perjantaina, elokuuta 18, 2006

Taskusta toiseen

Valtion ensi vuoden budjetista on tippunut pieniä tiedon murusia pitkin viikkoa. Milloin mikäkin puolue on ensi vuoden talousarviota kommentoinut. Näin kunnallispoliitikon näkökulmasta katsottuna, budjetti näyttäisi hyvältä. Suurimpana eränä tullee olemaan kunnille maksettavan ns. pakkolainan takaisinmaksun aikaistaminen. Esityksessä luvataan myös lisärahaa terveydenhuoltoon ja opetukseen.

Näitä rahoja kuntatalous totisesti tarvitseekin. Kunnat eivät kuitenkaan voi rakentaa talouttaan pelkästään valtion budjettien varaan, vaan kuntien omat menot ja tulot on saatava tasapainoon. Etelä-Savossa on kuntia, joissa väki vähenee ja vanhenee liian kovaa vauhtia, jolloin myös verotulojen kertymä luonnollisesti vähenee. Myös maakunnassa oleva rakenteellinen työttömyys pienentää kuntien mahdollisuuksia pärjätä omin voimin.

Toisaalta, niin ikääntyminen kuin pitkään jatkunut työttömyyskin näkyvät terveydenhuoltomenoissa. Moni kunta joutuu tuskailemaan ennalta arvaamattomien erikoissairaanhoidon kustannusten nousun kanssa. Tilastot kertovat, että etelä-savolaiset ovat muuta maata sairaampaa väkeä.

Päätökset, joita eduskunnassa tehdään tulisi aina miettiä sen kautta, kuinka niitä on mahdollista kuntatasolla toteuttaa. Esimerkiksi taannoinen alkoholiveron alentamista koskeva päätös on nyt nähtävissä mm. erikoissairaanhoidon kustannusten nousuna, sillä valitettavan moni sairaaloissa hoidettavista tapauksista liittyy liialliseen alkoholin käyttöön. Myös kuntien sosiaalitoimet ovat saaneet osansa alkoholiveron alennuksesta ja tämä näkyy mm. lasten huostaanottojen voimakkaana kasvuna.

Valtion panostukset lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentamiseen ovat tarpeen ja tukevat juuri sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla on vaikutusta myöhempiin vaiheisiin. Pienten koululaisten työssäkäyville vanhemmille on ensiarvoisen tärkeää, että voi lapsensa turvallisesti jättää hoitoon lyhyiden koulupäivien ulkopuolellakin.

Oma ekaluokkalaiseni on käynyt ensimmäisen kouluviikkonsa ja on ollut intoa täynnä. Tänä aamuna unohtui reppu eteisen lattialle ja joka aamu on pitänyt mennä hyvissä ajoin koulun pihalle, että ehtii pelata tarpeeksi jalkapalloa ennen tunnin alkua. Eilen kysyinkin häneltä: "Mitä teitte koulussa tänään?" Vastaus oli: "Pelattiin jalkkista" Jatkoin vielä: "Niin, mutta tunneilla???" "En muista, ei mitään erikoista". Pitäisiköhän tästä jo huolestua...

Ei kommentteja: