Perjantainen karkauspäivä oli monessa mediassa huomioitu oikein hauskasti. Tällaisia kevennyksiä ja perinnetiedon levittämisiä kannattaa aina silloin tällöin harrastaa.
Itse sain pitkin viikkoa monelta mukavalta mieheltä muistutuksia siitä, että nyt olisi ainakin hamekankaita tarjolla. Kieltämättä ajatus hieman houkutti, onhan linnan juhlat taas pian tulossa ja hamekangasta siis tarvitaan. Varsinkin tummansininen silkkikangas kiinnosti kovasti. Tänä vuonna sain kuitenkin pidättäydyttyä kosimisesta; olenhan vielä naimisissa ja ymmärtääkseni siinä on tiettyjä rajoitteita. Neljän vuoden päästä tilanne on tietenkin jo toinen.
Kävimme perjantai-iltana äitini kanssa Komediateatteri Areenassa katsomassa Arto Paasilinnan hauskan Hurmaava joukkoitsemurha -näytelmän. Areena on muutenkin mukava paikka, pieni ja idyllinen. Karkauspäivän kunniaksi oli siellä tempaistu teeman mukaisesti. Yleisö sai osallistua joidenkin rohkeiden ja toiveikkaiden ihmisten kosimisoperaatioon.
Lauantaina touhusimme jälleen yhden digiboksin kanssa ja nyt saa osaltani riittää vähäksi aikaa.
Tänään on ollut ihanan keväinen ulkoilupäivä ja muutoinkin rauhallista puuhastelua kotona. Onni kotiutuu pian (vihdoinkin!) hiihtolomaltaan ja olen valmistautunut laittamaan paitsi ruokaa pöytään niin myös pyykkikoneen pyörimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti