Hirvijahdissa

Ympäristövaliokunta sai perjantaina valmiiksi mietintönsä luonnonsuojelulain muuttamisesta. Lakimuutos on ollut vireillä useita vuosia, mutta on ilmeisen ristiriitaisen sisältönsä vuoksi ollut niin hankala työstettävä, että vasta nyt asia on saatu loppuun.

Yksinkertaisettuna pääasiallinen ongelma lakimuutoksessa on ollut se, että sallitaanko esim. hirven ajaminen/kaataminen luonnonsuojelupuistoksi määritellyllä alueella, kuten kansallispuistoissa. Näitä puistoja on Suomen kokonaispinta-alasta vähän, mutta Itä-ja Pohjois-Suomessa ne ovat kooltaan isoja.

Valiokunta ei päässyt asiasta yksimielisyyteen ja itse olin mukana hallituksen esityksen sallivammassa linjassa, toisin kuin valiokunnan muut demarit. Oma blondin logiikkani on lähtenyt siitä, että mikäli ajo keskeytetään aina puiston rajalle, hirvet oppivat hakeutumaan "turvaan" puistoon ja aiheuttavat siellä suurena joukkona harmia ja vahinkoa muulle eläimistölle ja kasveille.

Liikenneturvallisuuden näkökulmasta suuri määrä hirviä tietyllä keskittymällä lisää onnettomuuksia juuri sen ulkopuolella ja tästä päätelmästäni on jopa tutkimustuloksiakin. Metsästys on mielestäni hyvä harrastus ja sen jatkumista monillakin eri keinoilla on pyrittävä elvyttämään eikä ainakaan hankaloittamaan, niinkuin nyt olisi voinut käydä.

Lakimuutos sisältää muitakin yksityiskohtia, mutta tällä uudistuksella pidetään hirvikanta paitsi virkeänä niin myös kurissa. Perustelut siitä, että kansallispuistoissa on tämän jälkeen vaarallista ihmisten liikkua, ovat liioittelua. Me tavalliset maalaiset metsässäkävijät kyllä tiedämme hirvenmetsästyksen ajankohdan ja osaamme varoa menemästä juuri silloin keskelle jahtia. Saman varomisen varmasti oppivat myös ne uusmaalaiset metsässäliikkujat, joiden ulkoilualueina kansallispuistot siellä ovat.

Tervetuloa?

Viime sunnuntaina sain olla mukana Hirvensalmen työväenyhdistyksen syyskokouksessa. Pienellä, mutta virkeällä porukalla laitoimme asioita järjestykseen oikein urakalla. Erityisen tyytyväinen olin kuullessani siitä, kuinka tehokkaasti kunta on aloittanut ensi vuonna saapuvien 25 burmalaisen pakolaisen kotouttamisvalmistelut.

Kunnassa on perustettu ryhmiä valmistelemaan eri osa-alueiden kattavia täsmällisiä kotoutustoimenpiteitä koskien eskim. koulujen roolia, kouluterveydenhuollon mahdollisuuksia, perheen äitien ja mikä parasta; paikkakuntalaisten kotouttamisvalmennusta ei ole unohdettu.

Pienellä paikkakunnalla pakolaisten vastaanottaminen on helpompaa kuin suurissa kaupungeissa. Hyviä esimerkkejä on meilläkin 1990-luvun alkupuolelta Haukivuoren kunnasta, jossa silloin sinne muuttaneet pakolaiset pitävät tänäkin päivänä suosittua lounasravintolaa eli kotoutuminen on onnistunut.

Mikkelin naapurikunnista ovat nyt Hirvensalmi ja Mäntyharju tehneet päätöksensä ottaa n 20-30 henkeä käsittävän pakolaisryhmän omaan kuntaansa. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kotouttamislakimuutos, jolla kuntia ohjeistetaan entistä parempaan toimintaan tulokkaiden kanssa. Harmi kyllä, rahaa tähän ei ole haluttu antaa samassa suhteessa. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka nämä omat suosikkikuntani tulevat asiassa etenemään, lähtötilanne kun niissä on vähän erilainen.

Keskeneräisiä esityksiä

Perustuslakivaliokunta on vihdoin tänään saanut ulos lausuntonsa haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Lausunto tulee meille ympäristövaliokuntaan, jossa sitä sitten tutkaillaan, kun teemme mietintöä asiasta.

Ministeri Lehtomäki tuntui toppuuttelevan tämän päivän lehdessä sitä, että nyt on hanki maassa ja asia olisi syytä vaimentaa sen alle. Olen eri mieltä. Asia täytyy nyt peuhata niin pohjamutia myöten kuin vaan on mahdollista. Kyselytunnilla Lehtomäki vastasi kysymykseeni jotenkin siten, että hänellä on valmiuksia sitten noudattaa valiokunnan tahtoa tässä asiassa, jahka valiokunta sellaisen ilmoittaa.

Sinänsähän se olisi ihan hyvä, että valiokunnat saisivat omalle työlleen vahvistusta ministeriltä, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Ministeriöissä valmistellaan lakiesitykset ja niissä on olemassa omat koneistonsa esitysten laadun takaamiseksi. Tällä kaudella on kuitenkin talossa ollut lukuisa joukko sellaisia lakiesityksiä, jotka ovat eduskuntaan tullessaan keskeneräisiä ja sekavia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että valiokunnat tekevät niistä kokonaan uusia. Toisaalta, valiokuntien kokoonpanot eivät myöskään riitä hallituksen esityksiä vastustamaan.

Ennustajaeukon vaistoni sanoo, että uuden jätevesi-casen saamme seuraavaksi sivistysvaliokunnalle kuuluvasta nettipiratismin torjuntaan tähtäävästä laista HE/235. Jo nyt tuntuu siltä, että asia pitäisi valmistella ihan alusta lähtien uudelleen, mikäli tavoitteeseen halutaan päästä.

MTY 120 v.

Oma puolueosastoni, Mikkelin Työväenyhdistys, täytti tänä vuonna 120 vuotta. Juhlia pidimme sunnuntaina. Tilaisuus työväentalolla oli kaikin puolin onnistunut ja väkeä oli todella hyvin. Sain olla ylpeänä katsomassa, kuinka meidän yhdistyksen aktiivit hoitivat hommansa.

Lyhyessä avauspuheenvuorossani kerroin siitä, kuinka yhdistys sai alkunsa vuonna 1889 ja sitten vuonna 1890 aloitti toimintansa. Kun lueskelin juhlaa varten yhdistyksen ensimmäisistä vuosikymmenistä kertovaa historiankirjoitusta "Kumous ja kompromissi", olin vaikuttunut siitä aatten palosta ja innosta, jota tuon ajan Mikkelissäkin tunnettiin.

Juhlapuhujana oli aatteen pitkäaikainen soturi Lasse Lehtinen, jonka puhe sai kosolti kiitosta yleisöltä ja ihan aiheesta. Eniten mieltäni lämmitti Lassen kohdalla se pyyteettömyys, jolla hän oman sunnuntaipäivänsä halusi uhrata pelkästään työväenliikkeen eteen. Näitä samankaltaisia pyyteettömyystoimia haluaisin nähdä meidän puolueen piirissä enemmänkin, sillä aatteen miehiä ja naisia on edelleen Kehä III ulkopuolella ja he myös arvostavat erilaisia saarnamiehiä.

Sivistysforumissa

Tänään pidettiin Varkaudessa ensimmäinen Itä-Suomen sivistysforumi. Paikalla oli paljon alan asiantuntijoita kolmesta eri maakunnasta ja meitä kansanedustajia (Ravi, Rossi ja minä) oli pyydetty paikalle lyhyiden alustusten pitäjiksi.

Idea itäsuomalaisesta sivistysforumista on tarpeellinen. Itäinen osa maatamme on liian usein ja liian pitkään jäänyt soittelemaan lehdelle, kun muuta maata on kehitetty tai rakennettu. On aiheellista pyrkiä tekemään jokaisella sektorilla aitoa yhteistyötä kaikkien itäsuomalaisten toimijoiden kanssa. Muuten emme tule pärjäämään.

Sivistysforumissa käytiin keskustelua siitä, minkälaista sivistystä/koulua haluamme olla tulevaisuudessa tekemässä. Maakuntajohtaja Viialaisen ja Itä-Suomen Yliopiston rehtorin Vartiaisen visiot tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista herättivät jälleen miettimään sitä, kuinka tärkeää on pystyä tarjoamaan korkeaakin koulutusta omassa maakunnassamme.

Forumi oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen. Omassa puheenvuorossani viritin myös toiveen laajentaa forumia koskemaan koko itäistä Suomea, ei vain näitä kolmea maakuntaa.

Kommentteja budjetista

Mikkelin kaupunginvaltuusto piti eilen budjettikokoustaan. Kaupunginhallituksen esitys täydennettynä yhdellä 100 000 euron suunnittelurahalla oli mielestäni oikein hyvä. Kaupunginhallitus teki viikko sitten virkamiesesitykseen muutamia muutoksia, jotka saatoin valtuuston 2. varapuheenjohtajan penkiltä laittaa ilolla merkille.

Hallitus korotti perusopetuksen tuntikehystä muutamalla sadasosalla, mikä tarkoittaa helpotusta suuriin opetusryhmiin. Erityisopetusta koskeva lakiuudistus on tulossa voimaan ensi elokuussa ja siksikin on tärkeää saada ryhmäkoot pienenemään. Tämä hyväksyttiin myös valtuustossa yksimielisesti.

Omaishoitajien tilannetta saatiin samoin yksimielisesti parannettua, ensi vuonna 20 uutta omaishoitajaa pääsee tukien piiriin ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan kaupungissa vallalla olevat omaishoidon kriteerit sellaisiksi, että ne ovat valtakunnallisesti vertailukelpoisia. Pienin askelin kohti parempaa siis.

Jos olis valta ja rahaa, niin olisin satsannut lasten ennaltaehkäisevään perhetyöhön muutaman lisätyöntekijän verran. Huostaanottojen määrä ei ole kääntynyt laskuun ja lasten pahoinvointi näkyy joka paikassa. Siihen pystyttäisiin puuttumaan perheiden varhaisella tuella.

Meidän valtuustoryhmä kannatti kristillisdemokraattien esitystä alle 2 vuotiaiden lasten vanhemmille maksettavasta kotihoidon kuntalisästä. Yhden vuoden osalta arvioitu lasku kaupungin muutenkin alimitoitettuun sosiaalitoimeen oli 660 000 euroa. Omassa arvomaailmassani tämä palvelun lisäys ei ole tämän hetken asioita, sillä ovathan terveet ja kotona hoidettavat pienet lapset useimmiten niitä kaikkein vähiten apua tarvitsevia kansalaisia.

Mielestäni järkevä tapa kuntalisän käsittelyssä olisi ollut se, että suuret ryhmät olisivat keskenään käyneet neuvonpitoa siitä, kuinka asiassa voitaisiin jollain aikavälillä kuvitella yksimielisesti edettävän. Varmasti kaikilla valtuutetuilla on halu jakaa ylimääräiset rahat kuntalaisille, mutta sitä ei voi tehdä niin kauan kuin ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ja toisaalta, kun niin moni asia on vielä kaupungissa kuntoon laittamatta.

Tällaista neuvonpitoa ei nyt pidetty ja siksi äänestystulos hyvän keskustelun jälkeen oli masentava. Omassa puheenvuorossani korostin sitä, kuinka tärkeää on käydä arvokeskustelua ja miettiä yhdessä sitä, ketkä yhteiskunnassa eniten meidän toisten tukea kulloinkin tarvitsevat.

Puheenvuoroni jälkeen sain kuulla itsestäni luonnehdinnan, jota en ikinä tähänastisessa elämässäni ole kuullut, en milloinkaan enkä missään. Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat näkyä paitsi valtuustossa pidetyissä puheenvuoroissa, niin myös joidenkin muussakin käytöksessä. Oih ja voih.

Loikkien loikka

Viime viikon puolella tuli tieto, että kepun Uusipaavalniemi on loikannut persuihin. Itse loikka ei sinänsä yllättänyt, sillä niin vieraassa porukassa Uusis on koko eduskuntakauden ajan vaikuttanut olevankin. Yllätys enemmänkin oli loikan kohde. Toisaalta, jos on tyytymätön hallituksen toimintaan, niin eipä noita vaihtoehtoja liiemmin ole tarjolla.

Itse en pidä loikkareista. Ihmisellä joko on tai ei ole aatteita ja arvoja. Omiensa myyminen sitä mukaa, mistä itselle on jatkossa eniten hyötyä, ei ole reilua äänestäjiään tai puoluettaan kohtaan. Esimerkkejä loikkareista on paljon sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla ja osalle heistä ei ole käynyt kovinkaan hyvin.

Kokoomus on hillunut koko viikonlopun suurimman eduskuntaryhmän tittelin voimalla. Heidän jos kenen on syytä kuitenkin muistaa se, että juuri heidän suuruutensa on nykyisistä eduskuntapuolueista eniten hyötynyt loikkien seurauksena. Tällä kaudella jo aikaisemmin loikan tehnyt Merikukka Forsius on osaltaan ollut kasvattamassa heidän paikkamääräänsä. Ensi huhtikuussa katsotaan puolueiden todelliset voimasuhteet.

Torkkupeitto

Männä viikolla kansakunnan pahin epäkohta tuntui olevan eduskunnan työhuoneissa olevat peitot. Itse en ehtinyt iltapäivälehtiä lukemaan lainkaan, mutta saamani sähköpostipalautteen perusteella olen nyt aika hyvin kartalla siitä, mistä kohussa oli kysymys.

Eduskuntalossa on menossa vuosikausia kestänyt ja yhä kestävä remontti, jossa mm. vanhan talon seitsemän neliön työhuoneita on kosteusvaurioidenkin takia remontoitu. Työhuoneissahan on olemassa työpöydät, vaatekaapit ja pieni sohva viltin/peiton kera. Nämä kaikki täytyy museoviraston mukaan säilyttää entisenkaltaisina ja siksi sinne on nyt remontin valmistuttua hankittu uudet viltit sohvan reunalle.

Oma työhuoneeni on siis uudella puolella ja on varustelutasoltaan samankaltainen. Heräsin tähän peittoasiaan vasta tällä viikolla. Olen toki huomannut kaiken muun sohvalla olevan roinan joukossa myös viltin, mutta en todellakaan tiennyt sen olevan designia tai sitä, että sen alla tulisi lojua.

Kaikista vinkeistä viisastuneena, yritän jolloinkin ehtiä tyhjentää sohvaa papereista ja kirjoista, jotta pääsisin 12-14 tunnin työpäivän aikana laatuviltin alle niille niin kovin suositelluille nokosille:) Sohva on kyllä minun mitoilleni liian lyhyt makaamiseen, mutta ehkä epämukava asento takaa sen, että torkut jäävät sopivan lyhyiksi.

Paska juttu

Pahoittelut otsikosta, mutta en voinut vastustaa. Kyse on tietenkin haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Asiaan ei näytä edelleenkään tulevan mitään tolkkua ja vastuulliset pakenevat milloin minkäkin selityksen taakse.

Tilannehan on nyt siis se, että asia on eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä, josta se sitten tulee meille ympäristövaliokuntaan. Meidän eduskuntaryhmä ei ole tyytyväinen siihen vetkutteluun, jota hallitus tässä(kin) asiassa on harjoittanut ja siksi olemme vaatineet ympäristöministeri Lehtomäkeä muuttamaan hallituksen esitystä asetuksen vaatimuksista.

Ryhmämme päätyi valitsemaan tämän aiheen kyselytuntimme kysymykseksi ja ilokseni sain kuulla olevani ensimmäinen kysyjä. Sanoinkin ryhmälle, että erikoistuminen tähän teemaan sopii minulle vallan mainiosti:)

Kysymykseni herätti tietenkin muutkin ryhmät, sillä tämä ei taida olla kenenkään eduskunnassa olevan ryhmän mielestä (paitsi vihreitten) hyvällä tolalla ja keskustelu kyselytunnilla oli mielestäni hyvää. Taannoisen välikysymyksen ja torstaisen hiillostamisen jälkeen, näyttää siltä, että asiaan on saatavissa vihdoin joku järki. Ainakin tämän aamun lehdet kertovat pääministerin ottaneen asiaan kantaa sen suuntaisesti.

Kyselytunnin juoksutukseen kuuluu se, että ensimmäisen kysymyksen esittäjä saa yleensä vielä sen kolmannenkin kysymyksen ja omani kohdistui hallituksen lainvalmisteluun yleensäkin. Tällä hallituskaudella on nimittäin saatu luvattoman monta muutakin keskeneräistä ja huonosti valmisteltua lakiesitystä eduskuntaan, jossa niitä opposition toimesta yritetään saada muutettua jotenkin kelvollisiksi.

Hallituspuolueiden kansanedustajat valiokunnissa pitävät kiinni pilkuistakin, joten huonoja lakeja syntyy ilmeisesti tarkoituksella. Kysyin oikeusministeri Braxilta sitä, onko hän tyytyväinen tähän hallituksen lainvalmistelun tasoon yleensäkin. Tietenkin on, onhan hän vihreän logiikan mukaisesti hallituksen urhein puolustaja.

Oikeat painopisteet

Mikkelin kaupunginhallitus teki maanantaina hyvän budjettiesityksen kaupunginvaltuustolle. Saimme yksimielisesti korotettua omaishoitajien määrää ensi vuodelle ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan ne kriteerit, joilla Mikkelissä jatkossa omaishoitajaksi pääsee. On ollut ilmeistä, että meillä kriteeristö on liian tiukka ja läheskään kaikki omaishoitajina toimivat eivät pääse statuksen piiriin.

Yhtä yksimielisesti korotettiin perusopetuksen tuntikehystä. Tuntikehyksellä siis ohjataan sitä, kuinka paljon koululaiset saavat opetusta kussakin aineessa ja minkä kokoisissa ryhmissä opetusta voidaan antaa. Keskustelua asiasta käytiin kovallakin äänellä (myönnän), mutta tärkeintä on, että nyt päättäjillä on kuitenkin ymmärrys siitä, että perusopetuksen ryhmiin on satsattava.

Ryhmäkokojen pienentämistä edellyttää myös ensi elokuussa voimaan tuleva erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden lakimuutos, jolla yhä useampi lapsi jatkaa opiskelua tuettuna yleisopetuksen ryhmässä, vaikka erityisoppilaan opetussuunnitelman omaisikin. Liian suuressa ryhmässä kärsivät kaikki, niin erityislapset kuin muutkin.

Muutoin budjetti meni kaupunginjohtajan esityksen mukaan ja kaikilla vastuullisilla poliitikoilla on tieto siitä, että talous on saatava kuriin. Esittämällä lisää aivan ylimääräisiä menoja, joudutaan niitä vähentämään jostain toisaalta. Oma tärkeysjärjestykseni on selvä; ennaltaehkäisevään toimintaan tulee satsata olipa kyse sitten vanhuksista tai lapsista. Tällä budjetilla juuri näin tehdään!

Pimeä kahvila

Kävin tänään visiitillä Mikkelin Setlementin Sentraalissa pimeässä kahvilassa. Kyseessä siis parin päivän ajaksi rakennettu pimeä kahvila, jonka tarkoituksena on näyttää meille näkeville se, minkälaista elämää täysin sokea ihminen elää.

Kokemus oli mieleenpainuva. Etukäteen on vaikea kuvitella sitä, minkälaista voi olla, kun ei näe mitään. Täydellisesti pimennetty huone teki kokemuksen aidoksi ja paikalla olleet sokeat kertoivat konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka he arkeaan elävät.

Pimeä kahvila on hyvä esimerkki, jonka avulla voimme miettiä päättäjinä sitä, kuinka ottaisimme paremmin huomioon esteettömän julkisen rakentamisen ja muut tukitoimenpiteet, joilla voidaan edesauttaa sokeiden ja näkövammaisten elämää. Se ei nimittäin ole todellakaan helppoa!

Pidempiä työuria

Kallislahden Työväenyhdistyksen syyskokous eilen oli räntäsateisesta ajokelistä huolimatta miellyttävä tilaisuus. Pienellä, mutta aktiivisella porukalla saimme valtakunnan asiat taas järjestykseen. Sainpa korviini jopa pienen kiitoksenkin ja se toki aina lämmittää:) (terkut Antille).

Puhuimme paljon viikonlopun aikana ilmaantuneesta möläytyksestä, jonka loihi lausuman EK:n johtaja Tamminen. Työelämän parantaminen on meidän puolueen tärkein hallitusohjelmatavoitteemme ja sitä kautta myös saamme työuria pidennettyä. Työelämää ei kuitenkaan paranneta saati pidennetä pakolla tai lomia vähentämällä, kuten EK:n heppu ehdotti, vaan todellakin siinä käy päinvastoin.

Työelämän vaativuus yhdistettynä väheneviin lomiin on järjetön ajatus. Jokainen ihminen (nuori tai vanha) haluaa olla mukana työelämässä, mutta kaikki eivät kykene siihen täysipäiväisesti. On ehdottoman tärkeää, että jatkossa työntekijä voi oman elämäntilanteensa mukaisesti joko lyhentää työpäivää, jaksottaa työntekoa eri tavalla tai pitää pidempiä vapaajaksoja ja vastaavasti tehdä toisessa elämänvaiheessa töitä enemmän. Työurat pitenevät ainoastaan olosuhteita parantamalla.

Istuntovapaa

Mennyt viikko on ollut eduskunnassa istuntovapaata. Se tarkoittaa siis sitä, että kokouksia ei pidetä ja talo hiljenee. Samaan aikaan pidetään Pohjoismaiden Neuvoston kokous, joten osa porukasta on siellä. Muut joko lomailevat tai sitten tekevät töitä maakunnassa.

Tänä vuonna jätin lomailun yhteen päivään eli eiliseen. Vietinkin oikein rentouttavan päivän ulkoillen ja romaaneja lukien. Tänään on jo sitten syytä taas ryhdistäytyä; iltapäivällä olen vieraana Kallislahden Työväenyhdistyksen syyskokouksessa ja sen jälkeen oman kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmien kokouksissa.

Istuntovapaan viikon aikana sain tehtyä paljon hommia. Kaupunginhallituksen talousarviokokoukset veivät maanantaina ja tiistaina useita tunteja ja ns. toinen luku tapahtuu huomenna. Etelä-Savon sd.piirin piirihallitus oli maanantai-iltana Rantasalmella ja sielläkin ehdin nyt siis olla mukana. Oma Työväenyhdistykseni kokoontui myös ja sen 120 -vuotisjuhlien valmistelu eteni tällä viikolla hyvin.

Tapasin myös Omaishoitajien porukkaa, joiden kanssa mietittiin kaupungin mahdollisuuksia entistä parempaan järjestelmään omaishoitajien tukemiseksi. Perusopetusjohtajan kanssa palaveerattiin ja pähkäiltiin tuntikehyksen noston kanssa.

Nenäpäivän tapahtuma oli perjantaina Mikkelin Teatterilla ja piipahdus siellä poikikin ainakin yhden hyvän idean ensi talvea ajatellen. Ehdinpä torstaina tavata Setlementti ry:n Sentraalissa työskentelevän porukankin ja lounastaa yhden ystävättäreni kanssa. Mikkelin Wanhojen Tovereitten tapaamisessa sain olla mukana maanantaina.

Tapahtumarikas viikko siis tämäkin ja näin tehokkaasti käytettynä, sain paljon aikaiseksi. Sähköpostit odottavat vielä vastaajaansa ja Vapauden ensi viikon kolumni kirjoittajaansa eli tänä iltana on pysyttävä koneen ääressä. Huomenna päivä alkaa jo kahdeksalta Ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksella.

Pois vaaliliitoista!

Pari päivää sitten oli lehdessä oikein iso uutinen siitä, että Vihreiden Heli Järvinen lähtee ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Mielestäni asia on ollut päivänselvää koko ajan, joten en oikein ymmärtänyt sen uutisarvoa.

Järvisen ehdokkuus on tietenkin hyvä asia, Nyt Vihreät voivat Etelä-Savossakin näyttää kyntensä, kun menevät vaaleihin omalla listalla. Enää he eivät voi ratsastaa toisten äänillä eikä sillä, että asettavat vain yhden ehdokkaan, kuten viimeksi tosiasiassa kävi. Nyt punnitaan maakunnan ihmisten arvot ja se, kuinka venkoilua omankin maakunnan asioiden kanssa harjoittaneet Vihreät saavat kannatusta.

Muutoinkin on hyvä, että irvokkaista vaaliliitoista ollaan Etelä-Savossa pääsemässä eroon. Jokainen tietää äänestäessään, että oma ääni menee paitsi omalle ehdokkaalleen niin myös haluamalleen puolueelle. Näinhän meidän vaalipiirissä viime kierroksella ei muutamassa tapauksessa käynyt.

Rantsalmella

Illalla kokousti Etelä-Savon sd.piirihallitus Rantasalmella. Olen piirihallituksessa ns. ulkojäsenenä, kuten alueiden kansanedustajat yleensäkin ovat. Piirihallitus koostuu maakunnan eri osista valituista jäsenistä ja sen tarkoituksena on johtaa koko piirin sosialidemokraattista toimintaa.

Eilisessä kokouksessa saimme kuulla toiminnanjohtajan katsauksen Pietarin -risteilyltä (ruoka laivalla oli hyvää) ja sen, missä mennään eduskuntavaalityön osalta. Mielestäni on tärkeää muistaa, että koko maakunta on vaalialueena ja puolueen/piirin rahat on syytä käyttää kaikkien alueiden osalta tasapuolisesti.

Omassa poliittisessa tilannekatsauksessa viritin keskustelua välikysymysten aiheista, veropolitiikasta ja työelämän reformista, joka lanseerattiin juuri tuolla Pietarin risteilyllä. Samalla laivalla avattiin myös puolueemme vanhuspoliittista ohjelmaa, josta meillä sunnuntaina Savonlinnan naispiirin juhlaseminaarissa olikin enemmän puhetta. Keskustelua näistä käytiinkin piirihallituksen porukan kesken vilkkaasti.

Varsinainen piirin puheenohtaja oli estynyt tulemasta kokoukseen, mutta varapuheenjohtaja Jarmo Linnanmurto Savonlinnasta suoriutui tehtävästä mallikkaasti (terkut Jampelle:)). Muista kokouksessa käsitellyistä asioista en hienotunteisuussyistä tässä yhteydessä puhu enempää, toteanpahan vain sen, että jotain peruuttamatonta on nyt tapahtunut ja se on toki yksilön kannalta ikävää. Olen kuitenkin elämässäni oppinut senkin, että sääli on sairautta ja totuus ei pala tulessakaan eli eikun asiapohjalta eteenpäin!

Kansainvälistä

Eilen sain olla mukana Mikkelin Wanhojen Tovereitten lounas-ja keskustelutilaisuudessa Mikkelin Mäntyniemessä. Alustajana oli Suomen ATTACin puheenjohtaja Mikko Sauli ja aiheena kansainvälinen rahaliikenne.

Alustuksen jälkeen keskustelu kävi vilkkaana ja itsekin kuuntelin Saulin näkemyksiä todella suurella mielenkiinnolla. Kansainvälinen rahoitusliikenne on aidosti meidän jokaisen asia, vaikka sitä ei omakohtaisesti tarvitsisikaan seurata.

Rahat ja pääomat liikkuvat maailmalla sellaista vauhtia, että sitä on hitaampien vaikeampi edes käsittää. Suurimpana ongelmana on tietenkin se, että näiden liikkeistä ei jokaiselle maalle ole tulossa verotuloja. Erilaisia järjestelmiä on kehitetty, mutta niiden saaminen käytäntöön EU:nkaan tasolla on kovin vaivalloista. Pääomien liikkeistä tulisi voida saada verohyöty myös kansallisvaltioille.

Mikko Sauli kertoi myös mielenkiintoisia asioita Etelä-Amerikasta ja siitä, kuinka sosialidemokratia siellä on kehittymässä ja kuinka erilaisten asioiden kanssa näissä valtioissa vielä askarrellaankin. Työväenliikkeellä on paikkansa myös eteläisellä pallonpuoliskolla.

Valintojen aikaa

Mikkelin kaupunginhallitus aloittaa tänään ensi vuoden budjetin käsittelyn. Asiasta oli aamun Länkkärissäkin iso juttu, jossa eri valtuustoryhmien puheenjohtajat kommentoivat kaupunginjohtajan esitystä.

Tilanne on sama kuin varmasti lähes kaikissa Suomen kunnissa näinä päivinä; liian vähän rahaa ja liikaa menotoiveita. Meidän valtuustoryhmä ja kunnallisjärjestö käsittelee budjettia vasta ensi sunnuntaina, joten lehdessä tai tässä esitetyt mietteet ovat yksittäisen valtuutetun pähkäilyä eli demareitten kanta suuntaan jos toiseenkin muodostuu vasta pyhänä.

Oma näkemykseni on, että jatkamme tiukan linjan taloudenpidolla. Ainoastaan kunnossa olevalla taloudella voimme jatkossa turvata kuntalaisten oikeuden laadukkaisiin palveluihin. Toinen lähtökohtani on, että panostuksen tulee laittaa ennaltaehkäisevään toimintaan, olipa sitten kyseessä lapset tahi vanhukset.

Selkeästi suurempaa panostusta tarvitsemme omaishoitajien määrän kasvattamisessa ja perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen vaikuttavassa tuntikehyksen suurentamisessa. Omaishoitajien rahat eivät voi aina loppua kesken vuoden ja heidän jaksamiseensa on kaupungilta löydyttävä vuosi vuodelta enemmän rahaa.

Tuntikehystä pienensimme pari vuotta sitten osana säästötoimenpiteitä ja nyt sitä on yritettävä yksikkö kerrallaan nostaa edes sille entiselle tasolle. Perusopetuksen uudistus erityisopetuksen osalta aiheuttaa omat lisäkustannuksensa ensi vuonna ja siihen on pystyttävä varautumaan tarpeeksi pienten opetusryhmien kautta.

Sosiaalilautakunta on esittänyt, että Mikkelissä otettaisiin käyttöön ns. kuntalisä niille, jotka hoitava pieniä lapsiaan kotona sen sijaan, että lapset vietäisi päivähoitoon ja vanhemmat töihin. Ajatuksena hyvä niille, jotka voivat hoitaa lapsensa muutenkin kotona; heille lisätuki on varmasti mukava asia.

Kuntalisä ei kuitenkaan voi Mikkelissä olla sen suuruinen, että sen varaan voisi pieni-tai keskituloinen kahden vanhemman perheen toinen huoltaja jäädä. Yksinhuoltajalle töissä käyminen on välttämätöntä. Kuntalisä ei mielestäni ole parhain keino tukea lapsiperheitä, sillä se ei kohdistu siihen porukkaan, joka eniten yhteiskunnan apua tarvitsee.

Vuosien ajan olemme tienneet, että kaupungilla on liian vähän ihmisiä, jotka voivat tehdä ns. ennaltaehkäisevää perhetyötä. Tarvetta lapsiperheiden auttamiseksi on entistä enemmän ja juuri tähän auttavaan perhetyöhön tarvitsisimme enemmän euroja. Lasten huostaanottojen kasvu on saatava pysähtymään. Päätökset ovat valintoja ja oma vaakakuppini kallistuu aina heikomman puolelle.

Posti-Pate

Joitakin vuosia sitten televisiossa pyöri lastenohjelma nimeltä Posti-Pate. Ainakin meillä sitä katsottiin mielenkiinnolla ja postinkuljettajan toimenkuva kävi animaatio-ohjelmastakin hyvin selville.

Yhtä hyvällä mielellä ei ole voinut nyt seurata kokoomusministerin (Linden) venkoilua tosielämässä. Uusi postilaki on jo nyt aiheuttanut suurta huolta ja hämmennystä kansalaisissa. Ihan syystäkin.

EU:sta tulleen "ohjeistuksen" mukaan meidän tulee tuhota nykyinen koko maan kattava postijärjestelmä ja altistaa haja-asutusalueiden ja maaseudun väki eriarvoiseen asemaan nyt myös postipalvelujen osalta.

Erilaisia arvioita on esitetty siitä, kuinka usein posti jatkossa kulkee ja kuinka harvassa postitoimipisteet tulevatkaan sijaitsemaan. Tällä itsepintaisella uudistuksella jätetään jälleen osa suomalaisista heikompaan asemaan asuinpaikkansa perusteella.

Hallituksessa istuva Keskustakin on hyväksymässä tämän uudistuksen ja sitä tietenkin voisi ihmetellä ellei tästä olisi kuluvalta hallituskaudelta kosolti samankaltaisia esimerkkejä olemassa.