Vuosia sitten olimme Onnin kanssa visiitillä Tukholmassa. Pienen pojan silmät olivat selällään, kun katujen kulmauksissa istui ihmisiä kerjäämässä. Ei ollut maalaispoika sellaista ennen nähnyt ja jouduinkin asiaa reissun aikana selittämään moneen kertaan.
Sittemmin poika on visiteerannut Helsingissä ja on tähän suuren maailman ilmiöön jo alkanut tottua, vaikkakin aina jaksaa sitä ilmiönä ihmetellä.
Äidillä puolestaan oli aihetta ihmettelyyn, kun eräänä päivänä Mikkelin keskustassa näin kaksi nuorta kenties romanialaiskerjäläistä istumassa kuppien kanssa keskellä uutta hulppeaa kävelykatuamme.
Olen saanut sivusta seurata helsinkiläisten pelleillyä näiden Kalasataman EU-kansalaisten kanssa ja jälleen tänään asiasta kerrottiin Hesarissa. Yhden kerran heidät jo maksettiin kotimaahansakin, mutta ilmeisesti he kevään tullen alkavat muuttolintujen lailla palata takaisin.
Mikkeliläisenä päättäjänä en kuitenkaan voi ummistaa silmiäni tältä uudelta ilmiöltä ja tulen vaatimaan, että meidän järjestyssäännöstä rukataan sellainen, että kerjäämistä kaduilla ei sallita. Helsingin vatuloinnista voidaan ottaa oppia.
Eräässä laulussa on todettu, että kevät toi maalarit, muurarit ja hampparit ulkosalle. Nämä ovat varmoja kevään merkkejä ja kaikille tuttuja sellaisia. Pysytään perinteissä eikä tässä asiassa eurooppalaistuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti