Muistan, kuinka viime toukokuussa purin sydäntäni tällä palstalla siitä, kuinka olin ajanut autolla liian lujaa ja saanut rangaistukseksi ylinopeussakon. Otin siitä opikseni ja olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka ajan nopeusrajoitusten mukaisesti. Se ei ole ollut ollenkaan vaikeaa.
Tänä aamuna tarkkaavaisuuteni kuitenkin lipesi. Poikkeuksellisesti tulin Helsinkiin omalla autolla ja nautin siitä, kuinka sain ajaa hyvää musiikkia kuunnellen pitkin leveää, sulaa ja tasaista moottoritietä. Kiirettä ei ollut, vaikka ajatukseni olivatkin jo päivän työasioissa.
Poliisin pysäytettyä minut, sain kuulla ajaneeni huomattavaa ylinopeutta. Kuuluisat sanat: ajokortti ja rekisteriote eivät kuulostaneet hyvältä. Sain isot sakot ja ajokiellon. Tämä oli elämäni toinen kerta poliisin kanssa näissä merkeissä ja toivottavasti otsikossa oleva sananlasku pitäisi kutinsa, eikä tarvitsisi enää otsikoida blogia esim. "Ei kahta ilman kolmatta".
Olen erittäin harmissani tapahtuneesta, mutta sille ei enää voi mitään. Tyytyväinen olen niistä ystävistä ja työkavereista sekä perheenjäsenistäni, jotka ovat tänä päivänä surkeaa olemustani lohduttaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti