Olin eilen Etelä-Savon Keskustan piirin 90-vuotisjuhlassa. Ilmestymiseni paikalle herätti kummastelua ja sainkin todeta useammalle, että olen tullut ihan kutsuttuna vieraana. Olikin mukava nähdä kymmenittäin tuttuja kepu-ukkoja ympäri maakuntaa. (Nimitys kaikella toveruudella ja rakkaudella).
Halusin mennä mukaan juhlaan osin ihan itsekkäistäkin syistä. Sadoissa työväenyhdistysten juhlissa mukana olleena, olen useasti miettinyt sitä, mitä siellä istuvat toisten puolueiden kunnanjohtajat tai muut silmäätekevät mahtavatkaan ajatella. Nyt sain kokea itse saman.
Juhla oli kaikin puolin onnistunut ja lämminhenkinen. Ohjelmaltaan ja puitteiltaan se ei eronnut mitenkään meidän juhlista ja olikin jälleen yksi osoitus siitä, kuinka poliittiset liikkeet toimivat samankaltaisesti. Juhlapuheen piti "veli Matti" ja hänen puheettaan kuunnellessa, huomasin ajattelevani puolueen arvojen olevan kovin humaanit ja ylevät. Toki mietin myös sitä, miksi se ei valtakunnan politiikassa näy.
Olin mukana juhlassa myös siksi, että halusin osoittaa kepulaisille, kuinka arvostan myös heidän liikkeensä ihmisten tekemää järjestötyötä ja toisaalta, kuinka tärkeänä pidän paitsi puolueidemme välistä yhteistyötä niin kunnallisella kuin maakunnallisellakin tasolla, niin myös niitä hyviä henkilökohtaisia suhteita, joita vuosikymmenien aikana on välillemme syntynyt.
Piirin historiaa kuunnellessani, huomasin tuntevani kovin vähän Maalaisliiton historiaa valtakunnallisestikaan. Yksittäisten poliitiikkojen elämänkerrat ovat toki antaneet osviittaa vaiheista, mutta koko puolueen historia olisi syytä lukea läpi.
Oman perhetaustani (molemmat vanhempani ovat tehneet pitkän päivätyön SDP:n palveluksessa) vuoksi, arvostan myös kovasti sitä pyyteettömyyttä ja uhrautuvaisuutta, jota poliittisen liikkeen piirissä vaikuttavat ihmiset ovat tottuneet tekemään. Jäsenistön aktivointi ja töiden tekeminen yhdessä saman päämäärän vuoksi, on kaikille puolueille yhteistä ja tänä päivänä yhtä vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti