Hengästyttävä maanantai

Aurinko paistaa täällä Helsingissäkin. Onni on tulossa pian bussilla tänne ja vietämme tiiviin vuorokauden täällä suurkaupungin menoa ihmetellen. Kymmenenvuotiaan pojan kanssa on maailman ihaninta olla ihan kaksistaan ja jutella kaikista mahdollisista asioista. Kommentteja ja kysymyksiä on varmasti tänään paljon ilmassa. Kotiin Mikkeliin lähdemme (JUNALLA) huomenna iltapäivällä.

Sunnuntaina olen menossa Savonlinnaan demarinaisten Etelä-Savon piirin kevätkokoukseen. Illansuussa pitää mikkeliläinen puolueosasto Demarit ry kokoustaan ja samalla keskustelutilaisuuden, johon olen saanut kutsun tulla alustamaan. Illalla käyn vielä Anttolan työväenyhdistyksen kevätkokouksessa kertomassa ajankohtaisia poliittisia kuvioita.

Maanantai-päivä alkoi melkein jo hengästyttää. Aamu alkaa 8.30 AMK:n hallituksen kokouksella, Maakuntahallituksen kokous alkaa 10.00 (ryhmä 9.00). Puolen päivän aikaan olen menossa tutustumaan Mikkelin poliisilaitokseen, jossa on odotettavissa mielenkiintoinen tietopaketti sosiaalityöntekijän työstä poliisin työparina.

Kaupunginhallituksen kokous alkaa kello 14.00 Ja sitä ennen pidämme puheenjohtajiston ja kaupunginjohtajan palaverin sekä sd-ryhmän kokouksen. Lomakoti Mäntyniemen kevätkokous alkaa klo 18.00. Kaupunginvaltuuston naiset kokoontuvat Maikki Paanasen johdolla virastotalon saunaosastolle, jossa saunomisen ohessa on tarkoitus jutella kaupungin asioista ihan naisnäkökulmasta.

Lehdykäinen

Tänään ilmestyi paikallislehtemme Länkkärin välissä ilmoitusliite. Liitteessä kuvailen sitä, minkälaista kansanedustajan ja paikallispoliitikon työ on. Lehdykäinen on nyt järjestyksessään toinen; samanlainen vuosikatsaus tehtiin vuosi sitten.

Sain silloin asiasta paljon palautetta ja ihmiset olivat tyytyväisiä siihen, että asioista ja työstä saadaan väliaikatietoa. Kansanedustajan työstä liikkuu monenlaisia käsityksiä ja tällä tavalla voi ainakin jotakin informaatiota asiasta antaa.

Tekstiä ja asiaa olisi ollut vaikka miten paljon, mutta yritimme kerätä siihen oleelliset tapahtumat kuluneen vuoden aikana. Palautetta on tullut tänäänkin ja kiitos niistä. Harmikseni en voi/ehdi kaikkiin vastata, mutta ne asialliset, joissa on lähettäjän yhteystiedot näkyvissä, hoidan kyllä.

Muistutankin taas blogin lukijoita siitä, että kun kommentoitte blogin palautelaatikon kautta, kannattaa laittaa yhteystiedot näkyviin. Ilman niitä en voi vastata. Moni on kysynyt sitä, miksi kommentit eivät näy julkisesti. Vastaan taas: osa kommenteista on ikävä kyllä sellaisia, että en halua niitä esim. äitini näkevän, joten pidän parempana sitä, että ainoastaan minulla on niitä mahdollisuus lukea. Kaikkiin asiallisiin ja nimellisiin vastaan toki.

Lapin lumoissa

Nyt on siis pikavisiitti tunturilappiin tehty. Upea keväinen Lappi teki vaikutuksen, vaikkakin ohjelmamme oli niin tiukka, että emme juuri ulos ehtineet neniämme laittaa.

Kävimme tutustumassa Pallas-hotelliin. Tapasimme paikallisia luontoaktivisteja, jotka ovat olleet mukana organisoimassa Pallas-hankkeen vastaista adressia. Heidän kantansa ovat toki tulleet varsin selviksi jo aikaisemmin, mutta oli hyvä kuulla asioista ihan livenäkin.

Tapasimme myös Muonion kunnan edustajia. Kunnan isät (kaikki siis miehiä) olivat innoissaan siitä, kuinka hyviä kehitysnäkymiä Muonion kunnalla voikaan olla. Töitä ja yhteistyötä eri tahojen kanssa ollaan tehty ahkerasti ja tulokset on nähtävissä.

Pallas-hotellilla pääsimme jututtamaan myös hotelliyrittäjää. Hänenkin näkökulmansa tuli nyt täysin selväksi. Maittava lohikeitto kauniissa miljöössä oli hyvä kokemus.

Lentokoneessa lukaisin Muonion sosialidemokraattien historiikin. Mielenkiintoisia vaiheita on matkalle mahtunut ja paikalliset toimijat ovat olleet tekemässä työväenliikkeen historiaa. Historiikki kaipaa nyt päivitystä; viimeisimmät vuosikymmenet ovat myös kirjaamisen arvoisia.

Retkellä

Ympäristövaliokunnan sd-ryhmä lähtee tänään retkelle. Olemme saaneet järjestettyä matkan Lappiin; tutustumme siellä kiisteltyyn kansallispuiston alueella olevaan hotellihankkeeseen. Asia tulee meille eduskuntaan hallituksen esittämän lain muodossa heti pääsiäisen jälkeen, jolloin meidän on otettava asiaan kantaa.

Kansalaispalaute asian ympärillä on ollut valtaisaa; useat tuhannet ihmiset ovat laittaneet nimensä lakiesitystä vastustavaan adressiin. Tämä adressi tullaan luovuttamaan eduskunnalle ensi viikolla ja olen meidän ryhmän puolesta menossa sitä silloin vastaanottamaan.

Tämän päivän kyselytynti ja istunto jäävät nyt siis väliin. Palaamme pikavisiitiltä Lapista huomenna iltapäivällä, joten hohtaville hangille ei tällä reissulla ole asiaa.

AMK uudistuu

Mikkelin Ammattikorkeakoulu sai eilen uuden rehtorin/toimitusjohtajan. Osakeyhtiön hallitus kokoontui aamulla tekemään ratkaisunsa. Valintaprosessi on ollut kohtuullisen pitkä ja monivaiheinen. Hakijoita oli useita ja varmasti jokaisesta olisi ollut AMK:n keulaksi.

Hallitus päätyi yksimielisesti pätevän oloiseen jyväskyläläiseen Heikki Saastamoiseen. Itse en ollut tilaisuudessa olla läsnä haastatteluissa, mutta luotan muuhun porukkaan sekä testaajana toimineeseen ammattilaiseen.

Ammattikorkeakoulut ovat kaikki haasteiden edessä. Meidän amk:mme saa kiivetä seuraavalle rappuselle nyt uudella rakenteella (kuntayhtymästä oy:ksi) uuden johtajansa avulla. Hallituksen tehtävänä on kuitenkin määrätietoisesti olla luomassa niitä linjoja, joilla maakunnan korkeakoulua kehitetään. On ilo olla mukana tässä prosessissa yhtenä hallituksen jäsenenä.

Maakuntavaltuusto

Eilen kokoontuivat Etelä-Savon kuntien lähettiläät Mikkeliin tekemään valintaa seuraavaksi maakuntavaltuustoksi. Kunnat ja puolueet ovat saaneet monimutkaiset paikkajaot selvitettyä ja uusi maakuntavaltuusto aloittaa kautensa ensimmäisellä kokouksella toukokuussa.

Mikaelissa oli mukava nähdä tuttuja eri puolilta maakuntaa. Erittäin mieluisaa oli tietysti nähdä uusia aktiivisia demarinaisia aloittelemassa maakunnallista vaikuttamista. Äkkiseltään tuntuu siltä, kuin meillä olisi nyt maakuntavaltuustoryhmässä käynyt sekä sukupolven että sukupuolen vaihdos. Enkä tietenkään ole asiasta yhtään harmissani, varsinkin kun kokemusta ja viisautta on konkareilla kuitenkin sopivasti mukana.

Mukava oli nähdä myös "kepulaisia ukkoja". Näillä sanoilla yleensä aina tervehdin naapurikuntien keskustalaisia miehiä, eivätkä he ole sanoista näyttäneet pahastuvan. Nämä kepulaiset ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi ja heidän kanssaan on aina mielenkiintoista joskin haastavaa jutella ihan asiastakin.

Viime viikolla tosin, moni kepulainen närkästyi avoimen poliittisesta mielipidekirjoituksestani Länsi-Savossa (terkut Ramille!). Politiikkaan kuitenkin kuuluu tietty määrä retoriikkaa, eikä asioiden politisoimisessakaan ole mitään pahaa. Näiden meidän maalaiskuntien ihmisten kanssa olen ollut monista paras-hankkeeseen liittyvistä asioista samaa mieltä, poiketen hieman ehkä siitä yleisestä ajattelutavasta, jota Mikkelissä ollaan pitkään viljelty.

"Silta yli laman"

Sunnuntaina sain mahdollisuuden olla mukana sekä Punkasalmen että Puumalan työväenyhdistyksen kevätkokouksissa. Aurinkoisesta kevätsäästä huolimatta, aktiivit olivat malttaneet tulla koolle.

Yhteisenä huolena näillä paikkakunnilla on ilman muuta kuntatalous. Molemmat kunnat ovat väestöltään väheneviä ja ikääntyviä, niinkuin itseasiassa lähes kaikki Etelä-Savon kunnat. Kuntapäättäjille talouden huononeminen aiheuttaa kohtuuttomia hankaluuksia siinä, kuinka ihmisten kannalta välttämättömät palvelut pystytään turvaamaan.

SDP julkisti perjantaina oman ohjelmansa ("Silta yli laman") siitä, kuinka valtion tulisi ottaa nyt vihdoin aktiivisempi ote kuntien pelastamiseksi. Keinoja on useita, nyt vaadittaisiin ainoastaan viisautta näitä päätöksiä tehdä. Olen saanut olla mukana ohjelman tehneen eduskuntaryhmämme kuntatalousporukassa ja esityksemme pitää sisällään paljon perusteelisesti mietittyjä uusiakin avauksia. Hallituksen tulisi ottaa vinkeistä vaarin ja unohtaa se asenne, että opposition neuvoja ei tarvita.

Ahdistavaa uskoa

Lueskelin aamun lehtiä jo heti niiden tultua kolmen jälkeen. Jostain syystä ajatukset jäivät jumiin kahteen kirkkoa ja uskontoa koskevaan artikkeliin. Toinen oli Länsi-Savossa ja kertoi siitä, kuinka kirkon parisuhdetyöryhmä ei vieläkään pystynyt ottama kantaa samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoon siunaamiseen. Jutussa oli haastateltu Savon Setan puheenjohtajaa, joka perusteli ihan järkevästi niitä seikkoja, jotka hänen mielestään puoltavat kirkollisen vihkimisen oikeutta.

Samassa jutussa Savonlinnan-Säämingin kirkkoherra Sammeli Juntunen perustelee asian ihan toisin. Hän sanoo: "Homous on psykososiaalisen kehityksen häiriö ja homoseksuaalinen käyttäytyminen kielletään Raamatussa selvästi monessa kohdassa". Hän ei missään nimessä suostu vihkimään samaa sukupuolta olevia kirkon jäseniä.

Hesarissa puolestaan oli nimimerkillä kirjoitettu pitkä tarina erään lestadiolaisen tytön irtaantumisesta uskonnollisesta yhteisöstään. Ilman ahdistusta ja surua ei tätäkään juttua voinut lukea. Yhtä inhottava oli hiljattain näkemäni elokuva kahden lestatytön matkasta ulkopuoliseen maailmaan.

Kaikkien näiden esimerkkien jälkeen mietin, kuinka usko ja kirkko voivat toiminnallaan aiheuttaa omille jäsenilleen pahaa mieltä. Itse olen oppinut ajattelemaan, että molemmat instituutiot tarjoaisivat lohtua, tukea ja ymmärrystä varsinkin silloin, kun muu maailma potkii päähän.

Näin ei edelleenkään siis ole ja se on harmi, varsinkin kun muistelee niitä 2000 vuoden takaisia kertomuksia ja sitä suvaitsevaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joita ainakin Raamatun mukaan silloin viljeltiin.

Porinaporukat

Aurinkoinen lauantaipäivä kului Mikkelin kaupunginvaltuuston seminaarissa. Seminaari on jatkoa edellisille ja aiheena oli kaupungin strategian luominen pitkälle tulevaisuuteen. Suuren joukon valtuutettuja ja virkamiehiä työstäminen toimivaksi ja tuottavaksi porukaksi vaatii osaamista.

Tällaista osaamista pitkäaikaisilla konsulteilla on. Tiiviillä aikataululla porinaporukoissa saimme muokattua alustavia strategiapapereita jatkotyöstämistä varten. Itselleni tämä on kolmas valtuustokausi ja jotenkin tuntui siltä, että samoissa askareissa olen ollut pari kertaa ennenkin.

Kaupunginvaltuustomme uusiutui poikkeuksellisen paljon ja siksi näiden ryhmätyötyyppisten porinapajojen pystyttäminen on tärkeää. Pienissä ryhmissä jokainen pääsee sanomaan mielipiteensä ja yhdessä muiden kanssa niitä on hyvä jalostaa. Ryhmät oli rakennettu hyvin; jokaisessa oli yksi kaupunginhallituksen jäsen, yksi virkamies, vähintään yksi entinen ja muutama uusi valtuutettu.

Konsulttien käyttöä kaupungissa on aina arvosteltu turhana rahanmenona. Itse näen kuitenkin niin, että ulkopuoliset ammattilaiset saavat paremmin porukat ymmärtämään, miten strategian valmisteluprosessi etenee ja kuinka sitä tullaan jatkossa viemään käytäntöön. Terveellistä toki voisi olla, että antaisimme välillä joillekin toisille konsulteille mahdollisuuden näyttää kyntensä meidän kanssa. Uusiutuminen voisi olla hyvästä tästäkin näkökulmasta.

Julkinen häpeä

Tänä aamuna oli poikkeuksellisen ikävä kävellä töihin. Aurinko toki paistaa pilvettömältä taivaalta ja Suomen liput liehuvat tasa-arvonpäivän johdosta. Työmatkani varrelle osuu monta lehtimyyntipistettä ja ei ollut kovin ylentävää nähdä omaa naamaa lehden kannessa.

Tiistaisen kaahailun jälkeen olen tietenkin rypenyt itsesäälissä ja ruoskinut itseäni typeryydestä. Tänään on sitten julkisen häpeän ja kivityksen vuoro. Iltalehden toimittaja luki tapahtuneesta blogistani ja halusi tehdä asiasta jutun. Kerroin hänelle tapahtumien kulun ja tämän päivän juttu menee keskustelujemme mukaisesti. Kuvaan en olisi halunnut (terveiset toimittaja Luuppalalle), mutta näin siinä sitten kävi.

Olen tyytyväinen itseeni siinä, että sain purettua asian heti tuoreeltaan tiistaina tällä palstalla. Ikävien asioiden salailu ei kuulu toimintatapoihini enkä voi kuvitellakaan, että olisin jäänyt tämän asian kanssa odottelemaan sitä, milloin asia vuotaa julkisuuteen. Unettomia öitä on nyt mennyt kaksi ja se riittänee tähän lähtöön. Huomenna on varmasti jo parempi mieli:)

Tylyä touhua

Aamulla uutisissa kuulimme ministeri Kiviniemen (kesk.) kannanottoja edustaja Rajamäen (sd.) tekemään kirjalliseen kysymykseen palomiesten eläkeiästä. Ministeri on lehtien mukaan todennut, että eläkeikää ei tulla laskemaan ja, että palomiehet voivat siirtyä kunnassa muihin tehtäviin, mikäli palomiehen tehtävät eivät enää suju.

Erikoinen ja vaarallinen ajattelutapa. Palomiesten eläkeikä on ollut eduskunnassakin puheena jo vuosia. Jokainen asiaan vähänkin perehtynyt ymmärtää, että palomiehen toimenkuvaan kuuluvaa raskasta pelastustyötä ei pysty tekemään, mikäli oma fysiikka antaa siihen rajoituksia. Tilastot palomiesten liian aikaisesta eläköitymisestä tukevat tätä seikkaa.

Kunnan sisälllä työtehtävistä toiseen siirtyminen on kannatettavaa. Tällaista kiertoa tehdäänkin, mutta se ei voi olla ratkaisu ikääntyvien ammattimiesten viimeisiksi vuosiksi. Kuntaministerinkin tulisi muistaa, että kunnan työntekijöillä on lähes poikkeuksetta koulutus johonkin tiettyyn alaan ja että kaikkia tehtäviä ei voi kuka tahansa (palomieskään) tehdä.

Helsinkiläinen kuntaministeri ei nyt näe metsää puilta. Maamme eri osissa eletään eri tavalla ja se, mikä voi onnistua metropolialueella (esim palomiesten siirtäminen toisiin tehtäviin laitoksen sisällä), ei onnistu pienissä pelastuslaitoksissa harvaanasutuilla seuduilla. Keskustalainen helsinkiläinen ei näemmä ole hyvä yhdistelmä.

"Toinen kerta toden sanoo"

Muistan, kuinka viime toukokuussa purin sydäntäni tällä palstalla siitä, kuinka olin ajanut autolla liian lujaa ja saanut rangaistukseksi ylinopeussakon. Otin siitä opikseni ja olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ajan nopeusrajoitusten mukaisesti. Se ei ole ollut ollenkaan vaikeaa.

Tänä aamuna tarkkaavaisuuteni kuitenkin lipesi. Poikkeuksellisesti tulin Helsinkiin omalla autolla ja nautin siitä, kuinka sain ajaa hyvää musiikkia kuunnellen pitkin leveää, sulaa ja tasaista moottoritietä. Kiirettä ei ollut, vaikka ajatukseni olivatkin jo päivän työasioissa.

Poliisin pysäytettyä minut, sain kuulla ajaneeni huomattavaa ylinopeutta. Kuuluisat sanat: ajokortti ja rekisteriote eivät kuulostaneet hyvältä. Sain isot sakot ja ajokiellon. Tämä oli elämäni toinen kerta poliisin kanssa näissä merkeissä ja toivottavasti otsikossa oleva sananlasku pitäisi kutinsa, eikä tarvitsisi enää otsikoida blogia esim. "Ei kahta ilman kolmatta".

Olen erittäin harmissani tapahtuneesta, mutta sille ei enää voi mitään. Tyytyväinen olen niistä ystävistä ja työkavereista sekä perheenjäsenistäni, jotka ovat tänä päivänä surkeaa olemustani lohduttaneet.

Palvelusetelisoppa

Tänään on eduskunnassa hämmennetty uutta soppaa. Hallituksen linja näkyy jatkuvan; köyhät kyykkyyn ja keinoja kaihtamatta. Nyt on lanseerattu uusi palvelusetelijärjestelmä.

Hallituksen soturit kehuvat sitä, kuinka nyt kansalaiset voivat käyttää valinnanvapauttaan siinä, mistä hankkivat terveydenhuollon palvelunsa. Käytäntö on vaan se, että useilla paikkakunnilla on jo nyt hankaluutena päästä minnekkään hoitoon, setelistä tai valinnasta riippumatta.

Tulevaisuudessa tämä palveluseteli antaa mahdollisuuden niille ihmisille, joilla siihen on varaa, valita kunnan tukemana haluamansa palvelutapa ja haluamansa palvelun tuottaja. Vähävaraiset kuntalaiset jäävät edelleenkin jonottamaan julkisen terveydenhuollon vastaanotoille, mikä tullee olemaan entistä enemmän tukossa, kun lääkäreiden joukkopako yksityiselle puolelle kiihtyy.

Tämä keskustelu on vasta nyt alussa. Toivoa sopii, että kansalaiset heräävät tähänkin asiaan ja saamme yhdessä vaikutettua hallituksen esitykseen siten, että ihmisten eriarvoistaminen ei jatkuisi.

Uusi reksi

Eilen aamulla kokoontui Mikkelin Ammattikorkeakoulun osakeyhtiön uusi hallitus. Olin kokouksessa mukana ensimmäistä kertaa ja heti jouduimme tosipaikan eteen. AMK:n rehtori Karppanen oli vaihtanut maisemaa viime vuoden puolella ja uusi hakumenettely on käynnistetty. Nyt olemme siinä vaiheessa, että ratkaisuja tulisi alkaa tehdä.

Hallituksen kokoonpano vaikutti eilisen perustella hyvältä. Sopivasti uutta ja vanhaa. Maakunta hyvin edustettuna. Ihmiset motivoituneen oloisia. Olemme kaikki uuden edessä, nyt kun oy -muotoinen AMK on alkutaipaleella.

Rehtorin valinta saa huipentumansa vasta myöhemmin. Päätös tulee olemaan harkittu, valmisteltu ja varmastikin yksimielinen. Uuden toimitusjohtajan/rehtorin johdolla olemme valmiita jatkamaan niissä mylleryksissä, joissa ammattikorkeakoulutkin nyt ovat olleet.

Uusi Ammattikorkeakoululaki tullee eduskuntaan ihan lähiaikoina ja siinä on monenlaista kohtaa, jotka kaipaavat vielä viilausta. Toivoa sopii, että ko. laki ei jäisi ihan kokonaan yliopistolain varjoon. Tarvitsemme molempia koulumuotoja, parhaimillaan ne täydentävät niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin mahdollisuuksia harjoittaa tiedettä ja tutkimusta.

Puolivälin tarkastelu

Suomalaisten naisten keskimääräinen elinikä on noin 80 ikävuoden paikkeilla. Laskennallisesti olen tänään elinikäni puolivälissä! Aika on mennyt nopeasti ja on vaikea aina muistaa (ilman peiliä), että ikää on kertynyt. Toivottavasti laskennallinen elinikä pitää minunkin kohdalla paikkansa.

Varmasti jokainen, joka täyttää tasavuosia, pysähtyy miettimään elämäänsä. Niin olen minäkin huomannut tekeväni. Ei ole liioiteltua sanoa, että elän nyt elämäni parhainta aikaa. Vuosia ja kokemuksia on kertynyt, ja tällä elämänkokemuksella voin jo perustellusti jotakin sanoa elämästä tietäväni ja tietäväni myös sen, mitä en ainakaan elämältäni enää halua.

Mustavalkoinen ajattelu on onneksi jäänyt kauas nuoruuteen, samoin kuvitelma siitä, että elämänkulku olisi pelkästään omissa käsissä. Olen kuitenkin ollut etuoikeutettu; olen saanut elää ystävien ja perheen ympäröimänä, olen saanut tehdä erilaisia töitä, olen saanut opiskella haluamaani ammattiin, olen saanut elää pitkässä parisuhteessa ja olen saanut mahdollisuuden olla äiti.

Kaiken tämän lisäksi saan olla kansan edustajana tässä ajassa, jolloin kansalaisten hyvinvointi monella rintamalla on uhattuna. Vaikea taloustilanne vaatii meiltä kansanedustajilta paljon ja siksi toimiminen eduskunnassa juuri nyt on erittäin haastavaa, mutta myös palkitsevaa.

Menneet vuosikymmenet elämässäni eivät kuitenkaan ole olleet pelkästään punaisilla ruusuilla tanssimista. Vaikeudet kuuluvat jokaisen elämään ja välillä on tuntunut siltä, että oma kiintiöni voisi nyt vihdoin olla täynnä.

Tämä merkkipäivä kuluu työn merkeissä, kalenteri on täynnä ja välikysymyskeskustelu venyy pitkälle iltaan. Olen saanut jo pitkin aamua ottaa vastaan onnitteluja ja on mukava huomata, että tosiystävät säilyvät mukana vuosien ajan, vaikka viime vuosina olenkin kovin kiireinen ystävä ollut. Parasta oli aamulla tietenkin oman pojan puhelimen välityksellä suorittama onnittelulaulu:)

Tehokas oppositio!

No niin. Tänä aamuna olemme kuulleet uutisia, joiden mukaan hallitus luopuisi yksimielisesti tekemästään päätöksestä esittää eduskunnalle lakeja eläkeiän nostamiseksi! Oppositiolla on merkitystä. Ilman meidän aktiivista otettamme tämä asia olisi varmuudella edennyt toisia latuja.

Lopputulos on kuitenkin oikea. Ei voi olla niin, että yksitahoisella päätöksellä tultaisiin tällaisen esityksen kanssa eduskuntaan. Asia vaatii keskusteluja, kompromisseja ja sopimista. Näihin uutisten mukaan nyt on kaikilla valmiutta.

Kaikissa asioissa on jotain hyvää, niin tässäkin parin viikon aikaisessa metelöinnissä. Kenellekään ei voi enää olla epäselvää oikeistohallituksen arvomaailma eikä se, että hallituksen omia tehottomia ratkaisuja yritetään maksattaa suomalaisella, pienituloisella ihmisellä. Sen sijaan varakkaat, omaisuutta omistavat ja maatalousväki ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa, mikä näkyy verohelpotuksina ja erilaisina etuoikeuksina.

Hyvää on myös se, että eri tahot myöntävät sen, että suomalaisessa työyhteisössä on kehitettävää. Ihmisten työssäjaksamiseen on kiinnitettävä huomiota sillä ei voi olla oikein, että samalla vaaditaan lisää tehoa ja jaksamista yhä pidempään, kun samalla huomataan ihmisten väsyminen ja loppuunpalaminen. Toivottavasti asia pysyy pinnalla ja se otetaan vakavasti, vaikka tämä kohu hiljenisikin.

Menneellä viikolla

Viikon mittainen tauko tässä blogin kirjoittamisessa kostautuu; nyt tuntuu siltä kuin olisi aiheita ihan liiankin kanssa. Kuvittelin, että viime viikko olisi ollut vähän väljempi, kun osa sivistysvaliokunnan porukoista oli valiokuntamatkalla Lontoossa ja kokouksia ei ma-to ollut.

Kummasti päivät vaan täyttyivät. Kaiken lisäksi SDP:n puoluevaltuustokin piti kokoustaan Helsingissä keskiviikkona ja sinne oli kutsuttu mukaan myös meidät kansanedustajat. Kokous olikin oikein sopivassa ajassa; ei ollut yllätys, mistä siellä puhuttiin. Puoluevaltuuston jäsenet toivat terveisiään joka puolelta maata ja sävel oli harvinaisen yksimielistä. Vanhasen eläke-esitys sai tylyn tuomion.

Keskiviikkona me itäsuomalaiset kansanedustajat tapasimme myös maaherra Pirjo Ala-Kapeen. Hänen tilaisuutensa ovat aina hyvin informatiivisia ja samalla myös hyvin rentoja. Itäsuomalaisten kansanedustajien yhdyshenkilöksi oli edellisellä viikolla (lupaa kysymättä) valittu Pohjois-Karjalan Lauri Kähkönen (sd.).

Yhdyshenkilön tehtävä on järjestää yhteisiä tilaisuuksia sekä eduskuntatalossa että maakunnissa. Late oli tuohtunut valinnasta ja ilmoitti, että ei suostu tehtävää nyt hoitamaan. Tehtävä on perinteisesti "annettu" ensimmäisen kauden edustajien hoidettavaksi ja Pohjois-Savoin Elsi Katainen (kesk.) oli nyt hommansa hoitanut.

Itse kieltäydyin myös ehdottomasti, mutta tietenkin vihjasin vuoron olevan eteläsavolaisen kokoomuslaisen:)) Onneksi kollega Toivakka (kok.) Mikkelistä tarttui täkyyn! Kaikki olivat tyytyväisiä ratkaisuun.

Torilla parkissa

Lauantaina Mikkelin Työväenyhdistyksen porukka piti jälleen kerran torikahvitilaisuuttaan Mikkelin torilla. Huolimatta kostean purevasta ilmasta, porukkaa kävi kahvittelemassa noin 500 kupin verran. Olimme parkissa torilla 9-13 välisen ajan ja varpaat tietenkin jäätyivät.

Saimme käytyä pienemmissä ja isommissa porukoissa hyviä keskusteluja. Ihmisiä puhututtivat luonnollisestikin talouteen ja eläkkeisiin liittyvät asiat. Paikallisista asioista eniten totuttuun tapaan kannettiin huolta sosiaali-ja terveydenhuollon palveluista.

Positiivisena asiana sain kuulla, kuinka erään kuntalaisen eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemä kantelu Mikkelin keskussairaalan liian pitkästä jonotusajasta ensiavussa oli tuottanut tulosta. Asia sinänsä ei tietenkään ole positiivinen, mutta osoitus siitä, että järjestelmämme kaikkine monimutkaisine valitusväylineen myös toimii.

Mukavaa oli myös kuulla se, kuinka eräs rouva, joka on useasti kritisoinut mahdollisen toriparkin rakentamista, kertoi "älynneensä" sen, miksi parkkia ollaan rakentamassa. Hän selitti aivan oikein havaintonsa siitä, että torin ympärillä olevat yritykset tarvitsevat asiakkailleen parkkipaikkoja nyt, kun lisärakentaminen on vienyt nykyiset parkkipaikat pois. Rouva oli aivan rauhallinen havaintonsa kanssa ja totesi nyt ymmärtävänsä asian!

Hulabalaoo

Eilinen Mikkelin kapunginvaltuuston kokous oli (taas) aikamoista hulabaloota. Tämä oli nyt uuden valtuuston kolmas kokous ja meno muuttuu aina vaan hurjemmaksi. Kokous kesti yli kolme tuntia ja äänestyksiä oli useita.

Äänestyksissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jotain vikaa on siinä, kun toistuvasti samat ihmiset, jotka ovat olleet kaupungintalon toisessa päädyssä ensin edellisellä viikolla tekemässä kaupunginhallituksen esitystä valtuustolle äänestävät hallituksen esitystä vastaan talon toisessa päässä pidettävässä kaupunginvaltuuston kokouksessa.

Tietenkin on niin, että valtuusto päättää. Oman logiikkani mukaan hallituksen jäsenen tulee kuitenkin olla samaa mieltä valtuustossa kuin on ollut hallituksessakin ELLEI jotakin perusteltua muutosta tai selvitystä meneillään olevaan asiaan ole tällä välin tullut. Tällaisia uusia käänteitä aina silloin tällöin tulee ja silloin minusta on perusteltua muuttaa kantaansa.

Uudella valtuustolla tuntuu (puheenvuorojenkin perusteella) nyt vaan olevan vimma siinä, että kaikki edellisillä kausilla aloitetut asiat ja hankkeet halutaan laittaa uudelleen valmisteluun ja että asioita halutaan avata koko valtuustolle sen sijaan, että luotettaisi hallitusryhmän esittämiin tietoihin. Aika varmaankin hoitaa tämän ongelman; uudet valtuutetut vanhenevat pian ja huomaavat, kuinka asioiden valmisteluprosessi etenee ja kuinka asioiden kulkuun parhaiten voidaan vaikuttaa.

Vaarallinen vapaa-ajan ajattelija

Vapaa-ajan vietto ei sovi pääministeri Vanhaselle (kesk.). Viime viikolla hän täräytti esille idean, jonka oli saanut omien puheidensa mukaan Rukan hangilla. Olen varma, että keväisellä hiihtoretkellä on moni muukin asia ollut mielessä, mutta tämä kyseinen olisi saanut jäädä Kuusamoon.

Vanhanen kumppaneineen on nyt pitkin viikkoa esitellyt ylpeänä ajatusta siitä, että suomalaisten työuria tullaan pidentämään eläkeikää nostamalla. Työuran piteneminen on varmasti paikallaan, mutta pidennys tulisi kyllä tehdä sieltä alkupäästä.

Jo nyt meillä on ongelmana se, että ihmiset eivät jaksa (eivätkä pysty) olla töissä varsinaiseen eläkeikään asti. Syitä tähän on monia ja niihin syihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Toinen ongelma on se, että suomalaiset nuoret aikuiset eivät pääse töihin kiinni tarpeeksi nopeasti. Ns. vakituisista työpaikoista ei ole vastavalmistuneiden tarvinnut haaveilla enää vuosikausiin.

Toisaalta tulee käymään niin, että olipa eläkeikä mikä tahansa, meidän pätkätyöläisten sukupolvi joutuu sinnittelemään töissä pitkälle yli kuudenkymmenen. Eläkekertymämme on näet jäämässä niin pieneksi, että töitä on paiskottava hamaan hautaan asti, jos meinaamme selvitä huikeista opinto- ja asuntolainoistamme. Siinä mielessä joustavuus eläkkeellejäämisessä on taattua.

Suosittelen pääministeri Vanhaselle seuraavan vapaahetken koittaessa työharjoittelujaksoa esimerkiksi vanhainkotiin, terveyskeskuksen vuodeosastolle, peruskouluun tai rakennustyömaalle. Vieraantuminen todellisesta työelämästä näkyy pääministerin puheissa, sillä kukaan em. työpaikoissa työskentelevistä ei voi ymmärtää sitä, että näissä raskaissa töissä voisi säännönmukaisesti täydellä teholla työskennellä aina vaan iäkkäämpänä.