Eilinen kirjoitukseni näkyy olevan täällä kahteen kertaan. Ei mikään ihme, niin kiireellä ja väsyneenä sitä kirjoitinkin. Tänä aamuna kirjoitin vähintään samanlaisessa olotilassa uuden tekstin ja se hävisi bittiavaruuteen ennen kuin ehdin enteriä painaa. Pitäisi kai hiljentää vähän vauhtia...
Tänään sain olla (seutuvaltuuston varapuheenjohtajan ominaisuudessa)tilaisuudessa, jossa etelä-savolaisten kaupunkien (Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus, Mikkeli) johtavat virkamiehet, maakuntaliiton miehet ja Mikkelin seutuvaltuuston puheenjohtaja (Raimo Halttunen) keskustelivat yhteisistä ajankohtaisista asioista.
Puheissa vilisivät kummalliset sanat: klusterit, strategiat, innovaatiot, visiot, missiot jne. Itsekseni mietin, että voisiko asioista puhua jotenkin vähän helpommin ja ymmärrettävämmin. No, nämä nyt tuntuvat olevan tätä tämän päivän poliittista slangia ja kai sitä pitää vaan sietää.
Itse asiat, joista puhuttiin olivat hyvinkin järkeviä ja mielenkiintoisia. Kaupungeilla tuntuu olevan hyvin samansuuntaisia ajatuksia lähitulevaisuudesta ja niistä asioista, jotka vaativat kehittämistä. Myös realismi asioiden eteenpäin menemisestä tuntui olevan virkamiehillä yhtäläinen.
Toinen mielenkiintoinen tilaisuus oli Rantakylä-talossa, jossa kaupungin kouluväelle oli järjestetty tilaisuus kommentoida valmisteilla olevaa seudullista opetuspalvelukeskushanketta (sanahirviö). Esiin nousseet kysymykset olivat kaikki aiheellisia ja varmasti sellaisia, jotka askarruttavat jokaista opetustoimessa työskentelevää kaikissa seudun kunnissa.
Tärkeintä kuitenkin on, että muuttuvassa yhteiskunnassa pystymme itse olemaan mukana muutoksenteossa. Seudullisen opetuspalvelukeskuksen valmistelussa ainakin on henkilöstölle tarjottu tilaisuuksia ja mahdollisuuksia saada tietoa, ja osallistua hankkeen valmisteluun.
Virkamiehet tekevät monasti pitkäjänteistä kehitystyötä, eikä heillä (yleensä) ole henkilökohtaisia pyrkimyksiä ohjaamassa esityksen suuntaa. Tämän päivän päätökset kuitenkin ovat sellaisia, joilla varaudumme kymmenen vuoden päästä olevaan tilanteeseen ja päätöksiä pitäisi rohjeta myös tehdä. Virkamiehet tekevät esityksiä ja luottamushenkilöt päättävät. Ei kai vaan ole niin, että me poliittiset luottamushenkilöt olemmekin ne kehityksen jarrumiehet...?? Hui, mikä ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti