Eero Heinäluoma ilmoitti vihdoin eilen ehdokkuudestaan Euroopan Parlamenttiin. Ilmoitusta on ehditty jo odotella, lupasihan hän sen alunperin julkituoda heti vuodenvaihteen jälkeen. Uskon, että ratkaisun tekeminen on ollut hankalaa. Ymmärrän kielteisen kannan, mutta siitä huolimatta olen pettynyt.
Heinäluoma olisi ollut läpimenijöiden joukossa ja hän olisi edustanut juuri sitä paljon kaivattua politiikan raskasta sarjaa. Lyhyen puoluepoliittisen uransa aikana hän on ollut niin syvällä ja sisällä Suomen asioissa, että hänellä olisi ollut annettavaa myös Suomen Eurooppa -politiikalle.
Toisaalta, tiedän myös sen, että kansanedustajan työ on mielenkiintoista ja henkisesti palkitsevaa. Haasteita ja vaikuttamisen paikkoja on, kunhan vaan entinenkin puoluejohtaja löytää juuri itselleen parhaimman ja tehokkaimman tavan toimia. Jatkuva spekulointi uusista tehtävistä ei ole omiaan lisäämään kenenkään työrauhaa, joten sikälikin oli hyvä, että Heinäluoma ilmoitti myös olevansa ulkona eduskuntaryhmän puheenjohtajapelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti