Eiliset valtiopäivien avajaisjuhlallisuudet on nyt takana ja on syytä palata normaaliin päiväjärjestykseen. Eduskunnassa tämä tarkoittaa sitä, että valiokuntien ja omien valikokuntaryhmien kokoukset käynnistyvät. Täysistunnot alkavat pyöriä myös normaaliin tapaan.
Puhemiehen vaali on saanut paljon palstatilaa. Eilisissä ylen uutisissa kuultiin vihdoin toisenlainenkin näkemys vaalituloksen syistä. Tänään olemme saaneet lukea lehdistä kaikenlaisia kummallisia salajuonitarinoita siitä, kuinka operaatio on organisoitu. Itse en tiedä, kuinka minkäkin puolueen edustajat ovat äänestäneet tai mistä syistä. Ja tosiasiassa, minua se ei edes kiinnostakaan.
Toivon, että myös kokoomuslaiset kansanedustajat pääsevät pian tämän ja muidenkin kirvelevien valintojen yli, ja keskittyvät itse niihin asioihin, minkä laiminlyönneistä muita kollegoja näyttävät nyt niin kovin syyttelevän (kollega Toivakka Länsi-Savo 4.2.). Populismilla ja mauttomuuksillakin on rajansa.
Jos en muuta elämässä ole oppinut, niin ainakin sen, että vihaisena, pettyneenä ja turhautuneena on syytä välttää ottamasta mihinkään asiaan julkisesti kantaa. Omia ajatuksia on hyvä testata ennen julkisuutta myös muilla, kuin kenties asioihin sotkeutuneilla ja niihin sokaistuneilla perheenjäsenillä. Näinä nopeina tiedonkulun aikoina on riskinsä siinäkin, että omat tunteet puretaan saman tien sensuroimattomalla mielipidekirjoituksella. No, jokainen tyylillään.
Eduskunnalla on paljon asiallista tehtävää ja hallituspuolueiden ihmisillä on nyt viimeiset hetket kääntää kelkkansa ja yrittää saada omille ministereilleen järkeä päähän suhteessa vakavaan työllisyys-ja talousongelmaan. Pelkät hokemat omassa vaalipiirissä eivät riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti