Viime viikolla saimme seurata yhden suurmiehemme palkitsemista kansainvälisesti mittaamattoman arvokkaalla palkinnolla. Martti Ahtisaari sai juhlallisin menoin tunnustuksen vuosikymmenten aikaisesta työstään maailman rauhan edistäjänä. Ei siis mikään pikku juttu.
Ilmoitus Ahtisaaren Nobelista kuuluu niiden hetkien joukkoon, jolloin aikalaiset kysyvät toinen toisiltaan "Missä olit silloin, kun kuulit asiasta...?" Samankaltaisia ikimuistoisia hetkiä ovat olleet Estonian uppoaminen, Tsunami, WTC -iskut, John Lennonin tai prinsessa Dianan kuolema. Pienempiä muistamisen arvoisia asioita ovat Eero Heinäluoman luopumisilmoitus tai Vuosaaren sataman avajaiset. Näillä kaikilla on muistissamme tietty paikka.
Nobel- juhla on Norjassa suuren kansanjuhlan arvoinen tapahtuma. Tiedotusvälineet seuraavat tilaisuutta ja ihmiset juhlivat kaduilla. Meillä asiaan suhtaudutaan jotenkin tyypillisen suomalaisesti. Vaisuina, mutta ylpeinä todetaan, että onpa hieno juttu. Lehdistössä halutaan varmuuden vuoksi etsiä asiasta jotakin ikävää. Tällä kertaa moittimista on löytynyt Ahtisaaren kutsulistasta. Kutsutuista tai kutsumatta jättämisistä huolimatta, Mara on palkintonsa ansainnut ja siitä pitää olla meidän kaikkien iloisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti