sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla on vaikutusta myöhempiin vaiheisiin. Pienten koululaisten työssäkäyville vanhemmille on ensiarvoisen tärkeää, että voi lapsensa turvallisesti jättää hoitoon lyhyiden koulupäivien ulkopuolellakin.
Oma ekaluokkalaiseni on käynyt ensimmäisen kouluviikkonsa ja on ollut intoa täynnä. Tänä aamuna unohtui reppu eteisen lattialle ja joka aamu on pitänyt mennä hyvissä ajoin koulun pihalle, että ehtii pelata tarpeeksi jalkapalloa ennen tunnin alkua. Eilen kysyinkin häneltä: "Mitä teitte koulussa tänään?" Vastaus oli: "Pelattiin jalkkista" Jatkoin vielä: "Niin, mutta tunneilla???" "En muista, ei mitään erikoista". Pitäisiköhän tästä jo huolestua...
Näitä rahoja kuntatalous totisesti tarvitseekin. Kunnat eivät kuitenkaan voi rakentaa talouttaan pelkästään valtion budjettien varaan, vaan kuntien omat menot ja tulot on saatava tasapainoon. Etelä-Savossa on kuntia, joissa väki vähenee ja vanhenee liian kovaa vauhtia, jolloin myös verotulojen kertymä luonnollisesti vähenee. Myös maakunnassa oleva rakenteellinen työttömyys pienentää kuntien mahdollisuuksia pärjätä omin voimin.
Toisaalta, niin ikääntyminen kuin pitkään jatkunut työttömyyskin näkyvät terveydenhuoltomenoissa. Moni kunta joutuu tuskailemaan ennalta arvaamattomien erikoissairaanhoidon kustannusten nousun kanssa. Tilastot kertovat, että etelä-savolaiset ovat muuta maata sairaampaa väkeä.
Päätökset, joita eduskunnassa tehdään tulisi aina miettiä sen kautta, kuinka niitä on mahdollista kuntatasolla toteuttaa. Esimerkiksi taannoinen alkoholiveron alentamista koskeva päätös on nyt nähtävissä mm. erikoissairaanhoidon kustannusten nousuna, sillä valitettavan moni sairaaloissa hoidettavista tapauksista liittyy liialliseen alkoholin käyttöön. Myös kuntien sosiaalitoimet ovat saaneet osansa alkoholiveron alennuksesta ja tämä näkyy mm. lasten huostaanottojen voimakkaana kasvuna.
Valtion panostukset lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentamiseen ovat tarpeen ja tukevat juuri sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla on vaikutusta myöhempiin vaiheisiin. Pienten koululaisten työssäkäyville vanhemmille on ensiarvoisen tärkeää, että voi lapsensa turvallisesti jättää hoitoon lyhyiden koulupäivien ulkopuolellakin.
Oma ekaluokkalaiseni on käynyt ensimmäisen kouluviikkonsa ja on ollut intoa täynnä. Tänä aamuna unohtui reppu eteisen lattialle ja joka aamu on pitänyt mennä hyvissä ajoin koulun pihalle, että ehtii pelata tarpeeksi jalkapalloa ennen tunnin alkua. Eilen kysyinkin häneltä: "Mitä teitte koulussa tänään?" Vastaus oli: "Pelattiin jalkkista" Jatkoin vielä: "Niin, mutta tunneilla???" "En muista, ei mitään erikoista". Pitäisiköhän tästä jo huolestua...
torstaina, elokuuta 17, 2006
Valoa näkyvissä
Tällä viikolla on siis kokoustettu oikein urakalla. Maanantain valtuustoseminaarissa päälimmäisenä jäi mieleen se, että vaikka talous on tiukilla, myös myönteistä kehitystä on tapahtunut. Nyt kun lautakunnat aloittavat (tai jatkavat) omien talousarvioidensa tekemistä, on varmasti jokaisella tiedossa ja mielessä tiukan talouden luvut. Jokaisen hallintokunnan täytyy omalta osaltaan osallistua taloustalkoisiin ja vaikka yksittäiset toimenpiteet tuntuisivatkin pieniltä, muodostuu niistä kaikista yhteensä kuitenkin isoja summia.
Tosiasia kuitenkin on, että pelkällä säästämisellä ei eteenpäin mennä. Rakenteiden ja toimintatapojen muutoksia on tehtävä. Sama ongelma on havaittu myös Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymässä, jossa organisaatiomuutokset ovatkin jo käynnissä. Ikäluokkien pienentyessä on tarjottavan koulutuksen määrä suhteutettava oppilaiden määrään. Ajatus "kaikille kaikkea" ei enää tänä päivänä ole mahdollista saati sitten järkevääkään.
Päällekäisyyksien poisto koulutustarjonnassa onkin asia, johon kuntayhtymän sisällä on jo tartuttu. Sama tulisi tehdä myös maakunnan sisällä olevien koulutuskuntayhtymien kesken. Etäisyys kolmen kaupungin välillä on kuitenkin niin pieni, että on resurssien hukkaamista järjestää jokaisessa paikassa samaa koulutusta jokaisella alalla.
Teknisen lautakunnan kokouksessa saimme kuulla monesta lähitulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta, kuten katsauksen Karkialammen alueen kehityssuunnitelmista. Monta kertaa nämä ns. listan ulkopuoliset asiat ovatkin niitä, joihin myös lautakunnissa aikaa ja voimia tulisi käyttää sillä niihin varhaisessa valmisteluvaiheessa voi vielä aidosti pystyä vaikuttamaan. Teknisessä lautakunnassa onkin asia ymmärretty ja siellä saa suunnitelluista ja meneillään olevista asioista niin paljon tietoa, kuin vaan jaksaa vastaanottaa.
Eilen satuin Pikku Kakkosen jälkeen näkemään alueuutiset. Siellä olivat maakunnan keskustalaiset miehet ja yksi nainen vakavina Kuopion torilla viemässä viitostien viestiä pääministeri Vanhaselle. Varmasti samanlaista viestiä on annettu demarien kokouksessa Seinäjoella ja toivoa sopii, että näillä viimehetken vetoomuksilla olisi merkitystä!
Tosiasia kuitenkin on, että pelkällä säästämisellä ei eteenpäin mennä. Rakenteiden ja toimintatapojen muutoksia on tehtävä. Sama ongelma on havaittu myös Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymässä, jossa organisaatiomuutokset ovatkin jo käynnissä. Ikäluokkien pienentyessä on tarjottavan koulutuksen määrä suhteutettava oppilaiden määrään. Ajatus "kaikille kaikkea" ei enää tänä päivänä ole mahdollista saati sitten järkevääkään.
Päällekäisyyksien poisto koulutustarjonnassa onkin asia, johon kuntayhtymän sisällä on jo tartuttu. Sama tulisi tehdä myös maakunnan sisällä olevien koulutuskuntayhtymien kesken. Etäisyys kolmen kaupungin välillä on kuitenkin niin pieni, että on resurssien hukkaamista järjestää jokaisessa paikassa samaa koulutusta jokaisella alalla.
Teknisen lautakunnan kokouksessa saimme kuulla monesta lähitulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta, kuten katsauksen Karkialammen alueen kehityssuunnitelmista. Monta kertaa nämä ns. listan ulkopuoliset asiat ovatkin niitä, joihin myös lautakunnissa aikaa ja voimia tulisi käyttää sillä niihin varhaisessa valmisteluvaiheessa voi vielä aidosti pystyä vaikuttamaan. Teknisessä lautakunnassa onkin asia ymmärretty ja siellä saa suunnitelluista ja meneillään olevista asioista niin paljon tietoa, kuin vaan jaksaa vastaanottaa.
Eilen satuin Pikku Kakkosen jälkeen näkemään alueuutiset. Siellä olivat maakunnan keskustalaiset miehet ja yksi nainen vakavina Kuopion torilla viemässä viitostien viestiä pääministeri Vanhaselle. Varmasti samanlaista viestiä on annettu demarien kokouksessa Seinäjoella ja toivoa sopii, että näillä viimehetken vetoomuksilla olisi merkitystä!
maanantaina, elokuuta 14, 2006
"Vielä on kesää jäljellä..."
Loppuviikosta tuntui siltä, kuin kesää todellakin olisi vielä jäljellä. Vietimme Onnin kanssa edelleen päivät rannalla ja kaikki asialliset asiat jäivät hoitamatta. Nyt alkaa joutopäivät olla molemmilta ohi. Koulu alkaa siis huomenna ja entiseen tapaan lehdet ovat täynnä muistutuksia siitä, kuinka lapsi tulisi varustaa (henkisesti ja aineellisesti) koulua varten ja kuinka aikuisten tulisi olla erityisen varovaisia liikenteessä. Sydän syrjällään minäkin pojan "maailmalle" laitan.
Sen verran yritin eilen orientoitua tulevaan kokousviikkoon, että lueskelin illalla kokouspapereita. Tällä viikolla onkin lähes joka päivälle joku kokous; tänään heti puoliltapäivin alkaa kaupunginvaltuuston seminaari, jossa on tarkoitus saada katsaus kaupungin taloustilanteesta ja talousarvion 2007 valmistelusta. Huomenna tiistaina iltapäivällä kokoontuvat Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallitus ja illalla kaupungin tekninen lautakunta. Keskiviikkoaamuna pitää kokoustaan seutuvaliokunta.
Syyskauden ensimmäisiin kokouksiin on aina kiva mennä; on mukava nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja virtaa kokousasioihinkin vielä yleensä riittää. Asialistat olivat kaikissa aika pitkät ja liekö helteinen kesä vai täydellinen irtiotto lomalla tehnyt tehtävänsä, sillä en muutamaa esittelytekstiä eilen illalla ymmärtänyt millään. Täytynee tänään selvitellä asioita vähän lisää.
Kiireinen päivä ja viikko siis edessä, joten siinä mielessä onkin hyvä, että mieltä vaivaavat asiat herättävät jo 3.30. Näin ehdin tehdä aamulla pienen lenkin ja hoitaa aamutoimet rauhassa sekä nautiskella aamukahvista kera lehtien kunnolla. Ehdinpä hyvin lukea myös sähköpostit ja sipaista tämänkin kirjoituksen.
Blogiani onkin käyty lukemassa aika ahkerasti ja se on toki hauskaa. Itse olenkin tainnut jäädä tähän vähän koukkuun, sillä huomaan monta kertaa päivässä toivovani ehtiä kirjoittaa tänne. Tämähän on siinä mielessä mukava tapa viestiä, että täällä voin kirjoittaa juuri niinkuin itse haluan ja ajattelen ja juuri niistä asioista, mistä haluan. Olenkin suositellut tätä toimintatapaa myös muille kunnallispoliitikoille.
Sen verran yritin eilen orientoitua tulevaan kokousviikkoon, että lueskelin illalla kokouspapereita. Tällä viikolla onkin lähes joka päivälle joku kokous; tänään heti puoliltapäivin alkaa kaupunginvaltuuston seminaari, jossa on tarkoitus saada katsaus kaupungin taloustilanteesta ja talousarvion 2007 valmistelusta. Huomenna tiistaina iltapäivällä kokoontuvat Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallitus ja illalla kaupungin tekninen lautakunta. Keskiviikkoaamuna pitää kokoustaan seutuvaliokunta.
Syyskauden ensimmäisiin kokouksiin on aina kiva mennä; on mukava nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja virtaa kokousasioihinkin vielä yleensä riittää. Asialistat olivat kaikissa aika pitkät ja liekö helteinen kesä vai täydellinen irtiotto lomalla tehnyt tehtävänsä, sillä en muutamaa esittelytekstiä eilen illalla ymmärtänyt millään. Täytynee tänään selvitellä asioita vähän lisää.
Kiireinen päivä ja viikko siis edessä, joten siinä mielessä onkin hyvä, että mieltä vaivaavat asiat herättävät jo 3.30. Näin ehdin tehdä aamulla pienen lenkin ja hoitaa aamutoimet rauhassa sekä nautiskella aamukahvista kera lehtien kunnolla. Ehdinpä hyvin lukea myös sähköpostit ja sipaista tämänkin kirjoituksen.
Blogiani onkin käyty lukemassa aika ahkerasti ja se on toki hauskaa. Itse olenkin tainnut jäädä tähän vähän koukkuun, sillä huomaan monta kertaa päivässä toivovani ehtiä kirjoittaa tänne. Tämähän on siinä mielessä mukava tapa viestiä, että täällä voin kirjoittaa juuri niinkuin itse haluan ja ajattelen ja juuri niistä asioista, mistä haluan. Olenkin suositellut tätä toimintatapaa myös muille kunnallispoliitikoille.
torstaina, elokuuta 10, 2006
Lennetään IKEAAN!
Yksi Mikkelin kaupungin "murheenkryyneistä", lentokenttä nimittäin, jatkaa taisteluaan olemassaolostaan. Jo vuosia on käyty keskustelua siitä tarvitaanko lentoliikennettä, tarvitseeko kaupungin sitä rahoittaa ja millä summilla. Nyt nämä keskustelut nimenomaan lentämisen osalta ovat hiljentyneet, koska säännöllistä reittiliikennettä ei kentälle enää lähes vuoteen ole tehty.
Aikaisemmin näitä lentoliikennettä tukevia rahoituspäätöksiä tehtiin kaupunginvaltuustossa vuosittain ja aina se herätti yhtä paljon keskustelua niin valtuustossa kuin kuntalaistenkin keskuudessa. Suurten summien kohdentaminen kannattamattoman lentoliikenteen tukemiseen ei minustakaan ole ollut järkevää.
Ongelmaksi onkin nyt käynyt se, mitä tehdä hiljentyneelle kentälle. Kun säännöllistä reittiliikennettä (vaikkakin aika harvoja vuoroja) vielä oli, oli myös valtio tukemassa kentän ylläpitokustannuksia. Tämän hetkisten päätösten valossa kentän ylläpito ja hoito on pelkästään kaupungin vastuulla. Herääkin kysymys, tarvitaanko Mikkelissä lentokenttää ??
Puolustushallinto on sitä mieltä, että maavoimien esikunnan sijoittaminen Mikkeliin johtui suurelta osin siitä, että Mikkelissä oli heillekin sopiva lentokenttä. Uskon toki tämän; onhan se kätevää, kun muulta liikenteeltä on jäänyt kaupungin ylläpitämä kenttä tyhjilleen, eikä valtion tarvitse kustannuksiin juurikaan osallistua. Mielestäni kuitenkin kentän ylläpidon ja investointien aiheuttamat kustannukset tulisi maksaa sen tahon, joka sitä myös kokee tarvitsevansa, esimerkiksi vaikka puolustusvoimien.
Mikäli maksajaa ei löydy, tulisi kenttä sulkea ja miettiä alueelle uutta käyttöä. Lentokenttä sijaitsee hyvällä paikalla, lähes kaupungin keskustassa, isojen teiden varrella. Alue voitaisiin kaavoittaa uudelleen joko osaksi lähellä olevaa teollisuusaluetta tai lähellä olevaa asuinaluetta. Pinta-alaltaan laaja alue sopisi hyvin myös liike-elämän tarpeisiin, esimerkiksi huonekalujätti IKEA on etsinyt pitkään tarpeeksi hyvää liikepaikka Itä-Suomesta, tässä olisi sille paras mahdollinen paikka !
Ne kulmakunnat (esim. Kehä III:n päät), joihin IKEA on liikkeensä rakentanut ovat alueina virkistyneet ja vetävät joka päivä ihmisiä bussilasteittain ostoksille, ja voin vaan kuvitella mitkä mahdollisuudet on sillä paikkakunnalla, joka Itä-Suomen IKEA:n vihdoin kulmilleen saa. Pohjois-Suomessa on IKEA rakennettu yhteistyössä ruotsalaisten kanssa ja se osoittautui kultamunaksi molemmille rajakaupungeille; nämä saivat sen myötä taloutensa oikeille raiteille.
Se vaan on niin, että ainoa mahdollisuus pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa on saada luotua kannattavaa yritystoimintaa ja sitä kautta "oikeita" työpaikkoja. Pelkkien valtionosuuksien tai muiden julkisten tukien varaan emme voi kuntalouksia laskea.
Aikaisemmin näitä lentoliikennettä tukevia rahoituspäätöksiä tehtiin kaupunginvaltuustossa vuosittain ja aina se herätti yhtä paljon keskustelua niin valtuustossa kuin kuntalaistenkin keskuudessa. Suurten summien kohdentaminen kannattamattoman lentoliikenteen tukemiseen ei minustakaan ole ollut järkevää.
Ongelmaksi onkin nyt käynyt se, mitä tehdä hiljentyneelle kentälle. Kun säännöllistä reittiliikennettä (vaikkakin aika harvoja vuoroja) vielä oli, oli myös valtio tukemassa kentän ylläpitokustannuksia. Tämän hetkisten päätösten valossa kentän ylläpito ja hoito on pelkästään kaupungin vastuulla. Herääkin kysymys, tarvitaanko Mikkelissä lentokenttää ??
Puolustushallinto on sitä mieltä, että maavoimien esikunnan sijoittaminen Mikkeliin johtui suurelta osin siitä, että Mikkelissä oli heillekin sopiva lentokenttä. Uskon toki tämän; onhan se kätevää, kun muulta liikenteeltä on jäänyt kaupungin ylläpitämä kenttä tyhjilleen, eikä valtion tarvitse kustannuksiin juurikaan osallistua. Mielestäni kuitenkin kentän ylläpidon ja investointien aiheuttamat kustannukset tulisi maksaa sen tahon, joka sitä myös kokee tarvitsevansa, esimerkiksi vaikka puolustusvoimien.
Mikäli maksajaa ei löydy, tulisi kenttä sulkea ja miettiä alueelle uutta käyttöä. Lentokenttä sijaitsee hyvällä paikalla, lähes kaupungin keskustassa, isojen teiden varrella. Alue voitaisiin kaavoittaa uudelleen joko osaksi lähellä olevaa teollisuusaluetta tai lähellä olevaa asuinaluetta. Pinta-alaltaan laaja alue sopisi hyvin myös liike-elämän tarpeisiin, esimerkiksi huonekalujätti IKEA on etsinyt pitkään tarpeeksi hyvää liikepaikka Itä-Suomesta, tässä olisi sille paras mahdollinen paikka !
Ne kulmakunnat (esim. Kehä III:n päät), joihin IKEA on liikkeensä rakentanut ovat alueina virkistyneet ja vetävät joka päivä ihmisiä bussilasteittain ostoksille, ja voin vaan kuvitella mitkä mahdollisuudet on sillä paikkakunnalla, joka Itä-Suomen IKEA:n vihdoin kulmilleen saa. Pohjois-Suomessa on IKEA rakennettu yhteistyössä ruotsalaisten kanssa ja se osoittautui kultamunaksi molemmille rajakaupungeille; nämä saivat sen myötä taloutensa oikeille raiteille.
Se vaan on niin, että ainoa mahdollisuus pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa on saada luotua kannattavaa yritystoimintaa ja sitä kautta "oikeita" työpaikkoja. Pelkkien valtionosuuksien tai muiden julkisten tukien varaan emme voi kuntalouksia laskea.
keskiviikkona, elokuuta 09, 2006
Messuilua
Jokakesäiset asuntomessut alkavat pian sulkea oviaan, tällä kertaa Espoossa. Järjestäjät vaikuttavat hieman pettyneiltä alhaiseksi jääviin kävijämääriin. Syitä siihen on nyt haeskeltu niin helteestä, sijainnista kuin sisällöstäkin. Tämän päivän Hesarin mukaan ns. karavaanarikansa jäi tulematta. Jos näin on ollut, en sitä hirveästi ihmettele, sillä kyllähän tämänvuotiset talot ja asunnot olivat tavallisen rakentajan ja remontoijan ulottumattomissa. Eipä silti, näin on kyllä ollut jo useampana vuonna aikaisemminkin.
Kävimme messuilla pari viikkoa sitten ja niinkuin aina, suurempi anti itselleni oli tutustuminen järjestävän kaupungin muuhun tarjontaan. Toki oli mukava kierrellä aluetta ja kuulla espoolaisten näkemyksiä kaupunkirakentamisesta ja messualueen hyvistä puolista kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.
Matkalla eräs seurueestamme heitti ajatuksen, että mitäpä jos Mikkelin Seutu (Mikkeli ja 7 muuta kuntaa) järjestäisi joskus loma-asuntomessut. Lämpenin ajatukselle heti; eihän missään muualla Suomessa ole niin paljoa vapaa-ajanasutusta kuin meillä täällä ja toisaalta seudun yhteisenä hankkeena se saataisiin toteutettua jokseenkin kohtuullisin kustannuksin.
Saamalla kymmenettuhannet ihmiset tänne kiertelemään seudun kuntia ja rantoja, ei se voisi olla vaikuttamatta myönteisesti ihmisten mielikuviin alueesta ja tekemään kenties radikaalejakin ratkaisuja asumisjärjestelyjensä suhteen. Messualueen ei missään nimessä tarvitse olla yhden kunnan alueella eikä etenkään vapaa-ajanasutukseen keskittyvät messut voi olla liian tiiviiksi rakennettuja.
Tässä onkin hyvä idea vapaasti jalostettavissa esimerkiksi seudullisen elinkeinoyhtiön ja seudullisen matkailutoimijan käyttöön. Onhan selvää, että elinkeinotoimi, kuntien kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi sekä tekninen toimi saisivat muutoinkin tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä keskenään, jotta voisimme entistä paremmin tarjota vapaa-ajan-asukkaillemme mahdollisuuksia viettää enemmän aikaa seudullamme.
Kävimme messuilla pari viikkoa sitten ja niinkuin aina, suurempi anti itselleni oli tutustuminen järjestävän kaupungin muuhun tarjontaan. Toki oli mukava kierrellä aluetta ja kuulla espoolaisten näkemyksiä kaupunkirakentamisesta ja messualueen hyvistä puolista kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.
Matkalla eräs seurueestamme heitti ajatuksen, että mitäpä jos Mikkelin Seutu (Mikkeli ja 7 muuta kuntaa) järjestäisi joskus loma-asuntomessut. Lämpenin ajatukselle heti; eihän missään muualla Suomessa ole niin paljoa vapaa-ajanasutusta kuin meillä täällä ja toisaalta seudun yhteisenä hankkeena se saataisiin toteutettua jokseenkin kohtuullisin kustannuksin.
Saamalla kymmenettuhannet ihmiset tänne kiertelemään seudun kuntia ja rantoja, ei se voisi olla vaikuttamatta myönteisesti ihmisten mielikuviin alueesta ja tekemään kenties radikaalejakin ratkaisuja asumisjärjestelyjensä suhteen. Messualueen ei missään nimessä tarvitse olla yhden kunnan alueella eikä etenkään vapaa-ajanasutukseen keskittyvät messut voi olla liian tiiviiksi rakennettuja.
Tässä onkin hyvä idea vapaasti jalostettavissa esimerkiksi seudullisen elinkeinoyhtiön ja seudullisen matkailutoimijan käyttöön. Onhan selvää, että elinkeinotoimi, kuntien kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi sekä tekninen toimi saisivat muutoinkin tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä keskenään, jotta voisimme entistä paremmin tarjota vapaa-ajan-asukkaillemme mahdollisuuksia viettää enemmän aikaa seudullamme.
maanantaina, elokuuta 07, 2006
Paluu arkeen
Nyt on lomat pidetty ja on aika palata arkeen. Kaupunginhallitus kokoontuu tänään ja kalenteri on jo muutenkin elokuun osalta aika hyvin täytetty. Oman jännitysmomenttinsa tuo ensi viikolla alkavat koulut; aloittaahan ainokaisemme Onni koulutaipaleensa. Koulumatkan harjoittelu on vielä vähän vaiheessa...
Kaupunginhallituksen asialista ei ole kovin pitkä. Eniten keskustelua tullee (mikäli vanhat merkkinsä paikkansa pitää) olemaan Mikkeli-puiston määrärahan käyttämisestä. Esitys on, että talousarviossa varatusta määrärahasta käytettäisiin 170 000 euroa. Aloitamme kokouksen paikan päällä puistossa, jolloin saamme taas ajantasaista tietoa hankkeen etenemisestä.
Itse olen kyllä aika ihmeissäni koko asiassa, enkä varmasti nyt ihan ymmärrä kaikkea, mutta eilisen puistossa tekemäni kierroksen jälkeen en tullut yhtään vakuuttuneemmaksi siitä, että homma olisi tänä kesänä juurikaan edennyt.
Kokouksessa ovat tänään ensimmäistä kertaa paikalla Haukivuoren edustajat (2). Heillä on nyt mahdollisuus käyttää läsnäolo - ja puhevaltaa kaupungin eri päätöksentekoelimissä aina vuoden vaihteeseen asti jolloin heistä tulee "virallisia" organisaation jäseniä. Tervetuloa vaan mukaan!
Säiden puolesta kesä kyllä tuntuu vielä jatkuvan ja sehän passaa. Viikonloppuna pidettiin jälleen Otavan Happy Jazzit ja lämpötila aurinkoisessa puistossa oli varmasti yhtä korkealla kuin tunnelmakin. Järjestelyt toimivat hyvin ja kaikki halukkaat puistoon mahtuivat.
Tapahtumat kaupungissa kuitenkin jatkuvat vielä koko elokuun ajan. Nyt viikonloppuna pelataan jääkiekkoa Marski-cupissa, seuraavana viikonloppuna on Kalamarkkinat satamassa jne. On hyvä, että kesää pystytään jatkamaan vielä elokuussakin, vaikka matkailuyrittäjät hieman valittelevatkin asiakkaiden vähäisyyttä koulujen alettua.
Kaupunginhallituksen asialista ei ole kovin pitkä. Eniten keskustelua tullee (mikäli vanhat merkkinsä paikkansa pitää) olemaan Mikkeli-puiston määrärahan käyttämisestä. Esitys on, että talousarviossa varatusta määrärahasta käytettäisiin 170 000 euroa. Aloitamme kokouksen paikan päällä puistossa, jolloin saamme taas ajantasaista tietoa hankkeen etenemisestä.
Itse olen kyllä aika ihmeissäni koko asiassa, enkä varmasti nyt ihan ymmärrä kaikkea, mutta eilisen puistossa tekemäni kierroksen jälkeen en tullut yhtään vakuuttuneemmaksi siitä, että homma olisi tänä kesänä juurikaan edennyt.
Kokouksessa ovat tänään ensimmäistä kertaa paikalla Haukivuoren edustajat (2). Heillä on nyt mahdollisuus käyttää läsnäolo - ja puhevaltaa kaupungin eri päätöksentekoelimissä aina vuoden vaihteeseen asti jolloin heistä tulee "virallisia" organisaation jäseniä. Tervetuloa vaan mukaan!
Säiden puolesta kesä kyllä tuntuu vielä jatkuvan ja sehän passaa. Viikonloppuna pidettiin jälleen Otavan Happy Jazzit ja lämpötila aurinkoisessa puistossa oli varmasti yhtä korkealla kuin tunnelmakin. Järjestelyt toimivat hyvin ja kaikki halukkaat puistoon mahtuivat.
Tapahtumat kaupungissa kuitenkin jatkuvat vielä koko elokuun ajan. Nyt viikonloppuna pelataan jääkiekkoa Marski-cupissa, seuraavana viikonloppuna on Kalamarkkinat satamassa jne. On hyvä, että kesää pystytään jatkamaan vielä elokuussakin, vaikka matkailuyrittäjät hieman valittelevatkin asiakkaiden vähäisyyttä koulujen alettua.
perjantaina, elokuuta 04, 2006
Kaikenmaailman kaket
Pitkin kesää on saatu ihmetellä sitä, kuinka Mikkelin kaupungin keskustassa on levotonta. Levottomuus ei kylläkään ole kohdannut suurta joukkoa eikä ole kovin massiivista muutenkaan, mutta sitäkin sitkeämpää lajia. Kysymys on nimittäin muutaman laitapuolen kulkijan häiriköivästä käyttäytymisestä keskustassa työskenteleviä kohtaan.
Me kaupunkilaiset olemme kait niin tottuneet näihin "omiin" toriveikkoihimme, että aikaisemmin ei ärsyyntymistä ole suuremmin ollut. Niin kauan kuin nämä kaket ja perat ja muut ovat olleet hiljaa, eivätkä ole sivullisia liiemmin häirinneet, ei tilanteeseen ole kenenkään (poliisia lukuunottamatta) tarvinnut puuttua. Toki ulkopaikkakuntalaiset ovat asiaan jo vuosia kiinnittäneet huomiota.
Tämän päivän Ilta-Sanomat tietää kertoa, että nyt eräälle näistä kulkijoista on määrätty lähestymiskielto tietyn puistotyöntekijän toiminta-alueelle eli keskustan puistoihin ja torille. Nähtäväksi jää, kuinka kieltoa tullaan noudattamaan ja kuka sitä ehtii valvoa. Soisin, että arvokkaita poliisin resursseja käytettäisiin jotenkin muuten.
Myös kaupunginvaltuutetut Eija ja Eero (vihr.) ottavat tänään L-S:n yleisönosastokirjoituksessaan asiaan kantaa. Sinänsä monesta asiasta kirjoituksessa voi olla samaa mieltä, mutta yömaja/ensisuojan perustamisasiassa olen eri linjoilla. Mikkelissä on ollut jo vuosia tarve ensisuojan perustamiseksi, mutta yksimielisyyttä siitä (saatikka sen sijainnista) ei ole toistaiseksi vielä saatu aikaiseksi. Yömaja itsessään ei kuitenkaan tule poistamaan päivisin tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä keskustassa.
Tämän kokoinen kaupunki tarvitsee jonkun lämpimän yöpymispaikan niille, jotka päihdeongelmansa vuoksi ovat muusta asumismuodosta syrjäytyneet. Varsinaista syytä eli päihdeongelmaa ei mikään julkinen sektori voi poistaa. Sen tietävät varmasti kaikki, jotka tavalla tai toisella ovat tämän ongelman parissa eläneet tai työtä tehneet.
Viranomaisten keinot tämän päivän toriveikkoihin ovat todella vähäiset. Väkisin ei voi ketään mihinkään "siirtää" eikä päivän tai parin putkareissu tuota tulosta. Panostukset pitäisikin suosiolla siirtää uusiin, potentiaalisiin laitapuolen kulkijoihin ja kiinnittää lainsäädännössä huomiota alkoholin kulutusta lisääviin asioihin.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan älykkö vetääkseen tietyn johtopäätöksen esim. alkoholiveron suuruuden ja alkoholinkäytön kasvun liittymisestä toisiinsa taikka kuinka nuorten alkoholinkäytön lisääntyminen ja lain muutos, joka sallii juopottelun julkisilla paikoilla, korreloivat toisiaan. Muun muassa näitä asioita uudelleen miettimällä ja palaamalla kenties tiukemman alkoholipolitiikan linjoille saataisiin osa uuden sukupolven toriveikoista pidettyä paremmin yhteiskunnassa mukana.
Täytyy muistaa, että jokainen kake, pera tai pirkko on aina jonkun äidin poika tai tyttö, ja usein myös jonkun isä tai äiti, ja heilläkin on ihmisarvonsa!
Me kaupunkilaiset olemme kait niin tottuneet näihin "omiin" toriveikkoihimme, että aikaisemmin ei ärsyyntymistä ole suuremmin ollut. Niin kauan kuin nämä kaket ja perat ja muut ovat olleet hiljaa, eivätkä ole sivullisia liiemmin häirinneet, ei tilanteeseen ole kenenkään (poliisia lukuunottamatta) tarvinnut puuttua. Toki ulkopaikkakuntalaiset ovat asiaan jo vuosia kiinnittäneet huomiota.
Tämän päivän Ilta-Sanomat tietää kertoa, että nyt eräälle näistä kulkijoista on määrätty lähestymiskielto tietyn puistotyöntekijän toiminta-alueelle eli keskustan puistoihin ja torille. Nähtäväksi jää, kuinka kieltoa tullaan noudattamaan ja kuka sitä ehtii valvoa. Soisin, että arvokkaita poliisin resursseja käytettäisiin jotenkin muuten.
Myös kaupunginvaltuutetut Eija ja Eero (vihr.) ottavat tänään L-S:n yleisönosastokirjoituksessaan asiaan kantaa. Sinänsä monesta asiasta kirjoituksessa voi olla samaa mieltä, mutta yömaja/ensisuojan perustamisasiassa olen eri linjoilla. Mikkelissä on ollut jo vuosia tarve ensisuojan perustamiseksi, mutta yksimielisyyttä siitä (saatikka sen sijainnista) ei ole toistaiseksi vielä saatu aikaiseksi. Yömaja itsessään ei kuitenkaan tule poistamaan päivisin tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä keskustassa.
Tämän kokoinen kaupunki tarvitsee jonkun lämpimän yöpymispaikan niille, jotka päihdeongelmansa vuoksi ovat muusta asumismuodosta syrjäytyneet. Varsinaista syytä eli päihdeongelmaa ei mikään julkinen sektori voi poistaa. Sen tietävät varmasti kaikki, jotka tavalla tai toisella ovat tämän ongelman parissa eläneet tai työtä tehneet.
Viranomaisten keinot tämän päivän toriveikkoihin ovat todella vähäiset. Väkisin ei voi ketään mihinkään "siirtää" eikä päivän tai parin putkareissu tuota tulosta. Panostukset pitäisikin suosiolla siirtää uusiin, potentiaalisiin laitapuolen kulkijoihin ja kiinnittää lainsäädännössä huomiota alkoholin kulutusta lisääviin asioihin.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan älykkö vetääkseen tietyn johtopäätöksen esim. alkoholiveron suuruuden ja alkoholinkäytön kasvun liittymisestä toisiinsa taikka kuinka nuorten alkoholinkäytön lisääntyminen ja lain muutos, joka sallii juopottelun julkisilla paikoilla, korreloivat toisiaan. Muun muassa näitä asioita uudelleen miettimällä ja palaamalla kenties tiukemman alkoholipolitiikan linjoille saataisiin osa uuden sukupolven toriveikoista pidettyä paremmin yhteiskunnassa mukana.
Täytyy muistaa, että jokainen kake, pera tai pirkko on aina jonkun äidin poika tai tyttö, ja usein myös jonkun isä tai äiti, ja heilläkin on ihmisarvonsa!
keskiviikkona, elokuuta 02, 2006
Prinsessa Ruusunen heräsi
Koko valtakunnan tuntema prinsessa (kulttuuriministeri Saarela) heräsi vihdoin Ruususen unestaan. Emme ole aikoihin kuulleet häneltä hänen varsinaiseen työhönsä liittyvistä asioista, vaan etupäässä olemme saaneet perehtyä hänen yksityiselämäänsä liittyviin seikkailuihin ja siksi onkin mukava huomata, että vielä työtäkin tehdään.
Ministeri Saarela otti eilen kantaa opintotukitilanteeseen. Hän esittää ensi vuoden budjettiin 20 prosentin korotusta opintotuen tulorajoihin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelijat voivat tienata opintojensa ohella hiukan enemmän sen vaikuttamatta opintorahaan.
Mielestäni esitys on järkevä. Suurin osa opiskelijoista joutuu joka tapauksessa käymään töissä opintojensa ohessa ja nostamalla tulorajaa, parannettaisiin opiskelijan taloudellista tilannetta ja samalla vältettäisiin monen opiskelijan kohtaloksi tullut opintorahan takaisinperintä.
Opiskelijajärjestöt haluaisivat mieluummin korotuksen opintorahaan, mutta sen korottaminen sellaiseksi, että ainoastaan sillä eläisi, ei ole mahdollista. Siksi onkin parempi yrittää saada korotusta nimenomaan tulorajoihin.
Ministeri Saarela taipui tekemään korotusesityksensä eduskunnasta saamansa painostuksen johdosta. Muun muassa demarien Piia Viitanen näet arvosteli häntä siitä, että ministeriltä ei tule esityksiä ja että eduskunta joutuu tekemään hänen työnsä. No nyt on tullut esitys ja vieläpä sellainen, joka todennäköisesti eduskunnassa menee myös läpi. Ei kuitenkaan sattumaa, että ministeri heräsi tekemään esityksensä juuri vaalivuoden budjettiin, mutta väliäkös sillä; pääasia että asiat etenevät.
Ministeri Saarela otti eilen kantaa opintotukitilanteeseen. Hän esittää ensi vuoden budjettiin 20 prosentin korotusta opintotuen tulorajoihin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelijat voivat tienata opintojensa ohella hiukan enemmän sen vaikuttamatta opintorahaan.
Mielestäni esitys on järkevä. Suurin osa opiskelijoista joutuu joka tapauksessa käymään töissä opintojensa ohessa ja nostamalla tulorajaa, parannettaisiin opiskelijan taloudellista tilannetta ja samalla vältettäisiin monen opiskelijan kohtaloksi tullut opintorahan takaisinperintä.
Opiskelijajärjestöt haluaisivat mieluummin korotuksen opintorahaan, mutta sen korottaminen sellaiseksi, että ainoastaan sillä eläisi, ei ole mahdollista. Siksi onkin parempi yrittää saada korotusta nimenomaan tulorajoihin.
Ministeri Saarela taipui tekemään korotusesityksensä eduskunnasta saamansa painostuksen johdosta. Muun muassa demarien Piia Viitanen näet arvosteli häntä siitä, että ministeriltä ei tule esityksiä ja että eduskunta joutuu tekemään hänen työnsä. No nyt on tullut esitys ja vieläpä sellainen, joka todennäköisesti eduskunnassa menee myös läpi. Ei kuitenkaan sattumaa, että ministeri heräsi tekemään esityksensä juuri vaalivuoden budjettiin, mutta väliäkös sillä; pääasia että asiat etenevät.
tiistaina, elokuuta 01, 2006
Rengit ja piiat!
Viime viikolla (perjantaina)oli paikallisessa Länsi-Savo -lehdessä mielipidekirjoitus, jossa kirjoittaja vertasi Mikkelin kaupunkia kartanoon ja puhui isännistä ja emännistä ja arvosteli sitä, että kaupungin johtavilla luottamushenkilöpaikoilla ovat henkilöt, jotka samanaikaisesti hoitavat kansanedustajan tehtäviä. Samaa ihmettelyä on toki kuulunut kuntalaisilta koko tämän valtuustokauden ajan. Monet ovat olleet sitä mieltä, että aika ja voimavarat molempien tehtävien KUNNOLLISEEN hoitoon eivät voi kellään olla riittävät.
Samassa mielipidekirjoituksessa oli mainittu minutkin nimeltä "rohkeana ja tarmokkaana valtuuston jäsenenä, joka on muistutellut isäntää ja pikkurenkejä turhista investoinneista. Muun muassa rakenteilla olevasta "lautapuistosta", joka valmistuu Pursialan tien varteen". Toki tällainen myönteinen palaute tuntui hyvältä. Luettuani kirjoituksen, puhuin kyllä lähimmäisilleni, että eiköhän tekstiviestipalstalla asiaan pian tule "korjaus". Näin kävikin parin päivän päästä.
Eilisessä lehdessä oli nimetön tekstiviesti: "Rohkea ja tarmokas Pauliina-piika oli tekemässä lautapuistosta myönteistä päätöstä kaupunginhallituksen jäsenenä. Takinkääntäjä? " Tällä kertaa viesti ei herättänyt minussa suuria tunteita, olinhan sitä osannut jo odottaakin. Ainut, mikä viestissä harmitti, oli tietenkin se, että se oli täynnä valheita.
Mikkeli-puisto-asia jos mikä on ollut sellainen, että olen alusta lähtien ollut siitä samaa mieltä ja asiasta olen useasti myös mielipidekirjoituksia kirjoittanut. Viimeksi asiaa kommentoin täällä blogissani joku aika sitten. Demokratia vaan (onneksi kuitenkin) toimii niin, että enemmistön päätökset jäävät voimaan ja niiden kanssa on muidenkin elettävä. Kaupunginhallituksessa ja valtuustossa tehdyt äänestyspäätökset ovat kaikkien nähtävillä ja niistä voi tarkistaa jokaisen äänestyksessä mukana olleen kannan.
Takinkääntö sinänsä ei ole mielestäni niin tuomittavaa kuin sanana annetaan ymmärtää. Joskus on hyvä katsoa asioita uudelta kantilta ja ottaa avoimesti lisää tietoa asiasta vastaan. Tarvittaessa on pystyttävä vaihtamaan kantaansa; jääräpäinen lukkiutuminen johonkin tiettyyn mielipiteeseen ei ole järkevää.
Ehkä kulunut mukava kesä ja loma kaikkine kivoine tapahtumineen on tehnyt tehtävänsä ja olen todellakin rentoutunut ja seestynyt (??), sillä pystyn tämänkin asian käsittelemään ilman verenpaineen nousua. Toivon kylläkin, että en kuitenkaan ole muuttumassa kovaksi ja kylmäksi ihmiseksi; sellaiseksi, jota mikään inhimillinen ei heilauttaisi mihinkään. Niitä ihmisiä on politiikan parissa aivan liikaa ilman minuakin !
Samassa mielipidekirjoituksessa oli mainittu minutkin nimeltä "rohkeana ja tarmokkaana valtuuston jäsenenä, joka on muistutellut isäntää ja pikkurenkejä turhista investoinneista. Muun muassa rakenteilla olevasta "lautapuistosta", joka valmistuu Pursialan tien varteen". Toki tällainen myönteinen palaute tuntui hyvältä. Luettuani kirjoituksen, puhuin kyllä lähimmäisilleni, että eiköhän tekstiviestipalstalla asiaan pian tule "korjaus". Näin kävikin parin päivän päästä.
Eilisessä lehdessä oli nimetön tekstiviesti: "Rohkea ja tarmokas Pauliina-piika oli tekemässä lautapuistosta myönteistä päätöstä kaupunginhallituksen jäsenenä. Takinkääntäjä? " Tällä kertaa viesti ei herättänyt minussa suuria tunteita, olinhan sitä osannut jo odottaakin. Ainut, mikä viestissä harmitti, oli tietenkin se, että se oli täynnä valheita.
Mikkeli-puisto-asia jos mikä on ollut sellainen, että olen alusta lähtien ollut siitä samaa mieltä ja asiasta olen useasti myös mielipidekirjoituksia kirjoittanut. Viimeksi asiaa kommentoin täällä blogissani joku aika sitten. Demokratia vaan (onneksi kuitenkin) toimii niin, että enemmistön päätökset jäävät voimaan ja niiden kanssa on muidenkin elettävä. Kaupunginhallituksessa ja valtuustossa tehdyt äänestyspäätökset ovat kaikkien nähtävillä ja niistä voi tarkistaa jokaisen äänestyksessä mukana olleen kannan.
Takinkääntö sinänsä ei ole mielestäni niin tuomittavaa kuin sanana annetaan ymmärtää. Joskus on hyvä katsoa asioita uudelta kantilta ja ottaa avoimesti lisää tietoa asiasta vastaan. Tarvittaessa on pystyttävä vaihtamaan kantaansa; jääräpäinen lukkiutuminen johonkin tiettyyn mielipiteeseen ei ole järkevää.
Ehkä kulunut mukava kesä ja loma kaikkine kivoine tapahtumineen on tehnyt tehtävänsä ja olen todellakin rentoutunut ja seestynyt (??), sillä pystyn tämänkin asian käsittelemään ilman verenpaineen nousua. Toivon kylläkin, että en kuitenkaan ole muuttumassa kovaksi ja kylmäksi ihmiseksi; sellaiseksi, jota mikään inhimillinen ei heilauttaisi mihinkään. Niitä ihmisiä on politiikan parissa aivan liikaa ilman minuakin !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)