Rakkauden lähettiläs, kansanedustaja Tommy Tabermann (sd.) on tehnyt vaalien alla lupaamansa lakialoitteet rakkauden ja onnellisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa. Julkisuudessa nämä aloitteet ovat luonnollisestikin saaneet palstatilaa monta kertaa enemmän kuin monen muun edustajan toimet yhteensä.
Itse harkitsin pitkään allekirjoitanko nämä ryhmätoverin aloitteet vai en. Mielestäni ihmisten välittämistä ja onnellisuutta ei laeilla voida eikä pidä lähteä säätelemään. Laki siitä, että ihmisille annettaisiin (?) viikon palkallinen vapaa hoitaakseen parisuhdettaan kuulostaa toki kaikista palkollisista mukavalta, mutta toteutettavana aivan mahdoton.
Tärkeämpänä näkisin, että tehtäisiin tosissaan töitä sen puolesta, että ihmisten arki sujuisi paremmin. Arkea kuitenkin on elettävä suurimman osan aikaa vuodesta ja sen merkitys kaikkien hyvinvoinnin kannalta on parempi kuin mitkään ylimääräiset vapaat.
Työn ja perheen yhteensovittamiseksi on paljon tehtävissä. Vanhempainvapaiden jakaminen molemmille vanhemmille sekä näiden kustannusten oikeudenmukaisempi tasaaminen molempien työnantajien kesken olisi järkevää arjen helpottamista.
Lasten päivähoitomaksujen pitäminen kohtuullisina edesauttaa työssäkäyvien perheiden taloudellista tilannetta. Tiedetäänhän, että useiden kiristyneiden perhesuhteiden taustalla on liian tiukka taloudellinen ahdinko.
Tietenkään nämä edellä luetellut asiat ja niitä sivuavat laki- tai toimenpidealoitteet eivät ole niin mediaseksikkäitä kuin Tommyn, mutta mielestäni sisällön puolesta paljon merkityksellisempiä. Allekirjoitin kuitenkin kollegan aloitteet, sillä näin varmistan (itselleni) puheoikeuden salissa, kunhan niiden käsittely sinne aikanaan tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti