Maanantaina äimistelimme kaupunginhallituksen kokouksen tauolla kollega Martti Lokan kanssa Kauppalehden etusivua. Sivulla virnisteli onnellinen mikkeliläinen yritysjohtaja Hannu Savisalo, joka otsikon mukaan kehui, kuinka onnistunut verosuunnittelu tehdään.
Tuntui pahalta lukea juttua. Samana päivänä luimme paikallislehdestä, kuinka viime vuoden eniten Mikkelissä ansainneet olivat juuri tätä samaa perhettä. Se ei todellakaan ole paha asia. Olen ilman muuta iloinen toisten menestyksestä, myös taloudellisesta sellaisesta.
Pahan mielen aiheuttaa se, että vuosikaudet olemme kaupunginhallituksessa olleet tekemisissä saman yrityksen kanssa milloin antamassa avustusta balettitapahtumalle, milloin perimässä maksamattomia vuokria, milloin ihmettelemässä perinnässä olevia energiayhtiön laskuja. Nyt viimeisimpänä olemme joutuneet todella erikoiseen tilanteeseen kiinteistökauppojen kanssa. Asian johdosta käydään nyt oikeuttakin.
Ikävää on siis se, että köyhä kaupunki on vuosikaudet joutunut olemaan pakotettu erilaisiin järjestelyihin tämän kansainvälisen yrityksen kanssa. Pakko tulee siitä, että jokainen työpaikka on Mikkelille tärkeä ja päätöksentekijöidä joudumme myöntymään mitä erilaisimpiin ehtoihin, jotta nämä työpaikat säilyisivät Mikkelissä. Monta kertaa olen kuullut puhuttavan jopa uhkailusta ja kiristyksestä näissä yhteyksissä.
Samanaikaisesti yritysjohtaja tekee hymyssä suin verosuunnittelua (verokeinottelua), jolla minimoi oman ja perheenjäsentensä Suomen valtiolle maksamat verot. Pääomatuloveroistahan kunta ei hyödy mitään milloinkaan. Luulen, että oma mittani on nyt aika lähellä täyttymistä. Seuraavan balettitapahtuman avustusanomusta käsiteltäessä, toivon, että moni muukin miettii asiaa vähän toisella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti