Tälle viikonlopulle osui oikein urheilujuhlat. Eilen olin elämäni ensimmäisessä lentopallo-ottelussa. Maakunnallinen SaimaaVolley pelasi jotakin keskisuomalaista joukkuetta vastaan Mikkelin Rantakeitaassa. Olimme Onnin kanssa kutsuttuina paikalla, sillä entinen kollegani Lyseolta, Mikko Korhonen on oikea lentopalloaktivisti ja oli järjestänyt minut mieluisaan kukitustehtävään.
Peli oli todella mielenkiintoinen, kun ensimmäisten heittojen/lyöntien jälkeen rupesin siitä jotakin ymmärtämään. Mukavaa oli nähdä sali täynnä väkeä, huonomminkin voisi lauantai-iltansa viettää. Maakunnan kannalta on tietenkin upeaa, että eri kaupungit ovat yhdistäneet voimiansa ja kokeilevat nyt kantavuuttaan yhdessä.
Tänään olen istunut samaisen Lyseon liikuntasalissa katsomassa koripalloa. Onni pelaa nyt jo ties monettako vuotta Mikkelin Namikassa ja on innostunut lajista. Meidän poikien joukkue hävisi aamun ensimmäisen pelin roimasti, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ei edes katsomossa olleita isejä.
Näet liian monta kertaa niin jalkapallo- kuin jääkiekkopelien katsomoissa pienten pelaajien isät pitävät suurta meteliä ja huutoa. Osansa saavat usein niin valmentajat, tuomarit kuin pelaajatkin. Mielestäni tärkeintä on harrastaminen ja pelaaminen ja se, että kaikilla on hauskaa. Ainakin tämän päiväisen perusteella Namikassa on ymmärretty "Kaikki pelaa" -slogan hyvin, sillä jokainen poika pääsi kentälle ja sai urheiltua itselleen punaiset posket. Pelejä seuratessani sain samalla ratkaistua ensi viikon Vapaus-lehdenkin kolumniaiheen.
Mukava urheilutapahtuma jatkuu vielä. Pelaajien äidit ovat huolehtineet kanttiinista ja kauppa onkin tuntunut käyvän hyvin. Oma osuuteni rajoittui kahvinkeittoon, mutta siinä olinkin tosi vahva ja tehokas:) Viimeinen peli alkaa klo 15 ja sen jälkeen ehdin vielä hyvin paiskasta pojan saunaan ja lähden itse Juvan työväenyhdistyksen syyskokoukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti