Yksityinen ja julkinen

Rajanveto yksityisen ja julkisen palveluntuotannon välillä on viime vuosina häilynyt. Olemme saaneet kuulla kunnan ulkoistaneen kokonaisen palvelutuotantonsa yksityisille tai kuten Jämsässä on tehty, ulkoistaneen koko terveydenhuoltonsa yksityiselle. Nyt näitä epäonnistuneita sappileikkauksia sitten päivitellään ihan julkisestikin.

Monet kunnat ovat joutuneet miettimään ulkoistamista/yksityistämistä pelkästään siksi, että omille palkkalistoille ei ole esimerkiksi lääkäreitä saatu värvättyä tai siksi, että toiminta jonkun ulkopuolisen tekemänä on osoittautunut tehokkaammaksi ja kuntalaisten kannalta edullisemmaksi. Näin myös Mikkelissä on tehty.

Tein viime kaupunginvaltuustossa aloitteen, että kaupunki selvittää vanhusten tuetun palveluasumisen tarpeet ja käynnistää oman tehostetun palveluasumisen tuotannon. Pari päivää aloitteeni jälkeen lehdessä kerrottiin, kuinka paljon lähivuosina isot kansainväliset pörssiyhtiöt ovat rakennuttamassa Mikkeliin juuri tämänkaltaisia palveluasuntoja.

Itselleni tuo tieto ei ollut uutinen. Olen varsin hyvin ollut tietoinen siitä, kuinka valtava kysyntä meillä on ikäihmisillä ollut juuri tuonkaltaisista asumispalveluista ja kuinka meidän vanhuksemme ovat "joutuneet" asumaan naapurikuntien yksityisiin palvelukoteihin, kun omasta kunnasta ei ole tilaa löytynyt. Tämän havainnon ovat nyt tehneet myös kansainvälisessä bisneksessä pyörivät rahamiehet.

Sinänsä nämä palvelutalot ovat laadultaan ja tiloiltaan juuri sellaisia, joita ihminen elämänsä viimeisiksi vuosiksi haluaa ja tarvitsee. Mielestäni on kuitenkin lyhytnäköistä se, että olemme Mikkelin kaupungissa antaneet tilanteen mennä juuri tällä saralla yksityisten yhtiöiden temmellyskentäksi.

Mikkelin kaupunki kuitenkin maksaa näiden omien asukkaidensa hoidosta käyvän hinnan, joten mielestäni olisi parempi, että tekisimme sen omilla voimilla, omin ehdoin ja itse säätelemin hinnoin. Siksi valtuustoaloitteni on syytä ottaa vakavasti. Vielä nyt voimme pysäyttää markkinamiehet tällä tärkeällä toimialalla.

Otavan Olohuone

Perjantaina vietettiin Mikkelin Setlementti ry:n Otavan Olohuoneen avajaisia. Ikäihmisten tapaamispaikkana itsensä vakiinnuttaneet olohuoneet ovat tulleet tarpeeseen niin Mikkelin keskustassa kuin Haukivuorellakin. Nyt olemme saaneet laajennettua toimintaamme Otavaan ja helmikuussa avataan vastaava paikka Hirvensalmelle.

Näillä olohuoneilla on kävijöilleen suuri merkitys. Ovet ovat avoinna kaikille ja monenlaista ohjattua toimintaa järjestetään arkipäivisin kysynnän mukaan. Asiakkaat saavat itse vaikuttaa ohjelmistoon sekä vieraileviin luennoitsijoihin.

Mikkelin keskustassa sijaitseva Sentraali onkin saavuttanut suuren suosion ja kävijämäärät ovat jatkuvassa kasvussa. Kaupungin ikärakenne takaa sen, että asiakkaiden määrä ei ainakaan vähene. Vireyttä ja fyysistä toimintakykyä ennaltaehkäisevänä toimintana, tämä on mitä parhainta. Olen ylpeä saadessani olla tämän yhdistyksen puheenjohtaja.

Valoa kansalle!

Eilisen kyselytunnin aluksi pääsin esittämään ryhmämme ensimmäisen kysymyksen koskien vaikeaa sähkönjakelun tilannetta Etelä-Savossa. Sama ongelma on ollut myös Hämeessä ja Pirkanmaalla, mutta meillä se jatkuu yhä.

Vapaaehtoiset, kuntien kotipalveluhenkilöt ja eri pelastusviranomaiset ovat kiitettävällä nopeudella päässeet auttamaan haja-asutusalueella asuvia ikääntyneitä ihmisiä ja tarvittaessa heidät on evakuoitu kuntakeskuksiin tilapäismajoitukseen.

Näitä samankaltaisia myrsky-tai lumisadetuhoja on ollut Etelä-Savossa useampana vuotena aiheuttaen pahimmillaan viikkojen katkoksen sähkönjakeluun. Luonnonvoimille ei parhainkaan hallitus mahda mitään, mutta sille mahtaisi, kuinka tuhot voitaisiin paremmin ennaltaehkäistä.

Kysyin hallitukselta, mitä se on viime vuosina tehnyt sähkökatkosten ennaltaehkäisemiseksija mitkä ovat aikomukset esim. maakaapeloinnin vauhdittamiseksi. Ministeri Pekkarinen tiedetään vauhdikkaaksi mieheksi, jolla on omassa ministeriössään sen seittemän erilaista ohjelmaa liittyen esim. laajakaistoihin, bioenergiaan jne. Tulisiko yksi ohjelma perustaa sähkönjakelun turvaamiseksi???

Tyytyväinen vaikuttaja

Mikkelissä toimiva Viola -väkivallasta vapaaksi ry sai lähtöpassit kaupungin keskustassa sijaitsevista toimitiloistaan vuokranantajaltaan Suur-Savo oy:ltä. Irtisanominen tuli porukoille täytenä yllätyksenä.

Kolmen viikon ajan on käyty tutkailemassa erilaisia kaupungin, valtion ja yksityisten omsituksessa olevia tiloja. Violan toiminta huomioon ottaen, tilat eivät voi olla turvallisuussyistä johtuen ihan missä tahansa.

Kaupungin omistama kiinteistö Savilahdenkadulla on osoittautunut parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Siinä nykyisin toimiva Kansalaisopisto on lopullisesti siirtyämässä toisaalle ja jäämässä siis tyhjäksi. Sijaintinsa ja ominaisuuksiensa puolesta tilat ovat täydelliset Violan työntekijöille ja asiakkaille.

Olen toiminut parhaani mukaan asian edistämiseksi kaupungin suuntaan ja nyt näyttää siltä, että Viola pääsee muuttamaan tänä keväänä. Tällaiset onnistumiset edellyttävät hyviä verkostoja, aktiivista toimintaa ja yhteen hiileen puhaltamista. Tänään voin olla tyytyväinen itseeni:)

Viemärit kuntoon

Ympäristövaliokunta sai eilen valmiiksi pitkään velloneen jätevesiasetuksen korjauksen. Prosessihan eteni siten, että jo vuosia voimassa ollut valtioneuvoston antama jätevesiasetus oli sisällöltään epäselvä ja huono. Käytännön toteuttaminen oli jäänyt liiaksi haja-asutusalueella asuvien omaksi huoleksi, eikä riittäviä rahoja neuvonnan järjestämiseksi ollut olemassa.

Valiokunta sai tehtäväkseen laatia huonosta asetuksesta selvän lain. Kuulimme kymmenittäin asiantuntijoita ja eilen lain pohjaksi laadittu mietintö sai pisteen. Ideana oli kääntää velvoittavuus tosin päin eli pääsääntönä on lievempi taso, josta sitten voidaan poiketa tietyin perustein jollain herkällä alueella.

Mietintö pitää sisällään ihan uusiakin elementtejä eli kohtuullistamispykäliä, kuten 68 -vuotta täyttäneiden vanhassa kiinteistössä asuvien vapauttaminen uusien järjestelmien tekemisestä. Taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevat, voivat saada hakemuksella helpotusta järjestelmään.

Tärkeä huomio valiokunnalta oli kuitenkin siinä, että valtion tulee käynnistää kansallinen viemäröintiohjelma, jolla pystytään seuraamaan viemärijärjestelmien rakentamisen etenemistä kunnissa. Toinen tärkeä kirjaus liittyi kiinteistökohtaisen neuvontapalvelun rahoittamiseen.

Kampanjalauantai

SDP:n valtakunnallinen kampanjalauantaitapahtuma pidettiin taas eilen. Itse osallistuin Savonlinnan tapahtumaan. Prisman pihalla kävikin koko kolmen tunnin ajan paljon ihmisiä ja käymämme keskustelut olivat antoisia, toivottavasti puolin ja toisin.

Paljon puhuimme oikeistohallituksen kylmimmästä tempusta; sähköveron korottamisesta jokaiselta yhtä paljon. Tulotasosta riippumatta, on kotitalouden sähkölaskun nousu aiheuttanut samansuuruisen korotuksen jokaiselle.

Pienellä eläkkeellä oleva mummo tai yksin perhettään elättävä vanhempi joutuu nyt maksamaan saman verran verran enemmän asuntonsa sähkölaskusta kuin kahden hyvätuloisen perhe. Hyvä ikävä esimerkki tasaverojärjestelmästä.

Tätä veronkorotusta ei voi selittää syyttelemällä muita. Vastuu on yksin maan porvarihallituksen. Korotuksen syynä on hallituksen aikaisemmin tekemä KELA-maksun poisto yrityksiltä, joka nyt täytyy siis kattaa jollakin eli tässä tapauksessa korottamalla sähköveroa kaikilta kotitalouksilta.

Tempun törkeys alkaa paljastua vasta pikkuhiljaa, kun ihmiset ovat saaneet tämän vuoden ensimmäisiä sähkölaskujaan ja samalla tiedon siitä, kuinka paljon heidän eläkkeensä ovatkaan nousseet. Kahden euron eläkkeen korotuksella ei kymmenien eurojen sähkölaskun nousua voida maksaa.

Guggenheimia

Pääkaupunkimme on päässyt jälleen maailmankartalle. Tieto siitä, että Helsinki on mukana seuraavan kansainvälisen nykytaiteen huippumuseon sijoituspaikkakisassa, on levinnyt ympäri maailman.

Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu. Maailmalla arvostettu Guggenheim-museoperhe on mahdollisuus Helsingille, mutta myös koko Suomelle. Niillä paikkakunnilla, joilla tämä museo nykyisin sijaitsee, on ollut koko aluetta virkistävä vaikutus.

Tämän päivän Hesarissa oli hyvä juttu siitä, kuinka Bilbaon kaupunki Espanjassa on osannut hyödyntää museon monella eri tavalla. Samaan tulee aktiivisesti pyrkiä myös Suomessa.

Selvittelyyn on arvioitu tarvittavan rahaa 2 miljoonaa euroa ja nyt olisi syytä muistaa, että se on sijoitus tulevaisuuteen eikä se ole pois mistään muusta kaupungin toiminnasta. Vastakkainasettelu kulttuurin/matkailun ja kunnan peruspalveluiden kesken on turhaa.

Harasoo

Viime perjantaina kuulin valtakunnan radiosta, että Mikkelin kaupunki on hakeutumassa viiden muun itäsuomalaisen kunnan kanssa kokeiluun, jossa nykyisin seiskaluokalta kaikille alkava ruotsinopetus voitaisi vaihtaa venäjänkielen opetukseen.

Järkytykseni oli melkoinen, mutta onneksi ajan tasalla oleva kaupunginjohtajamme sai minut illan kuluessa vakuutettua, että tällaista päätöstä kokeiluun hakeutumisesta emme kaupungissa ole millään tasolla tehneet.

Oikeasti asia on siten, että nämä kunnat ovat opetuspuolen virkamiesjohdon toimesta suunnitelleet tällaisen hankkeen käynnistämistä tavoitteenaan saada useampi lapsi venäjänopintojen piiriin. Sinänsä kannatettava tavoite. Asia oli kuitenkin ensimmäisen kerran käsiteltävänä Mikkelin opetuslautakunnassa vasta eilen, joka lykkäsi sen seuraavaan kokoukseensa lisäselvittelyjä varten.

Lautakunnan päätös oli ihan oikea, sillä tällaisenaan hanke ei ole vielä toteuttamiskelpoinen. Ensin on selvitettävä muutama ihan käytännön asia; onko meillä tarpeeksi päteviä venäjänkielen opettajia? Kuinka käy nykyisille ruotsinkielen opettajille? Kuinka turvataan niille lapsille mahdollisuus oppia ruotsia, jotka seiskalla valitsevat venäjän, mutta kahdeksannella eivät valitse ruotsia?

Olen ennenkin sanonut, että suomalaisessa peruskoulussa tulee pyrkiä siihen, että kieltenopiskelua monipuolistetaan, mutta myös varhennetaan. Venäjänkieli voi olla yhtenä vaihtoehtona, niinkuin se nytkin on kolmannella luokalla ja kasiluokalla ollut, mutta en haluaisi itäsuomalaisten lasten syrjäytyvän mahdollisuudesta oppia myös ruotsia.

Hankkeeseen osallistumisesta tehdään Mikkelissä päätös asianmukaisessa järjestyksessä sitä mukaa, kun siihen ovat edellytykset olemassa. Mikään läpihuutojuttu tämäkään asia ei ole; vaaleilla valituilla päättäjillä on vastuu tekemistään päätöksistä ja heillä täytyy olla tieto siitä, mitä päätetään ja mitkä ovat päätöksen seuraukset.

Syväkurkulla on asiaa

Eilisessä kaupunginhallituksessa tehtiin päätös, josta Länsi-Savon toimittaja tiesi jo siinä vaiheessa, kun asia ei ollut edes listoilla eli viime viikon tiistaina. Toimittajilla on lähteensä ja aina näitä syväkurkkuja on luottamushenkilöiden piirissä ollut.

Kaupungin asioissa on avoimella valmistelulla ollut Mikkelissäkin paljon opittavaa. Kehitys on mennyt parempaan suuntaan ja luottamus niin asioita valmistelevien virkamiesten kuin luottamushenkilöidenkin kesken, on kasvanut. Ilman luottamusta asioiden valmistelu kuntalaisten parhaaksi on vaikeaa.

Muutaman viime vuoden aikana tilanne on kuitenkin jostain syystä mennyt huonompaan suuntaan. Jatkuvasti tulee eteen asioita, joita on keskusteltu esim. kaupunginhallituksen huoneessa ilman, että olisi ollut tarkoitus niistä vielä laajemmin puhua saati tiedottaa julkisuuteen.

Se, että keskeneräisiä asioita tai omia mielipiteitä niistä ei voi kokouksessa avoimesti ääneen puhua, voi pahimmillaan ajaa valmistelun pieniin kuppikuntiin ja luoda vastenmielisen salailun kulttuurin. Jokainen vastuullinen päättäjä tietää näiden seurausten merkityksen enkä usko, että on kenenkään edun mukaista pettää toisten luottamusta. Kaikkein vähiten se on demokratian ja kuntalaisten edun mukaista.

Kettinkiä pliis!

Eilisessä kaupunginhallituksessa meille läsnäoleville esiteltiin Nuijamiesten kaupunginosan kaavaa, johon on suunnitteilla joitakin muutoksia mm. uuden päiväkodin rakentamisen vuoksi. Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana olen siis hallituksen kokouksissa läsnä-ja puheoikeudella varustettuna ja tässäkin kaavan käsittelyssä siis olin kuulolla.

Suuri joukko hallituksen jäseniä oli esteellisiä käsittelemään asiaa erinäisten sidostensa tai omistustensa vuoksi. Oman ymmärrykseni mukaan se, että asun kerrostalossa kyseisellä kaava-alueella ei tekisi minusta jääviä, mutta lakimies oli toista mieltä. Toki poistuin sitten paikalta.

Ehdin kuitenkin nähdä kaavan ja sitä koskevan selostuksen (sinänsä julkisia asioita) ennen lakimiehen minua koskevaa tulkintaa. Järkytykseni oli melkoinen kun kuulin, että kotikadultani jouduttaisiin kenties kaatamaan puita siihen tulevan kevyenliikenteenväylän tieltä!

Lyhyt katu, joka on suora ja leveä ja jolla on molemmin puolin kunnolliset jalkakäytävät ei mielestäni ole ensimmäinen, mikä Mikkelin kaupungissa tarvitsee kevyenliikenteenväylää. Varsinkaan, kun koko sen kadun ilmeen tekevät, talvellakin kauniit ja vanhat puurivistöt. Toivottavasti kaavoituksessa löytyy tähänkin asiaan järki, ettei Viitamiehen tarvitse ripustaa itseään kettingeillä puihin kiinni:)

Bloggaamisesta

Hesarissa oli tänään mielenkiintoinen juttu uudesta ammattiryhmäsä, bloggareista. Nuoret aikuiset kirjoittavat itseään kiinnostavista asioista blogeja, joita sitten samanlaisista asioista ja elämäntyyleistä ihmiset lukevat ja kommentoivat. Ammatillisen tästä tekee se, että he samalla mainostavat eri tuotteita ja palveluita, joista sitten saavat korvauksia. Aika jännä kuvio.

Itse olen kirjoittanut näitä blogeja nyt viitisen vuotta. Ensimmäiset merkinnät löytyvät keväältä 2006 ja ovat siis edelleen täällä arkistossa luettavina. Eilen ylittyi tuhannen blogikirjoituksen raja. Aiheet, tyylit ja asiat vaihtelevat aina tilanteen ja mielialan mukaan. Useimmiten kirjoitan varsin nopeasti, mutta koskaan en harkitsematta.

Palautelaatikkoon olen saanut palautetta siitä, että miksi palautteet eivät näy julkisesti ja miksi en niitä kommentoi. Vastaan jälleen kerran; siksi, että en ehdi käydä keskustelua sitä kautta. Siksi, että en vastaile nimettömille kirjoittajille. Siksi, että en ehdi sensuroida asiattomia viestejä pois. Oma blogini toimii minun ajatusteni välittäjänä ja lukijoilla on mahdollisuus kommentoida näitä tekstejä palautelaatikon kautta. Sellaiseen asialliseen palautteseen, johon on laitettu yhteystiedot, vastaan aina ja mielelläni.

Kirjoittaminen ja viestintä yleensäkin on vaikea taitolaji. Väärinymmärryksiä tapahtuu väkisinkin. Eilisen kunnallisten luottamushenkilöiden kokouspalkkioita käsittelevän kirjoitukseni jälkeen tuli mm. seuraava nimetön palaute:

"Että ihan vain pikkuisen alle puolet haluaisitte saada palkankorotusta? Onko se mielestäsi oikein kun me muut saamme vain prosentin osia? Menisit töihin sieltä meidän rahojamme itsellesi jakamasta." Että näin.

Kokouspalkkioista

Perjantain Länsi-Savossa oli uutisoitu isosti, että Mikkelin kaupungin päättäjät suunnittelevat kokouspalkkioidensa nostoa. Asia on ensi maanantain kaupunginhallituksen listalla eli väite on tosi.

Tällä hetkellä kaupungin luottamushenkilöiden (valtuutetut, kaupunginhallituksen jäsenet ja lautakuntien jäsenet) kokouspalkkiot ovat noin 85 euroa per kokous. Sama summa on ollut voimassa niin kauan kuin itse olen ollut mukana eli kymmenen vuotta. Edellinen korotus tehtiin siis silloin, kun maalaiskunta, Anttola ja Mikkeli yhdistyivät. Esitetyn korotuksen jälkeen kokouspalkkio olisi 115 euroa.

Kaikki eivät tunnu tietävän, minkälaista kunnallisena luottamushenkilönä toimiminen oikein on. Useimmat luottamushenkilöistä tekevät pyyteetöntä työtä yhteiseksi hyväksi oman leipätyönsä ohessa. Ajankäytöllisesti tunnollinen luottamushenkilö saa kulutettua ennen ja jälkeen kokousten tunteja asioihin perehtymiseen ja niistä käytäviin keskusteluihin toisten kanssa.

Jokaisesta kokouspalkkiosta maksetaan ensin oman puolueen kunnallisjärjestölle 15 prosenttia ja sen jälkeen useimmat maksavat lopusta yhteiskunnalle 60 prosenttia veroa. Omaan taskuun jäävä osuus on siis hyvin maltillinen verrattuna siihen hyötyyn, minkä kaupunkilaiset luottamushenkilöistään saavat.

Järjestelmämme toimii siten, että virkamies eli tässä tapauksessa kaupunginjohtaja esittää, kaupunginhallitus käsittelee ja tekee päätöksensä mukaisen esityksen valtuustolle, joka asiasta päättää. Valuustoryhmät käsittelevät asian, kun se etenee valtuuston kokoukseen.

Nyt vireillä oleva esitys ei kosketa ainoastaan kaupunginhallituksen jäseniä, vaan kaikkia satoja erilaisissa kunnallisissa luottamustehtävissä toimivia sekä seuraaviksi kausiksi sellaisiksi valittavia eli kun kaupunginhallitus maanantaina päätöstään harkitsee, tulisi liialta populismilta tässäkin asiassa pidättäytyä. Seuraava korotus tullaan tekemään taas kymmenen vuoden päästä.

Mikäli joku kaupunginhallituksen jäsenistä tai muista luottamushenkilöistä ei koe palkkioita lainkaan tarpeellisiksi, voi hän ohjata kaiken oman osuutensa (verojen jälkeen) puolueensa kunnallisjärjestölle. Jokaisen puolueen kunnallisjärjestö ottaa varmasti ilolla tällaisen summan oman toimintansa tueksi.

On myös niitä, joille kokouspalkkiot tulevat tarpeeseen esimerkiksi helpottamaan isojen puhelinlaskujen maksamista. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi jäädä taloudellisesti miinukselle hoitaessaan meidän kaikkien yhteisiä asioita. Länsi-Savon Vartin pohtijalle ja muillekin aktiivisille lukijoille tiedoksi, että en tässäkään kirjoituksessa puhu omasta puolestani.

Kahis ja puhis pylpyröi

Tein torstaina eduskunnan kirjaston romaaninurkkauksesta hauskan löydön. Silmiini näet osui kirja "Eduskunnasta menin Baakariin- nuoren kansanedustajan päiväkirja 1981-1982". Kyse oli siis Ben Zyskowiczin ensimmäisinä eduskuntavuosinaan kirjaamia päiväkirjamerkintöjä.

Olen päässyt kirjassa noin puoleen väliin ja päiväkirja on paitsi hauskaa luettavaa, niin myös todella hyvin ajan henkeä kuvaavaa. Merkinnöissä kerrotaan siitä, kuinka yhteiskunnassa silloin suuren Neuvostoliiton kanssa elettiin ja minkälaista operointia politiikan sisäpiireissä harrastettiin.

Näihin vuosiin mahtuvat niin Kekkosen ajan loppu kuin uuden presidentinkin valitseminen. Näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen katsottuna, on jotenkin ihmeellistä, että kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia ja toimijat suurelta osin samoja.

Venäjä puhuttaa meitä monella eri tavalla ja tasolla lähes päivittäin. Presidenttipeliä käydään jälleen. Voi vaan kuvitella, minkälaista juonittelua ja pylpyröintiä harrastavat tämän päivän kokoomuslaiset kahikset ja puhikset kabineteissaan. Näistä saamme toivon mukaan lukea konkarikansanedustajan muistelmina jonakin vuonna.

Työn touhussa

Työt eduskunnassa siis alkoivat tiistaina ja talo on taas täynnä touhua. Keväästä tulee kiireinen, koska kaikki valiokunnat haluavat/joutuvat tekemään keskeneräiset asiat eli lausunnot ja mietinnöt loppuun ennen vaalikauden loppua, muutoin ne raukeavat.

Omissa valiokunnistani todellinen ruuhka on ympäristövaliokunnassa, jossa mm. isot lait kuten jätelaki, vesilaki ja maankäyttö-ja rakennuslain muuttaminen odottavat vuoroaan. Oma sessionsa on venyneellä hajaasutusalueiden jätevesiasetuksen käsittelyllä, jota jatkoimme heti tiistaina.

Eilen Aamulehdessä haastateltu perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) tuntui tietävän ympäristövaliokunnan jäseniä paremmin, mitä valiokunta aikoo jätevesilaille tehdä. Perustuslakivaliokunta on antanut meille lausuntonsa, joka luonnollisestikin tullaan ympäristövaliokunnan mietinnössä ottamaan huomioon. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan henkilökohtaisia arvailuja toisen valiokunnan substanssiin kuuluvasta keskeneräisestä asiasta ei tulla noteeraamaan.

Ympäristövaliokunta joutui ottamaan asian käsittelyynsä, kun ministeri Lehtomäki (kesk.) sen eduskuntaan toi. Se, että valiokunta joutuu muokkaamaan lain sisältöä, on epätavallista. Ympäristövaliokunta on ottanut haasteen vastaan ja kaikkien asiantuntijakuulemisten jälkeen tulee tekemään laista hyvän, paremman kuin mitä ministerin valmistelussa on tehty.

Valiokunta käyttää työhönsä juuri sen ajan, minkä se tulee vaatimaan. Asian valmistelu on kuitenkin kesken, eikä siitä ole järkevää/sopivaa lähteä julkisuudessa arvailemaan yhtään mitään. Kokoomuksen pelaaminen tässä asiassa osoittaa huonoa pelisilmää. Sen jälkeen kun laki on valiokunnasta ulos saatu, voidaan sitä toki arvioida ja arvostella. Tärkeintä kuitenkin on, että lopputulos on sellainen, että sen jokainen kansalainen ymmärtää ja tähän tarvitaan entistä parempaa tiedottamista ja ohjausta.

Seutusote

Mikkelin kaupunki ja ympäristökunnat (eli Seutu) ovat jo vuosia yrittäneet saada muodostettua yhteistä, kuntarajat ylittävää, toimintamallia sosiaali-ja terveyssektorille. Harjoitelmia on ollut useita, mutta nyt asiassa ollaan edistymässä.

Seutuvaliokunta (kuntien johtajat) rakensi yksimielisesti uusimman version yhteisestä palvelujentuottamisjärjestelmästä, jota esiteltiin Seutuforumille (kuntien johtavat luottamushenkilöt) syyskuun 14. päivä Helsingissä pidetyssä kokouksessa. Samassa tilaisuudessa oli mukana ministeriön asiantuntija, joka antoi lisävalaistusta hankkeen edistämiseksi. Seutuforum päätti viedä asian kuntien edelleen päätettäväksi.

Kuntien päätöksillä hanketta lähdettiin viemään eteenpäin pyrkimyksenä päästä sosiaali-ja terveysministeriön kokeilulainsäädännön piiriin. Tätä tavoitetta kaupungin puolelta vielä vauhditettiin, kun ministeri Rehula oli kaupungin vieraana lokakuussa ja isäntinä toimimme me valtuuston puheenjohtajat.

Nyt hanke on hyväksytty mukaan kokeiluun eli tavoitteemme on täyttynyt. Koko prosessin onnistumisen kannalta on tärkeää, että se nähdään kaikkien mukana olevien kuntien kannalta hyvänä ja hyödyllisenä. On vaarallista, että Mikkelin kaupungin suunnasta annettaisiin virheellistä viestiä muiden kuntien päättäjille, että asia olisi jotenkin enemmän Mikkeli-vetoista tai Mikkeli-keskeistä.

Olemme nimittäin vuosien työn jälkeen vihdoin tilanteessa, jossa luottamusta eri kuntien päättäjien kesken on saatu parannettua ja epäluulo kaupunkia kohtaan on laimentunut. Tässä tapauksessa on ollut onnistumisen edellytyksenä se, että kunnat ovat olleet samalla viivalla tasavertaisina kumppaneina eikä kaupungista ole käskytetty toisia kuntia suuntaan tahi toiseen. Siksi vääriin tosiasioihin perustuvat lausunnot julkisuudessa (L-S 7.1.2011) ovat vaarallisia ja vastuuttomia.

Vaalirahoituksesta

Eduskuntavaalit lähestyvät ja kiinnostus niitä kohtaan kasvaa muillakin kuin meillä ehdokkailla. Toimittajat alkavat kiinnostua siitä, kuinka ehdokkaat tulevat kalliit kampanjansa rahoittamaan. Muistaakseni Aamulehti on tehnyt asiasta jo kyselynkin meille kansanedustajille.

Oma taustajoukkoni, Mikkelin Työväenyhdistys ry, on asettanut minut kesällä ehdokkaakseen eduskuntavaaleihin 2011. Muita ehdokkaita yhdistyksellä ei ole. Marraskuussa pidetyssä syyskokouksessa päätettiin syyskokouksen sääntöjen mukaisesti seuraavan vuoden budjetista ja yksimielisen päätöksen mukaisesti vaaleihin varattiin 20 000 euroa.

Vaalit käydään kuten edelliselläkin kerralla siten, että raha ei suinkaan vaihdu yhdistyksen ja ehdokkaan välillä, vaan vaaleista aiheutuneet laskut menevät suoraan yhdistyksen hoidettaviksi. Kirjanpito tullee jälleen näyttämään kaikki todelliset kustannukset, joihin MTY on osallistunut. Avointa ja selvää kaikkien kannalta.

Summa on pienempi kuin edellisissä vaaleissa. Olen sitoutunut muiden eteläsavolaisten demariehdokkaiden kanssa pysymään 30 000 euron kampanjakatossa, joten loput 10 000 euroa rahoitan itse. Tilanne on viimekertaiseen verrattuna muutoinkin erilainen, sillä oletan istuvana kansanedustajana saavani kampanjan hoidettua hieman pienemmällä volyymilla ja toisekseen oma tulotasoni on nyt mahdollistanut henkilökohtaisen vaalirahoituksen aivan eri tavalla kuin viimeksi.

Olen kuitenkin luvannut kaikille tukijoilleni ja omalle yhdistykselleni, että käymme hyvän kampanjan, läpi mennään ja laskut maksetaan. Viime johtokunnan kokouksessa eräs jäsen sanoikin, että Mikkelin Työväenyhdistys "palkkaa" tuolla summalla minut seuraavaksikin neljäksi vuodeksi hoitamaan meidän kaikkien etujen mukaisia asioita. Olen tyytyväinen siitä, että oma yhdistykseni on halukas jatkamaan "työsuhdettamme" edelleenkin.

Mielipidemittauksia

Viime aikojen lehdistöä ja ihmisiä muutenkin on puhututtaneet gallupit. Kyselyjä on tehty hiljaisten joulunvälipäivien ratoksi ja ne ovatkin poikineet monta mehevää juttua niin iltapäivälehtiin kuin muihinkin julkaisuihin.

Mielipidetutkimuksia ei pidä vähätellä. Niitä ei pidä myöskään tahallisesti "väärin" uutisoida. Mikäli tulokset esim puolueiden kannatuksista ovat kaikki kahden virhemarginaalin sisällä toisistaan, on se myös tuloksia avattaessa kerrottava juuri niin, eikä annettava tarkoitushakuisesti toisenlaista kuvaa.

Jos olisin kepulainen ja puolueeni kohtelu lehdistössä olisi edelläkuvatunlaista, olisi "etelän metia" jo ristiinnaulittu. Meillä onneksi löytyy kykyä terveeseen itsekritiikkiinkin ja sen paikka on juuri nyt.

SDP:n osalta gallupit ovat näet nyt hälyyttävät, olipa uutisointi tai tulkinta minkälaista tahansa. Olen kuitenkin varma, että mitä lähemmäksi vaaleja mennään sitä vakavammin myös kyselyihin vastaajat joutuvat miettimään puolueiden tarjoamia ratkaisumalleja tulevaisuuden ongelmiin. Lopullinen ratkaisu tehdään kuitenkin huhtikuun vaaleissa.

Puolueen puheenjohtaja käy varmasti omaa prosessiaan eikä siihen meidän muiden ole syytä lähteä neuvoja antamaan. Fiksuna ihmisenä hän kyllä tietää, kuinka tulee toimia ja tarpeen vaatiessa pyytää sitten neuvoja muilta. Kohtuuttomien vaatimusten ja kovien paineiden alla on tärkeintä, että me muut olemme tukemassa johtajaa ja jätämme veneen keikuttamisen muille. Historia on osoittanut, että liiallinen negatiivinen höykytys kääntyy pian uhrin voitoksi. Sitä odotellessa kohti seuraavia galluppeja.

Lapsilisät uusjakoon?

Kansalaisilta ja puolueilta on kysytty listoja, mistä seuraavalla kaudella karsitaan. Listojen tekeminen ei ole helppoa ja onkin ollut nähtävissä tiettyä nuivaa listaushalukkuutta. Erityisen kummallista on ollut nykyisen pääministerin vetoomus muille puolueille, että heidän tulisi keksiä ne keinot, joilla tämän hallituksen aikaansaama katastrofi korjattaisiin.

Kansalaisten vastauksissa nousi korkealle sijalle lapsilisien poisto hyvätuloisilta perheiltä. Itse otin kantaa asiaan Etelä-Savon Radion haastattelussa ennen joulua ja sanoin, että lapsilisät voidaan poistaa suurituloisilta perheiltä ja siirtää se potti esimerkiksi yksinhuoltajien lapsilisien korotukseen.

Sillä summalla ei valtion kassavajetta pelasteta, mutta siirtämällä rahat suoraan yksinhuoltajien lapsilisien korotuksiin lisätään kulutusta ja vähennetään tuen tarvetta esimerkiksi toimeentulotukipuolelta. Lapsiperheköyhyys on todellinen ongelma juuri yksinhuoltajien perheissä ja jos on olemassa rahat ja keino helpottaa heidän elämäänsä, miksei niin tehdä?

Oma puolueeni lausui varapuheenjohtaja Maria G:n suulla, että tämä leikkaus sopii SDP:lle. Sinänsä merkillepantavaa tv:n haastattelussa oli se, että tästä asiasta kysyttiin kolmen suuren puolueen naispuolisilta varapuheenjohtajilta. Ovatko edelleenkin nämä sosiaalipoliittiset asiat jotenkin vain naisten asioita? Onko puolueissa vastuutettu perheiden asiat naisille? Onko tämä nykyaikaa?

Keskustan ja Kokoomuksen jyrkät vastustukset asialle ymmärtää; heidän ideologiaansa kuulu se, että yhteiskunnalta otetaan vastaan kaikki edut, mutta toiseen suuntaan kulkevien maksujen kanssa ollaan kitsaampia silloin, kun se koskee varakkaita ja omistavia ihmisiä eli heitä ja heidänkaltaisiaan.

Lomat lomailtu

Joululoma on nyt osaltani ohi. Olemme Onnin kanssa nauttineet joutenolosta kotosalla sekä hieman reisussa. Lasten koulu alkaa ensi maanantaina ja työt eduskunnassa tiistaina. Tänä vuonna sain olla enemmän kuin tyytyväinen pojan todistukseen ja tuntuipa tuo olevan tyytyväinen itsekin. Numerot olivat parempia kuin vanhemmillaan aikoinaan yhteensä:)

Erityisen iloinen olen äidinkielen ysistä, sillä oman kielen hallinta ja sen rikas käyttö antavat hyvän pohjan elämälle olipa ammatti sitten mikä tahansa. Lukiessani Onnin kirjoittamaa joulutarinaa ("Joulupukki kolarissa") huojennuin, sillä olen joutunut patistamaan poikaa kirjojen pariin huolestuneena sanavaraston ja mielikuvituksen vähäisyydestä tekstejä kirjoittaessa. Aihetta huoleen ei enää ole.

Lomalla olemme laiskotelleet, tavanneet ystäviä ja sukulaisia, ulkoilleet ja vaan olleet. Mikkelissä on hyvät mahdollisuudet niin laskea pulkkamäkeä kuin lasketellakin ja näitä pojat ovat ahkerasti harrastaneet. Itse olen lukenut toistakymmentä kirjaa, ollut pois koneelta ja viikon verran olin pois myös tv:n ja lehtien ääreltä. Tauko on tullut tarpeeseen ja tehnyt tehtävänsä. Nyt olen taas täynnä tarmoa!