Kansanedustajien eläkejärjestelmästä on noussut haloo. Muistaakseni tämäkin asia on sellainen, joka aina säännöllisesti putkahtelee esiin, mutta jolle ei kuitenkaan ole aikaisemmin tehty juuri mitään. En tunne järjestelmää yhtään, enkä osaa ottaa kantaa siihen, mikä siinä on pielessä tai mikä on oikein.
Keskustelun herättäjänä tällä kertaa toimi vihreiden Janina Andersson, joka oli ilmoittanut jättävänsä eduskunnan seuraavissa vaaleissa. Perusteluina hän kertoi haluavansa viettää aikaa enemmän kouluikäisten lastensa kanssa. En mitenkään halua ottaa kantaa juuri Janina Anderssonin tapaukseen, sillä se ei kuulu minulle.
Otan kuitenkin kantaa siihen, että perusteluina vetäytyä pois työelämästä käytetään lapsia. Olen todella pahoillani kaikkien niiden naisten puolesta, jotka ovat viimeisen sadan vuoden aikana taistelleet meille naisille tasa-arvoisen mahdollisuuden osallistua niin työelämään kuin yhteiskunnalliseen toimintaankin.
Tänä aikana, kun meillä on olemassa päivähoitojärjestelmä, maksuton ja laadukas perusopetus ja elämämme on helpompaa kuin edellisillä naissukupolvilla yhteensäkään, ei voida perustellusti käyttää lapsia tekosyynä luopua työnteosta. Toimimalla näin, leimataan kaikki muut työssäkäyvät äidit vähemmän hyviksi äideiksi ja kuitenkin suurimman osan meistä, on käytävä palkkatyössä pystyäksemme huolehtimaan lapsistamme.
Meitä äitejä on eduskunnassa paljon ja se on hyvä asia. Kansanedustajan työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen äideillekin on mahdollista, ihan kuin minkä tahansa muunkin työn ja perheen yhdistäminen. Jokainen meistä eduskunnassa olevista äideistä tekee työnsä eri tavalla ja itse olen onnistunut luomaan meidän perheelle sopivan systeemin sellaiseksi, että poikani elämä on turvallista ja tasa-painoista, vaikka äiti onkin osan viikosta Helsingissä. Lapsellani on myös isä.
Eikä ole mitenkään vähäpätöistä sekään, että meillä on maassa presidentti, jonka tiedetään yksinhuoltajana kasvattaneen lapsensa täyspainoiseksi aikuiseksi ja joka samanaikaisesti on itse saanut olla mukana monella eri tavalla rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa. Jokainen meistä, joka on joutunut tekemään yksityiselämässään väistämättömiä ratkaisuja, tietää sen, että helpommallakin olisi voinut päästä. Siitä huolimatta, meillä kaikilla suomalaisilla äideillä on oltava jatkossakin oikeus elää ja tehdä työtä tasa-arvoisina isien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti