Tapasin maanantaina kolme rohkeaa naista. Olen hallituksen jäsenenä yhdistyksessä, Viola-väkivallasta vapaaksi ry:ssä. Yhdistys on siis lähisuhdeväkivaltaan "erikoistunut" yhdistys. Perheväkivalta on vaiettu asia ja siksi olen halunnut lähteä omalta osaltani aktiivisesti tekemään työtä sen puolesta, että tästä ei tarvitsisi tuntea häpeää ja että tekemällä ongelman julkiseksi ja näkyväksi, sitä saisi paremmin kitkettyä pois.
Näissä merkeissä olimme kolmen ikääntyneen naisen kanssa sopineet tapaamisen Violan toimitiloihin. Kävimme rohkeaa, reipasta ja räväkkääkin keskustelua siitä, minkälaisia elämänvaiheita heillä omassa parisuhteessaan on ollut. Kiteytettynä, he kaikki olivat saaneet henkisen jaksamisen tuen juuri Viola ry:n vertaistukiryhmästä ja ilman sitä, voisi tilanne olla jokaisella vielä huomattavasti hurjempi.
Näitä vastaavanlaisia kolmannen sektorin ylläpitämiä yhdistyksiä on paljon ja kaikki ne ovat syntyneet tarpeesta. Julkisen vallan pienentäessä koko ajan taloudellisia mahdollisuuksiaan auttaa kansalaisiaan, on kolmannen sektorin toimintaedellytykset pystyttävä paremmin turvaamaan. Hyvin aloitettua toimintaa ei voida pienentää sen vuoksi, että esim. kuntien avustussummia pienennetään tai että RAY:n rahojen ohjaamisessa on tapahtunut virheitä. Pienilläkin summilla saadaan paljon aikaiseksi oikeanlaisissa yhdistyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti