Eilen oli näiden vaalien omalta osaltani viimeinen vaalipaneeli. Kyseessä oli Ylen ja Länsi-Savon järjestämä suorana radioitu tilaisuus mikkeliläisessä kauppakeskus Akselissa. Porukkaa oli paljon ja meitä ehdokkaita seitsemän.
Aiheet vaihtelivat kansainvälisestä rahoituskriisistä maakunnan omiin kehittämisasioihin. Hyvin valmistellut aiheet ja toimintatavat pitivät sekä keskustelijat että yleisön virkeinä.
Mallia toimittajat olivat selkeästi hakeneet tv-tenteistä, sillä puhujien keskeyttäminen oli tavallista. Toisaalta, meillä kaikilla on taipumus jaaritella liian pitkään eli jotain rajaa on tietenkin vedettävä. Suosittelisin seuraaville paneelien järjestäjille 2 minuutin tiimalaseja, jolloin kaikki näkevät ajan kulumisen puhuttaessa.
Olen tyytyväinen omaan suoritukseeni ja jopa yllättynyt Länsi-Savon arvostelijaraadin muutamasta myönteisestä kommentista. Moitetta sain heiltä liiasta puhumisesta, kovaäänisyydestä, toisten nokittelusta jne. Tärkein kiitos heiltä oli kuitenkin se, että olin paras vuorovaikutuksessa yleisön suhteen.
Ihmisiä varten minä nimittäin puhun; heille ja heidän asioistaan. Yritän sanoa asiani selkeästi ja suoraan ilman suuria korulauseita tai venkoiluita. Saamani kansalaispalaute eilisen jälkeen rohkaisi jatkamaan samalla tyylillä, sillä tavalliset ihmiset arvostavat suoruutta ja aitoutta. Enpä tosin muulla tavalla osaisikaan olla.
Se, että olen kovaääninen ja elävä olento eivät minusta ole kovin vakavia miinuksia. Lehden arvostelijoiden ja ehdokaskollega Lokan kuvitelma siitä, että olisin hiilestynyt olivat hieman liioiteltua. Voin vakuuttaa heille ja muille, että se oli eilisessä tilaisuudessa vielä tosi kaukana. Ne, jotka ovat sen joskus nähneet, eivät olisi eilisestä melskaamisesta vielä hätkähtäneet lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti