Eero Heinäluoman viime sunnuntainen ilmoitus siitä, että aikoo luopua puheenjohtajan paikasta, on herättänyt luonnollisestikin valtavasti keskustelua. Kehujien ja harmittelijoiden määrä ei ole ollut vähäinen. Hän fiksuna miehenä varmastikin ymmärtää laittaa tässä tilanteessa sadelleet suitsutukset omaan lokeroonsa.
Kalifiksi kalifin paikalle on nyt tällä hetkellä ilmoittautunut viisi halukasta. Ensi viikolla lienee luvassa lisää porukkaa. Tilanne on juuri sellainen kuin olen toivonutkin. Paljon hyviä ja erilaisia ehdokkaita, joista löytyy sopivasti eroja ja vivahteita.
Nyt tulisi enää puolueen organisaation ymmärtää ottaa mallia Heinäluoman ratkaisusta. Nyt jos koskaan on meidän puolueella mahdollisuus uudistua. Uudistuminen edellyttää toimintatapojen muuttamista. Puoluehallituksen ja puoluevaltuuston pitkäaikaisten jäsenten tulisi antaa tilaa uusille ihmisille ja sitä kautta uusille tavoille toimia.
Ei voida enää mennä sen taakse, että jäseniä edustavat kyseenalaisilla menetelmillä valitut (juntatut) puolue-elinten valtaa pitävät. Välimatka tavalliseen jäseneen tuntuu olevan liian pitkä. Puolueemme on nyt sellaisessa murroksessa, että uudenlainen tapa ajatella ja toimia on välttämätöntä.
Avoin keskustelu ja jäsenten kuunteleminen tulee ottaa todesta. Puolueiden piirien toiminnot täytyy päivittää ja virkistää. Meillä on kovapalkkaisia toiminnajohtajia ympäri maata, joiden osaamista ja kokemusta ei tarpeeksi voimakkaasti saada hyödynnettyä. Toiminnanjohtajien tulee kaikkien tulla osaksi järjestötyötä siten, että se myös näkyy ja tuntuu muulloinkin kuin eduskuntavaalien alla.
Mielenkiintoinen kevät siis puolueemme kannalta tulossa. Heinäluoma teki palveluksen paitsi itselleen niin myös puolueelle. Mahdollisuudet ovat olemassa, nyt emme saa hukata niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti