Eilinen jännitysnäytelmä päättyi vihdoin demareiden kannalta huikeaan lopputulokseen. Puheenjohtajan loistavan loppukirin ansiosta saimme kerättyä joukkomme ja pääsimme puolueiden välisessä kisassa kakkoseksi.
Persujen rynnistys oli toki yllätys kaikille. SDP voi kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että meiltä kokonaisuutena hävisi ainoastaan kolme kansanedustajan paikkaa ja meidän vaalipiiri taisi olla ainoa, jossa puolueen paikkaluku kasvoi.
Ennusteeni muutama päivä sitten osui Etelä-Savon osalta oikeaan; paikat puolueiden välillä menivät juuri siten kuin arvelinkin niiden menevän ja henkilöt samoin. Persuista olen iloinen savonlinnalaisen Turusen puolesta ja uskon, että voimme toimia hyvässä yhteistyössä maakuntamme parhaaksi.
Olen tyytyväinen myös omaan tulokseeni äänimäärän laskusta huolimatta. Tukiryhmäni kanssa saimmekin todeta tämän olevan huikea torjuntavoitto niitä vastavoimia kohtaan, jotka ympärillämme vuosikaudet on pyörineet. Tämä vaalienalusaika saa ison osan sitten tulevaisuudessa julkaistavasta kirjastani, ketään unohtamatta:))
Vaalit ovat aina ristiriitaisia tunteita herättäviä. Samalla kun iloitsen kaikkien läpimenijöiden puolesta ja oman puolueeni hyvästä tuloksesta, joudun tuntemaan pahaa mieltä joidenkin hyvien ystävien kohtalosta. Eduskunnasta jäi pois monta hyvää työmyyrää ja kallisarvoista kaveria.
Tämä on raakaa peliä ja joskus lopputulokseen vaikuttavat enemmän toisten tekemä negatiivinen työ kuin ehdokkaan oma hyvä kampanja ja tarmokas oman maakunnan puolustaminen. Onneksi ystävyys voi säilyä, vaikka työkaveruus ainakin hetkeksi häviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti