Eilen illalla lopettelin työt tavallista aikaisemmin eli jo 19 maissa. Eduskunta oli kutsuttuna uuteen "Täällä Pohjantähden alla" -elokuvan ennakkonäytökseen. Elokuvan alussa ohjaaja Timo Koivusalo esitteli tuotostaan muutamilla sanoilla ja kertoi leffan työllistäneen 150 näyttelijää ja avustajiakin oli 2000. Kotimaista työtä koko urakka.
Elokuva oli loistava. Olen pohjantähteni lukenut monesti ja sillä on ollut vaikutuksensa jopa omaan elämääni. Tuskin olisin niin innostunut Suomen historian opinnoista ellen olisi saanut Linnan kautta herätystä kansamme hurjimpiin vaiheisiin. Oman poikani toisena nimenä on Akseli ja siinäkin on Linnalla osuutta asiaan.
Suosittelen elokuvaa kaikille. Erityisesti suosittelen sitä kollegoilleni. Olen Loka Laitisen kanssa samoilla linjoilla, kun hän epäili viikonlopun iltapäivälehden kolumnissa meidän kansanedustajien historiantietämystä ja sitä, että monikaan kollegoista ei ole esimerkiksi Pohjantähteä lukenut. Meitä on moneksi tässä talossa eikä lukuharrastus kuulu läheskään kaikkien elämään. Siksikin on suositeltavaa, että korkeatasoinen elokuva on pian kaikkien nähtävissä.
Meille sosialidemokraateille suosittelen elokuvaa siksi, että paluu perusasioiden äärelle on välillä välttämätöntä. Omien juurien tunnustaminen ja niiden vuosisadan alun aatteen miesten ja naisten ajatukset, urotyöt ja uhraukset on meidän tämän päivän työväenliikkeen ihmisten syytä pitää mielessä. Ilman heidän uhrauksiaan me emme eläisi tällaisessa yhteiskunnassa kuin nyt saamme elää.
Porvareille suosittelen elokuvaa siksi, että asioiden, arvojen ja ajatusten julkituominen ja yhdessä niiden eteenpäin vieminen oman terveyden ja hengenkin uhalla on se voima, josta meidän joukkoliikkeemme on syntynyt ja jota ei nujerreta. Aika on tietenkin toinen, keinot niin meillä kuin porvareillakin onneksi toisenlaiset. Tavoitteet eivät. Värillä on edelleenkin väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti