Veroja, veroja

Eilinen kaupunginhallituksen kokous kesti iltakahdeksaan asti, niinkuin oli etukäteen sovittukin. Talousarvion ns. ensimmäinen luku pääsi hyvään vauhtiin. Asioista käytiin tässä vaiheessa keskustelua varsin yleisellä tasolla, yksityiskohtaisempi käsittely on tuonnempana.

Ensi vuoden tuloveroprosentista päättäminen on ajankohtaista parin viikon sisällä. Virkamiesesityshän lähtee nyt siitä, että veroa ei tänä vuonna vielä korotettaisi, vaan taloutta koetetaan tasapainottaa muilla keinoin ja ensi vuonna otettaisi mukaan myös veronkorotus.

Mikkelin sd. kunnallisjärjestö otti kantaa asiaan viikko sitten sunnuntaina. Itse kuuluin siihen porukkaan, joka olisi ollut valmis siirtämään korotuksen ensi vuodelle nimenomaan osana muita toimenpiteitä. Demokratian nimissä antoi kunnallisjärjestö kuitenkin kaupunginhallitus- ja valtuustoryhmälle valtuudet "neuvotella" muiden poliittisten ryhmien kanssa korotusmahdollisuudesta jo ensi vuodelle. Sekä kokoomus että keskusta ovat toistuvasti ilmoittaneet, että asia ei heidän mielestään ole tänä syksynä ajankohtainen.

Ymmärrän toki puheet siitä, että korottamalla veroa saataisiin paremmat mahdollisuudet turvata kuntalaisillle tiettyjä palveluita. En vaan näe järkevänä sitä, että veronkorotusta käytetään taikasauvana, jolla saadaan hetkellinen ja näennäinen hyvänolon tunne, sillä kuitenkin ainoa oikea tapa tasapainottaa taloutta on tehdä pitkäjänteistä taloussuunnittelua menoja vähentämällä. Se jos mikä, on kuntalaisten etu.

Puheet siitä, että korotuksella saatava rahamäärä kohdennettaisiin juuri johonkin tiettyyn osaan sosiaali-ja terveyspuolta ovat toki idealistisia, mutta minua kokeneemmatkin kunnallispoliitikot (virkamiehistä puhumattakaan) suhtautuvat tämän onnistumiseen hyvin epäilevästi. Neuvottelut eri ryhmien välillä varmaankin käydään pian ja monet valtuustoryhmistä kokoontuvat ensi sunnuntaina linjaamaan talousarvioasioita. Onneksi myös meillä demareissa on vielä mahdollisuus keskusteluun ja monenlaiseen ajatteluun!

Paluu arkeen

Nyt on lomaviikko vietetty ja on aika taas orientoitua arkeen (terkut Anne P:lle). Menneeseen viikkoon kuului monenlaista touhua ja ihanaa joutenoloakin. Sateisina päivinä olimme Onnin kanssa tyytyväisinä sisällä ja lämmitimme uuneja, ja nyt viikonloppuna vietin pari mukavaa päivää ystävättärien kanssa mökkeillen ja ulkoilmasta nauttien.

Huomenna alkaa kaupunginhallituksessa ensi vuoden talousarvion ensimmäinen käsittely. Kokousmateriaalia on runsaasti ja tiedossa on pitkät kokousillat. Eniten tulevat varmasti keskustelua herättämään sosiaali- ja terveyspuolen asiat sekä investoinnit. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, puhetta budjetista riittää, mutta varsinaiset muutokset virkamiesesitykseen jäävät vähäisiksi.

Mielenkiintoinen alustus tullaan huomenna kuulemaan henkilöstöpäällikkö Ilpo Toivoselta. Hän esittelee henkilöstöpolitiikkaa sekä alustavan eläköitymissuunnitelman. Tätä eläköitymissuunnitelmaa on ehditty jo usemman vuoden aikana kaivata ja toivottavasti siitä saadaan oiva työkalu osaksi kaupungin kehittymistä.

Investointilista on pitkä. Se, mistä hankkeista (ja millä perusteilla) luovuttaisiin, on aina vaikea valinta. Jokaisella meistä on omat "lempilapsensa", joiden eteenpäin viemistä ei pidetä niin tärkeänä kuin jotakin toista. On kuitenkin selvää, että investoida täytyy ja on pystyttävä ymmärtämään ne hankkeet, jotka ovat mikkeliläisten kannalta merkittäviä ja joiden tekeminen on järkevää myös pitkällä tähtäimellä.

Maakuntamatkailua

Läksimme tänään (siis maanantaina) Onnin ja Muorin kanssa aamupäivällä sadetta pakoon Savonlinnaan. Äitini on Savonlinnan seudulta kotoisin ja siellä asuu paljon sukulaisiamme. Ehdimme visiteerata paitsi Talvisalon hautausmaalla isoäitini haudalla, niin myös kahdessa kyläpaikassa. Varsin huonona autoilijana huomasin iloitsevani kyvystäni kurvailla pitkin Savonlinnan eri kolkkia.

Kello 16 alkoi Mikkelin Ammattikorkeakoulun Savonlinnan Savonniemen kampuksen ja Puistokatu 5:n vihkiäisjuhla, johon meidät ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen jäsenetkin oli kutsuttu. Juhlapuheen piti opetusministeri Kalliomäki ja tervehdykset esittivät niin ammattikorkeakoulun kuin Joensuun yliopistonkin rehtorit.

Kaikille puhujille oli yhteistä se, että he korostivat näiden kahden koulun yhteistyön tärkeyttä nyt ja varsinkin tulevina vuosina. He myös nostivat voimakkaasti esille matkailun parissa annettavan koulutuksen merkityksen paitsi Savonlinnan seudulle niin myös koko Etelä-Savolle. Koulutusta annetaan eri tasoilla ja eri sisältöisinä molemmissa oppilaitoksissa kuitenkin niin, että ne tukevat toinen toistaan eivätkä kilpaile keskenään eivätkä sisällä päällekäisiä elementtejä.

Matkailu tullee jatkossakin olemaan yksi maakuntamme tärkeimmistä elinkeinoista ja osaajia sille saralle täytyy ymmärtää koko ajan kasvattaa. Yhteistoiminnassa Joensuun yliopiston kanssa voi Mikkelin ammattikorkeakoulu saada aikaan monipuolisia ammattilaisia vastaamaan kasvavan yrityselämän tarpeisiin. Entistä paremmin tulisi saada hyödynnettyä maakuntamme sijainti matkailevien itänaapureiden lomakohteena.

Savonlinnassa todellakin paistoi aurinko, Mikkelissä vastaavasti on nyt satanut kaatamalla pari vuorokautta. Toiveet ulkoilusta syyslomalla alkavat pikkuhiljaa kariutua. Tiistaille olemmekin suunnitelleet vieraiden vastaanottoa ja yhden vierailun tekemistä. Näinä vähäunisina aikoina onkin nyt hyvä hiukan järjestellä paikkoja sekä valmistella tarjoilua huomisia vieraita varten. Lukeminen makuuhuoneessa on minulta öiseen aikaan kielletty, joten unta odotellessa täytyy nyt touhuta jotakin muuta. Onneksi alati sekasortoisessa huushollissa riittää tekemistä.

Mäntyharjulla

Eilen oli Mäntyharjun Työväenyhdistyksen vuoro juhlia 100 vuotista taivaltaan. Olin siellä viemässä Mikkelin Työväenyhdistyksen onnitteluja yhdessä puheenjohtajamme Lauri Saukkosen kanssa. Talo oli oikein viehättävä ja priimakunnossa. Historiikista kuulimme, kuinka omaa taloa oli tehty ja remontoitu.

Mäntyharjun kunnan tervehdyksen esitti kunnanjohtaja. Hän korosti puheessaan työväenyhdistyksen jäsenten merkitystä kunnan kehityksen näkökulmasta. Kunnallisessa päätöksenteossa on ollut mukana (ja on edelleen) aktiivisia sosialidemokraatteja, joilta tullaan kunnanjohtajan mukaan, aina vaan enemmän vaatimaan kykyä nähdä tulevaisuuteen sekä rohkeutta tehdä myös vaikeita päätöksiä. Olen varma, että näitä ominaisuuksia löytyy myös jatkossa mäntyharjulaisista tovereista.

Muutoinkin juhla oli tyylikäs ja sisälsi paljon musiikkiesityksiä. Mäntyharjun soittokunta oli voimissaan ja oikein hyvin soittikin. Vahvistukseksi oli kutsuttu Lahden Työväen mieskuoro, joka esitti upeita tulkintoja vanhoista työväenlauluista. Kuorossa oli mukana myös setäni Pertti, jonka tapasin siis pikaisesti ja aivan yllättäin Mäntyharjun työväentalolla. Näin pieni on maailma joskus.

Tänään joudun taas antamaan periksi yhdestä periaatteestani. Olen näet kauan sitten tehnyt päätöksen, että sunnuntaipäivät ja illat ovat rauhoitettu koti- ja perhe-elämälle. Mikkelin sd. kunnallisjärjestö kuitenkin kokoontuu pian ja valtuutettujen läsnäolo siellä on tärkeää. Tämä poikkeus mahdollistuu alkavan lomaviikon varjolla; voimmehan olla Onnin kanssa koko viikon keskenämme, joten tämän sunnuntai-illan uhraan nyt muille asioille.

Seminaarista toiseen

Eilen oli järjestetty seminaari Mikkelin ja venäläisen ystävyyskaupunkimme Lugan pitkään jatkuneen yhteistyön merkeissä. Seminaarissa oli monta mielenkiintoista alustajaa ja simultaanitulkkaus toimi hyvin. Päällimmäisenä itselle jäi mieleen Mikkelin yliopistokeskuksen, Ruralia-instituutin johtajan Pirjo Siiskosen alustus hankeyhteistyöstä Laningradin alueen toimijoiden kanssa.

Esimerkit, joita Pirjo Siiskonen kertoi olivat konkreettisia ja sellaisia, joista käytännön toimijoille nimenomaan Venäjällä on varmasti hyötyä. Yhteistyö on viety kylien tasolle ja on ymmärretty se, että henkilökohtaiset suhteet ovat kaiken uuden luottamuksellisen toiminnan perusta. Mielestäni tällainen käytännön toiminta on parasta kehittämistyötä. Vieressäni istunut suomalainen (vanhempi) mieshenkilö kylläkin totesi, että vaikuttaa "naisten puuhastelulta" koko touhu... Toki letkautus oli tarkoitettu kevennykseksi, mutta itse ajattelen, että naisten puuhastelu on yleensä aina jokseenkin järkevää!

Tänään alkaa Mikkelin kouluissa syysloma. Loma tulee aina tarpeeseen ja toivottavasti hyvät kelit suosisivat meitä lomalaisia. Itse laskeudun lomalle ottamalla tänään vähän omaa aikaa. Niinkuin kaikki kiireiset vanhemmat tietävät, on pienet omat hetket syytä varata kalenteriin ja nautia niistä sitten ihan ilman lapsia.

Vähän kyllä huolestuin aikeistani, sillä loppupäiväni aion viettää Hirvensalmella seminaarissa kuunnellen alustuksia Ahti Karjalaisen elämänvaiheista ja illalla menen nauttimaan Mikkelin Teatterin antimista. Joku vuosi sitten olisin rentoutunut hieman toisella tavalla, mutta nyt tämä tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta. Liekö keski-ikäistyminen tulossa oikein vauhdilla, hui...(Jyrkille; huomaatko, ikääntyminen mietityttää aina vaan).

Taksi tuo, taksi vie...

Viime päivinä on tuntunut siltä, että kaupungin ongelma numero yksi on toimimaton taksiliikenne. Tarkoitan tietenkin tätä vallitsevaa tilannetta, jossa tietty ihmisryhmä on oikeutettu yhteiskunnan kustantamiin taksimatkoihin ja jotka Mikkelissä on viime keväisen kaupunginhallituksen päätöksen myötä on annettu Etelä-Savon Matkapalvelukeskuksen järjestettäväksi.

Lyhykäisyydessään voin todeta, että homma ei toimi mitenkään. Kuntalaispalaute asiasta on valtaisaa ja minusta päätöksentekijänä tuntuu todella pahalta. Eilen olin tilaisuudessa, johon oli kutsuttu kh:n ja sote-lautakunnan jäseniä kuulemaan lääninhallituksen, operaattorin ja taksimiesten mielipiteitä asiasta. Tilaisuus oli lievästi sanottuna omituinen.

Syyllisiä löytyi ongelmalliseen tilanteeseen useita, mutta ratkaisuja ei tuntunut olevan oikein kenelläkään. Meillä paikalla olleilla (neljällä) kaupunginhallituksen jäsenellä oli vähän samanlainen näkemys asiasta. Meidän näkökulmasta katsottuna on tärkeintä se, että asia saadaan järjestymään tavalla tai toisella ja todella pian.

Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka ovat jollain laillisella perusteella saaneet oikeuden näihin tarvitsemiinsa taksikyyteihin ja se, että he jäävät tien poskeen odottelemaan kyytiä, jota ei välttämättä koskaan tule, on aivan päinvastaista kuin mitä me kaupunginhallituksessa tarkoitimme. Se, että päätös on tehty, ei voi kahlita meitä loputtomiin vaan meidän tulee ottaa asia mahdollisimman pian uudelleen tarkasteluun. Ensimmäinen mahdollinen järkevä uudelleen arviointi on tehtävä heti, kun saamme riittävästi faktatietoa asiasta ja koko hankkeen tähänastiset kustannusvaikutukset.

Ne palautteet, joita ihmiset päivittäin kertovat, on otettava vakavasti ja todesta. Ei näillä ihmisillä ole mitään syytä kertoa muunneltua totuutta ja valittaa asiasta, joka ei ole totta. Aikaisemmin ei mitään tämänsuuntaista palautetta kuulunut koskaan. Toivon, että asia saadaan ratkaistua nopeasti kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Paisuva budjetti

Eilinen kaupunginhallituksen kokous päättyi vasta kahdeksan maissa. Ennen kokousta kuulimme tulosalueitten esittelyt omista ensi vuoden suunnitelmistaan. Ensimmäistä kertaa mukaan oli kutsuttu myös suurimpien lautakuntien puheenjohtajat ja suurin osa olikin paikalle päässyt. Tarkoituksena oli nimenomaan se, että kaikissa lautakunnissa tiedettäisiin toisten lautakuntien paineet ja ymmärrettäisiin kokonaisuus paremmin.

Suurimman roolin esittelyssä sai odotetusti sosiaali- ja terveyssektori. Tulosalueen johtaja Antti Hyvärinen latasi totuttuun tyyliinsä tulemaan aikamoista tekstiä. Itse kyllä pidän siitä, että asioista puhutaan suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Näin kenellekään ei pitäisi jäädä epäselväksi se, mistä on kyse.

Suurimmaksi syylliseksi kasvaneisiin sosiaali- ja terveyspuolen menoihin Hyvärinen nimesi "viinan juonnin". Olen valmis uskomaan sen. Vaikka se kuulostaa yksinkertaiselta selitykseltä, tilastot ja asiantuntijat kyllä puhuvat samalla tavalla. Riippumatta siitä, ovatko kyseessä lapset, aikuiset tai vanhukset, sairauksien ja sosiaalimenojen kasvun taustalta löytyy liian usein alkoholi.

Vallitseva tilanne on nyt hyväksyttävä ja hoidettava. Lisäresursseja sosiaali- ja terveystoimeen on löydyttävä, mutta kuitenkin siten, että jokaisessa työpisteessä käytetään (esimiesten) aikaa siihen, että kartoitetaan työn ja tekijöiden kohtaavuus. Kestävää taloudenhoitoa ei ole se, että puuttumatta rakenteisiin aina vaan automaattisesti lisättäisiin henkilöstöä. Se ei ole kenenkään etu.

On selvitettävä, voidaanko toimintatapoja muuttamalla tehostaa työntekoa ja samalla saada kenties entisiin rutiineihin uutta potkua. Selvitystä on tehtävä myös koko kaupungin sisällä siten, että saadaan selville, onko jokainen työntekijä varmasti oikealla paikalla vai olisiko toimipisteen ja työtehtävien vaihdon aika. Tiedän, että kaupungin organisaation sisällä on halukkuutta tehtävien ja toimipisteiden kierrätykseen. Työtehtävien ja työkavereiden vaihto tekee useimmille meistä pelkästään hyvää.

Laivaseminaarissa

Olin viime torstaista lauantaihin mukana ammatillisen koulutuksen laivaseminaarissa. Ohjelma oli tiivis ja useimmat luennoitsijoista olivat oikein hyviä. Saimme kuulla viimeisimmät katsukset siitä, missä vaiheessa PARAS-hanke on menossa sekä miten sen vaikutukset heijastuvat nimenomaan ammatilliseen koulutukseen.

Useimmankin alustajan puheenvuorosta kävi ilmi, että kohti suurempia kokonaisuuksia täytyy myös ammatillisella puolella mennä ja että yhteistyötä eri koulutuksenjärjestäjien kesken on syytä entisestään lisätä. Mielestäni kohti näitä tavoitteita on Etelä-Savossakin jo ymmärretty lähteä.

Parasta antia seminaarimatkasta ovat kuitenkin ne puheenvuorot, joissa kerrotaan käytännön esimerkein omista kokemuksista esimerkiksi organisaation muuttamiseksi. Näitä kokemuksia voi jokainen kuulija koettaa soveltaa omaan koulutuskuntayhtymäänsä.

Toinen merkittävä osa reissuamme koski konkreettista yhteistyön lisäämistä Savonlinnan alueella toimivan koulutuskuntayhtymän kanssa. Saimme kutsun vierailla Savonlinnaan, jossa voisimme ajan kanssa keskustella yhteistyön syventämisestä ja niistä tavoitteista, jotka meillä molemmilla on.

Tänään on tiivis päivä tiedossa; Mikkelin taksi ry on kutsunut kaupunginhallituksen jäsenet kuulemaan omia näkemyksiään Matkapalvelukeskuksen toiminnasta (toimimattomuudesta). Toivottavasti mahdollisimman moni meistä pääsee paikalle. Kello 14 alkaa jo kaupunginhallituksen kokous, jossa ensimmäiset neljä tuntia on varattu toimialueitten talousarvioesittelyihin. Sen jälkeen alkaa varsinainen päätösasioiden kokous eli pitkä ilta tiedossa.

Hyvä päätös!

Perjantaina eduskunnassa äänestettiin pitkään keskusteluissa olleesta hedelmöityshoitolaista. Kansanedustajille asia oli ns. omantunnon kysymys eli he saivat äänestää omasta ryhmästä riippumatta. Kaikki ryhmät taisivatkin asian tiimoilta hajota.

Asia oli sinänsä omituinen, että hallituksen alkuperäinen esitys oli mahdollistavampi kuin se, minkä lakivaliokunta otti (äänestyksen jälkeen) kannakseen. Sinänsä asiastakin on ehtinyt tulla jotenkin omituinen. Kysymyksessähän kuitenkin vain oli voimassa olevan käytännön kirjaaminen lakiin.

Itse asia meni juuri niinkuin sen pitikin mennä. Monenlaisia puheita perhemalleista ja isyyden merkityksestä ym. on pidetty ja jokainen kannanotto tuntuu olleen aina juuri se, mikä ajattelee pelkästään lapsen parasta. Mielestäni kuitenkin ne puheenvuorot, joissa korostettiin AINOASTAAN äidin,isän ja lapsen muodostaman perheen erinomaisuutta ja oikeellisuutta, olisivat voineet jäädä pitämättä.

Onhan selvää, että turvallinen ja rakastava perhe ei ole kiinni aikuisten lukumäärästä tai sukupuolesta. Tärkeintä lapsen kannalta on se, että hänet on maailmaan haluttu ja hänestä halutaan ja pystytään myös huolehtimaan. Kautta aikojen on ollut perheitä, joissa lapsesta huolehtii (syystä tai toisesta) vain yksi aikuinen tai kaksi samaa sukupuolta olevaa aikuista, eikä näistä lapsista ole sen huonompia tullut kuin meistä muistakaan.

Hakeutuminen hedelmöityshoitoon on varmasti jokaisella naisella vaikea päätös ja vaatii yleensä pitkän harkinnan. Edelleen hedelmöityshoidosta joutuu itse maksamaan, mikäli kysymyksessä ei ole sairauden hoito, joten siinäkin mielessä ns. yksinäisillä naisilla tai naispareilla on hoidon aloittaminen jotakin muuta kuin hetken huuma.

Markkinahumussa

Oikein hyvä ja iloinen meininki oli eilen torilla. Suurimman osan aikaa saimme olla ihan kuivassa säässä. Kahvia meni noin tuhat kuppia, joten ihmisiäkin siis riitti. Toivottavasti myös muiden puolueiden kojuilla käytiin yhtä vilkasta ja välillä jopa kiivastakin keskustelua ajankohtaisista asioista. Ihmisillä ON asioista mielipiteitä, täytyy vaan pystyä järjestämään heille luontevia tilaisuuksia niistä kertoa.

Länsi-Savon toimittaja Jukka Ahdelma vieraili vihkonsa kanssa luonani. Hän ihmetteli sitä, kuinka eduskuntavaalikampanjat alkavat tällä kertaa näin aikaisin. Samaa olen ihmetellyt hiukan minäkin. Yritin vakuuttaa toimittajaa (ja muutamaa muuta) siitä, että oma "kampanjani" alkaa vasta talvella ja että näitä torikahveja olen pitänyt säännöllisesti monta kertaa vuodessa, riippumatta siitä onko jotkut vaalit tulossa vai menossa.

Itse olen ajatellut asian niin, että työ vaaleja varten on tehty vuosien aikana toimimalla luottamustehtävissä omien arvojen ja ajatusten mukaisesti. Se on näkynyt omalla kohdallani hyvinä tuloksina äänestysvaiheessa. Eduskuntavaaleihin liittyvä kampanjointi tulee aikanaan ja se on ainoastaan äänestäjien herättelemistä varten. Ajatus siitä, että puoli vuotta ennen vaaleja aloitettu rummutus pystyisi vakuuttamaan ihmiset ehdokkaan kyvyistä ja erinomaisuudesta, on minulle vieras. Kukin tietenkin toimii tyylillään ja on hyvä, että monenlaisia ehdokkaita ja toimintatapoja löytyy.

Leipää ja sirkushuveja

Eilen oli teknisen lautakunnan kokous. Lautakunta sai sektoreittain esittelyt ensi vuoden toiminnasta ja taloudesta. Kaiken kaikkiaan teknisellä puolella tuntuu olevan hommat varsin hyvin hanskassa, ainakin teoriassa ja tässä vaiheessa.

Investointiohjelma herätti taas keskustelua. Aina jaksaa kummastuttaa se, kuinka kallista saneeraaminen voikaan olla. Korjaamisen siirtäminen odottamaan halvempien rakennuskustannuksien aikoja ei kyllä mielestäni ole viisasta. Näennäinen kustannussäästö hupenee siihen, kun ajan myötä korjaamisen tarve aina vaan kasvaa. Toinen riskitekijä hankkeiden siirtämisessä on se, että voi olla tulossa taloudellisesti vielä huonompia aikoja, jolloin näiden hankkeiden saaminen uudelleen investointiohjelmaan aina vaan vaikeutuu.

Erityisellä mielihyvällä panin merkille, että ala-arvoisessa kunnossa olleet teatterin sosiaalitilat olisivat vihdoin saamassa remontin. Mikkelin Teatteri on kuitenkin keskeinen kulttuuritoimija kaupungissa ja sen vetovoimaisuuden säilyttämiseksi on myös satsattava rahaa. Sosiaalitilat eivät näy meille katsojille, mutta henkilökunnan jaksamisen ja jopa työturvallisuuden näkökulmasta on myös esiripun takaisia tiloja pystyttävä pitämään ajantasaisessa kunnossa. Teatteri on toistaiseksi pystynyt pitämään lippujen hinnat sellaisina, että tavallisellakin tallaajalla on ollut mahdollisuus näistä esityksistä nauttia.

Tänään on tarjolla toisenlaista sirkushuvia, perinteiset Mikko-markkinat Mikkelin torilla. Sateisesta säästä huolimatta on taas mukava mennä kahvikojun kanssa tapaamaan ihmisiä. Torilla ovat kaikki puolueet hyvin edustettuina ja kansalaisille on tarjolla paitsi hyviä lupauksia niin myös ruumiin ravintoa eri muodoissaan. Oma kojuni sijaitsee tällä kertaa torin puolella, siinä missä normaalisti ovat perunakauppiaat. Joten tervetuloa kahvittelemaan kanssani 10 -16 välisenä aikana.

Ei väkisin

Eilinen päivä kului vierailulla Kuopiossa. Kuopion kaupunginhallitus oli kutsunut Mikkelin kaupunginhallituksen kylään ja saimme viettää tehokkaan ja antoisan päivän tutustuen Kallaveden ympäröimään kaupunkiin. Näillä vierailuilla on aina sama vaikutus; ne asiat, joita joku toinen kaupunki on saanut vietyä eteenpäin alkavat tuntua meilläkin ihan mahdollisilta. Sen takia onkin hyvä, että mallia muista kaupungeista käydään aina silloin tällöin hakemassa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus puhutti myös kuopiolaisia. Samat ongelmat tuntuvat olevan joka puolella kaupungin koosta riippumatta. Oli mukava huomata, että myös kuopiolaiset olivat ymmärtäneet puitelain ohjaukset samalla tavalla kuin Mikkelin seudullakin on ymmärretty. Puheet pakkoliitoksista ovat turhia, ennemminkin pitäisi keskittää voimavarat siihen,kuinka saadaan kuntien keskeistä yhteistyötä lisättyä siten, että palvelut pystytään turvaamaan koko seudun alueen ihmisille eivätkä kuntarajat olisi palvelujen tuottamisen ja käyttämisen esteinä.

Mahdolliset kuntien yhteenliittymiset tulevat luonnostaan siinä vaiheessa, kun huomataan, että yhdessä tekeminen on niin syvää ja kaiken kattavaa, että ainoastaan joidenkin palvelujen järjestäminen kunnan omina toimintoina ei ole enää järkevää. Mikkelin seudulla ollaan päästy hyvään vauhtiin seudullisessa yhteistyössä eikä sitä vauhtia saa vaarantaa sillä, että suurin kunnista ryhtyy väkisin toisia kuntia itseensä liittämään. Ajattelemattomilla puheilla saadaan enempi vahinkoa kuin hyötyä aikaiseksi ja kenties romutettua hyvin sujunut luottamuksellisten suhteiden rakentaminen seudun kuntien kesken.

Digiboxi

Aamun Hesarissa oli iso juttu siitä, kuinka Kuntaliitto ja Yle kiistelevät sairaaloiden digisovittimista. Kiista varmaankin jatkuu, sillä niin kaukana osapuolet tuntuvat nyt asiasta olevan. Olen kyllä tässä asiassa sairaanhoitopiirien puolella. Sairaanhoitopiirien kustannukset kasvavat vuosi vuodelta ja osa kasvusta johtuu toimenpiteistä, joita on laeilla säädetty tehtäviksi. Kustannukset siirtyvät suoraan kuntien maksettaviksi ja se tuntuu jokaisen kunnan talousarvioissa. Yhtään enempää lisärasitteita eivät kuntataloudet kaipaa.

Suomalaisissa sairaaloissa on totuttu siihen, että jokaisessa potilashuoneessa on vähintään yksi televisio ja näin tulee olla jatkossakin. Jokainen meistä, joka on sairaalassa joutunut aikaa viettämään tietää, kuinka pitkäksi toipilasvaiheessa aika siellä voi käydä. Television katsominen sängystä käsin auttaa ajan tappamisessa.

Malli, jota Ruotsissa on toteutettu, tulisi ottaa käyttöön meilläkin. Siinä hankitaan laitokselle yhteinen keskusdigisovitin, joka sitten välittää lähetykset analogisina entisiin televisioihin. Tämä ei voi olla niin vaikea ja ylitsepääsemätön ongelma, etteikö sitä voitaisi siististi hoitaa. Epäilen nimittäin, että tiedossa on vielä aikamoisia sähläyksiä kotitalouksissakin ennenkuin ensi vuoden syksyllä jokaisen mummon tai blondin televisioista saadaan "Kauniit ja rohkeat" näkymään.

Mediapeliä

Voi hyvänen aika. Pari päivää on taas saatu seurata kummallista näytelmää oikein valtakunnan tasolla. Tarkoitan tietenkin ministeri Saarelan aviopuolison synnyttämää kohua haastattelustaan Image-lehdessä. Olen aivan vakuuttunut siitä, että kyseessä on tietoinen ja harkittu teko, josta myös ministerin on täytynyt olla etukäteen tietoinen.

Alkuviikosta näytti siltä, että tämä viikko kuluisi ilman Tanja Saarelan naamaa iltapäivälehdissä tai tv-ohjelmissa, mutta loppuviikko sitten korjasikin tilanteen oikein maksimaalisesti. Itse asia on mielestäni törkeä monessakin mielessä ja joltain on nyt pettänyt arviointikyky oikein toden teolla.

On ihan eri asia, mitä kotona puolisoiden kesken työkavereistamme tai muista tutuistamme puhumme, mutta se, mitä halutaan kaiken kansan tietoon saattaa ei ole yhdentekevää. Varsinkin jos kysymyksessä on korkean tason yhteiskunnallinen toimija (valtiovarainministeri), pitäisi puheiden pysyä kaukana alatyylisestä uhkailusta. Kaiken lisäksi moisilla puheilla on kaiketi myös jotakin tekemistä rikoslain kanssa. Mikäli uhkauksen olisi tehnyt joku ns. tavis, olisi asia otettu varmasti todesta myös poliisin toimesta.

Tällä kertaa lausuntoja on antanut median kestosuosikki (tai hänen miehensä), joka tekee kerta kerran jälkeen vaalikampanjansa meidän lehtien irtonumeroiden ostajien suosiollisella avustuksella. Uutena ulottuvuutena on nyt tullut kampanjointi elokuvaohjaaja Saarelan tulevan elokuvan puolesta. Aikaisemmin ei paljoa lehdissä oltu puhuttu (ainakaan elokuviin liittyvässä mielessä) kyseisestä ohjaajasta, mutta nyt monen päivän aikana on muistettu mainita hänen ohjaamansa teokset sekä varsinkin ensi vuonna ensi-iltaan tuleva elokuva!

Huomaan olevani ärsyyntynyt tästä kuviosta. Jos olisin kateuteen taipuvainen, tässä kohtaa voisin kuvitella sitä olevani. En suinkaan Tanja Saarelan kauneudesta, ministerinsalkusta enkä hänen lukuisista aikaisemmista poikaystävistään tai miehistään, vaan tästä häikäilemättömästä kyvystä hyödyntää julkisuusarvoaan. Onnekseni en kuitenkaan osaa kadehtia ketään, joten voin vaan ihmetellä tapahtuneita ja toivoa, ettei kulttuuriministerimme ole yhtä häikäilemätön muussa toiminnassaan.

Vierailu eduskuntaan

Teimme tänään lukiolaisten kanssa opintoretken eduskuntaan. Matka meni hyvin ja oli oikein onnistunut. Meidät otti vastaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman, joka ystävällisesti uhrasi aikaansa ja vei meidät ryhmän huoneeseen pieneen keskusteluhetkeen.

Keskustelun ja virvokkeiden nauttimisen jälkeen eduskunnan opas kierrätti meitä talossa ja kertoi mielenkiintoisia asioita. Itse joka kerta talossa vierailtuani jään ihmettelemään rakennuksen kauneutta ja valoisuutta nimenomaan sisätiloissa.

Kello 15.00 pääsimme lehterille seuraamaan täysistuntoa. Oppilaat ihmettelivät sitä hälinää ja kuhinaa, mikä salissa vallitsi. Kansanedustajat kiertelivät ympäri salia ja juttelivat keskenään. Puhemies joutui kehottamaan edustajia paikoilleen ja rauhoittumaan. Omasta näkökulmasta katsottuna, tunnelma salissa oli huomattavasi levottomampi kuin peruskoulun kasiluokkalaisten historiantunnilla. Täysistunto rauhoittui heti ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen, kun suurin osa porukasta poistui paikalta.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että suurin osa edustajista oli hoitamassa jotakin tähdellisempää asiaa. Näiden rutiiniasioiden puhuminen ja niiden kuunteleminen tuntitolkulla istuntosalissa vaikuttaa ajan haaskaamiselta. Jokainen edustaja voi kuunnella keskusradiosta puheita omassa työhuoneessaan ja samalla tehdä siellä myös oikeasti töitä.

Mukava kokemus kaiken kaikkiaan. Törmäsin rappusilla poislähtiessä erääseen etelä-savolaiseen kunnanjohtajaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että olen ollut katsastamassa tulevaa työpaikkaani. Täytyy kyllä tunnustaa, että tällä visiitillä en ehtinyt paikkoja sillä silmällä katsoa; olin enempi huolestunut siitä, että oppilaat ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kaikki sujui hyvin ja oppilaat olivat kunniaksi opettajilleen.

Väsynyt vaeltaja

Viime yö meni taas valvoessa ja tämä päivä on ollutkin sen mukainen. Olen huomannut, että nukun huonosti usein maanantain ja tiistain välisen yön. Ehkä maanantain kokoukset kuitenkin vaikuttavat mielenrauhaani jollakin tavalla. Viime yön unet menivät kyllä ihan syystäkin; sain pitkin iltaa selitellä puhelimessa erästä asiaa, joka oli tiedotusvälineiden kautta levinnyt pitkin Mikkelin ympäristökuntia. Palaan siihen tällä palstalla myöhemmin.

Tänään oli Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallituksen kokous. Tavanomaisesta poiketen selvisimme kahdessa tunnissa. Talousarviovalmistelu on sielläkin virkakoneistolla vauhdissa ja tänä vuonna on vielä tiukat paikat talouden suhteen.

Aikainen kotiinpaluu mahdollisti tänään rauhallisen (väsyneen) koti-illan. Olen tehnyt vähän töitä ja kotihommia ja vastaillut ohessa sähköposteihin. Huomisen Helsingin-matkan järjestelytkin ovat vaatineet vielä vähän säätöjä. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa ja voisin siirtyä unten maille, mutta huomasin juuttuneeni katsomaan "elokuvaa" Bushista ja 9/11 tapahtumista. Eipä käy kateeksi amerikkalaisia.

Valtuusto koolla

Tänään oli siis Mikkelin kaupunginvaltuuston kokous. Ensin kello 15.00 aloitimme sd-ryhmäkokouksen ja varttia yli 16 alkoi infotilaisuus maankäytön suunnitelmasta. Konsultilta tilattu työ on nyt valmistunut ja olikin mielenkiintoista kuultavaa. Voi kunpa meillä poliittisilla päättäjillä olisi rohkeutta lähteä ennakkoluulottomasti toteuttamaan joitakin selvityksessä esiin nousseista ideoista.

Varsinainen kokous alkoi kello 18.00. Lista oli harvinaisen lyhyt eikä herättänyt juurikaan puheenvuoroja. Lähes yhtä kauan kuin varsinainen kokous kesti valtuustoaloitteiden käsittely. Niitä oli useita, mutta kaikille oli yhteistä se, että niiden laatijat/lukijat ovat ensi kevään eduskuntavaaliehdokkaita. Tämä herätti salissa yleistä hilpeyttä.

Minusta on vaan hyvä, että valtuutetut ovat aktiivisia olivat sitten vaalit tulossa tai eivät. Toivoisin kuitenkin, että kun aloitteita tehtaillaan, niin otettaisiin huomioon myös se, että jonkun virkamiehen täytyy aika paljon nähdä vaivaa ja tehdä työtä saadakseen aloitteeseen vastauksen. Sekin työaika ja panos on pois jostakin kenties tähdellisemmästä työtehtävästä, aloitteet kun kaiken lisäksi aika harvoin johtavat konkreettisiin toimiin.

Oman havainnon mukaan paljon parempiin lopputuloksiin päästään hoitamalla asia suoraan keskustelemalla asianomaisessa lautakunnassa ja ottamalla yhteyttä virkamiehiin. Suoralla vaikuttamisella tosin ei saa nimeään lehteen, mutta menestyksellisen lopputuloksen kannalta sillä ei pitäisi olla merkitystä. Mielestäni tänään valtuustossa oli kuitenkin yksi järkeväkin aloite; mielenkiinnolla seuraan, kuinka se etenee.

Näitä kirjoituksiani on käynyt lukemassa tosi paljon ihmisiä, se on hyvä. Palautettakin on (teknisistä vaikeuksista huolimatta) tullut runsaasti. Olen tehnyt päätöksen, että vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin ja kommentteihin niin pian kuin suinkin ehdin. Nimettömien tai nimimerkillä kirjoittavien viestit toki luen, mutta niihin en aio vastata.