Mennessäni eilen ympäristövaliokuntaan, huomasin heti, että nyt on taas kollega Karpelan elämässä tapahtunut jotakin. Oven ulkopuolella nimittäin pyöri ihmisiä kameroineen ja edustaja Karpela oli tavallista valokuvauksellisemmassa kunnossa. Kuulinkin sitten kuppilassa asioiden uudet käänteet.
Enpä yllättynyt yhtään. Kyynisenä ihmisenä ehdin nimittäin jo joulukuussa epäillä tämän pariskunnan tarkoitusperiä näiden ajoittaessa "uutisensa" juuri Linnan juhlien alle ja toisaalta olemme saaneet viikottain lukea ohjaaja Olli Saarelan työn alla olevasta elokuvasta (en kyllä muista vieläkään sen nimeä), joka arvatenkin kaipaa maksutonta markkinointia.
Ihmisten elämään kuuluu kaikenlaisia käänteitä. Tässä Karpela-Saarela-Karpela -kuviossa harmittelen vain sitä niin tavallista kohtaloa, joka liian monen lapsen kohdalle nykyisin tulee. Aikuiset elävät omien ihmissuhdekuvioidensa kiemuroissa ja lapset (varsinkin julkkiksen) joutuvat luovimaan kaikenlaisten muutosten ja vaiheiden seassa.
Itse olen saanut seurata valitettavan läheltä tilannetta, jossa vielä avioeron ensimmäisen harkinta-ajan kuluessa on perheen isä halunnut jakaa elämänsä uuden rakkauden kanssa. Perhejuhlat, lomat ja vapaat vietetään nuoren rakkauden ehdoilla ja lapsen tehtävä on ihmetellä ja mukautua näihin tilanteisiin.
Onneksi tällä lapsella on elämässään AIKUISIA ja välittäviä ihmisiä, jotka jaksavat pitää huolen siitä, että lapsen arki on tasaista ja turvallista. Joskus näin tehdään myös omien tarpeiden kustannuksella. Sellaistahan se vanhemmuus meillä kaikilla on. Lapset ensin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti