Juhlavuosi on käynnistynyt. Historianopettajana olen kiusannut jo vuosia sukulaislapsia, ystäviä ja lähes ohikulkijoita sillä triviaalilla tiedolla, mikä tähän 1809 -vuosilukuun liittyy. Haminan rauha ja sitä edeltänyt Suomen sota ovat niitä perusopetuksen asioita, joita jokaisen suomalaisen pitää tietää. Ihan yleissivistyksen takia.
Kaksisataa vuotta on siis kulunut siitä, kun Suomi irtaantui tai irrotettiin Ruotsista. Ilman tätä, emme olisi saaneet itsenäisyyttä lähes sata vuotta sitten. Historoitsijat tulkitsevat näitä vaiheita paremmin, mutta oma käsitykseni on, että itsenäistyminen alkoi juuri tästä rauhansopimuksesta.
Merkkivuoden juhlallisuuksia järjestetään niin Ruotsissa kuin Suomessakin pitkin vuotta. Ensimmäinen juhlallinen tilaisuus oli eilen Tukholmassa, johon myös me Pohjoismaiden valtuuston jäsenet ja varajäsenet olimme kutsuttuina.
Yleensä olen kovin huono innostumaan juhlista tai matkoista, mutta tänne ilmoittauduin mielelläni. Ainutlaatuinen mahdollisuus olla samoissa bileissä Ruotsin kuninkaallisten kanssa ja ainutlaatuinen mahdollisuus historianopelle olla todistamassa merkkkipäivää houkuttivat minutkin reissuun ilmoittautumaan.
Harmikseni vaan, pitkittynyt räkätautini ja poskiontelotulehdus kaatoivat monarkistiset suunnitelmani. Lentomatka (lyhytkin) on liian kivulias silloin, kun flunssa on päällä. Kieltämättä harmitti. Juhlat kuitenkin jatkuvat Suomessa pitkin vuotta ja varmuudella tulen niihin osallistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti