Tämän aamun Länsi-Savon pääkirjoituksessa puhutaan nuorten ja lasten liikkumisen tärkeydestä. Potkua tähän keskusteluun valtakunnallisesti on antanut Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Asiasta ovat toki huolestuneesti puhuneet jo pitkän aikaa erilaiset järjestöt ja lasten parissa toimivat tahot, mutta vasta arvostetun talousmiehen kannanotto tuntuu olevan se, joka virittää yleisemmänkin keskustelun. Hyvä jos edes näin.
On totta, että tänä päivänä lasten luontainen liikkuminen jää vähemmälle kuin ennen ja se tullee näkymään tulevien aikuisten terveydentilassa myöhemmin. Lapsilla on pienestä lähtien tarve hyppiä, pomppia, juosta ja loikkia ja siihen pitää meidän aikuisten luoda mahdollisuuksia myös lasten kasvaessa. Pienten koululaisten välituntiliikkuminen on järjestyksessä, sillä koulujen pihoille on järjestetty erilaisia mahdollisuuksia kiipeillä, hyppiä ja pelata. Välitunnit ovatkin täynnä touhua ja liikuntaa.
Lasten kasvaessa ja siirtyessä yläkouluihin, muuttuvat myös välituntienviettotavat. Valitettavan monessa mikkeliläisessä yläkoulussa oppilaat saavat luvan kanssa viettää välituntinsa sisällä kuumissa käytävissä (ja yleensä vielä pipot korvilla). Tämän kyllä opettaja huomaa paitsi tunkkaisena ilmana käytävillä niin myös väsyneinä oppilaina tunneilla. Mielestäni vähintä, mitä voitaisi tehdä, olisi paluu entiseen: eli jokaisella välitunnilla olisi oppilaiden käytävä raittiissa ulkoilmassa.
Ilolla olen seurannut, kuinka Lyseon pihalle on rakennettu uusi hieno koripallokenttä. Se palvelee iltaisin lähiliikuntapaikkana ja onkin jo hyvin löytänyt käyttäjäkuntansa eri-ikäisistä pelaajista. Päivisin siellä pelaavat koululaiset liikuntatunneillaan ja mikä parasta, myös välituntisin! Samassa yhteydessä pihalle rakennettiin kiipeilytelineitä, jotka myöskin ovat välituntisin kovassa käytössä. Tässä esimerkkiä muille yläkouluille (ja myös lukioille) siitä, kuinka pienellä panostuksella saadaan välitunneista liikunnallisia myös teini-ikäisille lapsille.
Mikkelin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta on muiden lautakuntien tavoin valmistelemassa ensi vuoden budjettiaan. Paineet tässäkin hallintokunnassa ovat kovat. Ns. säästöjä haetaan joka paikasta. Korottamalla liikuntapaikkojen käyttömaksuja tai jättämällä asuinalueiden kentät auraamatta tai latuja tekemättä, ei kaupungin taloutta pelasteta. Nämä ovat kuitenkin niitä kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edesauttavia palveluita, joita täytyy ylläpitää jatkossakin. Liikuntaan panostaminen tänä päivänä helpottaa kunnan taloutta (sosiaali- ja terveyspuolella) kymmenen vuoden kuluttuakin.
Olemmekin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajan Sannan (Airas) kanssa monesti puhuneet sitä, kuinka eri hallintokunnat pitäisi saada aktiiviseen yhteistyöhön nimenomaan kulttuuri- ja liikunta-asioissa. Nyt tuntuu siltä, kuin monissa lautakunnissa pähkäillään samojen asioiden kanssa toisista tietämättä ja monta kertaa pyörä keksitään joka lautakunnassa uudestaan. Tässä kehittämiskohde, joka ei vaadi suuria investointeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti