Istuntovapaa viikko on mennyt meidän perheeltä sairastaessa. Koko jengin on kiertänyt kova kuume ja itse alan nyt pikkuhiljaa palailla (toivottavasti) elävien kirjoihin. Olenkin saanut jo vastailla monelle, että mihin olen kadonnut, kun ei blogimerkintöjä ole tullut.
Onneksi sairastumiselle sattuivat nämä pääsiäisen pyhät, niin mitään työjuttuja ei ole tarvinnut perua. Tiistaina olin koko päivän Heinävedellä, jossa sain aimo annoksen kunnan esittelyä ja tietoutta. Muutama konkreettinen parannusehdotuskin tuli ylös kirjattua. Vierailut luostareissa tekivät vaikutuksen. Kuumehoureissa peiton alla on ollut aikaa mietiskellä myös näitä hengellisiä juttuja.
Ihmettelen jälleen niitä yksinhuoltajia, joilla ei ole samanlaista auttavaista turvaverkkoa lähellä kuin itselläni on. Lasten sairastaessa on kuumeisen vanhemman vaikea lähteä apteekkiin tai ruokakauppaan. Sairastumiset sattuvat yleensä mahdollisimman huonoon aikaan; viikonloppuina, öinä ja aina silloin kun jääkaappi on tyhjä eikä kuumelääkkeitäkään ole varastossa. Onkohan meillä yhteiskunnan toimesta olemassa mitään järjestelmää, jolla nämä todelliset arjen yksinäiset sankariäidit pelastetaan sairausjaksojen yli...??? Tarkistettava asia siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti