Varapuheenjohtajia

Kaupunkien uusien valtuustojen ja hallitusten luottamushenkilöpaikat alkavat olla jaettuina. Lehdissä raportoidaan kiitettävästi niistä kuvioista, joita näihin palapeleihin liittyy. Paikkajaot ovat neuvottelujen tuloksia ja huomioon tulee ottaa niin puoleiden väliset suhteet, tasa-arvo kuin henkilökohtaisetkin äänimäärät.

Uutispäivä Demarissa hehkutettiin eräänä päivänä sitä, kuinka "Maria Guzenina- Richardson noussee Espoon valtuuston varapuheenjohtajaksi". Hyvä juttu. Samoin voisi hehkuttaa monesta muustakin meidän eduskuntaryhmän ensimmäisen kauden naisedustajasta. Puolueemme eniten ääniä saaneina omissa kunnissamme olemme samassa tilanteessa; olemme voineet "valita" sen paikan, joka meitä luottamushenkilöjohdossa kiinnostaa ja jota pidämme äänestäjien kannalta merkittävimpänä.

Neuvottelut niin Rovaniemellä, Salossa, Porissa kuin Mikkelissäkin ovat vielä kesken, mutta osa meistä "noussee" valtuustojemme varapuheenjohtajiksi Maria G:n tavoin, joku peräti varsinaiseksi puheenjohtajaksi. Demarin lukijoita on (onneksi) vielä muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, joten ihan vaan lehden toimittajille vinkiksi, että elämääkin on vielä (kepulaisista huolimatta) pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Alho ja Kafka

Harhauduin eilen lukemaan demarivaikuttaja Arja Alhon kirjaa "Kafka kävi meillä". Kirja oli kirjoitettu vuonna 1997 lyhyen ajanjakson aikana. Siinä hän päiväkirjanomaisesti tilittää vaiheita, joita joutui kokemaan kolmen vuoden aikana ja joiden johdosta joutui sitten eroamaan ministerin tehtävistä.

Sinänsä tekstissä ei ollut mitään uutta. Olin lukenut kirjan jo silloin kymmenen vuotta sitten ihan tuoreeltaan. Nyt mielenkiintoni oli kuitenkin toisenlainen, olivathan tapahtumapaikat ja ihmiset nyt eri tavalla tuttuja. Ahdistuin tekstistä.

Ymmärrän toki, että kirjan kirjoittaminen on ollut eräänlainen tapa selviytyä hankalista vaiheista. Oman näkemyksen esiintuominen muutoin on voinut olla vaikeaa. Itse kirjoittamalla voi ainakin varmistaa sen, että juuri oma näkökulma tulee haluamallaan tavalla kerrottua.

Mitenkään yllättynyt en myöskään ollut niistä huomioista, joita Alho toveriporukoista teki. Kuvaus Helsingin sos.dem piirin piirikokouksesta on valitettavan tuttua jokaiselle meistä pitkäaikaisista puolueen jäsenistä. Eduskuntaryhmän jäseniä Alho kuvaa hyvin osuvasti. Onnekseni en kaikkein inhottavimmilta kuulostavia henkilöitä ole päässyt tuntemaankaan.

Kommentit Tarja Filatovilta ja Liisa Jaakonsaarelta osoittivat sen, että omakin ihmistuntemukseni on osunut kohdalleen. Monta kertaa sitä muodostaa käsityksensä joistakin ihmisistä hyvin subjektiivisesti ja on mukavaa, että käsitys saa vahvistusta muualtakin. Vaikeina hetkinä ihmisten suuruus (tai pienuus) näytetään.

Joulu jatkuu

Uutisissa kerrottiin, että Joulu on sujunut tänä vuonna rauhallisesti. Hyvä niin, mutta on ikävää se, että asia ylittää uutiskynnyksen. Ilman muuta juuri jouluna tulisi kaikkien olla hyvällä ja rauhallisella mielellä ja ajatella toisista pelkkää hyvää.

Totuus on kuitenkin liian usein toisenlainen. Perheväkivaltatilanteita tilastoidaan vuoden aikana juuri joulunpyhinä eniten. Niin sanottu pakollinen perhekeskeisyys ja sukulaisten tapaaminen yhdessä liiallisen viinanjuonnin kanssa aiheuttavat ikäviä tilanteita ja murhenäytelmiä. Joulu on ennenkaikkea lasten juhla ja silloin aikuisten tulisi hillitä itsensä.

Vaikeita tilanteita varten on kuitenkin rakennettu hyvä järjestelmä. Puhelimet päivystävät ja turvakotien ovet ovat avoinna. Näihin koteihin voivat aikuiset lapsineen paeta väkivaltaista läheistään. Se, että tätä perheväkivaltaa ei hyväksytä tai että sitä syystäkin paheksutaan, ei poista sen olemassaoloa. Tiedostaminen ja asian julkiseksi tekeminen madaltavat monen avuntarvitsijan kynnystä lähteä hakemaan turvaa. Etenkään omassa kodissaan ei kenenkään pidä alistua pelkäämään.

Meidän joulumme on sujunut hyvin. Olemme nautiskelleet kotona kynttilöistä ja herkuista sekä joulupukin paketeista. Ihana pakkassää ja luminen maisema ovat houkutelleet ulos ja siten pitäneet myös posket punaisina. Kirjoja olen nyt lukenut jo kolme ja vielä yksi on varattuna ensi yöksi. Huominen päivä vietetään vielä "virallista" joulua.

Istuntotauko

Tämän päivän Länsi-Savossa oli iso juttu siitä, kuinka eduskuntatyön rytmitys kaipaa muutosta. Meiltä edustajilta asiaa kysyttiin eilen ja omiakin kommenttejani juttuun oli mahdutettu. Kysymys on ihan aiheellinen.

Mielestäni ei ole järkeä pitää näin pitkiä pausseja lainsäädäntötyössä. Tietty määrä valmistelua ja hallituksen esityksiä kuitenkin koko vuoden ajalle mahtuu, joten olisi suotavaa että myös käsittelyvaiheet jakautuisivat tasaisemmin ympäri vuoden.

Tällä hetkellä hommat kasaantuvat viikkoihin ennen juhannusta ja viikkoihin ennen joulua. Talousarviorumba luo oman sumansa aina syksyyn. Näiden ruuhkahuippujen lisäksi eletään tavanomaisessa rivakassa valmisteluvauhdissa kaikki muut viikot. Mikäli istuntotauot olisivat kesällä ja talvella vähän lyhyempiä, näiltä ruuhkahuipuilta kenties vältyttäisiin.

Meille maalaiskansanedustajille on tärkeää, että saamme aikaa myös maakunnassa kiertämiseen. Istuntotauolla tähän on hyvin aikaa. Oma tämänvuotinen taukoni on jo varsin tehokkaasti täyttynyt. Tämän joulunajan lisäksi pidän yhden kokonaisen viikon lomaa ja sen vietän reissussa ulkomailla. Heti 4.1. alkaa työt ja olenkin saanut sovittua monenlaista tapaamista ja palaveria seuraavien viikkojen ajalle.

Oikealla tiellä

Mikkelin kaupungin talous näyttää kohentuvan. Vaikeat päätökset, joita olemme kuluneena vuotena joutuneet tekemään, ovat olleet oikeita. Eilisessä kaupunginhallituksessa saimme uunituoreita lukemia ja hyvältä näyttää.

Syytä mihinkään ylenpalttiseen riemuun ei tietenkään ole. Tiukkaa taloutta on pakko noudattaa jatkossakin. Yleinen talouskehitys tuskin tulee aiheuttamaan mitään hyvää mikkeliläisillekään.

Kauppa-asioita eilen hoidellessani näytti kyllä siltä, että taantuma ei vielä näitä leveyksiä ole kohdannut. Joka paikka pursusi ihmisiä ja ostoskärryt olivat kukkuroillaan jouluruokia. Omalta osaltani kaikki jouluvalmistelut on nyt tehty ja voimme Onnin kanssa rauhoittua odottelemaan aattoa.

"Kello löi jo viisi"

Mikkelin kaupungin koululaisilla päättyi syyslukukausi eilen. Urpolan koulun joulujuhlaa vietettiin aamutuimaan Tuomiokirkossa. Vanhemmat olivat juhlaan tervetulleita ja täynnä ihmisiä kirkonpenkit olivatkin.

Kieltämättä vanhan joululaulun sanat tulivat mieleen, kun eilen aamulla (väsyneenä) heräsin ja läksimme ennen kahdeksaa tarpomaan lumisateessa kirkkoon. Lapset olivat innoissaan ja esittelivät todistuksiaan. Onnikin sai ensimmäisen numerollisen todistuksensa ja oli asiaa etukäteen jännittänyt kaikenlaisten syksyisten vaiheiden jälkeen.

Äitinä ja tätinä olin kolmesta pienestä pojasta (Onni, Eino, Elias) ylpeä. Kaikkien todistukset olivat tosi hyvät ja mikä tärkeintä, pojat osasivat käyttäytyä kirkossa mallikkaasti. Olen näet allerginen sille nykyiselle kulttuurille, että mitä erilaisemmat päähineet päässä lojutaan sisätiloissa ja osa mieslajin edustajista jopa ruokailee myssyt tai lippikset päässä. Meidän pienet pojat ymmärsivät tempaista pipot pois ilman eri kehotusta ja olivat muutenkin ihan hyvin.

Toverituomioistuimeen...?

Perjantaina urakoimme töissä vielä viimeisten pääluokkien äänestykset. Koko operaatio on aika turhaa, sillä etukäteen on tiedossa, että mikään ei tule menemään läpi. Pari isoa periaatteellista kysymystä kuitenkin aiheutti pohdintaa.

Kd:lta oli esitys siitä, että lapsilisät tulisi sitoa indeksiin. Näin tulisikin tehdä ja varsinkin sen jälkeen, kun hallitus sitoi myös päivähoitomuaksut indeksiin. Kokoomus oli ennen eduskuntavaaleja äänessä samansuuntaisesti, mutta nyt kun olisi ollut asia mahdollista järjestää, se ei niin halunnutkaan tehdä.

Meillä asiasta on jopa olemassa viime kesän puoluekokouspäätös, joten äänestyskäyttäytymisemme oli pohjustettu ja helppo. Toisin oli toisessa indeksikohdassa. Vassareilta oli esitys, että hallitus SELVITTÄÄ eläkeindekseissä paluun entiseen 50-50 -malliin. Kaikki asianomaiset tietävät, mistä on kyse, mutta mikään helppo asia se ei ole.

Eläkeläisjärjestöt ovat vuosia vaatineet paluuta entiseen tai ainakin selvittämistä ja tarkistamista. Erilaisia laskelmia asiasta on tehty ja sen kalleuden perusteella demareilla ei ole ollut suurta intoa entiseen palata. Meidän oma eläkepakettimme valmistunee tammikuussa ja sen jälkeen olemme viisaampia vaihtoehtojen suhteen.

Äänestyksessä poikkesin kuitenkin (ensimmäistä kertaa) ryhmän suosituksesta ja olin mukana siinä esityksessä, että asia pitää selvittää. Päivän kuluessa tiedustelin johdolta, että mikäli äänestän "väärin", niin joudunko toverituomioistuimeen?? SDP on todella uudistunut, sillä raikuvan naurun kera sain kuulla, että et tietenkään!!!

Ymmärrän toki sen kalleuden, minkä paluu entiseen indeksiin eläkkeiden osalta aiheuttaisi, mutta siitä huolimatta haluan olla osaltani tukemassa niitä satoja tuhansia eläkeläisiä, jotka järjestöjensä kautta haluavat asialle muutosta. Selvittäminen ei paljoa maksa.

Massaäänestyksiä

Tekniikka tökkii...kirjoitin juuri blogin ja se katosi jonnekin!!! Harmittaa. Viime päivinä on ollut sellaista lentoa joka suuntaan, että en ole malttanut pysähtyä koneenkaan äärelle tarpeeksi usein. Palautetta hiljaisuudesta blogirintamalla on tullut; lupaan virkistyä!

Eilen ja tänään on salissa tehty massoittain äänestyksiä ensi vuoden budjettiin. Käytännössä näillä äänestyksillä ei ole mitään merkitystä, sillä enemmistöhallituksen aikana hallitusten esitysten läpimeno on aina taattua. Varsinkin nyt tämän hallituksen aikana, on edustajien kurinpito tiukentunut ja hallituspuolueen edustajia on selvästikin ohjeistettu pidättäytymään äänestämästä "väärin". Olisihan se kamalaa jos joku opposition (järkevä) hanke menisikin läpi.

Itse äänestystapahtuma on hyvin rutiininomainen. Puhemiehen johdolla ensin tehdään esityksiä ja sitten äänestetään. Niinistö joutui tänään taas ärähtämään edustajille, sillä salissa on vaikea nähdä ja kuulla, missä mennään kun hulina on liian kova. Myös itselleni kävi niin, että myöhästyin kahdessa kohdassa, kun kollegat pitivät liian kovaa ääntä, enkä kuullut ajoissa, mikä kohta oli menossa. Onneksi ei kyseessä ollut mikään merkittävä asia.

Ymmärrän tietenkin sen, että hallituspuolueiden ihmisillä käy aika pitkäksi rutiininomaisen äänestyssession aikana. He painavat joka kohdassa vihreää, eikä ole väliä sillä pysyykö juuri kartalla tai ei. Meillä oppositiossa on maltilla tehty muutosesityksiä, joiden puolesta eri äänestysjärjestyksessä sitten nappeja painellaan.

Itselleni ainakin on tärkeää se, että tiedän minkä asian puolesta tai mitä vastaan kulloinkin olen äänestänyt. Demareiden tarkoituksena on äänestyksissäkin olla vastuullisia eikä ole järkeä kasvattaa valtion budjettia kaikilla hyviltäkään tuntuvilla asioilla. Kaikki meidän lisäys/muutosesitykset sisältyvät omaan vaihtoehtobudjettiimme.

Kello 14 alkaa ryhmäkokoukset, sitten kello 16 kyselytunti ja klo 17 aloitetaan sosiaali- ja terveysasioiden käsittely. Tiedossa pitkiä puheita pitkälle yöhön. Voi kunpa joku puhuisi jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Oma puheenvuoroni tullee olemaan myöhään illalla ja sisältänee muutamia (entisiä) huomioita hallituksen riittämättömästä panostuksesta perusterveydenhuoltoon jne. Toisaalta; jospa kertaaminen auttaisi hallitustakin ymmärtämään paremmin. Näistä asioista äänestetään huomenna.

Pulinaa budjetista

Tänään on eduskunnassa aloitettu ensi vuoden budjetin lopullinen ruotiminen. Istunto pidetään siis poikkeuksellisesti myös tänään maanantaina. Harmittavaa sinänsä, sillä jouduin jäämään pois aamun Ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kokouksesta, maakuntahallituksesta sekä Mikkelin kaupunginhallituksesta. Onneksi varamiesjärjestelmä näissä toimii, eduskunnassahan sellaista ei ole.

Budjetin käsittely etenee entiseen tapaan. Hallitus (valtiovarainministeri) esittelee laatimaansa loistavaa ja historiallista talousarviota. Oppositiolla on mahdollisuus esittää asiasta kysymyksiä ja kritiikkiä. Sitä on kosolti tullutkin ja tietenkin ihan aiheesta. Puhetta budjetista siis riittää yötä myöten.

Hallitus on oikeasti vitkastellut sen suhteen, että olisi tarttunut talouden taantumaan ajoissa eikä olisi syyttänyt demareita paniikin lietsomisesta tai ihmisten pelottelusta. Myös muut kuin sosialidemokraatit ovat olleet pitkin syksyä huolestuneita tilanteesta, hallituksen olisi ollut syytä kuunnella edes heitä.

Vieläkään ei ole liian myöhäistä! Nyt hallitus voisi ottaa ohjeista vaarin ja lisätä kuntatalouteen rahaa välittömästi, sekä aikaistaa isojen väylähankkeiden aloittamista, kuntien investointia voitaisi vauhdittaa järjestämällä kuntiin mahdollisuuksia saada edullista rahoitusta jne, jne. Keinoja kyllä on, mutta tahto hallitukselta nyt puuttuu.

Nobel

Viime viikolla saimme seurata yhden suurmiehemme palkitsemista kansainvälisesti mittaamattoman arvokkaalla palkinnolla. Martti Ahtisaari sai juhlallisin menoin tunnustuksen vuosikymmenten aikaisesta työstään maailman rauhan edistäjänä. Ei siis mikään pikku juttu.

Ilmoitus Ahtisaaren Nobelista kuuluu niiden hetkien joukkoon, jolloin aikalaiset kysyvät toinen toisiltaan "Missä olit silloin, kun kuulit asiasta...?" Samankaltaisia ikimuistoisia hetkiä ovat olleet Estonian uppoaminen, Tsunami, WTC -iskut, John Lennonin tai prinsessa Dianan kuolema. Pienempiä muistamisen arvoisia asioita ovat Eero Heinäluoman luopumisilmoitus tai Vuosaaren sataman avajaiset. Näillä kaikilla on muistissamme tietty paikka.

Nobel- juhla on Norjassa suuren kansanjuhlan arvoinen tapahtuma. Tiedotusvälineet seuraavat tilaisuutta ja ihmiset juhlivat kaduilla. Meillä asiaan suhtaudutaan jotenkin tyypillisen suomalaisesti. Vaisuina, mutta ylpeinä todetaan, että onpa hieno juttu. Lehdistössä halutaan varmuuden vuoksi etsiä asiasta jotakin ikävää. Tällä kertaa moittimista on löytynyt Ahtisaaren kutsulistasta. Kutsutuista tai kutsumatta jättämisistä huolimatta, Mara on palkintonsa ansainnut ja siitä pitää olla meidän kaikkien iloisia.

Isät ja äidit

Eilinen iltapäivä toi mukanaan jymy-yllätyksen. STT ilmoitti tekstiviestillä kännyköihin uutisen opetusministerin eroamisesta. Tieto tuli juuri ennen ryhmäkokouksien alkamista ja oli yllätys myös kokoomuksen edustajille. Varsin pian ilmoitettiin jo seuraajan nimi. Muodollisesti asiaa kait käsiteltiin vielä kokoomuksen ryhmässä, mutta varsinainen päätös seuraajasta oli tehty jo aiemmin jossain muualla.

Sarkomaa ilmoitti syyksi halunsa viettää aikaa enemmän perheensä kanssa. Sinänsä ihan ymmärrettävä perustelu. En vaan pidä siitä, että juuri naisten tulee tämä asia näin hoitaa. Maan hallituksessa on tälläkin hetkellä pienten lasten isejä, tuskin heillä tulisi tällaista perustelua koskaan edes mieleen.

Uuden ministerin sisäänajo on jo alkanut. Henna Virkkunen on kelpo valinta, vaikkakin varmasti moni opettajataustainen edustaja kokoomuksessa olisi suonut valinnan osuvan omalle kohdalleen. Toivottavasti Virkkunen keskisuomalaisena äitinä onnistuu hoitamaan asioiden yhdistämisen hyvin. Eihän se ihan mutkatonta pelkkänä kansanedustajanakaan meillä maakuntien äideillä ja isillä ole.

Haihtuvi nuoruus

Tänään sain olla mukana entisen opinahjoni Mikkelin Lyseon Lucia-juhlassa. Perinteitä vaalivassa koulussa on aina osattu järjestää juhlat, niin tälläkin kertaa. Juontaja esitteli minut, puheenpitäjän, vanhana oppilaana. Sanat Lyseon seniori ei kuulosta kyllä yhtään paremmalta.

Näin se vaan on. Kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun pääsin Lyskalta ylioppilaaksi. Aika on mennyt hujauksessa, enkä olisi silloin arvannut olevani vielä joskus samassa salissa puhetta pitämässä. Eipä silti, en olisi montaa muutakaan asiaa osannut omasta elämänkulustani arvata, onneksi.

Mikkeliläiset lukiolaiset olivat kauniita ja komeita. Niinkuin vain elämänintoa täynnä olevat nuoret voivat olla. Puheessani halusin muistuttaa heitä siitä, kuinka tärkeää on tiedostaa juurensa ja kuinka tärkeä perusta elämälle juuri kouluvuosien aikana rakentuu.

Kaupungin kahden lukion yhdistäminen muutaman vuoden kuluessa on asia, joka täytyy hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Prosessi vaatii kaikilta paljon, eikä vähiten henkilökunnalta. Vanha ja kunniakas Lyseo lakkaa olemasta, mutta sen perinteet ja arvot on mahdollista juurruttaa osaksi uutta isoa lukiota.

Pelastetaan Portti!

Mikkelin kaupunginvaltuusto joutui eilen vaikeaan tilanteeseen. Lähes sadan vuoden ajan on kaupungissa toiminut teurastamo/lihanjalostamo Karjaportti, nykyisin Järvi-Suomen Portti. Portti on ollut suurimpia työllistäjiä alueella ja täläkin hetkellä noin 300-400 ihmistä saa elantonsa sieltä.

Osuuskunta on ollut vaikeuksissa jo vuosia. Kaupunki on ollut pelastamassa tehdasta jo aikaisemminkin ja on ollut takaajana suurille velkamäärille. Muistan itsekin olleeni mukana kokouksessa, jolla edellisen kerran Porttia elvytettiin. Perusteluna oli silloin työpaikkojen säilyminen.

Sama peruste oli itselläni myös eilisiltana. Kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen Mikkeli on takaamassa noin 9 milj.euroa. Tilanne näyttää entistä huonommalta, mutta mielestäni meillä ei ole vaihtoehtoa. Taloudellisen taantuman alkaessa työttömien määrä niin kaupungissa kuin seudullakin alkaa jo nyt kohota, emme voi olla ensimmäisenä edesauttamassa satojen Portin työntekijöiden työttömäksi jäämistä.

Omituista eilisessä kaupunginvaltuustossa oli se, että kepulaiset olivat asiasta ihan kahta mieltä. Heillä ilmeisesti joillakin on enemmän asiassa pelissä kuin joillakin toisilla, mutta yhteiskuntavastuu osalla heistä nyt tuntui olevan hukassa.

Naisjuttuja

Lueskelen usein junassa Kanava- nimistä julkaisua. Kanava on "lehti", jossa erityyppiset ihmiset pohdiskelevat maailmanmenoa artikkeleiden muodossa. Aiheet liippaavat useimmiten historiaa, yhteiskuntaa, politiikkaa tai kirjallisuutta. Todella mielenkiintoista siis.

Uusimmassa numerossa Maijaliisa Mattila kuvailee Väinö Linnan Pohjantähden naisia. Hän ihmettelee sitä, kuinka naisista on tehty niin "ohuita ja lammasmaisia", että he mukautuvat ja suostuvat sumeilematta täyttämään miestensä toiveet asiassa kuin asiassa. Kiletämättä samasta asiasta ärsyynnyin itsekin silloin, kun ensimmäistä kertaa Pohjantähteni ahmin joskus kauan sitten. Varsinkin, kun tiedämme, kuinka etenkin sata vuotta sitten naisten merkitys perheiden ja yhteisöjen koossapitelijänä oli kiistaton.

Eilenillalla kohtasin toisenlaisia ja vielä vanhempia naisia; lueskelimme Onnin kanssa koulun uskonnonkirjaa. Kirjassa käsitellään Raamatun kertomuksia ja pysähdyin oikein miettimään Saaran ja Rebekan elämänvaiheita. Onnille toki riittää se, että muistaa tänään kokeessa, miksi Saara nauroi ja sen, että kenen lapsi ja vaimo Rebekka oli. Itselläni heräsi kiinnostus lukea stooreja vähän enemmän nimenomaan siksi, että selviää ovatko Raamatun naiset kaikki olleet joko nynnyjä tai koviksia.

Sivistysvaliokunnassa ollaan pitkin syksyä käsitelty Valtioneuvoston selontekoa maahanmuuttajien kotouttamisesta. Asiantuntijoita on käynyt kertomassa näkemyksiään monelta eri kantilta. Tänään kuultavana oli erään maahanmuuttajanaisten järjestön toiminnanjohtaja. Hänen viestinsä kotouttamisasiaan oli selkeä; naisten ja tyttöjen saaminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa on ehdoton edellytys sille, että perhe pystyy kotoutumaan vieraaseen maahan. Naisilla on muissakin kulttuureissa taito, halu ja velvollisuuskin huolehtia koko perheestä. Ilman kielitaitoa tai ystäviä yhteiskuntaan sopeutuminen on mahdotonta.

Tilu, lilu

Muistaakseni otsikon lailla huudahti joskus kansanedustaja/ministeri/puhemies Riitta Uosukainen täysistunnossa, kun meno salissa äityi liian kovaksi. Kova meteli oli täysistuntosalissa myös tänään, mutta Niinistö käytti huomattavasti ankarampaa metodia hiljentääkseen porukat. Kylläpähän hiljenivät.

Oikeasti Tilu on lyhenne ja tarkoittaa Tikkurilan lukiota. Kävimme kollega Timo Soinin kanssa viime viikolla tutustumassa suuren luokattoman lukion toimintaan ja opiskelijoihin. Tilaisuus oli todella kiva ja antoisa; saimme viriteltyä nuorten kanssa hyvät keskustelut siitä, minkälaista heidän lukiossaan on opiskella.

Se, miksi juuri me olimme paikalla, johtui siitä, että olemme molemmat esittäneet hieman epäilyjä luokattoman lukion toimivuudesta nimenomaan yhteisöllisyyden näkökulmasta. Itse olen toki tietoinen myös niistä hyvistä puolista, joista suuri yksikkö opiskelijoille voi tarjota sekä siitä luokattomuuden opiskelun järkevyydestä.

Vierailu Tilussa vahvisti käsityksiäni siitä, että suuri koulu pystyy tarjoamaan hyvät lähtökohdat niin jatko-opinnoille kuin elämällekin. Ilman riittävää rahallista panostusta se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vantaalla on ymmärretty ensinnäkin investoida uuteen, toimivaan ja nykyaikaiseen koulukiinteistöön. Rakennuksen lisäksi on rahaa käytetty siihen tärkeimpään eli opiskelijoiden oppimiseen ja kouluviihtyvyyteen.

Aikuisten määrä Tilussa on suurempi kuin lukioissa keskimäärin, oppilashuoltohenkilökunta ja opettajat työskentelevät yhdessä lasten parhaaksi. Kaikki vaikuttivat erittäin motivoituneilta ja tyytyväisiltä. Sateinen torstaiaamu kirkastui osaltani Tikkurilan lukion vierailun johdosta. Voisimmepa ja kykenisimmepä me Mikkelissäkin ottaa oppia Vantaalta, ainakin kouluasioita järjesteltäessä.

Pikkujoulut

Viime perjantaina piti Mikkelin Työttömien toimintajärjestö pikkujoulujaan. Olin kutsuttujen joukossa minäkin. Myöhässä ollut juna aiheutti sen, että myöhästyin juhlista hieman. Vanhan kassun upseerikerho on upea juhlienjärjestämispaikka.

Nykyisen hallituksen toimenpiteet yhdessä taloudellisen taantuman kanssa ovat tekemässä tästäkin järjestöstä entistä tarpeellisemman. Ikävä kyllä. Juuri työttömien toimintajärjestö on sen kaltainen yhdistys, jonka soisi lakkaavan tarpeettomana. Tänä syksynä on kuitenkin tullut lisää jäseniä yli 50 ja varmasti on lisää tulossa.

Työttömien toimintajärjestön puheenjohtaja Heikki "Pyrtsi" Pyrhönen oli myös saanut kutsun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Halonen kävi visiitillä yhdistyksen toimitiloissa alkuvuonna ja kutsui nyt siis Pyrtsin vastavierailulle. Yhdistyksen porukat olivat asiasta ihan syystä innoissaan. Sovimmekin tapaavamme linnassa ja niin pikaisesti sitten teimmekin. Kaikki oli mennyt hyvin hänenkin osaltaan.

Tuunattujen taivas

Linnanjuhlat on nyt taas takanapäin. Kaikki meni hyvin ja juhlissa oli kivaa! Uskon, että juhlista tulee vuosi vuoden jälkeen paremmat, kun tuttujen määrä lisääntyy. Tänä vuonna oli tuttuja muissakin kuin työkavereissa.

Kollegojen kampauksia ja pukuja oli syytä ihastella, kaikki olivat niin upeina. Hauskaa oli myös tavata mieskollegojen vaimoja; nyt olen entistä vakuuttuneempi siitä, että jokaisen poliitikkomiehen takana on topakka eukko.

Vaimojen varustautuminen itsenäisyyspäivänjuhliin on pitkä prosessi ja miehet kertoilevat syksyisissä kahvipöytäkeskusteluissa huvittuineina siitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa muutaman tunnin juhliminen vaimoiltaan vie.

Toisaalta ymmärrän avecien innon panostaa juhliin; onhan se monelle mahdollisuus päästä puolison kanssa rentoutumaan ja juhlimaan oikein osana työtehtäviä. Miehet puolestaan ylpeinä esittelevät tuunattuja rouviaan ja yrittävät olla puhumatta työasioista.

Loman tarpeessa...?

Luulen, että loman tarpeessa ovat nyt kaikki. Pimeä ja märkä kausi tuntuu vaan jatkuvan, eikä pikkujouluistakaan taida kaikille olla helpotusta. Eilen pitivät pikkujoulujaan hallituspuolueiden porukat pääministerin kutsumina ja meidänkin väellä oli omansa. Itse jätin nämä kemut tällä kertaa väliin; joulukorttien kirjoittaminen vie sekin oman aikansa.

Tämän päivän iltapäivälehdissä kerrottiin joidenkin mieskansanedustajien aikeista mennä itsenäisyyspäivän juhliin ilman alushousuja!!! Nyt taitavat toimittajatkin jo tarvita lomaa. En (onneksi) tiedä, miten kyselyjä on tehty tai kuinka aktiivisesti kollegat ovat halunneet asiassa profiloitua, mutta nyt kyllä ihmetyttää.

Ottamatta kantaa kenenkään pukeutumiseen, nyt tuntuu kyllä siltä, että tämän vuoden pohjanoteeraus julkisuuden suhteen on tehty. Onneksi vuosi loppuu pian. Eduskunnan ja kansanedustajien arvovallan murentaminen ei tällä kertaa ole lehdistön vika.

Linnan juhlista on minultakin kyselty. Kolttuasia on järjestyksessä eikä luvassa ole mitään mielenkiintoista. Kysymyksiin avecista olen joutunut tylsästi toteamaan, että edelleen noudatan protokollaa. Sen mukaan ainoastaan avo - tai aviopuolison tai kihlakumppanin voi mukanaan linnaan viedä. (Poikkeuksena tietysti pääministeri). Minulla ei tällaista nyt ole, eikä ole seuraavinakaan vuosina. Eli avec- asia on osaltani erittäin hyvin hoidossa.

Loppurutistus

Eduskunnassa alkaa vuoden loppu näkyä. Täysistuntojen esityslistat (päiväjärjestykset) pitenevät ja istunnot jatkuvat iltamyöhään asti. Olen ihmetellyt ihan ääneenkin sitä, että on kohan tämä ihan järkevä tapa toimia...?

Pitkien istuntojen loppupuolelle ja isojen asioiden väliin ujutetaan pienempiä, mutta tärkeitä ja merkityksellisiä lakiesityksiä, joista useat edustajat haluaisivat lausua sanansa. Istuntoja ja niiden kestoja ja sisältöjä ei etukäteen juurikaan tiedetä.

Näin kävi myös viime perjantaina, jolloin istuntoa jatkettiin vielä klo 15 jälkeen ja listalla oli paljon asioita. Maakuntien edustajat joudumme kuitenkin lähtemään Helsingistä jo varhain, mikäli meinaamme ehtiä illaksi maakuntien tilaisuuksiin. Juna Mikkeliin esim. lähtee klo 15.12 ja sillä juuri ehtii klo 18 Mikkeliin. Seuraavilla kyydeillä ei enää ehdi mihinkään.

Nyt onkin valmisteilla esitys siitä, että eduskunnan istuntoja järkeistettäisiin. Kuulemani version mukaan, viikolla istunnot aloitettaisiin aikaisemmin ja lopetettaisiin ihmisten aikaan. Uutuutena on perjantain istuntojen pidentäminen. Sekin mielestäni on ihan hyvä, mikäli päivän pituuden voi suurin piirtein etukäteen arvioida.

Tällä systeemillä mennään kuitenkin ainakin tämä loppuvuosi ja urakoimme seuraavat viikot maanantaista perjantaihin, aamusta yömyöhään.