Viime perjantaina kuulin valtakunnan radiosta, että Mikkelin kaupunki on hakeutumassa viiden muun itäsuomalaisen kunnan kanssa kokeiluun, jossa nykyisin seiskaluokalta kaikille alkava ruotsinopetus voitaisi vaihtaa venäjänkielen opetukseen.
Järkytykseni oli melkoinen, mutta onneksi ajan tasalla oleva kaupunginjohtajamme sai minut illan kuluessa vakuutettua, että tällaista päätöstä kokeiluun hakeutumisesta emme kaupungissa ole millään tasolla tehneet.
Oikeasti asia on siten, että nämä kunnat ovat opetuspuolen virkamiesjohdon toimesta suunnitelleet tällaisen hankkeen käynnistämistä tavoitteenaan saada useampi lapsi venäjänopintojen piiriin. Sinänsä kannatettava tavoite. Asia oli kuitenkin ensimmäisen kerran käsiteltävänä Mikkelin opetuslautakunnassa vasta eilen, joka lykkäsi sen seuraavaan kokoukseensa lisäselvittelyjä varten.
Lautakunnan päätös oli ihan oikea, sillä tällaisenaan hanke ei ole vielä toteuttamiskelpoinen. Ensin on selvitettävä muutama ihan käytännön asia; onko meillä tarpeeksi päteviä venäjänkielen opettajia? Kuinka käy nykyisille ruotsinkielen opettajille? Kuinka turvataan niille lapsille mahdollisuus oppia ruotsia, jotka seiskalla valitsevat venäjän, mutta kahdeksannella eivät valitse ruotsia?
Olen ennenkin sanonut, että suomalaisessa peruskoulussa tulee pyrkiä siihen, että kieltenopiskelua monipuolistetaan, mutta myös varhennetaan. Venäjänkieli voi olla yhtenä vaihtoehtona, niinkuin se nytkin on kolmannella luokalla ja kasiluokalla ollut, mutta en haluaisi itäsuomalaisten lasten syrjäytyvän mahdollisuudesta oppia myös ruotsia.
Hankkeeseen osallistumisesta tehdään Mikkelissä päätös asianmukaisessa järjestyksessä sitä mukaa, kun siihen ovat edellytykset olemassa. Mikään läpihuutojuttu tämäkään asia ei ole; vaaleilla valituilla päättäjillä on vastuu tekemistään päätöksistä ja heillä täytyy olla tieto siitä, mitä päätetään ja mitkä ovat päätöksen seuraukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti