Viime keväänä eduskunnassa käsiteltiin yliopistolain uudistamista. Hallituksen antamaa lakiesitystä joutui jälleen kerran ihmettelemään moneltakin kantilta. Kysyttäessä perusteluja selviin epäkohtiin, ministeri Virkkunen (kok.) jaksoi hokea, että "tämä uudistus on parasta, mitä yliopistoille on tapahtunut niiden perustamisen jälkeen".
Sama hokema jatkuu edelleen. Nyt lakimuutoksen jäljet ovat jo konkretiaa. Ei ole mitenkään pieni juttu se, että kaikki muut tahot (paitsi kokoomus ja ministeri) näkivät jo viime vuonna isona ongelmana sen, kuinka yliopistojen toiminta tullaan rahoittamaan. Ministeri vain kannusti yliopistoja "etsimään uusia tapoja rahoittaa toimintansa" sen jälkeeen, kun yliopistojen perusrahoitusta tullaan pienentämään.
Suomalainen yliopistojärjestelmä on perustellusti niittänyt mainetta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Laadukas ja riippumaton yliopistolaitos on ollut seurausta siitä, että rahoitus on järjestetty valtion toimesta ja että se on ollut opiskelijoille maksutonta ja kaikille halukkaille ja kykeneville mahdollista. Tähän olemme päässeet määrätietoisen toiminnan tuloksena kehittämällä mm. opintososiaalisia etuuksia. Nyt tätä järjestelmää on maan porvarihallituksen tietoisella toiminnalla ryhdytty murentamaan.
Erityisesti olen kantanut huolta ns. maaseutuyliopistojen kohtalosta. Ei ole mitenkään helppoa saada kerättyä vaadittavaa "omaa rahoitusosuutta" sellaisissa maakunnissa kuten Etelä-Savo, jossa ei omaa yliopistoa edes ole ja yliopistollinen toimintamme on usein juuri sellaista, jossa ei yleensäkään suuri raha liiku (humanistisia aineita).
Myös Savonlinnassa on jouduttu hankalaan tilanteeseen. Itä-Suomen yliopiston filiaalina se joutuu miettimään rahoituksen kokoonjuoksemista monista eri lähteistä. Me alueen kuusi kansanedustajaa saimme hiljattain ehdotuksen, että lähtisimme kansalaiskeräyksen vetonauloiksi pelastaaksemme yliopiston toiminnan jatkumisen Etelä-Savossa. Olen järkyttynyt tästä tilanteesta.
Järkyttynyt siksi, että nyt nämä yliopiston ammattilaiset joutuvat käyttämään liian paljon aikaansa ja energiaansa siihen, kuinka saavat tutkimusta ja opetusta edelleen järjestettyä. Toisaalta olen järkyttynyt siitä, että kansalaiskeräys on edes mitenkään varteenotettava tapa rahoittaa yliopiston toimintaa. Yliopiston laadun tae on sen riippumaton rahoitus, joka tulee valtion budjetin kautta.
Käymämme keskustelun perusteella, huomasin, että tietenkin hallituspuolueiden edustajien mielestä on aivan oikein, että velvollisuudentuntoiset eteläsavolaiset laitetaan hallituksen tämänkin huonon päätöksen maksumiehiksi sen sijaan, että myönnettäisi porvarihallituksen menevän pahasti metsään tässä "historiallisessa" uudistuksessa ja yhdessä vaadittaisi hallitusta toimenpiteisiin rahoituksen järkeistämiseksi. Oma oikeudentajuni estää minua olemasta tällaisessa kansalaiskeräyksessä mukana, edes muodollisena vetonaulana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti