torstaina, helmikuuta 25, 2010

Painostuksen uhri

Olen ollut painostuksen uhrina. Jo usean vuoden ajan on ihmetelty sitä, miksi en ole siellä, missä KAIKKI muutkin ovat eli Facebookissa. Lupasin asiaa harkita ja nyt olen antanut periksi.

Viime sunnuntaina kirjauduin mukaan ja olenkin nyt silloin tällöin yrittänyt ehtiä piipahtaa siellä katsomassa, mitä maailma oikein pitää sisällään. Sen uskon, että koukkuun voi jäädä, sillä onhan se mukavaa olla seuraamassa mitä tutuille ja puolitutuille kuuluu.

Oma Facebook- osaamiseni on toistaiseksi hyvin rajoittunutta enkä ole ehtinyt perehtyä kaikkiin sen antamiin viestintämahdollisuuksiin. Parhaimillaanhan siellä käydään ihan asiallista keskustelua jopa jostakin yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta.

Olen saanut hyväksyä FB:ssä jo melkoisen joukon kavereita, mikä on tietysti hauskaa. Joudun tosin nyt jo toteamaan, että kovin aktiivista fb:läistä minusta ei taida tulla, sillä mahdollisuuteni viipyä koneella pitkiä aikoja ovat kovin vähäiset.

Sosiaalisessa mediassa suosin ainakin tällä hetkellä enemmän Twitteriä, johon voi heittää lyhyen (yhden tekstiviestin mittaisen) kommentin siitä, mitä on juuri tekemässä tai mihin on menossa jne. Twitteri ei edellytä niinkään keskinäistä seurustelua ja on helppo hoitaa myös kännykällä.

Ei kommentteja: