Suomalaisten naisten keskimääräinen elinikä on noin 80 ikävuoden paikkeilla. Laskennallisesti olen tänään elinikäni puolivälissä! Aika on mennyt nopeasti ja on vaikea aina muistaa (ilman peiliä), että ikää on kertynyt. Toivottavasti laskennallinen elinikä pitää minunkin kohdalla paikkansa.
Varmasti jokainen, joka täyttää tasavuosia, pysähtyy miettimään elämäänsä. Niin olen minäkin huomannut tekeväni. Ei ole liioiteltua sanoa, että elän nyt elämäni parhainta aikaa. Vuosia ja kokemuksia on kertynyt, ja tällä elämänkokemuksella voin jo perustellusti jotakin sanoa elämästä tietäväni ja tietäväni myös sen, mitä en ainakaan elämältäni enää halua.
Mustavalkoinen ajattelu on onneksi jäänyt kauas nuoruuteen, samoin kuvitelma siitä, että elämänkulku olisi pelkästään omissa käsissä. Olen kuitenkin ollut etuoikeutettu; olen saanut elää ystävien ja perheen ympäröimänä, olen saanut tehdä erilaisia töitä, olen saanut opiskella haluamaani ammattiin, olen saanut elää pitkässä parisuhteessa ja olen saanut mahdollisuuden olla äiti.
Kaiken tämän lisäksi saan olla kansan edustajana tässä ajassa, jolloin kansalaisten hyvinvointi monella rintamalla on uhattuna. Vaikea taloustilanne vaatii meiltä kansanedustajilta paljon ja siksi toimiminen eduskunnassa juuri nyt on erittäin haastavaa, mutta myös palkitsevaa.
Menneet vuosikymmenet elämässäni eivät kuitenkaan ole olleet pelkästään punaisilla ruusuilla tanssimista. Vaikeudet kuuluvat jokaisen elämään ja välillä on tuntunut siltä, että oma kiintiöni voisi nyt vihdoin olla täynnä.
Tämä merkkipäivä kuluu työn merkeissä, kalenteri on täynnä ja välikysymyskeskustelu venyy pitkälle iltaan. Olen saanut jo pitkin aamua ottaa vastaan onnitteluja ja on mukava huomata, että tosiystävät säilyvät mukana vuosien ajan, vaikka viime vuosina olenkin kovin kiireinen ystävä ollut. Parasta oli aamulla tietenkin oman pojan puhelimen välityksellä suorittama onnittelulaulu:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti