Hiihtoloma

Tänään alkaa Mikkelin kouluissa hiihtoloma. Onni aloitti omansa jo pari päivää sitten, kun lähti isänsä kanssa ulkomaanmatkalle. Joulutodistuksen jälkeen käydyt keskustelut ovat aiheuttaneet sen, että ymmärrys läksyjen tekemiseen ja kokeisiin lukemiseen on lisääntynyt, ja se on ollut nähtävissä jo numeroissakin. Tästä syystä annoin suostumukseni ns. oman loman anomiseen.

Meillähän eduskunnassa ei ole nyt mitään istuntovapaita, joten jatkamme täällä nämä koululaistenkin hiihtolomat ihan normaalisti. Itse kylläkin pidän huomisen päivän tyystin vapaata, sillä lähdemme tänään äitini kanssa pariksi päiväksi Tallinnaan. Luvassa on joutenoloa ja nautiskelua.

Sunnuntaina palaamme Mikkeliin, jossa klo 17 olen jo eräässä tilaisuudessa puhumassa. Maanantaina saamme (jos VR suo) Naisvuoren Wanhojen Tovereiden vieraaksi kollega Jacob Södermanin, joka toiveen mukaisesti alustaa perustuslain uudistuksesta.

Kylmä hallitus

Varsinainen köyhien ihmisten asema ja heidän elämäntilanteensa parantaminen jäi siis eilisessä näytelmässä sivurooliin. Tuntuu paitsi turhauttavalta niin myös pahalta se, että me aidosti yritämme nostaa epäkohtia keskusteluun ja olemme jopa esittäneet keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Nämä ehdotukset on naureskeltu tyhjiksi.

Tosiasia kuitenkin on, että meillä Suomessa on tällä hetkellä 700 000 sellaista ihmistä, jotka jäävät kuukausittaisten ansioittensa kanssa alle tuhannen euron (EU:n köyhyysraja). Köyhyyden suurin aiheuttaja on työttömyys. Tälle asialle maan hallitus voisi tehdä jotakin jos haluaisi.

Ikävintä on se, että köyhyys ja muut ongelmat kasautuvat samoille ihmisille, samoille perheille. Yksinelävät ovat monesti vailla sitä turvaverkkoa, joka perheellisillä voi olla, joten heidän taloudellinen tilanteensa on pelkästään riippuvainen omista tuloista.

Kuntien heikentyneet taloustilanteet näkyvät sosiaalitoimen menojen pienenemisenä ja perusopetuksen luokkakokojen kasvattamisena. Nämä molemmat aiheuttavat kohtuuttomia haittoja juuri niille, joille elämän pitäisi olla vielä turvallista, vakaata ja tulevaisuuteen uskoa antavaa eli lapsille. Tästä porvarihallituksen välinpitämättömyydestä olen oikeasti todella vihainen.

Iskä after-skissä

Eilinen välikysymyskeskustelu oli erikoinen. Lähes kaikki (paitsi Kokoomus) myönsivät sen, että Suomessa on ongelma nimeltä köyhyys. Hallituspuolueiden edustajat oli kaikki prepattu luettelemaan miljoonia, joita hallitus on tällä kaudella laittanut "pienituloisten aseman parantamiseen" ja toisaalta, listaamaan ne huonot päätökset, joita edelliset hallitukset ovat tehneet. Hurmosta haukkumisessa ei suinkaan vähentänyt se, että Kokoomus itse oli mukana valtiovarainministeri Niinistön johdolla tekemässä näitä nyt arvosteltuja päätöksiä.

Pahin floppi eilisessä keskustelussa oli Kokoomuksen tarttuminen Demareiden aiheelliseen ihmettelyyn siitä, missä on valtiovarainministeri Katainen. Kokoomus aloitti hillumisen Kataisen isyyslomalla ja sillä, että eivätkö demarit hyväksy isyyslomia??? Puhe ei tässäkään asiassa mennyt perille ja kokoomuslaiset yrittivät kääntää ministerinsä poissaolonkin meidän syyksemme.

Tosiasiassa isyysloman ajankohdan voi jokainen isä päättää itse ja sen voi pitää pätkissä. Myös välikysymyskeskustelun ajankohdan voi hallitus itse päättää. Nämä kaksi asiaa oli siis ihan varmasti Kataisenkin tiedossa ja hänen päätettävissään. Olemalla pois keskustelusta, hän ainoastaan vahvisti sitä käsitystä porvareiden vähättelevästä asenteesta pienituloisiin ja köyhiin ihmisiin.

Ylenkatsetta tietenkin lisäsi meidän kaikkien tieto siitä, että hän todellakin lomailee vaalipiiriissään, jossa lehti-ilmoituksen mukaan tapaa äänestäjiään After-Ski -tilaisuudessa tänään tiistaina. Toivoa vaan sopii, että Suomen kaikki muut iskät eivät vietä isyysvapaitaan baareissa tai että ainakin jättävät vauvat silloin äitiensä huomaan. Tästä on kokoomuslaisten mahdotonta kiemurrella pois.

Painostuksen uhri

Olen ollut painostuksen uhrina. Jo usean vuoden ajan on ihmetelty sitä, miksi en ole siellä, missä KAIKKI muutkin ovat eli Facebookissa. Lupasin asiaa harkita ja nyt olen antanut periksi.

Viime sunnuntaina kirjauduin mukaan ja olenkin nyt silloin tällöin yrittänyt ehtiä piipahtaa siellä katsomassa, mitä maailma oikein pitää sisällään. Sen uskon, että koukkuun voi jäädä, sillä onhan se mukavaa olla seuraamassa mitä tutuille ja puolitutuille kuuluu.

Oma Facebook- osaamiseni on toistaiseksi hyvin rajoittunutta enkä ole ehtinyt perehtyä kaikkiin sen antamiin viestintämahdollisuuksiin. Parhaimillaanhan siellä käydään ihan asiallista keskustelua jopa jostakin yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta.

Olen saanut hyväksyä FB:ssä jo melkoisen joukon kavereita, mikä on tietysti hauskaa. Joudun tosin nyt jo toteamaan, että kovin aktiivista fb:läistä minusta ei taida tulla, sillä mahdollisuuteni viipyä koneella pitkiä aikoja ovat kovin vähäiset.

Sosiaalisessa mediassa suosin ainakin tällä hetkellä enemmän Twitteriä, johon voi heittää lyhyen (yhden tekstiviestin mittaisen) kommentin siitä, mitä on juuri tekemässä tai mihin on menossa jne. Twitteri ei edellytä niinkään keskinäistä seurustelua ja on helppo hoitaa myös kännykällä.

Välikysymys

Kohta alkaa eduskunnan täysistunti, jossa hallitus vastaa opposition tekemään välikysymykseen. Kysymyksen aiheenahan oli pienituloisten toimeentulon turvaaminen. Kusumus on esitetty ihan aidosta huolesta johtuen, toivottavasti vastauksia ja konkreettisia ehdotuksiakin tänään saadaan.

Käytössämme on lukuisa määrä tilastoja ja taulukoita siitä, kuinka pienituloisten ihmisten elämää on viime vuosina tarkoituksellisesti hankaloitettu. Tänä aamuna tv:ssäkin aihetta käsiteltiin ja ihan asiallisesti. Katsojia oli pyydetty kertomaan, minkälaista pienituloisen elämä Suomessa voikaan olla.

Toivottavasti hallituspuolueiden kansanedustajat kuuntelevat edes näitä tarinoita, sillä omakohtaista kokemusta ja sitä myötä aitoa näkemystä köyhyyteen heillä kovin harvalla on. Muutoin olisi suhtautuminen toimeentulon rajamailla vuosikausia kitkuttaneisiin ihmisiin ja heidän ongelmiensa ratkaisemiseen ihan toisenlaista.

Yhteisellä asialla

Sain eilen olla mukana, kun SAK:n Mikkelin seudun paikkallisjärjestö vietti 80 v. juhlaansa. Historiaa kunnellessa huomasin jälleen, kuinka tiivis yhteistyö tällä järjestöllä on aina ollut"oman" yhdistykseni, Mikkelin Työväenyhdistyksen kanssa.

Samat tutut aktiiviset toimihenkilöt ovat olleet molemmissa järjestöissä, eikä se tietenkään ole mikään ihme, ovathan päämäärämme olleet aina samansuuntaiset eli työntekijäväestön ja pienipalkkaisten olosuhteitten parantaminen alati muuttuvassa maailmassa.

SAK:n puheenjohtaja, Lauri Lyly kertoi juhlaseminaarissa meneillään olevista työmarkkinaneuvotteluista. Tilanteethan eivät tunnetusti ole mitenkään helppoja, mutta sopimuksiin on syytä kuitenkin päästä.

SAK:n teettämän kyselynkin perusteella, suomalaisessa työelämässä on paljon pielessä. Ihmiset eivät usko jaksavansa jatkaa töissänsä tulevaisuudessakaan paljoakaan yli kuudenkymmenen. Tämänhetkinen töissäuupuminen ja varhainen eläköityminen työkyvyttömänä, on jo liian monen kohdalla todellisuutta. Pakkokeinot eivät auta, työelämän sisältöihin ja jaksamiseen on löydyttävä uudet konstit.

Nuorten Asema

Olen Mikkelin kaupunginvaltuuston muiden puheenjohtajien (Nepponen kok. ja Lokka kesk.) kanssa yhdessä ideoinut meille uuden tavan toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Juhlapuheiden ja työryhmien aika on nyt ohi, me valtuuston puheenjohtajina voimme olla todellisia toimijoitakin.

Meidän ajatuksemme on perustaa Mikkeliin keskitetty Nuorten Asema, jossa kaikki 16-25 vuotiaat saavat apua ja tukea siihen, mitä tehdä peruskoulun tai lukion jälkeen, mikäli jatko-opiskelupaikkaa ei ole löytynyt. Samaan toimipisteeseen voitaisiin hyvin sovittaa ehkäisevä päihdetoimintapiste, entisen Mixstopin tapaan.

Asia on ollut meillä vasta ideointi- ja keskusteluasteella keskenämme ja kehitysjohtajan kanssa, mutta siitä huolimatta laitoimme tiedotteen laajalla jakelulla maailmalle, sillä nyt on kaikkien mahdollisuus osallistua valmisteluun.

Oma ajatukseni jalostui vielä eilen illalla vieraillessamme Ylessä; tästä valmisteluprosessista olisi mahdollista luoda sellainen, johon käyttäjät/asiakkaat/kohderyhmä eli nuoriso voitaisiin ottaa aidosti verkon välityksellä mukaan. Upea juttu:)

Samaan nuorison pelastamispäämäärään pyrkii valmisteilla oleva uusi nuorisolaki, joka tullee voimaan kesällä 2010. Kaupunki voi olla asiassa mainiosti aloitteellinen ja rakentaa omanlaisensa mallin jo etujassa. Vastuullinen päättäjä kantaa kaikessa ideoinnissaan myös huolta kustannuksista. Niin mekin. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 27 500 euroa vuodessa, joten tähän toimintaan sijoittaminen on kaupungille pelkkää säästöä.

Toivottavasti valmistelukoneistomme ja päättäjäkollegat ottavat tämän ajatuksen rakentavasti vastaan ja ovat sitten asian mahdollisesti edetessä täysillä mukana pelastamassa oman kaupunkimme nuorisoa.

Työaikana

Kävimme äsken ruokalassa työkavereitten kanssa mielenkiintoista keskustelua. Ihmettelimme tietenkin sitä, kuinka Helsingin kaupungissa tuntuu nyt asiat olevan vallan hienosti. Valtuuston kokous oli tuntikausia käynyt keskustelua siitä, tuleeko kouluissa olla kasvisruokapäivä viikossa vai ei.

Ehkä olen vähän rajoittunut, mutta ymmärtääkseni kaikissa maan kouluissa tarjotaan normaalin ruokalistan puitteissa kasvisruokaakin viikoittain. Omilla työpaikoillani mikkeliläisissä kouluissa oli useasti porkkanalettuja, kasvislasagnea, hernekeittoa, kasvissosekeittoa, puuroja jne. jne. Eikö ne kasvisruokia ole nämäkin??

Toivoisin, että kunnallispoliitikot keskittyisivät hoitamaan niitä asioita, jotka todella ovat huonosti. Tiedän, että niitä asioita myös Helsingissä riittää.

Kollega kertoi kuulleensa, että nyt eduskuntaan on "soluttautunut" joku, joka selvittää sitä, kuinka edustajat roikkuvat työaikana verkossa päivittäen erilaisia sosiaalisen median palstojaan. Itse olen huomannut hyväksi tavaksi kertoa lyhyesti ja nopeasti kännykällä twitterin kautta myös niistä asioista, mitä kokouksissa käsitellään, reaaliaikaisesti. Edelleen muistutan kaikkia lukijoita siitä, että meillähän ei ole työaikoja:)

Valiokunnan salaisuudet

Ihmiset kysyvät paljon sitä, mitä niissä niin kovin salaisissa valiokunnissa oikein tehdään. Olen yrittänyt parhaani mukaan vastailla, vaikkakaan se ei niin kauhean mielenkiintoiselta aina kuulostakaan.

Suurimmalla osalla meistä on kaksi valiokuntaa, aamulla ja iltapäivällä. Itselläni ympäristövaliokunta (ymv.) kokoontuu aamuisin ja sivistysvaliokunta (siv.) puoliltapäivin. Valiokunnan kokouksessa käsitellään etupäässä hallituksen tekemiä esityksia aina sektoreittain eli opetusministerin toimialaan kuuluvat asiat tulevat mutkan kautta sivistysvaliokuntaan jne.

Valiokunta saa kutsua kuhunkin asiaan kuultavaksi asiantuntijoita, joilta kuullaan alustuksia ja heille on mahdollisuus esittää kysymyksiä. Näiden kuulemisien perusteella valiokunta tekee aikanaan asiasta joko lausunnon tai mietinnön eteenpäin meneväksi.

Näillä lausunnoilla ja mietinnöillä on merkitystä. Esimerkiksi uutta nuorisolakia on valmisteltu juuri sivistysvaliokunnan pari vuotta sitten antaman lausunnon mukaisesti. Lausunnossa sivi "kehoitti" ministeriötä tarttumaan nuorison leijumiseen vain jossakin ilman koulutus- tai työpaikkaa. Lakiesitys on parhaillaan valiokunnan käsiteltävänä.

Tänään kuulin, että joku toimittaja oli ollut kiinnostunut meidän eilisestä ymv:n kokouksesta. "Onko totta, että teillä on kokouksessa luettu mietintöä ääneen 1 h ja 45 min?" Totta totisesti on. Valiokuntaneuvokset joutuvat lukemaan ääneen jokaisen valiokunnan laatiman lausunnon tai mietinnön ja porukat kuuntelevat.

Eilinen Itämeri-selonteon mietintömme on 67 sivua pitkä, joten sen lukeminen vaatii aikaa. Tämän lukemisen jälkeen jokainen perehtyy siihen tahoillaan ja sen jälkeen mietinnöstä käydään keskustelu (ensi tiistaina), jonka jälkeen mietintö hyväksytään sen lopullisessa muodossaan. Selonteko on sisällöltään merkittävä ja niin myös mietintömme. Toivottavasti se kiinnostaa mediaa muutenkin kuin vain tämän talon vanhakantaisen käytännön aiheuttaman omituisuuden vuoksi.

Jutta-Svärd

Saimme eilen kuulla, että "SDP avaa keskustelua pakollisesta kansalaispalvelusta myös naisille. Puolueen mielestä asia pitäisi selvittää ensi vaalikaudella". Keskustelun avaus on aina tervetullutta, niin tässäkin tapauksessa.

Ymmärtääkseni tarkoitus ei tämänkään ajatuksen lanseeraajalla kuitenkaan ole pakottaa naisia armeijaan, vaan kansalaispalvelus voitaisiin suorittaa monenlaisissa erilaisissa esim. hoivatehtävissä. Irvileuat totesivat jo heti tuoreeltaan demareiden haluavan perustaa oman Jutta-Svärd -liikkeen:)

Avausta on haluttu markkinoida tasa-arvoasiana. Oma näkemykseni tasa-arvosta on kyllä vähän toisenlainen. Nuorten naisten mahdollisuudet edetä työelämässä ja saada edes läheskään vakinaisia paikkoja, ovat nykyisinkin todella vaikeat. Äitiys-ja perhevapaiden aiheuttamat poissaolot ovat jo monen kohdalla todellisia tekijöitä, joilla syrjäytetään heidät työmarkkinoilta. Parin kuukauden lisä ei todellakaan edistä kenenkään tasa-arvoistumista.

Toinen puoli asiaa on tietenkin se perustelu, jolla naisiakin velvoitettaisiin osallistumaan kansakunnan puolustamiseen esim hoivaamalla. Ikäväkseni on kyllä todettava, että naisen elämä on enimmäkseen toisten hoivaamista ihan vapaaehtoisestikin ja oman toimen ohella.

Valtion toimenpiteiden johdosta, tulevaisuudessa yhä suurempi osa oman sukupolveni vanhemmista on uhattuna jäädä ilman minkäänlaista yhteiskunnan tarjoamaa hoivapalvelua ja omaisten vastuu kasvaa entisestään. Ei kai Jutta-Svärd -liike sentään tätä halua olla edesauttamassa, eihän???

Voimaannuttava reissu

Kävin eilen Pieksämäen sosialidemokraattien ystävänpäivätilaisuudessa. Olen ennenkin maininnut, kuinka porukat naapurikaupungissamme ovat virkeitä keskustelemaan. Näin oli eilenkin. Tuvallinen ihmisiä oli kerääntynyt keskellä keväisen aurinkoista sunnuntaipäivää puhumaan politiikkaa!

Saimme yhdessä noin kahden tunnin aikana parannettua maailmaa ja itse sain paitsi konkreettisia ohjeita kevään eduskuntatyöhön, niin myös älyttömän määrän energiaa ja intoa tähän yhteiskunnan muuttamiseen. Muuttamista totisesti on.

Olen ennenkin sanonut sen, kuinka yksi tämän työn parhaista puolista on se, että saan tavata viikottain ympäri maakuntaa vakaumuksellisia työväenliikkeen ihmisiä. Tunnen olevani elossa ja tarpeellinen näiden ihmisten vuoksi. Menneet sukupolvet eivät suotta ole meidän eteemme työväentaloilla uurastaneet, tätä uurastusta on ilo ja kunnia jatkaa.

Seuraavan kerran menen Pieksämäelle huhtikuussa, kun puolueemme varapuheenjohtaja Kantola tulee vieraakseni Etelä-Savoon. Käymme Mikkelin ohella myös siis Pieksämäellä ja Joroisissa. Varsinaissuomalaiselle kollegalle voi olla kokemus päästä meidän savolaisten käsittelyyn:)

Vaalit lähestyy

Eduskuntavaalit alkavat olla jo lähellä. Ainakin jos lehdistä jotakin voi päätellä. Monissa lehdissä on nyt listattu nykyisistä edustajista niitä, jotka aikovat jäädä pois. Meidän omassakin lehdessä oli tänään meistä juttu samalla logiikalla. Kuudesta eteläsavolaisesta jo neljä on tehnyt päätöksensä asettua ehdolle seuraavissakin vaaleissa. Kuulun näiden neljän joukkoon.

Kuuluneet kolme vuotta eduskunnassa ovat menneet nopeasti. Ensimmäinen vuosi jokaisessa työpaikassa kertoo sen, miten homma läpi kalenterivuoden toimii ja vasta silloin voi sanoa tietävänsä jotakin työstä. Joskus olen tosin kuullut sanottavan, että eduskunnassa uudelta kansanedustajalta menee ensimmäinen kausi opetteluun ja vasta toisella kykenee toimimaan. Epäilin tätä toki jo ennenkin, mutta nyt voin kokemuksesta sanoa, että täyspäinen ihminen oppii tämänkin työn nopeammin ja niin pitääkin oppia.

Olen pitänyt tästä työstä ja olen kokenut monia onnistumisenkin hetkiä. Maakuntaa kiertäessäni olen myös saanut paljon hyvää palautetta ja kannustusta siihen, että jatka samalla tavalla. Se on kaikista tärkein palaute ja voimavara, minkä turvin jaksaa paiskia töitä silloinkin, kun välillä tuntuu rankalta.

Mitenkään helppoa tai luksusta tämäkään työ ei ole, mutta mielestäni ei pidä ollakaan. Sen, mitä eduskuntavuosien aikana on voinut oppia, on oman työn jaksottaminen ja keskittyminen oleellisiin asioihin. Sen varmasti jokainen edustaja tekee omalla tavallaan. Kaiken työn, myös tämän, arvostaminen lähtee meistä itsestämme. Tiedän tekeväni järkevää työtä tärkeiksi kokemieni arvojen puolesta ja siinä pääasiallinen syy sille, että olen ehdolla seuraavissakin vaaleissa.

Vetonauloina siunataan päätös

Viime keväänä eduskunnassa käsiteltiin yliopistolain uudistamista. Hallituksen antamaa lakiesitystä joutui jälleen kerran ihmettelemään moneltakin kantilta. Kysyttäessä perusteluja selviin epäkohtiin, ministeri Virkkunen (kok.) jaksoi hokea, että "tämä uudistus on parasta, mitä yliopistoille on tapahtunut niiden perustamisen jälkeen".

Sama hokema jatkuu edelleen. Nyt lakimuutoksen jäljet ovat jo konkretiaa. Ei ole mitenkään pieni juttu se, että kaikki muut tahot (paitsi kokoomus ja ministeri) näkivät jo viime vuonna isona ongelmana sen, kuinka yliopistojen toiminta tullaan rahoittamaan. Ministeri vain kannusti yliopistoja "etsimään uusia tapoja rahoittaa toimintansa" sen jälkeeen, kun yliopistojen perusrahoitusta tullaan pienentämään.

Suomalainen yliopistojärjestelmä on perustellusti niittänyt mainetta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Laadukas ja riippumaton yliopistolaitos on ollut seurausta siitä, että rahoitus on järjestetty valtion toimesta ja että se on ollut opiskelijoille maksutonta ja kaikille halukkaille ja kykeneville mahdollista. Tähän olemme päässeet määrätietoisen toiminnan tuloksena kehittämällä mm. opintososiaalisia etuuksia. Nyt tätä järjestelmää on maan porvarihallituksen tietoisella toiminnalla ryhdytty murentamaan.

Erityisesti olen kantanut huolta ns. maaseutuyliopistojen kohtalosta. Ei ole mitenkään helppoa saada kerättyä vaadittavaa "omaa rahoitusosuutta" sellaisissa maakunnissa kuten Etelä-Savo, jossa ei omaa yliopistoa edes ole ja yliopistollinen toimintamme on usein juuri sellaista, jossa ei yleensäkään suuri raha liiku (humanistisia aineita).

Myös Savonlinnassa on jouduttu hankalaan tilanteeseen. Itä-Suomen yliopiston filiaalina se joutuu miettimään rahoituksen kokoonjuoksemista monista eri lähteistä. Me alueen kuusi kansanedustajaa saimme hiljattain ehdotuksen, että lähtisimme kansalaiskeräyksen vetonauloiksi pelastaaksemme yliopiston toiminnan jatkumisen Etelä-Savossa. Olen järkyttynyt tästä tilanteesta.

Järkyttynyt siksi, että nyt nämä yliopiston ammattilaiset joutuvat käyttämään liian paljon aikaansa ja energiaansa siihen, kuinka saavat tutkimusta ja opetusta edelleen järjestettyä. Toisaalta olen järkyttynyt siitä, että kansalaiskeräys on edes mitenkään varteenotettava tapa rahoittaa yliopiston toimintaa. Yliopiston laadun tae on sen riippumaton rahoitus, joka tulee valtion budjetin kautta.

Käymämme keskustelun perusteella, huomasin, että tietenkin hallituspuolueiden edustajien mielestä on aivan oikein, että velvollisuudentuntoiset eteläsavolaiset laitetaan hallituksen tämänkin huonon päätöksen maksumiehiksi sen sijaan, että myönnettäisi porvarihallituksen menevän pahasti metsään tässä "historiallisessa" uudistuksessa ja yhdessä vaadittaisi hallitusta toimenpiteisiin rahoituksen järkeistämiseksi. Oma oikeudentajuni estää minua olemasta tällaisessa kansalaiskeräyksessä mukana, edes muodollisena vetonaulana.

Täyskaato

Eilen Mikkelin kaupunginhallitus linjasi suhtautumistaan valtuutettu Markku Aholaisen (sd.) tekemään aloitteeseen kuntaliitosselvitysten aloittamiseksi. Aloite todettiin hyvin lyhyesti loppuunkäsitellyksi. Pääperusteluina hyvin samankaltaiset seikat, kuin omassa eilisessä radiohaastattelussani.

Asiasta kysyttiin minultakin eilen radiossa ja kerroin sen, miksi en halunnut olla siinä mukana. Aloite tuotiin sanallisena meidän valtuustoryhmään sunnuntai-iltana eli juuri ennen maanantaina kokoontuvaa valtuustoa. Maanantaina oli mahdollisuus aloite allekirjoittaa valtuustoryhmän huoneessa.

Mielestäni mitään sellaista aloitetta, jonka haluaa menestyvän, ei tehdä näin. Näin isoa ja merkittävää asiaa koskevaa aloitetta ei varsinkaan. Asiasta olisi pitänyt etukäteen keskustella toisten sd-valtuutettujen kanssa, muiden ryhmien valtuutettujen kanssa sekä ympäristökuntien ihmisten kanssa. Näin menetellen asialle ei voi olla menestymisen mahdollisuuksia.

Toinen perusteeni liittyi itse asiaan. Tiedämme, että meillä on meneillään useita selvitystöitä sekä Mikkelin ja naapureiden että koko maakunnan kesken. Nämä selvitystyöt on saatettava kunnolla loppuun ja sitten vasta esitettävä uusien aloittamista. Virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat sitoneet voimavaransa jo nyt pitkiksi ajoiksi näihin muihin hankkeisiin. Olisi suotavaa antaa heille kaikille työrauha ennen uusien urakoiden aloittamista.

Kolmantena perusteluna aloitteen onneton sisältö. Jokainen kunta, niin myös Mikkeli, on tehnyt valtuustokauden mittaisen strategisen linjauksen, jossa ei aktiivisesti olla hakeutumassa kuntaliitoksiin. Kuntaliitokset Mikkeliin on aina tehty pienemmän kunnan aloitteesta, niin tulee olemaan jatkossakin. Joka kerran, kun Mikkelistä tätä korttia vilautellaan, liitoshalukkuudet vähenevät samassa tahdissa.

Itsenäiset kunnat osaavat edelleenkin tehdä omat päätöksensä ja ratkaisunsa siinä, kuinka tulevaisuuttaan linjaavat. Siihen ei meitä mikkeliläisiä tarvita. Järkevämpää olisi miettiä sellaisia ratkaisumalleja, joilla saataisiin koko alueen ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen meidän kaikkien hyväksi. Tällaisilla näennäisillä avauksilla saadaan aikaan ikävä kyllä aivan päinvastainen tulos ja se ei voi olla kenenkään vastuullisen kuntapäättäjän tavoite.

Motiivi tämän aloitteen tekemiselle oli todennäköisesti aivan muu kuin kuntaliitosselvityksen tekeminen. Sitä spekuloin sitten enempi muistelmissani, jotka sivumennen sanottuna ovat viime viikkoina saaneet aika paljon sivuja:)

Työvoitto

Olemme Mikkelin Setlementti ry:ssä tehneet kovasti töitä sen eteen, että saisimme toiminnan jatkumaan joulukuisesta Rahiksen kielteisestä rahoituspäätöksestä huolimatta. Setlementin toimintamuotona on ollut pääasiassa ikääntyvien, mutta yhä kotona asuvien vanhusten ns. matalan kynnyksen olohuonetoiminta kaupungin keskustassa.

Sentraalin tilat ovat hyvät, ja toiminta monipuolista niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia ylläpitäävää etupäässä askartelua, käsitöitä, keskustelua, liikuntaa jne. sisältävää yhdessä tekemistä. Suosio on ollut huikeaa!

Erinäisten ja osin mutkikkaistenkin vaiheiden jälkeen olemme nyt saaneet uudet yhteistyökumppanit mukaan toimintaan. Ely-keskus ja Mikkelin kaupunki ovat nähneet toimintamme tärkeänä ja ovat tehneet myönteiset rahoituspäätökset toiminnan jatkon turvaamiseksi.

Tulemme vuoden aikana työllistämään kymmeniä tukityöllistettäviä, joiden voisi olla muutoin vaikea työllistyä. Toiminta laajenee ja monipuolistuu entisestään. Samoin muuttunee hallituksemme kokoonpano. Pitkäaikaisten jäsenten jäädessä pois, olemme saaneet mukaan uusia ihmisiä.

Olen joutunut selvittämään lukemattomille ihmisille Mikkelin Setlementtiä, joka on siis mihinkään poliittiseen tai uskonnolliseen liikkeeseen sitoutumaton yhdistys. Kattojärjestönä on valtakunnallinen Setlementtiliitto, jolla on kansainväliset juuret ja mielestäni erittäin järkevä humanitaarinen ideologia.

Tämän yhdistyksen puheenjohtajana olen ylpeä paitsi itsestäni:) niin myös meidän tehotytöistä Sentraalissa. Nämä kaksi naista eivät vajonneet epätoivoon masentavien uhkakuvien edessä edes silloin, kun jouluaaton aattona pähkäilimme yhdessä kaikkia mahdollisia karikoita asiakkaittemme hyvinvoinnin edistämiselle.

Muistaakseni silloinkin kirjoitin aiheesta blogissani ja totesin, että periksi ei anneta. Eräälle operaatiossa henkisesti mukana olleelle miehelle olen luvannut tarjota "virkistävän juoman", heti kun siihen tulee ensimmäinen tilaisuus. Sen verran tyytyväinen tilanteeseen on nyt syytä olla:)

Yhdessä, mutta erikseen

Eilen pidettiin mikkeliläisten ja naapurikuntien sosialidemokraattien kanssa keskustelutilaisuus siitä, kuinka alueen sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut tulevaisuudessa tullaan järjestämään. Paljon puhutusta Mainiosta siis puhuttiin.

Tilaisuus oli hengeltään ja rakenteeltaan hyvä. Asiallisen esittelyn jälkeen moni väärä luulo sai oikaisunsa. Tilanne on hankala, vanhenevan väestön ja vähenevien verotulojen alueella "joudumme" olemaan entistä enemmän toistemme kanssa tekemisissä.

Oma ymmärrykseni on nyt menneiden kuukausien aikana kirkastunut. Suomessa on olemassa jo sellaisia malleja, joita meilläkin voitaisiin soveltaa. Terveydenhuoltolain odottaminen on turhaa pään työntämistä pensaaseen, sillä nykyinenkään lainsäädäntö ei estä järkeviä yhteisiä asioita.

Olen sanonut ääneen senkin, että Risikon malli sovellettuna olisi meille käypä malli. Eli sairaanhoitopiiri ja perusterveydenhuolto laitettaisiin yksiin esim. kuntayhtymän alle ja silloin asiakkaiden hoitoketju olisi kunnossa ja hallinto tehostuisi ja kevenisi.

Olen varma siitäkin, että sairaanhoitopiirin perussopimusta muuttamalla päästäisiin seudun kuntien kanssa hyvään yhteisymmärrykseen palvelujen järjestämisestä jatkossa. Tämä Mainio-prosessi on ollut hyvä ja perusteellinen briiffaus siihen, kuinka haastavissa tilanteissa nyt ollaan. Yhdelläkään päättäjällä ei pitäisi enää olla epäselvää se, mistä kaikessa tässä nyt on kysymys.

Kieli korvassa työttömyyden kimppuun

Perjantaina nähtiin Mikkelissä jälleen usean järjestäjän voimanponnistus, Nosto -seminaari. Ideana on koota yhteen elinkeinoelämän, julkisen puolen ja poliittisten päättäjien joukko keskustelemaan siitä, kuinka saadaan Etelä-Savo nousuun. Hyvä ohjelma takaa kiinnostuksen.

Itse elän niinkuin saarnaan ja jouduin jäämään perjantai-illan tilaisuudesta pois. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, jossa pyhitän kaiken varsinaisesta työstä liikenevän ajan pojalleni ja siksi nämä viikonloppujen iltatilaisuudet eivät ole minua varten.

Länsi-Savo- lehti on mukana yhtenä järjestäjänä ja siksikin uutisointi tilaisuudesta on aina hyvin näyttävää. Tämänkertaisena teemana oli työttömyys. Paikalle oli kutsuttu työministeri Sinnemäki (vihr.), joka lehden mukaan työntää työttömyyden hoitoa maakunnille ja kunnille.

Sehän sopii, mikäli vain hallitus suostuisi ohjaamaan riittävät rahat työllistämistoimenpiteisiin kunnille ja kolmannelle sektorille sekä elvyttäviin yksityisen puolen hankkeisiin. Lukuisat koulut odottavat korjaamistaan sekä erilaiset liikennehankkeet odottavat aloituksen vaatimaa rahoitusta. Kyllä maakunnissa osattaisiin työllistää, mikäli siihen olisi rahaa!

Koko eiliseksi päiväksi riitti huvitusta Länkkärin (sit.) jutun kuvituksesta; toista sivua kattavassa kuvassa oli kansanedustaja Toivakka (kok.), miehensä Jukka Toivakan kieli korvassaan. Ihan heti en ymmärrä, kuinka tämä liittyi aiheeseen, mutta ehkä hoidamme kukin työttömyysongelmaa omin konstein:))

Itse tein joulun alla kirjallisen kysymyksen kolmatta sektoria kurjistavasta de minimis -säännöksestä. Sain istuntotauolla ministeri Sinnemäen vastauksen, joka ei liikoja lupaile. Kolmannen sektorin asema tullee olemaan entistä hankalampi tämän vuoden keväällä, kun ko. säännös tulee voimaan.

"Oma" kolmannen sektorin järjestöni, Mikkelin Setlementti ry. puolestaan näyttää virkoavan Rayn taannoisesta päätöksestä huolimatta. Olemme koko tammikuun tehneet kovasti töitä sen eteen, että virikkeellinen ikäihmisten toiminta jatkuisi edelleenkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että "joudumme" jopa laajentamaan toimintaamme ja näin ollen pystyisimme työllistämään yhteistyökumppaneiden kanssa n. 30 tukityöllistettävää henkilöä per vuosi. Olen enemmän kuin tyytyväinen!

Kirjoittamani mielipidekirjoitus odottaa julkaisemistaan molemmissa alueemme lehdissä. Kirjoituksessa otan jälleen kerran kantaa siihen, kuinka hallituksen vähättelevä suhtautuminen ja vetkuttelu uhkaa ajaa suomalaiset (etenkin nuoret) yhä pahenevaan työttömyyden kurimukseen. Toivottavasti juttuni julkaistaan ennekuin nopeasti kasvavat työttömyysluvut tekevät siitä tilastotietojen osalta vanhentuneen. Muutoin tämä asia ei ikävä kyllä ihan pian vanhene.

Sovinnossa

Eilen julhittiin Rantasalmen Työväneyhdistys Sovinnon 100 vuotista taivalta. Sain olla mukana juhlassa. Tilaisuus pidettiin Rinssi Everstissä ja se olikin täynnä väkeä. Ajan hengelle kuvaavaa on, että oma työväentalo on vuokrattu ulkopuolisille käyttäjille ja yhdistyksen tilaisuudet joudutaan siis pitämään muualla.

Tilaisuus oli rantasalmelaisille tyypilliseen tapaan hyvin järjestetty ja tunnelmaltaan välitön. Olin kutsuttuna paitsi avauspuhujana, niin myös tietenkin oman Työväenyhdistyksen edustajana yhdessä puheenjohtajamme Lauri Saukkosen kanssa.

Näitä juhlia on ollut mukava kiertää, sillä siellä tavataan aina tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia ja pähkäillään maailman menoa. Omaan reppuuni näistä tilaisuuksista tarttuua aina ihan konkreettisiakin hoidettavia asioita.

Ei ole sattumaa, että Rantasalmen ty:n nimessä on Sovinto. Kuulimme historiikista selvityksen siitä, kuinka sovintoon päästiin. Samanlaisesta sovittelusta on merkkejä ollut vuosikymmenten ajan rantasalmelaisten kuntapäättäjien keskuudessa. Saman kävi todistamassa kunnan tervehdyksen tuonut kh:n puheenjohtaja Esa Lappalainen (kepu.) ja elinvoimainen kunta tyytyväisine asukkaineen on tästä paras osoitus.

Lepikko ryskää

Kohti Turvakotia

Meillä oli maanantaina kaupunginvaltuuston kokous. Viime syksystä lähtien olen valmistellut aloitetta Turvakodin perustamiseksi Mikkeliin. Kaupungissa ei ole ollut nyt moneen vuoteen minkäänlaista paikkaa kotoaan pakeneville perheväkivallan uhreille. Organisaatiomuutoksen myötä "ulkoistimme" toiminnan 20 kilometrin päässä sijaitsevan lastenkodin yhteyteen.

Käymieni lukuisten keskustelujen perusteella tiedän, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten suurin ongelma on pelko ja se, että lapsille tapahtuu jotakin pahaa. Yleensä miesten raivokohtaukset ajoittuvat öiseen aikaan ja useimmiten viikonloppuihin. Sukulaisten ja ystävien luo on vaikea paeta keskellä yötä.

Matalan kynnyksen turvakodeille on tarvetta. Tarve ei näytä ainakaan pienenevän ja siksi näen tärkeänä, että Mikkelin kokoisessa kaupungissa on oltava paikka, jonne ihmiset voivat helposti mennä silloin, kun on tilanne päällä. Sillä, että ongelmasta ei puhuta, sitä ei saada häviämään.

Ärsyynnyin taas viikonloppuna, kun luin jostakin lehdestä, että turkulainen korkea virkamies oli "läpsäissyt" vaimoaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään läpsäisy, vaan pahoinpitely! Onneksi nainen hakeutui lääkäriin ja viranomaiset olivat tilanteen tasalla ja henkilö tuomittiin oikeudessa rangaistukseen. Myös pahoinpitelijän työnantaja on reagoinut asiaan. Vähättely vakavassa asiassa ei ole hyväksyttävää.

Itse valtuustoaloitteen tekstin kirjoittaminen ei montaa minuuttia vienyt. Tein valmistelua puhumalla asiasta eri yhteyksissä, keskustelemassa muiden valtuutettujen kanssa ja informoimalla virkamiehiä tästä asiasta. Maaperä oli siis muokattu ja sainkin aloitteeseeni 50 allekirjoitusta. Ainoastaan muutama henkilö kieltäytyi sitä allekirjoittamasta. Uskon, että pian näemme kaupungissa oman ja laadukkaan turvakodin:)

"Maltti on valttia"

Eiliset valtiopäivien avajaisjuhlallisuudet on nyt takana ja on syytä palata normaaliin päiväjärjestykseen. Eduskunnassa tämä tarkoittaa sitä, että valiokuntien ja omien valikokuntaryhmien kokoukset käynnistyvät. Täysistunnot alkavat pyöriä myös normaaliin tapaan.

Puhemiehen vaali on saanut paljon palstatilaa. Eilisissä ylen uutisissa kuultiin vihdoin toisenlainenkin näkemys vaalituloksen syistä. Tänään olemme saaneet lukea lehdistä kaikenlaisia kummallisia salajuonitarinoita siitä, kuinka operaatio on organisoitu. Itse en tiedä, kuinka minkäkin puolueen edustajat ovat äänestäneet tai mistä syistä. Ja tosiasiassa, minua se ei edes kiinnostakaan.

Toivon, että myös kokoomuslaiset kansanedustajat pääsevät pian tämän ja muidenkin kirvelevien valintojen yli, ja keskittyvät itse niihin asioihin, minkä laiminlyönneistä muita kollegoja näyttävät nyt niin kovin syyttelevän (kollega Toivakka Länsi-Savo 4.2.). Populismilla ja mauttomuuksillakin on rajansa.

Jos en muuta elämässä ole oppinut, niin ainakin sen, että vihaisena, pettyneenä ja turhautuneena on syytä välttää ottamasta mihinkään asiaan julkisesti kantaa. Omia ajatuksia on hyvä testata ennen julkisuutta myös muilla, kuin kenties asioihin sotkeutuneilla ja niihin sokaistuneilla perheenjäsenillä. Näinä nopeina tiedonkulun aikoina on riskinsä siinäkin, että omat tunteet puretaan saman tien sensuroimattomalla mielipidekirjoituksella. No, jokainen tyylillään.

Eduskunnalla on paljon asiallista tehtävää ja hallituspuolueiden ihmisillä on nyt viimeiset hetket kääntää kelkkansa ja yrittää saada omille ministereilleen järkeä päähän suhteessa vakavaan työllisyys-ja talousongelmaan. Pelkät hokemat omassa vaalipiirissä eivät riitä.

Hiljaisia edustajia

Kevään istuntokausi on nyt alkanut. Se alkoikin poikkeuksellisen räväkästi ja jos joku on sitä mieltä, että politiikka on tylsää, on väärässä!

Omassa eduskuntaryhmässämme oli eilen aamukymmeneltä omituisen hiljainen tunnelma. Puolueen puheenjohtajan tekemä ratkaisu eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja varapuhemiehen vaihtamiseksi tuli meille kaikille yllätyksenä. Valinnat suorittaa muodollisesti eduskuntaryhmä ja näin myös eilen teimme. Puolueen puheenjohtajalla on eduskuntaryhmän tuki ja samoin tietenkin uudella ryhmänjohtajalla.

Tukea ei puolestaan saanut eilen puhemies Sauli Niinistö. Ääntenlaskennan aikana saliin tuli tyrmistynyt hiljaisuus. Lopputulos, 89 ääntä on poikkeuksellisen alhainen. Hallituspuolueiden kansanedustajia on yhteensä 126, joten syyllisiä "eduskunnan arvovallan alentamiseen" on etsittävä myös muualta kuin ikuisesta syypäästä, oppositiosta.

Mediassa on tietenkin jo ehditty leimata kansanedustajat lapsellisiksi ja oman edun puolustajiksi. Puhemies Niinistö puolestaan on korotettu entistä suuremmaksi sankariksi, hänen jouduttuaan kohtaamaan törsäilevien ja ahneiden kansanedustajien kosto, hänen ainoastaan yrittäessään hillistä eduskunnan kasvavia menoja.

Tästähän ei tietenkään ole kysymys. Varmasti kaikki kansanedustajat ovat eduskunnan toiminnan tehostamisen ja järkevän taloudellisen kiristämisen kannalla. Tiedän, että suurempi kritiikki kaikkien ryhmien yksitttäisten edustajien taholta, on jo parin vuoden ajan kohdistunut puhemiehen johtajan ominaisuuksiin. Näitä ei rahapäätöksillä suuntaan tai toiseen korjata. Nyt tälle korjausliikkeelle on annettu selvä signaali ja nyt siihen on myös puhemiehellä mahdollisuus tarttua.

Omien aikaisempien kommenttienikin johdosta, olen saanut nyt vastailla kysymyksiin omasta äänestyskäyttäytymisestäni eilisen osalta. Tietenkään näihin kysymyksiin ei tarvitse kenenkään vastata. Siitä huolimatta vastaan, että olen oppinut pitämään kiinni sopimuksista politiikassakin ja niin tein eilenkin. Sopimuksen mukaan äänet tuli antaa ensimmäisellä kierroksella Niinistölle, toisella Kääriäiselle ja kolmannella Filatoville.