Eduskunnan kunnan sisäinen tiedote sai aikaan naurunrämähdyksen. Kansliatoimikunta on nyt viisaudessaan, kun saivat edellisellä kaudella tilatut viinit ratkaissut jotenkin, tehnyt päätöksen eduskunnan lahjapolitiikan tiukentamisesta ja lahjapalvelukäytännöistä. Päätös varmaankin tuli tarpeeseen, sillä en ainakaan minä ole aikaisemmin tiennyt lahjapolitiikan olemassaolostakaan.
"Lahjapolitiikasta 2009-2010" päätettiin siten, että "kansanedustajien ja virkamiesten eduskunnan edustajina vastaanottamat, arvoltaan yli 100 euron lahjat ovat eduskunnan omaisuutta ja niistä ilmoitetaan lahjakirjanpitoon".
Ymmärtääkseni olen kansanedustajana eduskunnan edustaja jatkuvasti, liikkuessani milloin missäkin. Tarkoittaakohan tämä ohjeistus nyt sitten sitä, että kun kierrellessäni pitkin maakuntaa, on minun aina kysyttävä saamani ruisleivän, villasukkien, kalapaketin tai kunnan historiateoksen HINTA.
Kuka niiden viimeksi saamieni punaisten villasukkienkin arvon pystyy määrittelemään? Lämpivyydeltään ne ovat ainakin tuhannen euron arvoiset. Miten arvo määritellään Puulalta pyydetylle kalalle; lasketaanko siihen kalastajan työkustannukset, kuljetuksesta aiheutuneet kulut vai ainoastaan kilohinta torilla myytynä??
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on tuotava kaikki nämä saamani muistamiset, joita itse arvostan korkealle, niin eduskuntaan ja joku muu suorittaa sitten KATSELMUKSEN, että onko arvo yli vai alle 100 euroa?
Mielestäni kansliatoimikunta on nyt kyllä sotkeutunut ohjeistuksessaan hiukan epäoleelliseen. Jos en tietäisi ja tuntisi porukkaa, voisin jopa epäillä, että uusi "Lahjapolitiikka 2009-1010" on kirjoitettu sen jälkeen, kun ensin kollektiivisesti on saatu em. viiniongelma ratkaistua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti