Ystävänpäivä alkoi eilen puhelimen piippauksella. Piippailua jatkui pitkin päivää, kun ystävät eri puolilta lähettelivät ystävänpäivätervehdyksiä. Kiitos kaikille, en mitenkään ehtinyt vastailla niihin eilen.
Ystävyyden merkitys on menneiden kuukausien aikana omassa elämässäni korostunut. Kourallinen todellisia ystäviä on tarpeen niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Toivon, että itse voin kaiken kiireenkin keskellä olla hyvänä ystävänä toisille.
Varmasti meille kaikille on käynyt joskus niin, että on tullut luotettua väärään ihmiseen. Pettymyksen ja surun tunteet vaihtuvat usein itsesyytöksiin ja vihaan. Näillä kielteisten tunteiden määrällä voi pahimmillaan pilata oman elämänsä.
Itselleni näiden inhottavien asioiden käsittelyssä viime kuukausina ovat olleet korvaamattomana apuna todelliset ystäväni. Näille niin naisille kuin miehillekin olen ikuisesti kiitollinen ja olen valmis tekemään kaikkeni heidän puolestaan silloin kun he apuani tarvitsevat. Ystävänpäivänä oli hyvä pysähtyä miettimään tätäkin asiaa.
Sympatiani tänään ovat pääministeri Vanhasen puolella. Hänkin luotti ystäväänsä. Nyt tätä ystävyyden kariutumista ruoditaan käräjäoikeudessa ja sen jälkeen päivätolkulla iltapäivälehdissä.
Myös poliitikoilla on oikeus elämään ja siihen, että tutustuu uusiin ihmisiin. Ystävien kesken puhutaan ja tehdään sellaisia asioita, joita ei mielestäni yksipuolisesti tulisi lähteä levittelemään muille saati sitten, että niistä yritetään saada taloudellista hyötyä itselle. Ystävyyteen liittyy tietty lojaalisuus ja tietyt moraalin pelisäännöt. Toivon, että Vanhanen saa oikeutta tässä asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti