Linnan juhlat on siis jälleen juhlittu. Hauskaahan meillä taas oli. Kipeä koipeni on tosin entistä kipeämpi, mutta toipunee kapeista kengistä pian. Entiseen tapaan väkeä oli paljon ja juttua ja juhlamieltä riitti kaikilla. Tungoksessa ei kyllä pystynyt kauneimpia pukuja bongailemaan, mutta onneksi lehdet ovat niitä tänään täynnä.
Aikaisemmin en ole oikein älynnytkään, kuinka jotkut voivat kokea ongelmalliseksi mennä yksin (ilman avecia) johonkin tilaisuuteen ja varsinkin Linnan juhliin. Tänä vuonna sain kuulla asiasta monenlaisia kommentteja ja olenkin ryhtynyt miettimään, olenko itse jotenkin omituinen, kun en näe asiassa mitään ongelmaa. Oikeastaan päinvastoin.
Jo aiemmin mainitsemani entinen oppilaani Jukka oli siis kadettina juhlissa ja hän onnistukin löytämään entisen opensa vielä illan päätteeksi. Lupaukseni mukaisesti suostuin tanssiin ja mukavaa oli. Sain kuljettaa tätä henkilökohtaista kadettia hetken aikaa mukanani ja olin huomaavinani hieman kateellisen näköisiä katseita komeasta seuralaisestani:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti