Pallo on pyöreä

Tälle viikonlopulle osui oikein urheilujuhlat. Eilen olin elämäni ensimmäisessä lentopallo-ottelussa. Maakunnallinen SaimaaVolley pelasi jotakin keskisuomalaista joukkuetta vastaan Mikkelin Rantakeitaassa. Olimme Onnin kanssa kutsuttuina paikalla, sillä entinen kollegani Lyseolta, Mikko Korhonen on oikea lentopalloaktivisti ja oli järjestänyt minut mieluisaan kukitustehtävään.

Peli oli todella mielenkiintoinen, kun ensimmäisten heittojen/lyöntien jälkeen rupesin siitä jotakin ymmärtämään. Mukavaa oli nähdä sali täynnä väkeä, huonomminkin voisi lauantai-iltansa viettää. Maakunnan kannalta on tietenkin upeaa, että eri kaupungit ovat yhdistäneet voimiansa ja kokeilevat nyt kantavuuttaan yhdessä.

Tänään olen istunut samaisen Lyseon liikuntasalissa katsomassa koripalloa. Onni pelaa nyt jo ties monettako vuotta Mikkelin Namikassa ja on innostunut lajista. Meidän poikien joukkue hävisi aamun ensimmäisen pelin roimasti, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ei edes katsomossa olleita isejä.

Näet liian monta kertaa niin jalkapallo- kuin jääkiekkopelien katsomoissa pienten pelaajien isät pitävät suurta meteliä ja huutoa. Osansa saavat usein niin valmentajat, tuomarit kuin pelaajatkin. Mielestäni tärkeintä on harrastaminen ja pelaaminen ja se, että kaikilla on hauskaa. Ainakin tämän päiväisen perusteella Namikassa on ymmärretty "Kaikki pelaa" -slogan hyvin, sillä jokainen poika pääsi kentälle ja sai urheiltua itselleen punaiset posket. Pelejä seuratessani sain samalla ratkaistua ensi viikon Vapaus-lehdenkin kolumniaiheen.

Mukava urheilutapahtuma jatkuu vielä. Pelaajien äidit ovat huolehtineet kanttiinista ja kauppa onkin tuntunut käyvän hyvin. Oma osuuteni rajoittui kahvinkeittoon, mutta siinä olinkin tosi vahva ja tehokas:) Viimeinen peli alkaa klo 15 ja sen jälkeen ehdin vielä hyvin paiskasta pojan saunaan ja lähden itse Juvan työväenyhdistyksen syyskokoukseen.

Ikivireät eläjät

Olin eilen illalla Lomakoti Mäntyniemen pikkujouluissa täällä Mikkelissä. Pitkälti toistasataa juhlijaa oli kokoontunut Mäntyniemeen ja ohjelma oli runsasta. Vierasjoukko sai kuulla illan aluksi myös painavaa sanaa, sillä puolueemme varapuheenjohtaja Pia Viitanen päätti Mikkeli-kiertueensa juhlaan. Tällä kertaa arpajaisonni oli minulle tavanomainen eli mitätön. Edellisen arpajaisvoitto-kinkun lahjoitin Työttömien toimintajärjestölle.

Osallistujajoukko oli etupäässä eläkeläisiä ja heistä huomasin jälleen kerran sen, kuinka tärkeää on päästä osallistumaan erilaisiin tapahtumiin tuttujen ja puolituttujen kanssa. Työelämän ohittaneina heillä on paitsi aikaa, niin myös virtaa ja erilaiset sosiaaliset kuviot ovat entistä tärkeämpiä. Yksinäisyys on liian monen IKIVIREÄN riesana.

Männä viikolla sain meidän oman työväenyhdistyksen porukoilta tehtävän keksiä synonyymi sanalle vanhus tai ikäihminen. Moni juuri eläkkeelle jäänyt tai muutoin täysin terve 70-kymppinen kokee em. sanat kielteisinä eikä halua nimellisesti kuulua moisiin porukoihin. Yhtenä yönä mietiskelin tätäkin asiaa ja keksin muutaman vaihtoehdon. Ikivireä oli yksi niistä. Testailen niitä nyt siellä täällä, myös täällä blogissani. Kommentteja otetaan vastaan.

Piirikokous

Eilen pidettiin Etelä-Savon demaripiirin syyskokousta Hirvensalmella. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta ilmapiiri kokouksessa oli poikkeuksellisen myönteinen ja rakentava. Muistan vuosikymmenten ajalta, että näin ei todellakaan ole aikaisemmin ollut.

Henkilövalinnat ovat aina olleet erityisen hankalia. Kolmen kaupungin (Mikkeli, Pieksämäki, Savonlinna) ristiinveto on näkynyt joka asiassa ja välillä epäluulo toisia kohtaan on vaikuttanut jopa harhaiselta. Maaseutukunnat ovat taiteilleet kaupunkien välimaastossa ja useimmin jääneet jaköjäännöksille.

Tällä kertaa valinnat tehtiin tasapuolisesti ja ilman äänestyksiä. Ainoastaan yhteistyöllä voi maantieteellisesti laaja ja taloudellisesti tasaisen heikko maakuntamme menestyä tulevaisuudessa. Omaa mieltäni tietenkin lämmitti muutamat kiitokset siitä, kuinka hyvin ainoana kansanedustajana olen paitsi kiertänyt maakuntaa niin myös tehnyt eduskunnassa töitä jokaisen nurkan eteen. Näillä kiitoksilla jaksaa taas kummasti:)

Sofin valinta

Monta päivää on kummasteltu, paheksuttu, ymmärretty suomalaisen kirjailijan Sofi Oksasen lausuntoja suomalaisista Tanskan tv:ssä. En ole ohjelmaa nähnyt, joten kommentoin ainoastaan lehtitietojen varassa. Sofi teki tietoisen valinnan kuvaillessaan maanmiehiään roisilla tavalla. Miedommin ja nätimmin sanottuna asia ei olisi uutiskynnystä ylittänyt.

Tietenkin Sofi Oksanen on oikeassa kuvaillessaan suomalaisia miehiä väkivaltaisiksi, itsetuhoisiksi ja juopoiksi. Tämän todistavat paitsi kaikki omat tilastomme niin myös kansainväliset vertailut. Ikävä kyllä tämän tietävät liian monet lapset ja heidän äitinsä.

Loistavana ja palkittuna kirjailijana, Sofi on asemassa, jossa hänen sanomisillaan on merkitystä. Toivonkin, että keskustelu teemasta jatkuu syvällisemmällä tasolla, sillä liian moni perhe kärsii tulevanakin jouluna suomalaisen mielen synkkyydestä ja sen lieveilmiöistä. On tärkeää, että asiasta puhutaan. Ainoastaan siten, sille voidaan tehdä jotakin.

Valitusautomaatteja?

Sain eilen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana vastailla Etelä-Savon maakuntaradion kysymyksiin valituksista kunnallisessa päätöksenteossa. Kommentit tulevat ulos tänään sekä radiossa että alueellisessa tv-lähetyksessä. Asiahan on meillä kaupungissa ollut ikävänkin ajankohtainen jo muutaman casen verran.

Sanoin toimittajalle, että en pidä siitä kulttuurista, joka Mikkelin päätöksentekojärjestelmään on nyt rantautunut laajemminkin. Valtuustossa tehdään päätökset ja joskus niistä äänestetään. Meistä jokainen on joutunut vuorollaan jäämään vähemmistöön ja nielemään tappionsa. Demokratia vaan toimii niin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että äänestyksissä hävinneet valtuutetut ovat alkaneet prosessoida kaupunkia vastaan.

Sinänsä valittaminen on kansalaisen ja kuntalaisen perusoikeus eikä siitä pidä tinkiä. Valitusreitti on olemassa ja eri asteilla selvitetään päätöksenteon lailisuus tai muu epäilyksen kohteena ollut asia. Viimeisen asteen päätökseen on syytä tyytyä. Valtuutettujen tulee vaikuttaa asioiden valmisteluun ja mikäli jäävät asiansa kanssa vähemmistöön siitä äänestettäessä, ei voi olla niin, että työläs ja pitkä valitusprosessi on aina automaattinen seuraus. Tämänkaltainen pelko on nyt näkyvissä. Toivottavasti pelko on aiheeton.

Mikaelin juhlat

Mikkelin kaupungissa on jo joitakin vuosia harrastettu sitä, että kaikki kaupungin neljäsluokkalaiset kutsutaan konserttitalo Mikaeliin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Juhlista on puhuttu meilläkin Onnin serkkupoikien kanssa jo aikaisempina vuosina ja nyt iloinen poika toi oman juhlakutsun kotiin.

Ohjelma on rakennettu oikein arvokkaaksi, mutta kuitenkin lapsille sopivaksi. Tarjoilu pitää kuulemma sisällään nakkeja ja lihapullia. Juhlat päättyvät diskoon, mitä Onni vähän omalta osaltaan epäili. Sen verran seuramies hän kuitenkin on, että arvelen hänen hyvinkin viihtyvän lattialla.

Eniten Onni tuntui odottavan näkevänsä kaupunginjohtajan "bling-bling-korut". Kyse lie virkamiehen juhla-asuun kuuluvista käädyistä, joista on monelta pojalta jo kuultu aikaisemmin. Oma syynsä juhlasta riemuitsemiseen oli kylläkin sillä, että "ei tarvitse olla koulussa".

Ideana juhla on hyvä, sitä kautta saadaan lapsille paitsi opetettua vähän käytöstapoja isossa juhlassa, niin myös korostettua itsenäisyyspäivän arvokasta luonnetta. Konserttitalo Mikaeli on parhaimmillaan kaikkien kaupunkilaisten käytössä, tässä koulutoimen kädenojennus kymppivuotiaille.

Kangasniemellä

Olin sunnuntaina Kangasniemen työväenyhdistyksen syyskokouksessa. Talolla on aina mukava tunnelma ja keskustelu vilkasta. Omalle osuudelleni oli varattu aikaa tunti ja totesimmekin yhteen ääneen, että seuraavan kerran varaamme aikaa puoli päivää, että saamme rauhassa puhuttua kaikista asioista:)

Kävimme keskustelua niin eduskunnan toiminnasta yleensäkin kuin kyselytunnin mekaniikasta. Ihmiset tuntuvat katsovan tuntia ahkerasti ja aika paljon meidän ryhmä saa palautetta siitä, että aina yhdet ja samat ihmiset ovat ensimmäisten kahden kysymyksen tekijöinä.

Selitin jälleen oman ryhmämme toimintaa ja kulttuuria kyselytunnin osalta. Omalle porukalle voi asioista puhua avoimesti ja sainkin monta hyvää vihjettä eteenpäin vietäväksi koskien niin kyselytunteja, kuin puolueen linjauksia kuin puheenjohtajistoa. Juuri tätä jäsenistön kuulemista ja kuuntelemista on meillä peräänkuulutettu jo pitkään.

Kinkku kiertoon

Olin lauantai-iltana Haukivuoren työväenyhdistyksen pikkujouluissa. Ensimmäiset lajiaan tänä vuonna. Paikka oli idyllinen erämaja noin 30 km Mikkelistä. Tilaisuus oli hyvä osoitus siitä, kuinka yhdessä tekemällä saadaan hyvää aikaiseksi.

Muutoin juhlat oli oikein hauskat, paitsi että jouduin osallistumaan hankaliin kilpailuihin (terkut Varjukselle). Täydellisen onnettoman laulutaitoni ansiosta, sijoituin joululaulukilpailussa toiselle sijalle ja palkintokirjasta "Kesä Kalevi Sorsan kanssa" olen nyt päässyt nauttimaan.

Perinteiset arpajaiset olivat itselleni suotuisat. Kuulin jälkikäteen, että olin voittanut arpajaisissa KINKUN. Elämäni ensimmäinen arpavoitto. Nyt olen pari päivää miettinyt, mille porukalle laittaisin voiton kiertämään, sillä kuvittelen jonkun toisen perheen tai yhteisön olevan enemmän maksuttoman kinkun tarpeessa kuin omani. Vielä en ole kohdetta keksinyt eli vihjeitä otetaan vastaan:)

Jupinaa jupakasta

Olin tänään tavanomaiseen tapaan Mikkelin torilla tapaamassa kansalaisia. Kolmen tunnin aikana porukkaa oli jonoksi asti ja sain poikkeuksellisesti monet kiitoksetkin tekemistäni asioista. SDP:n tekemä esitys pääomaveron nostamisesta sai kymmenet kannustavat puheenvuorot!

No, nyt ymmärrän sen, mitä kollegat tarkoittivat rohkeudella puhua eduskunnan puhemiehestä.
Muutama ihminen kommentoi eduskuntaa ja Niinistöä siellä. Viesti on mennyt perille ja kansa kumartaa "puhemiehen yrityksille laittaa teidät kuriin siellä". Kaunaista ja erikoisen kateellista palautetta sain myös tänne blogiini, jossa eräässäkin kehuttiin, kuinka"varmasti äänestän Niinistöä aina, mutta sinua en koskaan". Hänelle tiedoksi; olemme Niinistön kanssa toistaiseksi eri vaalipiireissä enkä minä aio olla mukana presidentinvaalissa, ainakaan samaan aikaan kuin hän:)

Asia on saanut jonkin verran jatkoa myös tämän päivän lehdissä. Nimeltä minut mainittiin vain omassa maakuntalehdessämme. Suhtautuminen on ollut samanlaista eli ihmetellään sitä, kuinka kansanedustajat vastustavat puhemiehen yrityksiä saada taloutta ja edustajia kuriin eduskunnassa.

Edelleen korjaan. Omalta osaltani siitä ei ole kyse ja saman sanoin myös puhemiehelle puhelimessa. Taloutta voi ja pitää hoitaa, asioiden hoitoa järkevöittää ja tehostaa, joitakin asioita voi jopa jättää tekemättä. Tämän suuntaisia päätöksiä olen ollut itsekin tekemässä kaupunginhallituksessa lähes kymmenen vuotta. Kritiikkini kohdistuu etupäässä siihen tapaan, jolla näistä asioista tullaan ulos.

Eduskunnassa, niinkuin muissakin isoissa työyhteisöissä on omat organisaationsa, joissa talon sisäisiä tapoja, toimintakulttuureja käydään läpi ja muutetaan tarvittaessa. Näistä muutoksista voidaan sitten tiedottaa medialle, mutta ei ole oikein, että moitteiden kohteena on kollektiivisesti koko 199 kansanedustajan joukko, varsinkin kun suurimmalla osalla meistä ei ole osaa eikä arpaa kulloinkin moitteen kohteena oleviin asioihin.

Olisi aivan yhtä kummallista jos esim. Mikkelin kaupungin työntekijät lukisivat iltapäivälehdestä siitä, kuinka meidän kaupunginjohtajamme ihmettelee esim. työntekijöiden lounastamista edullisempaan hintaan tai sitä, kuinka joillekin ammattiryhmälle maksetaan kilometrikorvauksia erilaisista töihin liittyvistä ajoista tai että luottamushenkilöille lähetetään joulukortti. NÄMÄ OLIVAT SIIS KEKSITTYJÄ ESIMERKKEJÄ, mutta yritän edelleen avata tätä kummallisuutta, joka keskustelussa vallitsee.

Olen puolustanut blogissani kansanedustajien mahdollisuutta osallistua kansainvälisiin tehtäviin valiokuntiensa puitteissa. Olen puolustanut kansanedustajien mahdollisuuksia osallistua Lapissa (tai muualla) pidettäviin seminaareihin. Olen puolustanut kansanedustajien mahdollisuuksia osallistua työpaikkansa ns. tykytoimintaan esim. urheilukerhon muodossa. Olen puolustanut näitä, vaikka itse en ole osallistunut yhdellekään matkalle, Lapin seminaariin tai kerhoon.

Antamalla ihmisille vääränlaista mielikuvaa kansanedustuslaitoksesta ja meidän toiminnasta rapautetaan koko systeemin maine. Se on harmi, varsinkin kun tiedämme, että todellisiakin syitä huonoon maineeseen on olemassa ja toisaalta siksi, että äänestysprosentti ei liian korkea ole ollut muutoinkaan. Ei vaan riitä, että ihmiset innostuvat äänestämään presidentinvaalissa Sauli Niinistöä, demokratian toiminnan kannalta valtiopäiville valittava eduskunta on kuitenkin kaiken perusta.

Kirkkopuistoon

Olemme tänään tukijoukkoni kanssa jälleen torilla kahvittelemassa ja tapaamassa kansalaisia. Varsinaisen torin remontin vuoksi, pidämme majaa tilapäistorilla eli Kirkkopuistossa. Samassa paikassa on myös joulunavajaiset, joten vesikelistä huolimatta on porukkaa varmasti liikkeellä.

Työväenyhdistyksemme puheenjohtaja keksi toritilaisuudellemme uuden sloganin; Kansanedustajan kyselytunti. Ennen kuin joku aktiivinen lukija tai lehtemme "Vartin pohtija" keksii, niin sanon, että yksi tunti kansanedustajan keskustelutilaisuuteen ei riitä ja siksi venytimme kyselytunnin kolmeen.

Olemme paikalla siis noin 10-13, joten tervetuloa kyselemään, keskustelemaan, kommentoimaan tai muuten vaan juttelemaan!

Puhelimessa

Eilisessä Iltalehdessä oli juttu eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön toiminnasta. Olin "päässyt" ajatuksineni myös mainituksi. Muutamaan kertaan aiemmin olen tällä forumilla (blogissa) ihmetellyt Niinistön toimintaa talossa ja siitä syystä lehti osasi kysyä asiaa myöskin minulta.

Itse puolestani eilen ihmettelin sitä, kuinka monet kollegat tulivat kiittämään rohkeudesta sanoa asia ääneen. Moni on asiasta aivan samoilla linjoilla, mutta jostain syystä ei rohkene puhua ääneen. Ehkäpä minä olen sitten tyhmänrohkea. Jotain vikaa talossa ja sen johtamisessa nyt täytyy olla, kun keskustelu jatkuu edelleen ja tänään olen edelleen saanut kiitoksia niin edustajilta kuin virkamiehiltäkin. Moni virkamiehistä tuntuu olevan oikeasti peloissaan ja se tuntuu kauhealta.

Omituisinta tässä on kuitenkin se, että eilen iltapäivällä sain erikoisen puhelinsoiton. Puhemies Niinistö soitti keskustellakseen Iltalehteen antamistani kommenteista. Noin vartin mittaisen keskustelun lopputuloksena lupasin toimittaa hänelle kirjallisena tiedon kaikista niistä tapahtumista/sanomisista, joista häntä lehdessä "syytin".

En käy puhelinkeskusteluamme sen tarkemmin nyt erittelemään, totean vain, että jos kysymyksessä olisi ollut vähän heikkohermoisempi tai herkempi ensimmäisen kauden kansanedustaja, niin keskustelun jälkimainingit olisivat voineet olla toisenlaiset. Oman varsin helvetillisen viikon puhelu toki kruunasi:(

Juhlakausi

Vuoden kuumin juhlakausi on alkamassa. Ihmiset suunnittelevat pikkujoulujaan ja lehdet ovat täynnä vinkkejä hehkeään iltaloistoon. Ulkona kun sataa vettä ja myrskyää, ei joulusesonki ole ihan ensimmäisenä mielessä.

Meidän kansanedustajien työhön kuuluu myös osallistua tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlaan. Moni kollega onkin jo pitkin syksyä valmistautunut tärkeään iltaan.

Oma valmistautumiseni jää jälleen viime tippaan. Puvusta ei ole vielä tietoakaan, enkä ole asian eteen muutenkaan ehtinyt tehdä mitään. Juhliin olen kuitenkin menossa, mikäli vain säilyn terveenä ja ehdin koltun jostakin hankkia.

Tänäkin vuonna, niinkuin kahtena aikaisempana vuonna ja vielä ensi vuonnakin, menen linnaan ilman avecia. Moni on sitä ehtinyt jo tässä kysellä, joten ilmoitan nyt kaikille sen, että ei tarvitse sitä enää miettiä. Poikkeuksena edellisiin juhliin, aion nyt "suostua" tanssilattialle kadetin kanssa. Kadettina juhlassa on nimittäin eräs entinen oppilaani, joka ilmoitti jo uhrautuvansa entisen open kanssa lattialle. Terkut Jukalle:)

Rohkeita naisia

Tapasin maanantaina kolme rohkeaa naista. Olen hallituksen jäsenenä yhdistyksessä, Viola-väkivallasta vapaaksi ry:ssä. Yhdistys on siis lähisuhdeväkivaltaan "erikoistunut" yhdistys. Perheväkivalta on vaiettu asia ja siksi olen halunnut lähteä omalta osaltani aktiivisesti tekemään työtä sen puolesta, että tästä ei tarvitsisi tuntea häpeää ja että tekemällä ongelman julkiseksi ja näkyväksi, sitä saisi paremmin kitkettyä pois.

Näissä merkeissä olimme kolmen ikääntyneen naisen kanssa sopineet tapaamisen Violan toimitiloihin. Kävimme rohkeaa, reipasta ja räväkkääkin keskustelua siitä, minkälaisia elämänvaiheita heillä omassa parisuhteessaan on ollut. Kiteytettynä, he kaikki olivat saaneet henkisen jaksamisen tuen juuri Viola ry:n vertaistukiryhmästä ja ilman sitä, voisi tilanne olla jokaisella vielä huomattavasti hurjempi.

Näitä vastaavanlaisia kolmannen sektorin ylläpitämiä yhdistyksiä on paljon ja kaikki ne ovat syntyneet tarpeesta. Julkisen vallan pienentäessä koko ajan taloudellisia mahdollisuuksiaan auttaa kansalaisiaan, on kolmannen sektorin toimintaedellytykset pystyttävä paremmin turvaamaan. Hyvin aloitettua toimintaa ei voida pienentää sen vuoksi, että esim. kuntien avustussummia pienennetään tai että RAY:n rahojen ohjaamisessa on tapahtunut virheitä. Pienilläkin summilla saadaan paljon aikaiseksi oikeanlaisissa yhdistyksissä.

Liikettä

Viime sunnuntaina kurvailin maakuntamme reunalta toiselle. Kilometrejä tuli lähes 400, kun ajoin Mikkelistä Punkaharjulle ja sieltä Hirvensalmelle. Molemmissa pidettiin syyskokoukset ja kävin kertomassa eduskunnan kuulumisia.

Samat asiat tuntuvat huolestuttavan sosialidemokraatteja myös näissä pienissä kunnissa kuin meillä isommissakin. Kuntatalouden tiukentuminen on tosiasia ja ongelmia tuottaa palvelujen järjestäminen ihmisille.

Kävimme hyvää keskustelua siitä, kuinka yhteistyötä naapurikuntien kanssa tulee tehdä ja mahdollisesti lisätä. Mikkelin Seudulla valmistellaan perusterveydenhuollon järjestämistä laajemmalla väestöpohjalla, ihan niinkuin valtioneuvosto on vaatinut. Selvittely on saanut nimen Mainio ja sitä käydään parhaillaan läpi eri forumeilla.

Mikkelin naapurikunnista osa tuntuu suhtautuvan asiaan myönteisesti, osalla on vielä ennakkoluuloja kehitteillä olevaa mallia kohtaan. Selvitystyö valmistunee parin viikon päästä ja vasta sitten voidaan asiaan ottaa varsinaisesti kantaa. Harmikseni Mikkelin sd. kunnallisjärjestö oli kiirehtinyt jo tekemään päätöksen, että Mainio -valmistelu tulee pysäyttää ennen sen valmistumistakaan.

Onneksi tässäkään asiassa ei meidän kunnallisjärjestö ole se, joka päätöksen tekee. Ainaisen vastustamisen sijaan olisikin syytä kivuta 2000-luvulle ja yrittää muokata valmistelussa olevia asioita sellaisiksi, joita voitaisiin yhdessä toisten kanssa viedä eteenpäin. Pysähtymiseen ei ole varaa mikkeliläisillä sosialidemokraateilla sen paremmin kuin kunnillakaan.

Ussaa ja hissaa

Olin torstai-iltana vieraana Etelä-Savon Opettajien syyskokouksessa Savonlinnassa. Keskustelimme muun muassa vireillä olevasta tuntijako-uudistuksesta. Tuntijaolla siis tarkoitetaan sitä järjestelmää, jolla määritellään kouluissa annettavan opetuksen määrä eri oppiaineissa.

Jokainen opettaja on sitä mieltä, että juuri omaa ainetta tulisi olla enemmänkin tai ainakaan sitä ei missään nimessä voi vähentää. Tuntijako herättää siis aina tunteita. Joskus männä vuosina tehtiin muutoksia, joilla taito-ja taideaineita vähennettiin. Uudistus ei ole osoittautunut kovin hyväksi. Nyt ilmeisesti mietitään niiden ja valinnaisuuksien lisäämistä.

Tuntijakoa miettimässä on ollut jo parin vuoden ajan ryhmä, johon myös ainakin suurista eduskuntapuolueista on otettu edustus. Tietoa ryhmän saavutuksista on ollut vaikea saada, ilmeisesti varsin alkuvaiheessa vielä ollaan. Lopputulos tulee ulos ennen Vappua ensi vuonna.

Asia ei tule eduskunnan viralliseen käsittelyyn, mutta mielestäni olisi perusteltua sivistysvaliokunnan saada kuulla asiasta ja myöskin lausua siitä sanansa. Tällä uudistuksella näet linjataan pitkälti tulevaisuuteen lasten oppimisen viitekehykset ja valiokunnan vastatessa muutoinkin koulutuksen asioista, ei sitä ole mielekästä tässäkään asiassa sivuuttaa.

Savonlinnan Paviljongissa tuli muutama oikein hyvä näkökulma liittyen eri aineiden ns. tarpeellisuuteen ja siihen, kuinka esim. luokanopettajien koulutuksessa tulisi enemmän painottaa eri aineiden (kuten hissa ja ussa) opiskelua ja niiden opettamista. Nykyisellä järjestelmällä luokanopettajien osaaminen eri aineisiin ja niiden opettamiseen jää pitkälti oman kiinnostuksen ja jaksamisen varaan, kun opiskeluun niitä sisällytetään niin kovin vähän.

Ei siis ole ihme, että monen alakoululaisen lempi-inhokkina on juuri uskonto, kun opettajan omakaan kiinnostus tai osaaminen ei välttämättä ole korkeinta mahdollista tasoa. Oppiaineena myös ussasta voidaan saada mielenkiintoinen ja sen opettamisen oppimiseen tulisi opettajankoulutuksessa satsata nykyistä enemmän. Eri asia on sitten se, kuinka tullaan tuntijaossa linjaamaan ns. tunnustuksellisen uskonnon opettaminen kaiken kaikkiaan.

Sikamaista

Ihmettelyä ja hämmästelyä on viime viikkoina riittänyt sikaflunssan ympärillä. Menossa olevat rokotukset kiinnostavat kansaa. Epätietoisuus omasta vuorosta tuntuu olevan yleisempää kuin tietoisuus siitä. Näyttääkin siltä, että ainakin Etelä-Savossa tauti ehtii perille ennen piikkiä.

Omaan maalaisjärkeeni ei mahdu se, että minkä takia rokotettavat ihmiset (riskiryhmäläiset) joutuvat seisomaan tuntikausia ulkona viimassa ja sateessa? Miksei rokotusjonoja voida järjestää edes osittain sateelta ja kylmältä suojassa? Tervekin ihminen sairastuu joutuessaan palelemaan tunteja paikoillaan ulkona.

Mikkelissä asia voitaisi hoitaa näppärästi esim. jollain koululla liikuntasalissa tai jäähallissa tilapäisesti katetulla jäällä. Idea on aivan vapaasti käytettävissä ja toivonkin, että ainakaan Mikkelissä ei kuntalaisia vilustetuttaisi ainoastaan mielikuvituksen puutteen vuoksi.

Kovin monta kertaa olen saanut vastata kansanedustajien rokottamista koskevaan kysymykseen. Kaunainen kansamme epäilee useasti sitä, että "tietenkin kansanedustajat hannkivat itselleen rokotuksen ennen muita". Näin ei ole. Olemme kaikkien muiden kuntalaisten kanssa samassa asemassa eli rokotusajankohtamme riippuu sukunimen alkukirjaimesta ja siitä, kuuluuko riskiryhmään vai ei.

Moni kollega on joutunut yleisen paheksunnan välttämiseksi jättämään rokotuksen hakematta, vaikka olisi siihen oman terveydentilansa ja riskiryhmään kuulumisen vuoksi oikeutettu. Tämäkö on sitä etuoikeutettua kansanedustajan elämää?? Tosiasiassa epidemian leviäminen eduskuntaan on vain päivien kysymys ja silloin ei kansalaisilla ole aihetta vahingoniloon.

Lainsäädäntötyö voi pysähtyä viikoiksi, mikäli valiokunnissa puolet porukasta on sairaana ja hommat odottavat käsittelyä. Moni asia vaatii pikaista valmistumista ja parinkin viikon lykkäyksellä on haitallinen vaikutus käytännön elämälle. Tässä valossa olisi voinut olla perusteltua rokottaa kansanedustuslaitos hyvissä ajoin, mutta tämän hetkinen yleinen mielipide on ollut sille esteenä.

Mikäli asiasta olisi järjestetty kansanäänestys, olisivat suomalaiset varmaankin olleet valmiita jättämään kansanedustajat vaille rokotetta kokonaan. Harmi, että tämän hetkinen puhemiehemme on ollut toistuvasti mukana, omista pyrkimyksistään johtuen, siinä keskustelussa, jolla eduskunnan arvovaltaa on alasajettu. Mielenkiintoista onkin nähdä helmikuussa, toteutuuko saunavaliokunnan visio siitä, että Niinistön uudelleenvalinta puhemieheksi tulee olemaan HISTORIALLISEN täpärä.

Oikea poliitikko!

Nyt vihdoin olen päässyt oikeiden poliitikkojen sarjaan. Joku viisas on nimittäin sanonut, että vasta sitten on oikea poliitikko, kun on päässyt pilapiirroksen kohteeksi. Tämän päivän ilmaisjakelulehti "Viikkoset" on nyt suonut minulle tämän kunnian.

Sain aamuvarhain jo puhelinsoiton, jossa kerrottiin pilakuvasta. Itse en siis sitä ole nähnyt, mutta on varmaankin kovin näköinen, kun äitinikin asiasta äsken huomautti. Itse asiayhteyttä tai sen ajankohtaisuutta en ihan ymmärrä, mutta ehkä piirtäjällä on siihen syynsä.

Maakunnassamme ilmestyvä Savon Sanomatkin on osannut käyttää pilapiirtäjää hyvin hyödykseen. Lehden verkkosivuilla on jo pitkään ollut meistä kaikista Etelä-ja Pohjois-Savon edustajista pilakuvat, jotka pari viikkoa sitten oli oikein painetussakin lehdessä. Kollega Rajamäen kanssa saimme kuvista hyvät naurut:)

Myötäjäismatkalla

Mikkelin kaupunginhallitus virkamiehineen lähtee tänään vierailulle naapurikunta Puumalaan. Puumala on joutunut käynnistämään kuntaliitostunnusteluja väen ja verotulojen vähenemisen vuoksi. Suurimpana kaupunkina Mikkeli on ilmeisestikin ensisijainen neuvottelujen kohde.

Kutsu tulla paikan päälle tutustumaan naapuriin, on järkevää. Monikaan kaupunginhallituksen saatikka valtuuston jäsenistä ei ole Puumalan elinkeinorakenteeseen, hallintoon tai kaavoitukseen tullut perehtyneeksi. Meille kansanedustajille Puumalan asiat on toki tullut tietoon jo moneen eri otteeseen.

Oma kantani kuntaliitoksiin on aina ollut hyvin varautunut. Niin tässäkin tilanteessa. Meillä on tehty kuntaliitoksia muutamaankin kertaan ja niiden jälkihoito on jäänyt tekemättä. Nykyisillä reuna-alueilla asuvat ihmiset ovat liian monta kertaa jäämässä ilman palveluita, kun suuren maantieteellisen alueen toiminnot joudutaan tehokkuuden nimissä keskittämään keskukseen.

Niin Haukivuorella, Anttolalla kuin Puumalallakin nyt, on paljon annettavaa kaupungille. Kun liitos tehdään, tulee pitää huoli siitä, että molemmat osapuolet (kuntalaiset) siitä hyötyvät eikä kukaan koe jääneensä häviölle. Näinä kuntatalouden aikoina porkkanarahat on hetkessä syöty ja toiminnan jatkaminen myös kaukana keskuksesta on enemmän kuin haasteellista.

Putkostelua

Männä viikolla kuppilassa jotkut kollegat paheksuivat Meatalliliiton Matti Putkosen lausuntoja siitä, kuinka puolueemme alamäen syynä ovat vihreästi ajattelevat demarinaiset. Höh. Rauhoittelin naisia ja sanoin, että ehkä ei kannata provosoitua.

Tämän päivän Savon Sanomissa herrat Lehtinen ja Putkonen linjaavat ajatuksiaan puolueestamme oikein yhdessä. Luin jutun ja huomasin olevani monesta asiasta heidän kanssaan ihan samaa mieltä. Punavihreistä naisista he eivät puhuneet nyt mitään.

Niin kauan kuin joudumme puolueessa lukemaan erilaisten vaikuttajien ajatuksia milloin mistäkin asiasta, milloin mistäkin lehdestä, ei yhtenäistä eteenpäinmenon mahdollisuutta voi olla näkyvissä. Olisikin tärkeää saada ukot kasaan ja kertomaan toisille, mitä nyt tulisi tehdä. Olen varma, että kaikkien neuvot ovat nyt tarpeen.

Kepu-ukkojen juhlassa

Olin eilen Etelä-Savon Keskustan piirin 90-vuotisjuhlassa. Ilmestymiseni paikalle herätti kummastelua ja sainkin todeta useammalle, että olen tullut ihan kutsuttuna vieraana. Olikin mukava nähdä kymmenittäin tuttuja kepu-ukkoja ympäri maakuntaa. (Nimitys kaikella toveruudella ja rakkaudella).

Halusin mennä mukaan juhlaan osin ihan itsekkäistäkin syistä. Sadoissa työväenyhdistysten juhlissa mukana olleena, olen useasti miettinyt sitä, mitä siellä istuvat toisten puolueiden kunnanjohtajat tai muut silmäätekevät mahtavatkaan ajatella. Nyt sain kokea itse saman.

Juhla oli kaikin puolin onnistunut ja lämminhenkinen. Ohjelmaltaan ja puitteiltaan se ei eronnut mitenkään meidän juhlista ja olikin jälleen yksi osoitus siitä, kuinka poliittiset liikkeet toimivat samankaltaisesti. Juhlapuheen piti "veli Matti" ja hänen puheettaan kuunnellessa, huomasin ajattelevani puolueen arvojen olevan kovin humaanit ja ylevät. Toki mietin myös sitä, miksi se ei valtakunnan politiikassa näy.

Olin mukana juhlassa myös siksi, että halusin osoittaa kepulaisille, kuinka arvostan myös heidän liikkeensä ihmisten tekemää järjestötyötä ja toisaalta, kuinka tärkeänä pidän paitsi puolueidemme välistä yhteistyötä niin kunnallisella kuin maakunnallisellakin tasolla, niin myös niitä hyviä henkilökohtaisia suhteita, joita vuosikymmenien aikana on välillemme syntynyt.

Piirin historiaa kuunnellessani, huomasin tuntevani kovin vähän Maalaisliiton historiaa valtakunnallisestikaan. Yksittäisten poliitiikkojen elämänkerrat ovat toki antaneet osviittaa vaiheista, mutta koko puolueen historia olisi syytä lukea läpi.

Oman perhetaustani (molemmat vanhempani ovat tehneet pitkän päivätyön SDP:n palveluksessa) vuoksi, arvostan myös kovasti sitä pyyteettömyyttä ja uhrautuvaisuutta, jota poliittisen liikkeen piirissä vaikuttavat ihmiset ovat tottuneet tekemään. Jäsenistön aktivointi ja töiden tekeminen yhdessä saman päämäärän vuoksi, on kaikille puolueille yhteistä ja tänä päivänä yhtä vaikeaa.

Kamreeri Niinistö iski jälleen

Torstaiaamupäivän olin pulassa. Puhelimeni oli aivan eri paikassa kuin minä. Koko aamupäivän jouduin sähläämään sen kanssa ja huomasin, kuinka välttämätön kapine se meille edustajillekin on.

Varsinaisen raivon sai aikaiseksi se, kun yritin kokousten välillä etsiä päärakennuksesta toimivaa lankapuhelinta. Työhuoneeni ja avustajani ovat uudisrakennuksessa, jolloin tietojen vaihto hänenekin kanssaan minuuttiaikataulutetussa päivässä, on puhelimen varassa. Uusien puhelinjärjestelmien jälkeen, on moni kollega valitellut myös puhelimen toistuvaa jumiutumista.

Talosta ei siis löydy sellaista puhelinta, jolla voi soittaa. Ainakaan minä en sitä löytänyt. Aikaisemmin puhelinkoppeja on ollut ympäriinsä, mutta nyt kun niissä vierailin, niin huomasin niiden olevan museoituja. Entiset lankapuhelimet toki olivat paikoillaan, mutta mykkinä!

Pelastuksena oli jälleen ala-aulan vahtimestariporukka, jotka antoivat lainata kännykkäänsä. Vaksit vahvistivat myös todeksi oman havaintoni siitä, että kamreeri Niinistön säästämisvimma alkaa todella haitata työntekoa. Annoin palautetta kansliatoimikunnan muutamalle jäsenelle ja esitin toiveen siitä, että asialle tehtäisi jotakin.

Kierrätystä

Kepu on taitava. Tällä viikolla tuotiin julki uutinen, jossa tiedotusvälineille annettiin uusi luu purtavaksi, ministereiden kierrättäminen. Ei ole sattumaa, että samanaikaisesti tuli tieto KRP:n tutkivan lahjusepäilyjä Nuorisosäätiössä ja kannatusluvut ovat ennätyksellisen alhaisia. Huomio halutaan nyt jonnekin muualle, kuin mahdolliseen rikolliseen toimintaan ja puolueen alamäkeen.

Kierrätyksen julkilausujina olivat tuttuun tapaan Kepun viralliset puhuvat päät, Timo Kalli ja Antti Rantakangas. Tämä kaksikkohan on nähty kommentoimassa milloin mitäkin, jotta täydellisen epäsosiaalinen ja ylimielinen pääministeri saa juputtaa omiansa rauhassa jonkun nurkan takana.

Muutamat seuraavat viikot menevät mukavasti siinä, kun arvuutellaan ketkä ministerit saavat lähteä ja ketkä ovat mahdollisia seuraajia. Kuhina eduskunnan kepulaisissa oli eilen aivan silmiinpistävää ja tummiinpukeutuneita (ministerin asu) edustajia näkyi istumassa ajatuksissaan puhelinta tuijottaen kuin palveluunastumiskäskyä odottaen.

Entiseen malliin Timo Kalli ilmoitti tänään aamu-tv:ssä, että tietenkin pääministeri on se, joka asian ratkaisee parhaaksi katsomallaan tavalla. Pääministeri kiirehti jo eräänä päivänä toteamaan, että ei ole tarvetta ainakaan pikaisiin vaihtoihin. Ota näistä nyt sitten selvää!!

Toivoa vaan sopii, että hallituksen jo nyt varsin olematon toimintakyky ja toimintavalmius ei enempää heikentyisi tästä spekulaatiosta. Eilisen salikeskusteluna aikana ministerit loistivat näet jälleen poissaolollaan, vaikka jokainen hallituksen soturi kävi pöntössä todistamassa, kuina HISTORIALLISTA aluehallinnon uudistusta ollaan tekemässä.

Lienevätkö kepun ministerit olleet panniikkipalaverissa jossakin perunakellarissa, kun tähän merkittävään keskusteluun ei ehditty osallistua...

Verosuunnittelua

Maanantaina äimistelimme kaupunginhallituksen kokouksen tauolla kollega Martti Lokan kanssa Kauppalehden etusivua. Sivulla virnisteli onnellinen mikkeliläinen yritysjohtaja Hannu Savisalo, joka otsikon mukaan kehui, kuinka onnistunut verosuunnittelu tehdään.

Tuntui pahalta lukea juttua. Samana päivänä luimme paikallislehdestä, kuinka viime vuoden eniten Mikkelissä ansainneet olivat juuri tätä samaa perhettä. Se ei todellakaan ole paha asia. Olen ilman muuta iloinen toisten menestyksestä, myös taloudellisesta sellaisesta.

Pahan mielen aiheuttaa se, että vuosikaudet olemme kaupunginhallituksessa olleet tekemisissä saman yrityksen kanssa milloin antamassa avustusta balettitapahtumalle, milloin perimässä maksamattomia vuokria, milloin ihmettelemässä perinnässä olevia energiayhtiön laskuja. Nyt viimeisimpänä olemme joutuneet todella erikoiseen tilanteeseen kiinteistökauppojen kanssa. Asian johdosta käydään nyt oikeuttakin.

Ikävää on siis se, että köyhä kaupunki on vuosikaudet joutunut olemaan pakotettu erilaisiin järjestelyihin tämän kansainvälisen yrityksen kanssa. Pakko tulee siitä, että jokainen työpaikka on Mikkelille tärkeä ja päätöksentekijöidä joudumme myöntymään mitä erilaisimpiin ehtoihin, jotta nämä työpaikat säilyisivät Mikkelissä. Monta kertaa olen kuullut puhuttavan jopa uhkailusta ja kiristyksestä näissä yhteyksissä.

Samanaikaisesti yritysjohtaja tekee hymyssä suin verosuunnittelua (verokeinottelua), jolla minimoi oman ja perheenjäsentensä Suomen valtiolle maksamat verot. Pääomatuloveroistahan kunta ei hyödy mitään milloinkaan. Luulen, että oma mittani on nyt aika lähellä täyttymistä. Seuraavan balettitapahtuman avustusanomusta käsiteltäessä, toivon, että moni muukin miettii asiaa vähän toisella tavalla.

Punaista

Viime viikolla oli kaupunkimme ensi vuoden talousarvion eka käsittely. Kahdeksana aikaisempana vuotena olen ollut kaupunginhallituksen jäsenenä talousarviota veivaamassa, mutta tänä vuonna ollessani nyt valtuuston varapuheenjohtaja, en ensimmäiseen käsittelyyn osallistunut.

Tietenkin olen ollut mukana valmisteluprosessissa, niinkuin aina ennenkin. Talousarviota on tehty alkukesästä lähtien. Kaupunginjohtaja on pitänyt meidät puheenjohtajistot koko ajan tietoisina siitä, missä mennään. Suuria yllätyksiä suuntaan eikä toiseen ole näkyvissä. Viime kaudella tekemämme vaikeat ratkaisut ja suunnitellusti toteutetut organisaatiomuutokset ovat olleet helpottamassa tämänvuotista urakkaa.

Lehtiä lukiessani ja muuta informaatiota saaneena, olen kuitenkin joutunut nyt näkemään punaista. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Edelleen jotkut tahot haluavat hakea valmisteluprosessista heikkouksia, syyllistää virkamiehiä ja etsiä ristiriitaisuuksia talousarvion linjasta. Pettymys siitä, että ei päästä VASTUSTAMAAN kaupunginjohtajan esitystä tai tekemään esitystä veroprosentin kotrottamisesta, loisti viime viikolla Etelä-Eurooppaan asti.

Talousarvion käsittely jatkuu huomenna. Ennen käsittelyn päättymistä ei asianosaisilla ole syytä yksityiskohtaiseen kommentointiin. Ihmetyttää maaninen lörpöttelyn tarve. Ne tiedottavat, joille se asia kuuluu ja juuri silloin, kun on sen aika. Kuvitelma siitä, että on avointa valmistelua se, että höperehditään reaaliaikaisesti valmistelun etenemisestä, on paitsi typerää niin myös vastuutonta. Talousarvioon on voitu vaikuttaa pitkin vuotta, nyt on oltava rauha päätöksille.

Kansanedustajaäitejä

Kansanedustajien eläkejärjestelmästä on noussut haloo. Muistaakseni tämäkin asia on sellainen, joka aina säännöllisesti putkahtelee esiin, mutta jolle ei kuitenkaan ole aikaisemmin tehty juuri mitään. En tunne järjestelmää yhtään, enkä osaa ottaa kantaa siihen, mikä siinä on pielessä tai mikä on oikein.

Keskustelun herättäjänä tällä kertaa toimi vihreiden Janina Andersson, joka oli ilmoittanut jättävänsä eduskunnan seuraavissa vaaleissa. Perusteluina hän kertoi haluavansa viettää aikaa enemmän kouluikäisten lastensa kanssa. En mitenkään halua ottaa kantaa juuri Janina Anderssonin tapaukseen, sillä se ei kuulu minulle.

Otan kuitenkin kantaa siihen, että perusteluina vetäytyä pois työelämästä käytetään lapsia. Olen todella pahoillani kaikkien niiden naisten puolesta, jotka ovat viimeisen sadan vuoden aikana taistelleet meille naisille tasa-arvoisen mahdollisuuden osallistua niin työelämään kuin yhteiskunnalliseen toimintaankin.

Tänä aikana, kun meillä on olemassa päivähoitojärjestelmä, maksuton ja laadukas perusopetus ja elämämme on helpompaa kuin edellisillä naissukupolvilla yhteensäkään, ei voida perustellusti käyttää lapsia tekosyynä luopua työnteosta. Toimimalla näin, leimataan kaikki muut työssäkäyvät äidit vähemmän hyviksi äideiksi ja kuitenkin suurimman osan meistä, on käytävä palkkatyössä pystyäksemme huolehtimaan lapsistamme.

Meitä äitejä on eduskunnassa paljon ja se on hyvä asia. Kansanedustajan työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen äideillekin on mahdollista, ihan kuin minkä tahansa muunkin työn ja perheen yhdistäminen. Jokainen meistä eduskunnassa olevista äideistä tekee työnsä eri tavalla ja itse olen onnistunut luomaan meidän perheelle sopivan systeemin sellaiseksi, että poikani elämä on turvallista ja tasa-painoista, vaikka äiti onkin osan viikosta Helsingissä. Lapsellani on myös isä.

Eikä ole mitenkään vähäpätöistä sekään, että meillä on maassa presidentti, jonka tiedetään yksinhuoltajana kasvattaneen lapsensa täyspainoiseksi aikuiseksi ja joka samanaikaisesti on itse saanut olla mukana monella eri tavalla rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa. Jokainen meistä, joka on joutunut tekemään yksityiselämässään väistämättömiä ratkaisuja, tietää sen, että helpommallakin olisi voinut päästä. Siitä huolimatta, meillä kaikilla suomalaisilla äideillä on oltava jatkossakin oikeus elää ja tehdä työtä tasa-arvoisina isien kanssa.

Kirjojen viemää

Lomailu perheen kanssa teki terää. Pojat riemuitsivat lämmöstä ja uima-altaista. Eilinen ilta kotona kuluikin männä viikon lehtiä lueskellessa ja tämä päivä on mennyt niitä sulatellessa. Viikon aikana on lehdissä otettu kantaa asiaan jos toiseenkin.

Lomaviikon aikana luin kahdeksan kirjaa. Valitsin matkalle tarkoituksella sellaista kevyttä hömppää, että en vahingossakaan ajattelisi työasioita. Lukemani Donna Leonin, Outi Pakkasen ja Ilkka Remeksen uusimmat tekivät tehtävänsä. Sen sijaan oma virhearvioni oli itselleni aiemmin tuntemattoman kirjailijan Pauliina Vanhatalon uutuus "Gallup".

Kirja kertoo nuorehkosta naisesta, joka erinäisten vaiheiden kautta päätyy kansanedustajaksi. Kirjassa kuvataan kovin tutuntuntuisesti niin paikallispolitiikkaa kuin poliitikkonaisen perhe-elämääkin. Monet tapahtumista olivat kuin omasta elämästäni ja ehkä siksi en saanut kirjasta paljoakaan irti. Päällimäiseksi tunteeksi kuitenkin jäi tapahtumien kuvaaminen ulkoapäin ja kovin ohuesti.

Olisin helposti voinut antaa kaimakirjailijalle aineksia syvempään kerrontaan ainakin sadan lisäsivun verran. Mutta toisaalta, jäipähän itselleni vielä optio kirjoittaa aiheesta omakin versio. Olen monesti kertonut tälläkin palstalla, kuinka pidän ns. kaksinkertaista blogia. Siihen toiseen kirjoitan yksityisiä ajatuksiani poliitikon työstä ja siviilielämästä. Ne ovat monesti sellaisia, joita ei tule kellekään edes puhuttua. Yhdistämällä nämä blogit, saan aikaiseksi tositapahtumiin perustuvan kuvauksen yhden poliitikon vaiheista.