NRF

Eilen jatkui eduskunnassa keskustelu NRF-joukoista. Aiheena oli siis Suomen mukaan lähteminen Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan. Totuttuun tapaan keskustelu poukkoili laajasti aina Talvisodan ja Kylmän sodan vaiheitten kautta tulevaisuuden sinkkiarkkuihin.

Asiallisesti ottaen, sosialidemokraatit suhtautuvat varovaisen myönteisesti Suomen osallistumiseen NRF-joukkoihin. Tietyt reunaehdot kuitenkin on oltava ja tällä päätöksellä ei vielä tehdä mitenkään ratkaisua liittymisestä Natoon. Itse pidän tätä päätöstä kompromissina ja näen asian hyvin maltillisena tapana olla mukana kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Toivottavasti en joudu muuttamaan mieltäni...

Keskustelu kesti neljä tuntia ja flunssasta huolimatta, sitä oli herkullista seurata. Vanhat vasemmistoänkyrät Laakso ja Tennilä panivat parastaan ja heidän tulenpalavat kommenttinsa olivat kuin toisintoa menneiltä vuosikymmeniltä.

Tänään on taas monta kokousta ja tilaisuutta. Yritän ehtiä mahdollisimman moneen. Kohta alkaa ympäristövaliokunta, iltapäivällä eduskuntaryhmä ja sitten kyselytunti ja sen jälkeen istunto. Näiden välissä on kanavaryhmää, luonnonvarainneuvostoa, Jacob Södermanin synttärikahvit jne.

Esu Rytkönen

Viime viikolla lueskelin jostain lehdestä, että Urpolan koulun ekaluokkalainen Esu Rytkönen on tehnyt nettiin vetoomuksen tekojään pikaisesta rakentamisesta Mikkelin Hänskiin. Ihailtavaa kansalaisaktiivisuutta!

Hänskin tekojäästä on väännetty kättä vuosia ja päätöskin sen rakentamiseksi on ainakin pariin kertaan jo tehty. Asiaan kuuluvat valitukset ovat sen toteuttamista kuitenkin hidastaneet ja jääpalloväki on käärmeissään.

Tänä talvena ei Hänskin jäälle ole montaa kertaa ollut asiaa. Itse ihmettelin sitä, että pitkinä pääsiäisen pyhinä, jolloin oli pakkasta ja aurinkoa, niin kenttää ei jäädytetty. Jokin järkevä syy siihenkin varmasti on. Kaupungin keskellä oleva luistelukenttä on sellaista panostusta, jota lapset ja nuoret (aikuiset myös) arvostavat.

Olen kateellisena katsellut Helsingin rautatientorin mukavaa meininkiä iltaisin, kun kaikenikäiset ihmiset nauttivat ulkoliikunnan riemusta aivan keskustan ytimessä. Tulisiko Mikkelin torillekin tehdä vastaavanlainen luistelualue harrastelijoille...??? Jääpalloseurat saisivat kaiken niukan jääajan harjoitteluilleen Hänskissä ja me muut vapauden luistella milloin siltä tuntuu.

Esu Rytkösen tekemä aloite on pitkäastäaikaa ensimmäinen myönteinen kannanotto Hänskin tekojään rakentamisen puolesta. Jääpallon harrastajat ja varsinkin heidän agressiiviset kannattajansa ovat saaneet monen kaupunkilaisen kääntymään koko hanketta vastaan. Älkää ottako Esu Rytköstä opetuslapseksenne, vaan antakaa hänelle mahdollisuus tehdä seuratoiminnallenne hyvää, please.

Lunta tulvillaan!

Tuntuu olevan taas maa sekaisin. Tällä kertaa sääolosuhteiden vuoksi. Lunta on pyryttänyt joka puolella, niin täällä Helsingissäkin. Ihmettelen vaan sitä, kuinka joka kerta julkinen liikenne menee jumiin ja autot likastelevat mihin sattuu. Onhan lunta ollut Suomessa aina, liikennettäkin jo pitkään...

Sekaisin on myös oma kalenterini; ylimääräisten vapaiden jälkeen tuntuu hankalalta ymmärtää sitä, mikä päivä on menossa. Ja varsinkin kun poikkeuksellisesti tulin Helsinkiin jo maanantai-iltana. Oma osuutensa tähän ymmärtämättömyyteen voi toki olla sitkeällä taudilla, joka on riesani edelleen.

Eilinen päivä menikin sujuvasti salissa istuen. Käsittelyssä oli valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012. Istunto alkoi klo 11 ja päättyi klo 22. Oma puheenvuoroni on vasta tänään, joten eilen vuorottelin istumalla salissa ja työhuoneessa töitä tehden.

Viime viikon istuntotauko ja vierailut maakunnassa poikikin monta uutta selvitettävää asiaa. Jaossa ollut Vuosikertomukseni teki myös tehtävänsä; sain kymmeniä kannustavia yhteydenottoja eri puolilta seutua ja muutamia ihan konkreettisia työtehtäviäkin.

Tänä aamuna oli mukava olla ympäristövaliokunnan kokouksessa; yhtenä kuultavana asiantuntijana oli mikkeliläistaustainen nuori Lauri Myllyvirta ja hänen ammattimaiseen esitykseensä antoi kotoisan vivahteen muutamat tutut sanamuodot. Mieltä lämmitti myös se, että ns. tavallisesta mikkeliläisestä lukiosta vuosi vuoden jälkeen lähtee maailmalle fiksuja ja esiintymiskykyisiä kansalaisia!

Vuosikatsaus

Menneellä viikolla jaettiin Mikkelin alueen talouksiin Länsi-Savo-lehden mukana tekemäni Pauliinan Vuosikatsaus. Tarkoituksena tällä nelisivuisella liitteellä on kertoa ihmisille siitä, minkälaista eduskuntatyöni on ollut ja mitä työhön kuuluu.

Sain paljon palautetta liitteestä ja tarkoitukseni oli hyvin ymmärretty. Ihmiset ovat vuosikausia valittaneet sitä, kuinka heidän kansanedustajistaan ei kuulu mitään vaalien välillä ja olisi hyvä tietää, mitä he eduskunnassa touhuavat. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta perehtyä asioihin netin välityksellä.

Vuosikatsaus teetätti jonkin verran ylimääräistä työtä, mutta olen lopputulokseen tosi tyytyväinen. Siinä käyvät ilmi kaikki ne asiat, joita ihmiset useimmiten torikahveilla ja muualla kyselevät. Avoimuuden linja jatkukoon siis tälläkin tavalla.

Tiistaina työt taas jatkuvat ja se on kivaa! Istunto alkaa poikkeuksellisesti jo klo 11 ja käsittelyssä ovat valtiontalouden kehykset seuraaville vuosille. Oma puheenvuoroni on varattu ja on ilmeistä, että istunto jatkuu myöhään yöhön.

Prosecco, prosciutto...

Viime viikkoinen Italian-matka onnistui hyvin. Myös sää suosi meitä. Aurinko paistoi keväisesti ja me turistit tarkenimme hyvin vähemmilläkin vaatteilla, mutta paikalliset olivat vielä toppatakeissaan.

Muutaman vierailupäivän aikana tutustuimme pohjoisitaliassa sijaitsevaan Trentinon maakuntaan ja sen koulujärjestelmiin. Esittelyjen pohjalta saimme kuulla, että maissamme on monet asiat järjestetty hyvin samankaltaisesti, mutta erojakin löytyi.

Trentinossa (ja Italiassa yleensäkin) lapset aloittavat koulun paljon meitä aikaisemmin, mutta varsinainen koulumainen opiskelu alkaa kuitenkin samoihin aikoihin. Hallinnollisesti päivähoito ja opetus ovat samassa ja tästähän meilläkin on ollut suunnitelmia esiopetuksen osalta.

Esimerkkikoulumme oli oikea malliesimerkki. Hienosti saneerattu vanha nunnien ylläpitämä tyttökoulu, joka tällä hetkellä toimii yläkoulun ja lukion yhdistelmänä erikoistuneena luonnontieteisiin. Upeissa maisemissa vuorten ympäröiminä olivat opiskelun puitteet kohdallaan.

Tähän erikoiskouluun pääsevät kaikki halukkaat nuoret, karsiutuminen tapahtuu sitten opintojen edistyessä. Eli tarpeeksi motivoituneet oppilaat kyllä pärjäävät ja ne vähemmän motivoituneet, putoavat pois. Ei hullumpi systeemi siis.

Olimme poikkeuksellisen vauraalla seudulla ja sen kyllä huomasi joka paikassa. Koulun puitteet kaikkine kasvipuistoineen ja tähtitorneineen olivat suurella taidolla ja rahalla toteutettuja. Isäntämme kertoivatkin alueen työttömyyslukujen olevan tosi alhaiset, noin 3 prosentin luokkaa. Niitä ongelmia, joita muualla Italiassa olen nähnyt, ei tuolla alueella ollut nähtävissä.

Haasteena isäntämme pitivät sitä, kuinka maahanmuuttajien koulutus voidaan tulevaisuudessa järjestää. Samassa koulussa saattaa olla 20 eri maasta tulleita lapsia, jolloin opetuksessa on otettava huomioon kaikkien tarpeet ihan eri tavalla. Maahanmuuttajia pohjoisitaliaan tulee erityisesti Itä-Euroopan maista.

Takaisin elävien kirjoihin...

Istuntovapaa viikko on mennyt meidän perheeltä sairastaessa. Koko jengin on kiertänyt kova kuume ja itse alan nyt pikkuhiljaa palailla (toivottavasti) elävien kirjoihin. Olenkin saanut jo vastailla monelle, että mihin olen kadonnut, kun ei blogimerkintöjä ole tullut.

Onneksi sairastumiselle sattuivat nämä pääsiäisen pyhät, niin mitään työjuttuja ei ole tarvinnut perua. Tiistaina olin koko päivän Heinävedellä, jossa sain aimo annoksen kunnan esittelyä ja tietoutta. Muutama konkreettinen parannusehdotuskin tuli ylös kirjattua. Vierailut luostareissa tekivät vaikutuksen. Kuumehoureissa peiton alla on ollut aikaa mietiskellä myös näitä hengellisiä juttuja.

Ihmettelen jälleen niitä yksinhuoltajia, joilla ei ole samanlaista auttavaista turvaverkkoa lähellä kuin itselläni on. Lasten sairastaessa on kuumeisen vanhemman vaikea lähteä apteekkiin tai ruokakauppaan. Sairastumiset sattuvat yleensä mahdollisimman huonoon aikaan; viikonloppuina, öinä ja aina silloin kun jääkaappi on tyhjä eikä kuumelääkkeitäkään ole varastossa. Onkohan meillä yhteiskunnan toimesta olemassa mitään järjestelmää, jolla nämä todelliset arjen yksinäiset sankariäidit pelastetaan sairausjaksojen yli...??? Tarkistettava asia siis.

Kiemuraiset kehykset

Eilen hallitus julkaisi valtiontalouden kehykset vuosille 2009-2012. Hirvittäviä lukuja joka suuntaan, mutta kohdennuksien oikeellisuudesta ei voi vielä olla ihan varma. Eniten varmastikin tulevat puhututtamaan liikennehankkeet. Toisaalta se on ymmärrettävää, ovathan liikenneyhteydet alueiden kehittymisen kannalta perusjuttuja.

Omassa tiedotteessaan valtiovarainministeriössä on nostettu hallituksen ykkösasiaksi työllisyyden parantaminen. Puutullien mahdolliseen nousuun varaudutaan edistämällä kotimaista puunsaantia.

Kiemuraisten kehysten pikaisella lukemisella itselleni nousi myönteisesti esiin poliisin toiminnan vakiinnuttaminen ja työttömien poliisien palkkaamiseen varatut lisämiljoonat. Huolestuttavalta vaikuttaa puolestaan se, kuinka yliopistojen rahoituspohjaa tullaan innovaatioyliopiston perustamisen myötä uudistamaan.

Ei kai tässä ole kysymys yliopistojen yksityistämisestä???? Kuinka tulevaisuudessa turvataan kaikkien halukkaiden ja kyvykkäiden oikeus maksuttomaan korkeaan koulutukseen???

Tältä hallitukselta kyllä voi odottaa mitä tahansa. Kylmät ja kovat arvot ovat oikein myötätuulessa. Toivoisin, että hallituksen todistetusti tunteellisilta ja inhimillisiltä miehiltä löytyisi hieman sydäntä myös köyhille ja vaivaisille kansalaisille eikä pelkästään kauniille naisille...

Trentoon

Tänään olemme siis iltapäivällä lähdössä Mikkelin Ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kanssa tutustumaan Italian koulujärjestelmiin. Määränpäämme on Pohjois-Italiassa, Trenton provinssissa. Italiassa on erilainen systeemi kuin meillä; alueilla voi olla autonomista lainsäädäntöä, jotka koskevat myös koulutusta.

Vierailemme yhdessä tietellisessä lukiossa, joka on alueelle tärkeä. Oppilaat ovat 14-19 vuotiaita ja opetus painottuu matematiikan, fysiikan ja kemian aineisiin. Tieteellisen lukion jälkeen voi jatkaa opiskeluja tieteellisellä yliopistossa. Vastaavanlaisia painotuksia on myös kielten ja klassisten aineiden osalta.

Mielenkiintoista on varmasti kuulla myös Agency Trentino Sviluppon kuulumisia. Kyseessä on alueen Kehityskeskus, jonka tehtävänä on edistää ja kehittää Trenton provinssin infrastruktuuria, taloudellista kilpailukykyä ja yritystoimintaa. Meiltähän löytyy vastaavanlaisia lähes joka pitäjästä.

Muutaman päivän matkaohjelma on siis mielenkiintoinen ja sopivan tiukka. Italialaisen ruuan ja kulttuurin ystävänä odotan tietenkin näkeväni myös kauniita rakennuksia ja viihtyisiä katukahviloita ja ravintoloita!

Lapset ensin!

Mennessäni eilen ympäristövaliokuntaan, huomasin heti, että nyt on taas kollega Karpelan elämässä tapahtunut jotakin. Oven ulkopuolella nimittäin pyöri ihmisiä kameroineen ja edustaja Karpela oli tavallista valokuvauksellisemmassa kunnossa. Kuulinkin sitten kuppilassa asioiden uudet käänteet.

Enpä yllättynyt yhtään. Kyynisenä ihmisenä ehdin nimittäin jo joulukuussa epäillä tämän pariskunnan tarkoitusperiä näiden ajoittaessa "uutisensa" juuri Linnan juhlien alle ja toisaalta olemme saaneet viikottain lukea ohjaaja Olli Saarelan työn alla olevasta elokuvasta (en kyllä muista vieläkään sen nimeä), joka arvatenkin kaipaa maksutonta markkinointia.

Ihmisten elämään kuuluu kaikenlaisia käänteitä. Tässä Karpela-Saarela-Karpela -kuviossa harmittelen vain sitä niin tavallista kohtaloa, joka liian monen lapsen kohdalle nykyisin tulee. Aikuiset elävät omien ihmissuhdekuvioidensa kiemuroissa ja lapset (varsinkin julkkiksen) joutuvat luovimaan kaikenlaisten muutosten ja vaiheiden seassa.

Itse olen saanut seurata valitettavan läheltä tilannetta, jossa vielä avioeron ensimmäisen harkinta-ajan kuluessa on perheen isä halunnut jakaa elämänsä uuden rakkauden kanssa. Perhejuhlat, lomat ja vapaat vietetään nuoren rakkauden ehdoilla ja lapsen tehtävä on ihmetellä ja mukautua näihin tilanteisiin.

Onneksi tällä lapsella on elämässään AIKUISIA ja välittäviä ihmisiä, jotka jaksavat pitää huolen siitä, että lapsen arki on tasaista ja turvallista. Joskus näin tehdään myös omien tarpeiden kustannuksella. Sellaistahan se vanhemmuus meillä kaikilla on. Lapset ensin!

Varhainen viikonaloitus

Eilen illalla nukkumaan mennessä Onni muisti, että kouluun piti viedä pajunkissoja! Tänä aamuna ei siis auttanut kuin anivarhain lähteä niitä jostain etsimään. Onneksi löysimme sellaisia, joissa oli tuntomerkit näkyvissä, joten pystyin lasta neuvomaan oikeiden oksien valinnassa. Muutoin olisimme voineet poimia vaikka koivunoksia:)

Aina tällaisina hetkinä tulee mieleen, että olisiko kunnon äiti muistanut huolehtia asiasta ihan joutavana sunnuntaipäivänä valoisan aikaan... Oma kasvattajakykyni sai kyllä jälleen pelastuksen, kun Onni sanoi aamulla: "Otetaan samalla oksia vähän enempi jos joku luokkalaisista on unohtanut, niin voin sitten antaa näistä sille". Taitaa pojassa olla aineksia jatkaa sukunsa sosialidemokraattista aatetta!

Muutoin tämä päivä on tavallinen maanantai. Tapaamisia pitkin päivää ja iltapäivällä kokoontuu valtuustoryhmämme. Illalla ovat vielä ylimääräinen kaupunginhallitus ja valtuuston kokous. Huomenna lähden aamujunalla Helsinkiin, jossa päivälle on siunaantunut kaikenlaista mielenkiintoista.

Perinteiset Maalismarkkinat ovat tällä viikolla Mikkelin torilla. Sääennustekin näyttää markkinapäiville keskiviikko ja torstai ihan perinteisiä kelejä; vettä, räntää ja sohjoa. Tänä vuonna joudun poikkeuksellisesti jättämään markkinat väliin. Mikkelin Ammattikorkeakoulun yhtymän hallitus (noin 10 henkeä) lähtee muutaman päivän tutustumismatkalle Pohjois-Italiaan.

Joudun näin ollen olemaan pois muutamista täysistunnoista, mutta harkitsin asian siten, että tämä ainutlaatuinen mahdollisuus käydä tutustumassa Italian koulujärjestelmiin voi olla joskus hyödyksi paitsi ammattikorkeakoulun kehittämisessä niin myös kansanedustajan tehtävissä. Kysyin matkalle "luvan" eduskuntaryhmämme puheenjohtajalta Tarja Filatovilta ja hän suhtautui asiaan myönteisesti.

Harhautusta?

Kauhea ajatus hiipi mieleeni viime yönä. Olemme kansanedustajina nimittäin nyt saaneet koko tämän alkuvuoden jotenkin selitellä ja olla altavastaajina suhteessa mediaan ja äänestäjiin. Etenkin lehdistö on riekkunut aivan toisarvoisilla asioilla viikkotolkulla ja meillä kansan valitsemilla edustajillakin alkaa monella olla jo usko koetuksella koko instituution arvostukseen.

Suurin osa meistä kuitenkin tekee perustyötä aivan ahkerasti, normaalisti ja täyspäisesti. Paljon tilaa annetaan kuitenkin edustajien ns. yksityiselämälle ja mitä kummallisempi kysymyksiä ja lausuntoja on lehdet pullollaan. Osaa näistä asioista tullaankin puimaan vielä muun muassa Julkisen sanan neuvostossa.

Eduskunnan puhemiehenä kokoomuksen Sauli Niinistö on ottanut itselleen jonkinlaisen ylimmän moraalinvartijan roolin. Sille ilmiselvästi meidän talossa on tarvetta. Lähes joka viikko luemme, mitä Sauli on keksinyt meidän kurittomien ja juonittelevien kansanedustajien päänmenoksi. Perinteisesti herravihaa tuntevalle kansalle nämä avaukset menevät kuin häkä päähän.

Saulin linjakkaita kommentteja saamme me muut selitellä ja puolustella olemassa olevia järjestelmiä. Itselläni ei (onneksi) vajaan vuoden kokemuksella ole tarvetta pitäytyä missään vanhoissa käytänteissä, mutta en ehdoin tahdoin ole kaikkea toimivaa systeemiä halukas romuttamaankaan pelkästään Niinistön presidentinvaalikampajan hyväksi. Vaikka kuinka työväen presidentistä onkin kyse.

Voiko olla niin, että nämä jokaviikkoiset puhemiehen ulostulot ovatkin osa Kokoomuksen hallituspolitiikkaa??? Todellisista asioista halutaan mielenkiinto kääntää näihin paljon helpommin käsitettäviin asioihin, kuten edustajien palkkiojärjestelmään, avustajiin jne. Tänä keväänä on tulossa monta isoa ja vakavaa asiaa eduskunnan käsittelyyn (liikennepoliittinen selonteko, ilmasto- ja ympäristöasiat, puolustuspoliittiset asiat, korkeakoulujärjestelmän uudistaminen jne.). Harhautetaanko kansalaisia nyt aivan täysillä??

Myös pääministeri Vanhasen näkemys on usein ollut se, että "keskeneräisistä" asioista ei puhuta. Nämä varsinaiset asiat valmistellaan hiljaisesti ja varmistetaan niiden suotuisa läpimeno myös ihmisten mielissä. Epäluottamus poliittisiin päättäjiin kasvaa toisarvoisten kysymysten nostattamisella ja vakavat kysymykset sivuutetaan mahdollisimman huomaamatta.

Ei käy! Vanha kulttuuri siitä, että asioista puhutaan vasta sitten, kun päätökset on jo tehty, on menneisyyttä. Näiden menneisyyden vankien on aika katsoa peiliin ja kohdata tämän päivän avoin yhteiskunta. Kabinettipolitiikan aika on aika myös Suomessa vihdoin päättyä. Näitä dinosauruksia löytyy joka puolueesta ja joka organisaation tasolta.

Naistenpäivä

Eilen vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Kukkakauppiaille ainakin näytti päivä olevan menestys. Ovathan useat näistä pienyrittäjistä juuri naisia, joten mikäpä sen mukavampaa. Itsekin toimitin tulppaanikimput muutamille tärkeille naisilleni ja tuntuivatpa nuo ilahtuneen.

Ainakin kerran vuoteen on naisilla oikeus olla esillä. Alunperin on naistenpäivän merkitys on tietenkin ollut vähän vakavampi. On eletty aikoja, jolloin naisten tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa ei ole ollut itsestäänselvää eikä naisten itsemäärämisoikeutta ole pidetty kovinkaan tärkeänä.

Suomessa olemme näissä asioissa edistyneet nopeasti. Ei nimittäin ole kovinkaan kauaa siitäkään, kun naisten asioista perheissä päättivät joko isät tai veljet. Opiskeluoikeuksia tytöille ja naisille kyseenalaistettin vielä reilut sata vuotta sitten myös yhteiskunnan taholta. Vielä 1950- luvulla oli tyypillistä, että ainoastaan perheiden pojille annettiin mahdollisuuksia korkeampaan koulutukseen.

Tänään olemme näiltä osin hyvässä vaiheessa. Jokaisella suomalaisella lapsella on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja tehdä itseään koskevia ratkaisuja tultuaan täysi-ikäiseksi. Näin ei valitettavasti ole läheskään kaikkialla maailmassa. Tästä syystä liityin eilen Suomen Unifemin jäseneksi.

Rakkauden lähettiläs

Rakkauden lähettiläs, kansanedustaja Tommy Tabermann (sd.) on tehnyt vaalien alla lupaamansa lakialoitteet rakkauden ja onnellisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa. Julkisuudessa nämä aloitteet ovat luonnollisestikin saaneet palstatilaa monta kertaa enemmän kuin monen muun edustajan toimet yhteensä.

Itse harkitsin pitkään allekirjoitanko nämä ryhmätoverin aloitteet vai en. Mielestäni ihmisten välittämistä ja onnellisuutta ei laeilla voida eikä pidä lähteä säätelemään. Laki siitä, että ihmisille annettaisiin (?) viikon palkallinen vapaa hoitaakseen parisuhdettaan kuulostaa toki kaikista palkollisista mukavalta, mutta toteutettavana aivan mahdoton.

Tärkeämpänä näkisin, että tehtäisiin tosissaan töitä sen puolesta, että ihmisten arki sujuisi paremmin. Arkea kuitenkin on elettävä suurimman osan aikaa vuodesta ja sen merkitys kaikkien hyvinvoinnin kannalta on parempi kuin mitkään ylimääräiset vapaat.

Työn ja perheen yhteensovittamiseksi on paljon tehtävissä. Vanhempainvapaiden jakaminen molemmille vanhemmille sekä näiden kustannusten oikeudenmukaisempi tasaaminen molempien työnantajien kesken olisi järkevää arjen helpottamista.

Lasten päivähoitomaksujen pitäminen kohtuullisina edesauttaa työssäkäyvien perheiden taloudellista tilannetta. Tiedetäänhän, että useiden kiristyneiden perhesuhteiden taustalla on liian tiukka taloudellinen ahdinko.

Tietenkään nämä edellä luetellut asiat ja niitä sivuavat laki- tai toimenpidealoitteet eivät ole niin mediaseksikkäitä kuin Tommyn, mutta mielestäni sisällön puolesta paljon merkityksellisempiä. Allekirjoitin kuitenkin kollegan aloitteet, sillä näin varmistan (itselleni) puheoikeuden salissa, kunhan niiden käsittely sinne aikanaan tulee.

Julkista yksityisyyttä...?

Nyt on vuorokausi saatu äimistellä ja kommentoida pääministerin oikeusjuttua. Eilen annettu päätös on puhututtanut paitsi mediaa, niin myös oikeusoppineita. Eduskunnan kuppilassa oli eilen iltapäivällä hirveä kuhina, kun toimittajat halusivat asiantuntevia kommentteja mm. Maria G:ltä, Timo Soinilta, Leena Harkimolta, Tommy Tabermannilta jne.

Juttelimme asiasta mekin muutamien naisten kesken. Juristikollegan näkemys oli selkeästi kriittinen annettua päätöstä kohtaan. Hän pohdiskeli sitä, kuinka yksityisyyttä poliitikoilta enää voidaan mitenkään rajata tällaisen ennakkopäätöksen jälkeen.

Itse mietiskelin lautamiesjärjestelmän järkevyyttä. Onko niin, että maallikkojäsenet ovat aina päätöksiä tehdessään tilanteiden tasalla. Tässä tapauksessa kuulostaa kauhealta ne epäilyt, että lautamiesten sympatiat olisi saatu yksinhuoltajan kyyneleiden vuoksi.

Sinkkukollegat puhuivat myös siitä, kuinka heidän mahdollisia yrityksiään solmia parisuhteita tullaan jatkossa levittelemään julkisesti. Onko tavallinen kansanedustaja yhtä suojaton kuin pääministeri...?

Samaa mieltä olimme kaikki siitä, että Vanhanen olisi menetellyt fiksusti jos olisi jättänyt asian sillensä. Nyt jutun eri vaiheita vatvotaan julkisuudessa vielä pitkään eikä tehtyjä ratkaisuja saa tässäkään tapauksessa tekemättömiksi.

Rajanvetoa yksityisten asioiden esittelyssä joutuu meistä edustajista jokainen miettimään. Antaessaan julkisuudelle jotakin, täytyy olla valmis myös kestämään ne ei niin mukavat julkisuuden puolet.

Itse olen valinnut oman elämäni suhteen varsin avoimen linjan. Pikkukaupungin ihmisenä tiedän, että kansanedustajan yksityiselämä kiinnostaa ja siitä puhutaan joka tapauksessa. Pidän parempana kertoa asioista blogissani avoimesti, silloin ainakin asioiden oikea laita on kaikkien tiedossa. Niin sanotun hevosmiesten tietotoimiston jutut voivat näin ollen jäädä omaan arvoonsa.

Vaalitilaisuus

Eilen olin pitkästä aikaa vaalitilaisuudessa. Mikkelin sd. kunnallisjärjestö järjesti avoimen yleisötilaisuuden, jossa tarkoituksena oli esitellä puheenjohtajaehdokas Miapetra Kumpula-Natri. Tilaisuudessa toki esiteltiin vähän muutakin, mutta ehkä se oli tarpeen.

Itse olin vaihteeksi yleisön joukossa. Aiemmin olen tottunut olemaan naama yleisöön päin, mutta tällä kertaa katselin esitystä penkiltä muiden joukossa. Järjestäjillä ei ollut tarvetta kysyä maakunnan ainoalta demariedustajalta mitään.

Otin tilaisuuden opin kannalta. Katselin kriittisesti järjestelyjä, esiintymisiä ja tekniikkaa. Monta hyvää havaintoa tulikin tehtyä. Yleisöä oli kolmisenkymmentä ja kysymyksiä ehdokkaalle sateli ihan mukavasti. Kokelas pärjäsi hyvin ja palaute oli myönteistä.

Jatkoimme Mipen kanssa autokyydillä (toiminnanjohtaja Mäkisen) Lahteen, josta nousimme myöhässä olevaan junaan 22.20. Kotiuduin kämpille puolilta öin ja tänä aamuna sain kiiruhtaa ihanassa pakkasauringossa ympäristövaliokunnan vierailulle Rakennusteollisuus ry:n luokse.

Upea keväinen päivä ja olenkin tehnyt siirtymät talosta toiseen ihan huvikseni ulkokautta. Kello 15 alkaa istunto ja siellä on lähetekeskustelussa kaksi meidän ryhmän tekemää aloitetta koskien muutosturvalakia ja pätkätyöläisten asemaa. Toivottavasti keskustelu käy kuumana.

Aidat ja aidanseipäät

Lauantain Länsi-Savossa oli kollega Lenita Toivakka (kok.) arvostellut omaa ymmärrystäni vanhustenhoidosta ja ikäihmisten palveluista yleensäkin. Hän oli lukenut aiemmin kirjoittamani mielipidekirjoitukseni aiheesta, jossa ihmettelin sitä, olemmeko menossa väärään suuntaan, kun niin voimakkaasti painotamme omaisten vastuuta vanhustensa hoidossa.

En ole ottanut tavakseni keskustella kollegoiden kanssa lehtipalstan välityksellä. Mieluummin ihan oikeasti siellä, missä meidän näitä keskusteluja tulee käydä eli eduskunnassa. Huomasin vaan ajattelevani, että toinen meistä puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä.

Lenitä neuvoo minua perehtymään paremmin vanhustenhuollon laatusuosituksiin ja vasta sitten muodostamaan niistä kantani!!! Voi hyvänen aika. Itselleni on päivän selvää se, että suositukset ja kirjoitetut tekstit ovat ihan eri asia kuin todellisuus. Ikävä kyllä.

Olisi hyvä näiden kokoomusnaistenkin joskus laskeutua todellisuuteen ja ottaa vastaan se arki, missä maassamme eletään niin lapsiperheissä kuin mielenterveys- kuin päihdepotilaiden kuin vanhustenhuollonkin osalla. Selvityksiä, suosituksia ja työryhmiä kyllä tehdään ja käynnistellään, mutta ihmiset elävät ihan toisin.

Hamekankaita tarjolla

Perjantainen karkauspäivä oli monessa mediassa huomioitu oikein hauskasti. Tällaisia kevennyksiä ja perinnetiedon levittämisiä kannattaa aina silloin tällöin harrastaa.

Itse sain pitkin viikkoa monelta mukavalta mieheltä muistutuksia siitä, että nyt olisi ainakin hamekankaita tarjolla. Kieltämättä ajatus hieman houkutti, onhan linnan juhlat taas pian tulossa ja hamekangasta siis tarvitaan. Varsinkin tummansininen silkkikangas kiinnosti kovasti. Tänä vuonna sain kuitenkin pidättäydyttyä kosimisesta; olenhan vielä naimisissa ja ymmärtääkseni siinä on tiettyjä rajoitteita. Neljän vuoden päästä tilanne on tietenkin jo toinen.

Kävimme perjantai-iltana äitini kanssa Komediateatteri Areenassa katsomassa Arto Paasilinnan hauskan Hurmaava joukkoitsemurha -näytelmän. Areena on muutenkin mukava paikka, pieni ja idyllinen. Karkauspäivän kunniaksi oli siellä tempaistu teeman mukaisesti. Yleisö sai osallistua joidenkin rohkeiden ja toiveikkaiden ihmisten kosimisoperaatioon.

Lauantaina touhusimme jälleen yhden digiboksin kanssa ja nyt saa osaltani riittää vähäksi aikaa.
Tänään on ollut ihanan keväinen ulkoilupäivä ja muutoinkin rauhallista puuhastelua kotona. Onni kotiutuu pian (vihdoinkin!) hiihtolomaltaan ja olen valmistautunut laittamaan paitsi ruokaa pöytään niin myös pyykkikoneen pyörimään.

Suullinen kyselytunti

Joka viikkoinen televisioitu eduskunnan suullinen kyselytunti on tuntunut nousseen tv- katsojien suosikiksi. Ainakin sen perusteella, mitä palautetta minulle on ympäri maata tutuilta tullut. Ihmiset haluavat nähdä oman edustajansa salissa ja sitä kautta väkisinkin kiinnostuvat politiikasta.

Meidän ryhmässä kysymykset sovitaan etukäteen alkuviikosta. Suurimpana oppositioryhmänä saamme yleensä esittää ns. pääkysymyksemme ensimmäisenä. Kysymyksen esittäjästä päätetään myös ryhmässä. Meillä ns. uusilla edustajilla ei ole useinkaan ollut mahdollisuutta saada esittää ryhmän kysymystä ja salissa muiden kysymysten saaminen on aika lailla tuurista kiinni.

Viime viikolla työvaliokunnassa päätettiin, että kysymyksemme hallitukselle koskee aluepolitiikkaa. Sain kunnian esittää kysymyksen. Vastaukset niin pääministeriltä kuin muiltakin ministereiltä olivat totuttuun tyyliin ympäripyöreitä, mutta saimme salissa aikaiseksi lähes puolen tunnin keskustelun aiheesta.

Sain paljon myönteistä palautetta kysymyksestäni ja huomasin sen, kuinka tärkeää äänestäjille on ympäri maata nähdä meidän eri alueiden edustajien esiintyvän salissa. Toivonkin, että tästä aukeaa meidänkin ryhmässä uusi kulttuuri, jossa me takarivin taavit saamme säännöllisesti näitä ryhmän puheenvuoroja.