perjantaina, lokakuuta 06, 2006

Mediapeliä

Voi hyvänen aika. Pari päivää on taas saatu seurata kummallista näytelmää oikein valtakunnan tasolla. Tarkoitan tietenkin ministeri Saarelan aviopuolison synnyttämää kohua haastattelustaan Image-lehdessä. Olen aivan vakuuttunut siitä, että kyseessä on tietoinen ja harkittu teko, josta myös ministerin on täytynyt olla etukäteen tietoinen.

Alkuviikosta näytti siltä, että tämä viikko kuluisi ilman Tanja Saarelan naamaa iltapäivälehdissä tai tv-ohjelmissa, mutta loppuviikko sitten korjasikin tilanteen oikein maksimaalisesti. Itse asia on mielestäni törkeä monessakin mielessä ja joltain on nyt pettänyt arviointikyky oikein toden teolla.

On ihan eri asia, mitä kotona puolisoiden kesken työkavereistamme tai muista tutuistamme puhumme, mutta se, mitä halutaan kaiken kansan tietoon saattaa ei ole yhdentekevää. Varsinkin jos kysymyksessä on korkean tason yhteiskunnallinen toimija (valtiovarainministeri), pitäisi puheiden pysyä kaukana alatyylisestä uhkailusta. Kaiken lisäksi moisilla puheilla on kaiketi myös jotakin tekemistä rikoslain kanssa. Mikäli uhkauksen olisi tehnyt joku ns. tavis, olisi asia otettu varmasti todesta myös poliisin toimesta.

Tällä kertaa lausuntoja on antanut median kestosuosikki (tai hänen miehensä), joka tekee kerta kerran jälkeen vaalikampanjansa meidän lehtien irtonumeroiden ostajien suosiollisella avustuksella. Uutena ulottuvuutena on nyt tullut kampanjointi elokuvaohjaaja Saarelan tulevan elokuvan puolesta. Aikaisemmin ei paljoa lehdissä oltu puhuttu (ainakaan elokuviin liittyvässä mielessä) kyseisestä ohjaajasta, mutta nyt monen päivän aikana on muistettu mainita hänen ohjaamansa teokset sekä varsinkin ensi vuonna ensi-iltaan tuleva elokuva!

Huomaan olevani ärsyyntynyt tästä kuviosta. Jos olisin kateuteen taipuvainen, tässä kohtaa voisin kuvitella sitä olevani. En suinkaan Tanja Saarelan kauneudesta, ministerinsalkusta enkä hänen lukuisista aikaisemmista poikaystävistään tai miehistään, vaan tästä häikäilemättömästä kyvystä hyödyntää julkisuusarvoaan. Onnekseni en kuitenkaan osaa kadehtia ketään, joten voin vaan ihmetellä tapahtuneita ja toivoa, ettei kulttuuriministerimme ole yhtä häikäilemätön muussa toiminnassaan.

Ei kommentteja: